Tänään on 21.07.2018 08:28 ja nimipäiviään viettävät: Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna ja Jenny. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hallatar:

Sinisen sävyjä

Julkaistu: · Päivitetty:

Jossain on jo kevät! Meille tuli  maaliskuun pakkasissa ikävä lämpöä, Välimerta ja taivaan sineä ja niinpä lähdimme sitä kaikkea jälleen etsimään. Mies menetti kesälomansa vaihtaessaan hiljattain työpaikkaa ja hänelle jäi reilu viikko vapaata joten eikun nopeasti äkkilähtöjä katselemaan ja löytyikin vanha tuttu Alcudia, kahdeksan vuoden takainen reissukohteemme Mallorcalta. No, otettiin lennot ja hotelli, ja viikko sitten perjantaiyönä ajelimme tuliterällä (miten sattuikin) punaisella vuokra-peugeotilla Palmasta kohti Alcudiaa. Hotellin seinät olivat valitettavasti kuin paperia ja saksalaiset seinänaapurit huusivat ja juhlivat ensimmäisenä yönä aamuneljään joten yöunemme jäivät heti lyhykäisiksi. (Joka yö he pitivät meitä hereillä, samoin ruotsalaisturistit huoneen toisella seinustalla...) Ulkoakin kuuluivat ihan kaikki roska-autojen, puhtaanapidon yms äänet ja parvekkeen yksilasisen oven alla oli parin sentin rako josta tuulikin pääsi sisään vierailemaan luonamme... Mutta meidän peittomme olivat ihana t !!! Vuoteissamme oli varmaan kaksi ja puolimetriset ihanat kevyet peitot ja vielä pidemmät pussilakanat! Ah. Tosin ne tietty piti kiskoa aina ensin pois patjojen alta, jonne siivoojat ne työnsivät, ennen kuin peiton sai mytättyä omalla tavalla ympärilleen yöksi. Oma tyyny oli minulla taas tietenkin mukana... Pääni tulee kipeäksi hotellien liian kovista ja suurista tyynyistä. Kurjat yöt palkitsi aina uusi ihana aamu. Heräsin viiden jälkeen mustarastaan huilumaiseen viheltelyyn. Seuraavaksi alkoivat varpuset kotoisasti pärpättää. Olen onnellinen kotipihan varpuslaumastakin, kun niiden äänet tuovat aina etelän maat ja lomareissut mieleeni ja matkoilla ne tuovat kodin mieleen, niin nykyisen kuin lapsuudenkodinkin... Kun saavuimme, jotkut omituisesti ja rumasti leikatut kaupunkien puut olivat lehdistä tyhjiä. Viikon varrella kevät saapui Mallorcalle ja amputoidut puutkin alkoivat kuin suurella uhmalla kasvattaa kilpaa lehtiä ja oksia. Parkkipaikkamme amputoiduista,  kuolleen näköisistä luurankopuista  on tässä hyviä esimerkkejä...  Italiassakin jouluna ihmettelin niitä tynkäpuita... =(  Miksi puut eivät saa kasvaa vapaasti?   Miksi ihmeessä ne leikataan noin rumasti Peipot laulelivat keväisesti, kuten tämä  kuvan viherpeippokin.  Samaa ryystävää ääntä olen kyllä  kuunnellut jo kotipihallakin.  -  Sitä varsinaista punarintaista peippoa  en ole vielä  Suomessa kuullut.  Ja ah, tässä jälleen rakas Välimeri,  ja sen eri sinen sävyt...  En ollut edes tiennyt kaivanneeni  NIIN paljon tätä Alcudian rannan laituria,  tuttua kahdeksan vuoden takaa... Odottelimme ensin että nuo muut tulisivat  pois laiturilta...  Osa poistuikin... Valitettavasti nuo selfieaddiktit eivät lähteneet laiturilta,  enkä saanut kuvaa myös laiturin nokalta rantaan päin...  Muistinkin, miten yksi laiturin lauta oli maalattu...  Maalari maalasi taloa  sinistä ja punaista...  Sinisyys elää koko ajan maapallollamme, taivaalla,  järvien, jokien ja merien pinnalla ja vesien syvyyksissä.  Felix-myräkkää enteilevässä  tuulessa hiekkaa lensi silmiimme  ja jäi narskumaan hampaiden välissä...  Koska ei ollut vielä  (onneksi) turistikausi,  ei auringossa löhöileviä juuri  ollut. Itse emme ikinä makaile  auringossa. Ensiksikään se ei ole  terveellistä ja toiseksi jos nukuttaa  niin pitää nukkua varjossa ja kolmanneksi  siinä menee aikaa hukkaan. Ajan voi  käyttää vaeltamalla ja ihailemalla  maailmaa ja siinä samalla väkisin  kädet, jalat ja kasvot ruskettuvat  vaikka laittaisi kuinka suojaavaa  aurinkovoidetta...  Aaltojen tuomaa... Kuvissa on Välimerta kuvattuna  saaren eri rannoilta. Eräällä rannalla jolla söimme  eräänä lomapäivänä eväitämme,  (Hani osaa aina löytää upeat  eväspaikat meille )  tämä lokki katseli meitä kauempaa.  Missään ei näkynyt muita lokkeja.  Kun katsoimme muualle, lokki saapui varovasti  lähemmäs. Jossain vaiheessa huomasin sen ontuvan.  Mietin että se on jätetty yksin ja muut ovat menneet  jonnekin muualle ja heitin sille palan gluteenitonta  muffinssiani. Se lennähti lähemmäs ja nielaisi palan.  Lopulta lokki oli  vain metrin päässä ja luulen että jos olisin ojentanut  ruokaa sille kädestäni, se olisi kyllä syönyt siitäkin  ellei Hani olisi alkanut toppuutella minua lopettamaan linnun ruokkimisen...  Suostui hän sentään kuvan  siitä ottamaan. =)  Hani tuskastuu aina kun  reissuillamme silittelen kissoja,  ja koetan kesyttää kaikkia eläimiä jne. =)  Hän on varma siitä että kerran reissullamme  sain hirveän flunssankaltaisen taudin  siitä, kun silittelin sataa kissaa ja ojensin  rahaa kerjäläiselle, joka sulki hetkeksi  käteni omiin hikisiin kämmeniinsä...  Nyt sitten koetan  matkoillamme  vältellä kohtaamisia, mutta minkäs teet  kun kolhitut hakeutuvat lähelleni.  Haluaisin olla kuin Äiti Amma,  joka halaisi kaikkia halauksen  tarpeessa olevia...   Tiedän kyllä etteivät kaikki  pidä halauksista. Introverttinä  luen sen jo kaukaa silmistään...   Ei silti luen minä ihmisten  silmistä paljon muutakin...  Meri voi olla joskus myös vihreä...  Alcudian satamassa eräs mies  syötti leipää näille kaloille...  En kerro mistä tämä ranta löytyy  koska siellä ei näköjään tykätä turisteista.  En minäkään pidä niistä  jotka eivät anna muille yörauhaa...   Me vain kuvasimme hiljaa  ja poistuimme paikalta...  Myös taivas oli lohduttavan sininen... Taivas ja maa kohtaavat... Moni rakastaa seilaamista meren aalloilla.   Minä ehkä odotan mieluummin rannalla  että joku toisi minulle kalaa grillattavaksi...  On kyllä jännittävää, miten saarilla on  aina todella vähän kalaa ruuaksi. =D 

Avainsanat: maalari maa löytää lämpö lähteä lokki lento leipä leikata lehti lauta laituri käyttää käsi kuva kuvata kuolema koko kohdata koti kissa kilpaa kevät kaupunki kasvattaa kasvaa kala kahdeksan järvi jännittävä joulu jonne jolla ikävä ihminen ihana hän huone hukkaan hotelli hiekka hereillä heitin gluteeniton etelä paperi onnellinen nukkua muut minä mies raha pää puu punainen pitää pinta peitto peittio parveke sinisen sininen silmä esimerkki eläin auto aurinko aamu aalto metri meri me maaliskuu maalattu sentti seinä seinusta satama sataa saksalainen saapua saari ruoka roska ranta rakastaa rakas espanja automatkalla jossain espanjassa aurinkovoide amputoidut puut alcudia ääni äiti yksin välimeri vuokra voi viikko vihreä vesi varovainen varma varjo vanha vaihe uusi tässä työpaikka tyyny tyhjä tuuli tuttu tuli tietty terveellinen teet tauti talo taivas sävy syödä suomessa äiti amma turismi slowlife mantelipuut mallorca lomareissu kukkia


blogivirta.fi