Tänään on 17.07.2018 01:05 ja nimipäiviään viettävät: Ossi ja Ossian. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Muna vai Kana:

Kevättapahtumia

Julkaistu: · Päivitetty:

Kevättä ja ohjuksia ilmassa. Ihana kevätviikko takana ja paljon on lumia sulanut ja lupaus kesästä tullut lähemmäksi. Kausityöntekijämme palasi talvitauon jälkeen töihin ja maatilalla heräillään kevään tosiasioihin. Mökin ulkoseinien kunnostusprojekti on ottanut ensiaskeliaan ja olen kysellyt viranomaisilta, voiko tuttavan hevosia tulla laiduntamaan meidän luomunurmille. Kävin luomutäydennyslannoitusluennolla ja tilasin muutamalle hehtaarille rakeistettua kanankakkaa. Täytin ympäristösitoumuksen peltomaan laatutestin itsearviointilomakkeen. Olen ollut keväisillä kävelyillä ja myös ihmetellyt kipeytynyttä polveani, jota ehdin jo pelätä veritulpaksi. Verikoe otettiin ja veritulppa se ei ole, mutta outo kipu kumminkin. Ja sitten tänä aamuna uutiset aloittavat Syyrian ohjusiskuilla, eikä voi olla miettimättä, että mitähän tuosta seuraa. Ensi viikolla 19.4. nyky-Israelin valtio täyttää 70 vuotta. Tämä siis heprealaisen kalenterin mukaan ja Israelissa itsenäisyyspäivää juhlitaan ensi viikolla. Gregoriaanisessa kalenterissa tapahtuma on kiinnitetty 14.5. päivämäärälle, joten tapahtumaa juhlitaan myös silloin ja esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti on lupaillut suurlähetystön siirtoa Jerusalemiin 14.5. Tapahtumaa on siis luvassa. Itse olen mukana järjestämässä omalla paikkakunnalla ajankohtaisseminaaria, jossa taustoitetaan nyky-Israelin 70-vuotista historiaa ja nykypäivän tilanteita. Seminaari on sovittu viikon päähän, eli osutaan lähelle Israelissa tapahtuvia itsenäisyysjuhlintoja enkä mielellään toukokuussa kylvöjen takia mitään häppeninkejä järjestelekään. Viikon päästä siis ollaan niissä merkeissä ja kaippa se vähän jännittää, vaikka itse en puhujavastuussa olekaan, vaan pelkkää järjestelyä vain. Tai no, juontoa joo, ja se on minulle jo ihan tarpeeksi esiintymistä. Olen kuitenkin onnellinen, että saadaan olla täällä omalla paikkakunnalla tällä tavalla puhumassa tietoutta Israelista, kun täällä en tiedä, että onko aiemmin juuri mitään Israel-tapahtumia järjestetty. Tämmöisiä kevättouhuja on siis ilmassa. Pinnan alla kulkevat myös muut ajatukset, perinteiset surut ja hämmennykset. Luin pari viikkoa sitten jonkun verran näitä vanhoja kirjoituksiani ja huomaan, että paljon samaa olen vuosien varrella toistanut. Viime aikoina olen miettinyt kunnioitusta ja rajoja. Eivät uusia teemoja nämäkään täällä, mutta kuten monesti todettua, samat teemat tässä ovat pyörineet ja välillä sitten uudemmalla syvyydellä. Erityinen haaste tässä on vanhempieni kohdalla. Mihin laitan terveet rajat, missä pitää kiinni ja missä joustaa, kuinka kunnioittaa ja arvostaa ja missä luottaa omiin visioihin, vaikka ne ovat erilaiset kuin heidän? Tämä on jotenkin kaikki niin herkkää, eikä siihen vastauksia voi kirjoista lukea. On kuitenkin ihmeellistä huomata jotain pieniä muutoksia omassa ajattelussa. Ettei pelkää ihan niin paljon kuin ennen, ettei tunnu ihan niin kauhealta. Että huomaa myös arvostettavia asioita ja halua kunnioittaa. Onhan tämä kaikki edelleen hyvin murtunutta ja kipeääkin, mutta edes joskus kuvittelee huomaavansa jotakin pientä elävää taimea nousevan maasta. Ettei aivan kaikki ole täysin kuollutta, vaan joku uusi melkein vielä huomaamaton verso on nousemassa. Semmoista ”Katso, minä teen uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?” (Jes. 43:19) –meininkiä. Kuuntelin youtubesta tuttuni pitämää raamattutuntia Joosefista. Siinä oli paljon puhuttelevaa, mutta jostain syystä itselle jäi päällimmäisenä mieleen Joosefin viljan varastoimisen vertaaminen Jumalan Sanan varastoimiseen. Hyvinä viljavuosina Joosef varastoi Jumalan ohjeesta 7 vuotta viljaa Egyptissä ja niin kansa selvisi hengissä niitä seuranneista 7 äärimmäisen kuivuuden vuodesta, kun viljaa löytyi varastosta, vaikka pellolla ei kasvanut mikään. Puhuja vertasi viljan varastoimista Jumalan Sanan varastointiin eli kuinka voimme hyvänä aikana käyttää aikaa Raamatun tutkiskeluun, jotta sitten kun tulee vaikeampi aika ja Sanalle vielä suurempi tarve, meillä uskovilla on mistä antaa ja osaamme neuvoa ihmisiä Jeesuksen luo ja Raamatun Sanan ääreen. Siitä tuli jotain lohdutusta tähän muuten niin järjettömältä tuntuneeseen pitkään ajanjaksoon. Toisaalta kuivuutta ja toisaalta varastointia samaan aikaan. Jumalalle sekin on mahdollista. Näissä merkeissä ihanan keväistä lauantaipäivää. Ja kyllä, tuntuu pöhköltä olla kerrostalossa, kun voisi mennä kuopsuttamaan jotakin, jos asuisi maan tasalla. Mutta näillä mennään. Vai pitäiskö lähteä mökille. Katsotaan..

Avainsanat: youtube yhdysvallat voi vilja vastaus varasto vanhempi valtio uusi töihin tässä tuli toukokuu tilata tilanne teen teema tarve tapahtuma syyria suru sovittu seminaari raja raamattu päästä päähän puhua puhuja presidentti pitää pinna pieni perinteinen pelätä pelto pari palata paikkakunta outo onnellinen onko ohje nykypäivä neuvoa mökki muut minä maa lähteä lupaus lumia lukea käyttää kuunnella kulkea kuivuus kirja kipu kiinnitetty kevät kesä kerrostalo kansa kalenteri järjestää jännittää jumala juhla joosef jeesus itsenäisyyspäivä israel ilma ihana huomata historia hevonen herkkä haaste esimerkki erityinen elävä egypt arvostaa antaa aika


blogivirta.fi