Tänään on 18.07.2018 06:11 ja nimipäiviään viettävät: Riikka, Fredrik, Fred ja Fredrika. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kemppinen:

Jugemens d’Oléron

Julkaistu: · Päivitetty:

Ei se Internet niin paljon auttanut. Opetin ennen että Euroopan keskiajan asiakirjoista on summittainen tieto alle kymmenestä prosentista. Summittaisella tarkoitan, että jollain suonikohjuista kärsivällä saattaa olla hatara mielikuva, missä päin sellaista voisi olla. Vanhemmista asiakirjoista ehkä 5 prosenttia on inventoitu, ja se tarkoittaa parhaassa tapauksessa niputtamista merkinnöin sisällöstä. Löysin vuosi sitten painetun lähteen ja lopulta saman digitoituna. Näin miten tärkeä se oli. Niinpä se valui mielestäni ja joutui melkein hukkaan. Kun nyt teen tätä käsityötäni eli kaikkien blogieni bruttokeräämistä kovalevyille, muistin miten muisti toimii. Tiedoston nimeä en ollut saanut mitenkään mieleeni, mutta vastaan tullut ”Pardessus Collecion I” riitti. Tuo kirja – ei saman tekijän kauppaoikeus – vetää jalat alta oikeushistorialta ja suurelta osalta juridiikkaa. Kerran yritin ryhtyä kollegan kanssa keskustelemaan, eikö tekijänoikeuden ydin olekin kompetenssisäännöissä eli kelpoisuuden kuvailemisessa. Keskustelua ei syntynyt, koska professoriystäväni sanoi ”entä sitten”.  En edelleenkään jaksa innostua ihmisistä, jotka eivät jaksa innostua. Eivätkä ole koskaan jaksaneet. Oléronin tuomioiden kieli ei ole ylivoimaista.  Se menee näin: …Il avient que le mestre d’une neef coupe son mast par force de tempeste; il doit appeler les marchantz et lor monstrer que lor convient couper le mast pour saufver la neef des darrées (a); et ascunes foiz avient que l’en coupast gables et lesse ancres pour saufver la neef et les darrées. Ils (b) deibvent ester contés livre à livre comme giect; et y deibvent partir les marchantz…” Käsikirjoitus on vuodelta 1179, kokoelma säännöiksi muokattuja välimiesoikeuden päätöksiä. Käsitys jonka mukaan yhteisen investoinnin riskit ja määrätarkoitukseen kootun omaisuuden, kuten rahdin, hallinnoimisesta erinäisissä odottamattomissa tilanteissa, olisi kehitetty Genovassa Pyhän Hengen huoneissa tai peräti vasta Venetsiassa, kaatuu tähän. Ranskan Atlantin puolella oli vakiintunut käytäntö, jossa kaupankäynnin edistämiseksi ratkaisuja oli nopeutettu ja ne oli irrotettu hajanaisesta lainsäädännöstä. Abulafia oli ehkä oikeassa arvatessaan, että keskeiset oikeudelliset säännöt periytyivät etruskien edeltäjiltä, etenkin Sardinian ja Marseillen seudulla pronssikaudella kukoistaneen kauppapaikan käytännöistä.   Kysymys on kompetenssisäännöistä. Uskonnot ja harhaluulot ovat kuorruttaneet päälle satunnaista ainesta ja onnettomuudekseen vain huonoalatinaa osanneet saksalaiset 1800-luvun alun miehet nielivät kaiken purematta. Tässä on myös englantlaisen (ja hollantilaisen) common law’n alku ja samalla kuolinisku idealismille, toisin sanoen Kantin ohella Hegelille (ja siis Marxille), joita kiinnostivat enemmän sanat kuin ankkuriköydet ja mastot (tai lastina ollut oliiviöljy ja viini). Eivätkä tätä lähdettä muuten tunne historioitsijatkaan. – Pardessus oli niin vanhaa polvea, että osallistui omin jaloin Ranskan suureen vallankumoukseen 1789.s Kemppinen Blog

Avainsanat: vetää venetsia uskonto tässä tunne tilanne tieto tiedosto tekijänoikeus teen tarkoittaa säännöt syntyä suuri son sisältö seutu saksalainen riski ranska päätös pyhä osallistui omin omaisuus oliiviöljy muisti mies mast lähde käytäntö käsitys käsikirjoitus kysymys kokoelma kirja kieli keskustelu keskustella keskiaika tuomioistuinlaitos tuomarit vuosi kemppinen kehittää internet huone hukkaan henki eurooppa coupe common blogi blog atlantti alku


blogivirta.fi