Tänään on 16.07.2018 19:05 ja nimipäiviään viettävät: Reino ja Reinhold. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kirpparikeijun kotona:

Kuistia kohti

Julkaistu: · Päivitetty:

Kevätaurinko lämmittää! Voi mahtava, mitä valoisia päiviä taas on ollut! Kyllä aurinko lämmittää sähköpattereilla kitkuttavan taloudenpitäjän mieltä niin monella tapaa.  Meidän talossa on kaksi kylmää kuistia, jotka kylmällä ilmalla ovat todella kylmät; kun pikkuisen aurinko helottaa, kuistit lämpenevät hetkessä. Olen monesti miettinyt, mikä kitsaus on 40-lukuisia talonrakentajia vaivannut, kun kylmiin tiloihin ei ole laitettu eristeitä. Paljonko se puru olisi oikein maksanut? Viime kesä oli niin kylmä, että oleskelukuisti jäi hyvin, hyvin vähälle käytölle. Talviaikoina se on taas osoittanut erinomaista kykyä roinan keräämiseen. Meillähän on myös ullakko, jonne sopii kantaa tavaraa ihan selkä vääränä, mutta kuka lähtee kipuamaan portaita ylös asti, jos voi vain nakata tavarat kätevästi oven taakse kuistille! No ei kukaan! Viime kesä oli meillä ensimmäinen tässä talossa, ja minun oli tarkoitus jo silloin tehdä kuistista ihana oleskelutila, mutta toisin kävi. Tänä vuonna vannon kuuraavani sen vaikeasti irrotettavia sälekaihtimia myöten, ja aionpa vielä sisustaakin sen kivaksi. Meillä suomalaisillahan on olemassa tällaisia tilanteita varten hyvin armollinen sananlasku: Jos ei kuisti ole siisti ja kiva helluntaina, niin sitten se on siisti ja kiva jonkun toisen vuoden helluntaina. Tänä vuonna kuulkaa tapahtuu! Aurinkoinen kuisti tulee kuvasta vasemmalle, pojan huone oikealle. Siellä ollaankin jo aivan odotusteloilla! Tänään kahvittelimme kuistilla ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ystävän kanssa. Kuistin vasen puoli on niin täynnä epämääräistä rojua, etten edes minä kehtaa sitä kuvata. Tosi vaikeita säilytettäviä ovat tuollaiset epämääräiset tarvikkeet niin kuin ikkunaa vasten kököttävä ruma levy, josta jonakin päivänä vielä jotakin nikkaroin. Ehkä ronttaan sen tällä erää kellariin, siellä hävetköön. Vanha musta tupakkapöytä kuuluu taloon, ja se saa jäädä; etualalla nököttävä keinutuoli on myös talon omaisuutta, mutta sen soisin siirtyvän jo syrjään. Niin ihana kuin keinutuoli onkin, kyllä se vain jalkoineen vie aivan valtavasti tilaa. Ikkunalaudalle olen kasaillut sekalaisia tavaroita, jotka ajattelin kuistille jättäväni. Osa on vanhoja omia, osa uudehkoja kirppislöytöjä. Valosarjaa on nyt katseltu koko talven läpi, ja sen voisi ottaa käyttöön vasta syksymmällä. Aika maltillista ja seesteistä olisi nyt mielessä. Siirsin myös maalaamani vihreät taulut kuistille, kun niille ei oikein järjestyksen vaihtamisen myötä tuntunut sisätiloista löytyvän paikkaa. Minusta ne sopivat ihan yllättävän hyvin valkoiseksi maalatulle kuistille! Kuistilla ei tietenkään pitkiin aikoihin voi pitää herkkiä kasveja, kun lämpötila laskee yötä myöten (kokeilin viime vuonna, viisastuin), mutta nämä vihreät taulut tuovat tilaan jotenkin ihmeellisellä tavalla kasvihuonemaista tunnelmaa. Ihan kuin siellä vihertäisi jo! Tulevan viikon aikana ajattelin hankkiutua eroon kaikesta kuistilla lojuvasta ylimääräisestä roinasta. Pari uutta hankintaa on mielessä, juuttimatto ja katosta riippuva rottinkikeinu. Veikkaisin, että kuisti tulee näyttämään kivalta pelkästään romukasat poistamalla, mutta en kyllä malta odottaa varsinaista sisustusvaihetta!

Avainsanat: kuisti yötä ystävä voi vihreät vasen vanha valkoinen tässä tunnelma tila tilanne taulu tarvike tarkoitus tapa talvi talo siisti selkä sananlasku ruma päivä puoli porras poika pitää pari ottaa omaisuus odottaa musta mitä minä malta mahtava löytyä lämpötila lämmittää levy kylmä kyky kuvata kuva koko kevätaurinko kesä kellari katto kasvi kantaa jonne ikkuna ihana huone helluntai erinomainen aurinko aika


blogivirta.fi