Tänään on 18.08.2018 11:35 ja nimipäiviään viettävät: Leevi ja Bo. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Lukemattomien Tarinoiden Huvila:

PAINAJAISIA

Julkaistu: · Päivitetty:

Kirjoitan tätä postausta hyvin ristiriitaissa tunnelmissa. Olen kolmatta päivää vatsataudissa, tuntuu että banaani ja tuoremehut alkaa tulla korvista pihalle ja oloni on karmea, mutta päätin silti että tänään on se päivä kun kerron teille suuren uutisen! Uutinen itsessään on hyvä, mutta sen takia olen ehtinyt näkemään jo muutaman painajaisunen. Jotenka kun nyt isken tähän päivitykseen kaiken pahan aina vatsataudista painajaisiin, niin ehkä niitä on koettu tarpeeksi ja ne jättävät minut rauhaan!  Niin ja se onnellinen uutinen on, että MINÄ MENEN NAIMISIIN!  Ehdin varmasti tehdä miljoona hehkutuspostausta joka ikisestä häihin liittyvästä aihealueesta tämän kevään aikana, mutta tämä päivitys käsittelee painajaisia. Ensimmäisen painajaiseni näin kuukausi sitten kun häitä oli suunniteltu viikon verran hyvin intensiivisesti. Puutarhuri-äitini tarttui heti tuumasta toimeen ja aloimme pohtimaan minkälaisia kukkia hän kasvattaa kimppuihin ja pöytäkoristeisiin ja minkälaista teemaa noudatamme. Pyörittelimme erilaisia vaihtoehtoja pöytäliinojen, eriväristen kukkien ja astioiden välillä, ja tämä kantautui uniini.  Istuin pitkän pöydän päässä ja seurasin kun äitini ja sisko hääräsivät kovasti ympärilläni. Pöydälle oli aseteltu joulunpunainen kaitaliina, muutama kynttilä ja niiden väliin paperista tehtyjä joulutähtiä, joita siskoni kovalla kiireellä askarteli lisää pöydän toisessa päässä. Muistan, että oloni oli jollakin tavalla uupunut ja ajattelin vain, että aivan sama miten pöytä on katettu. Luotin siihen että äiti tuntee makuni ja tietää miten lopputuloksesta saa kauniin. Nyt kuitenkin hieman aloin epäillä, sillä häät on tarkoitus järjestää heinäkuussa, ei suinkaan joulun tienoilla. Sitten kiinnitin huomiota siihen mitä äitini puuhasi. Hän asetteli ruokailuvälinetä, hävisi välillä keittiöön ja palasi takaisin kantaen mukanaan suuria määriä ruokaa. Katselin hetken hänen touhuaan ja lopulta sanoin: "Äiti, ei meillä ole mikään kiire. Häät ovat vasta kahden kuukauden päästä". Toinen uneni liittyi sormukseen. Olen seuraillut Facebookissa kanssamorsianten murheita sormuksen valinnasta, ja todennut että tästä en itse aio kantaa huolta. Seppä aikoo tehdä sormukset itse, joten luotan täysin hänen taiteelliseen näkemykseensä. Ainoat ehtoni ovat olleet, etten halua hopeista, en liian raskasta tai sellaista joka on epäkäytännöllinen. Jostain kumman syystä näin kuitenkin tästäkin unta.  Seppä ilmoitti, että oli tehnyt kultasepänliikkeeseen kuitenkin tilauksen. Matkalla hän muistutti minua, että sormuksia ei valitettavasti voi enää vaihtaa eikä niihin voi tehdä muutoksia, koska liike menee kiinni lomien ajaksi. Seppä sovitti ensin omaa sormustaan, hyvin yksinkertaista ja perinteistä kultasormusta ja ojensi sitten minulle omani sovitettavaksi. Sormus oli ensinnäkin hopeinen ja niin suuri, että se oli aivan liian suuri peukaloonikin. Toisekseen se oli niin leveä, että yltti ensimmäiseen niveleen asti ja olisi täten hyvin epämukava käytössä. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, että sormus oli täynnä suomileijonan kuvia. 

Avainsanat: ruoka raskas pöytä pöydälle päivä päivitys puutarhuri postaus pohtia paperi palata painajainen paha onnellinen olo niitti muutama mitä minä miljoona liike häät äiti voi viimeinen vaihtaa leveä kynttilä kuukausi kukka kukkia kolmas kevät keittiö kasvattaa kantaa järjestää joulutähti joulunpunainen joulu ilmoittaa hävitä tunnelmissa tilauksen tietää teema tarttua tarkoitus suuri sormus sisko seppä uutinen hän hopeinen heinäkuu facebook epäillä banaani


blogivirta.fi