Tänään on 14.08.2018 11:42 ja nimipäiviään viettävät: Onerva, Kanerva ja Svea. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Juha K kirjat:

Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus (Teos 2015)

Julkaistu: · Päivitetty:

Kiinnostuin Anu Kaajan (1984) Muodonmuuttoilmoitus -lyhytproosakokoelmasta jo vuosi sitten, kun se oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja useampikin ihminen sitä minulle suositteli. Kuitenkin vasta tänä syksynä oli vihdoin aikaa tarttua kirjaan, ja sen luettuani totesin, että tässä onkin hyvä teos jo pitkään suunnitteilla olleen kirjablogin avaamiseen. Muodonmuuttoilmoitus koostuu 27 lyhyestä proosatekstistä, jotka poikkeavat piristävästi kotimaisen kaunokirjallisuuden realismista. Tekstejä yhdistää absurdi ote, huumori ja kriittinen suhtautuminen sukupuoleen liittyviin valtarakenteisiin, etenkin seksuaaliseen väkivaltaan. Jotain elokuvallistakin teksteissä on, ehkä Kaajan elokuvakäsikirjoittajan koulutustaustan vuoksi. Eniten pidin Vesi-nimisestä tekstistä, jossa kaksi humalassa soutelevaa miestä raiskaa vedestä löytämänsä olennon. Tekstissä naisviha kytkeytyy homofobiaan, kun kertoja alkaa raiskauksen jälkeen spekuloida olion sukupuolta ja kun toinen mies Jaakko suuttuu ajatuksesta, ettei raiskattu olekaan välttämättä yksiselitteisesti nainen. Kertojan ja Jaakon välillä on myös jonkinlainen seksuaalinen jännite, jonka Jaakko kuitenkin torjuu aggressiivisesti. Teksti sai minut pohtimaan, miten kulttuurissa miehuus kytketään naisvihaan, homofobiaan ja väkivaltaan. Väkivallaton, homoeroottisesti tunteva ja naisiin tasavertaisesti suhtautua mies näyttäytyy ikään kuin vähemmän miehenä. Tämä melko abstrakti ajatus tulee Kaajan proosapätkässä ilmaistuksi taloudellisesti ja tyylikkäästi, ja siihen on helppo suhtautua sen ansaitsemalla kritiikillä ilman, että Kaajan tarvitsee saarnata tai osoitella. Siinä missä Vesi oli tekstinä synkkä, Nokkosvyö oli hauskuutensa vuoksi toinen suosikkini. Tekstin kertoja on aina pitänyt huolta turvallisuudestaan (hänellä on lukot, varashälyttimet ja ovea hän ei avaa, vaikka joku soittaisi kelloa), mutta silti eräänä päivänä hänen vessastaan löytyy tonttu. Tonttu hyökkää kertojan kimppuun ja sitoo tämän vyötäisille nokkosvyön. Vyö polttaa ja rikkoo ihoa, mutta kertoja jatkaa sen pitämistä tontun pelossa ja alkaa vielä keitellä tontulle joka ilta puuroa. Nokkosvyö vertautuu raiskauksenpelkoon, jonka kanssa kertoja on oppinut elämään: toisaalta se rajoittaa kertojan elämää ja tekee siitä jatkuvasti vaikeaa, toisaalta kertoja on jo niin tottunut pelkoonsa, ettei osaa kyseenalaistaa sitä tai sen tuomia rajoituksia. Kertojan asennetta kuvaa hyvin seuraava sitaatti:   Ja niin me sen vyön kanssa elellään : nokkoset raapii ja minä rasvaan. Vaan kaikkea sitä ihminen sietää kun tarpeeksi koetellaan, ja kyllä minä siihenkin totuin.   Kun muistelen Kaajan teoksen saamaa vastaanottoa, siinä korostui turhan paljon eroottisuus. Jossain kirjaa taidettiin luonnehtia melkein pornografiseksi. Itse en tällaiseen tulkintaan menisi, vaikka toki osassa teksteistä on myös erotiikkaa. Kuitenkin esimerkiksi paljon siteeratussa Leipomo-novellissa, jossa patongit joukkoraiskaavat ohikulkevan naisen, kyse ei minusta ole lukijan kiihottamisesta vaan siitä, että Kaaja paljastaa absurdin asetelman kautta jotain todellisen maailman suhtautumisesta seksuaaliseen väkivaltaan ja naisten oikeuteen päättää omasta kehostaan. Juuri tällaisessa absurdin avulla kiteyttämisessä Kaaja on omimmillaan. Tämä tuntuu myös tuoreelta ja raikkaalta ja herättelee ainakin minun ajatteluani paremmin kuin paatoksellinen saarna. Koska olen tässä viitannut teksteihin, joissa käsitellään seksuaalista väkivaltaa, täytyy vielä sanoa, että Muodonmuuttoilmoitus ei ole kaikesta huolimatta ahdistava ja raskas, vaan hyvässä mielessä kevyttä luettavaa. Minut se piti otteessaan niin, että luin tekstit melkein yhdeltä istumalta. Kaajan kieli ansaitsee vielä erityismaininnan, sillä se oli hallittua ja tarkkaa. Varsinkin esikoiskirjojen joukosta, mutta valitettavan usein myös muuten, suomalaisten kirjojen kansien välistä löytyy paljon löysää lausetta. On hankala suhtautua positiivisesti kirjallisuuteen, jossa niinkin perustava elementti kuin kieli, ei toimi. Kaajan teoksessa tätä ongelmaa ei ollut, ja jokainen virke tuntui harkitulta. Ainoa kritiikki koskee kirjan ulkoasua. Yleisilme on miellyttävän vanhanaikainen, mutta lienenkö minäkin vanhanaikainen, kun pastellisävyistä tulee sellainen olo, että kirja on suunnattu ensisijaisesti naisille? Kirjan sisältö ei minusta antanut tällaiseen mitään syytä, vaan Kaajan teemat ovat yleisinhimillisiä. Esimerkiksi seksuaalinen väkivaltahan ei ole vain naisten ongelma. Mutta täytyy myöntää, että vaaleanpunainen pikkukirja ei ensisilmäyksellä vaikuttanut kutsuvalta, enkä tiedä olisinko siihen tarttunut ellei kirjaa olisi minulle suositeltu. Anu Kaaja Prosak-klubilla

Avainsanat: tässä tyylikäs tuntua tonttu teos teksti teema tarttua taloudellinen synkkä syksy suunnitella sunnata suosikki sukupuoli suhtautua sisältö seuraava seksuaalista seksuaalinen sanomien saarna rikkoa raskas raiskaus päättää puuro positiivinen polttaa pohtia ovi ote ongelma olo oikeus nainen muistella minä mies me lukko lukija luettavaa leipomo kyseenalaistaa kuvata kulttuuri kritiikki kriittinen kotimainen kirja kiihottaa kieli keho kansi kaaja jonkinlainen jokainen jatkaa jaakko ilta iho ihminen hän hyökätä huumori humala helsinki helppo esimerkki elämä elementti ehdolla avaa asenne anu ansaita ajatus ainoa ahdistava 2015 anu kaaja väkivalta vyö vuosi vesi vastaanotto vaaleanpunainen


blogivirta.fi