Tänään on 18.10.2018 06:25 ja nimipäiviään viettävät: Satu, Säde ja Lukas. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
OSTOLAKOSSA by VirveVee:

Rakkausasiaa: Tukholmalaiset miehet

Julkaistu: · Päivitetty:

Vaikka minulla onkin vielä pientä opittavaa Tukholmasta enkä voi sanoa vielä ihan kaikella tapaa sopeutuneeni tänne, on kaupungissa kuitenkin yksi asia, josta olen hurmioitunut aivan täysin. Tukholmalaiset miehet. Okei, tuo oli ehkä hieman liian suppeasti sanottu, sillä en ole niinkään ihastunut tukholmalaisiin miehiin (yksi riittää, kiitos) vaan siihen, millainen sukupuoliroolien jako (tai oikeammin sanottuna niiden totaalinen puuttuminen) tässä kaupungissa yleistetysti on ja kuinka mielenkiintoiselta ja mahtavalta se tuntuu tällaiselle "perinteisessä Suomessa" eläneelle. En tiedä, onko tähän tullut muutosta viimeaikoina, mutta sen pienen "minun Suomeni" -kuplan sisällä tällaista ei ainakaan ole ollut. Tykkään aivan suunnattomasti siitä, kuinka monet minulle päähän iskostuneet, suomalaisessa kulttuurissa selkeät sukupuoliroolit on käännetty tässä kaupungissa päälaelleen. Älkää käsittäkö väärin, minusta itsestäni on nimenomaan ihanaa, etteivät tietyt asiat ole täällä miesten tai naisten juttuja, mutta varmasti lähes jokainen Suomessa kasvanut huomaa ympärilleen katsoessa eron siinä, mihin on totuttu. En siis ole itse missään tapauksessa ihminen, joka jakaisi hommat miesten ja naisten töihin, mutta kun luette postaukseni ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan. Mehän kaikki tiedämme, että tukholmalaiset miehet panostavat usein pukeutumiseen. He ovat usein melko sliipattuja ja muotitietoisia ja käyttävät esimerkiksi värejä suomalaisia rohkeammin. Kesä oli ylivoimaisesti parasta aikaa näiden yksityiskohtien bongaamiselle ja muistan edelleen sen päivän, kun bussimatkalla bongasin ensin miehen vaaleanpunaisissa shortseissa (vau!), toisen pienissä kukkashortseissa (oho!) ja kolmannen, jolla oli pienet vaaleanpunapohjaiset kukkashortsit (ohhoh!). Kaikki nämä miehet edustivat coolisti tyttöystävän/vaimon rinnalla ja olivat vaan ihan hemmetin viileitä . Katselin joskus teini-ikäisten poikien joukkoa. Minusta tuntuu, että siinä iässä yllättävän moni vähänkään perinteisesti miehekäs asia kaveripiirissä on tosi gay ja kaikki tahtovat kuulua joukkoon. Katseeni kiinnittyin yhden pojan kukallisiin lenkkareihin. Minun mittakaavallani ne olivat todella naiselliset, minkä vuoksi ajatus siitä, että niitä edes tehdään täällä 43-kokoiseen jalkaan  miestenosastolle myytäväksi hymyilytti. Ja kaikkein eniten hymyilytti se, että teini-ikäinen poika oli halunnut ne ostaa ja käytti niitä nyt tyytyväisenä. Niiden kantaja oli kuitenkin nimittäin jälleen ihan pirun cool -selvästi kaikkien mielestä. Kävelin kerran bussipysäkiltä kotiin ja naapuripihalla oltiin juuri viritelty lihoja pihagrilliin. Vaimo oli kyykyssä grillin edessä ja piti huolta lihojen valmistuksesta ja mies leperteli sylissään olevalle iloiselle pikkuvauvalle muutaman metrin päässä. Nautin näystä miettien, että suomalaisessa mielessäni tämä vaan olisi automaattisesti aina toisin päin. Moni Tukholmaan muuttanut nainen on huomannut, kuinka joka puolella tuntuu näkyvän tyylikkäitä miehiä, jotka kantavat lapsiaan kaupungilla rintarepuissa -vaikka sitten siihen puvun takkiin pukeutuneina. Suomessa sitä ei nyt ihan joka kadunkulmalla näe, vaikka homma alkaakin yleistyä, mutta Tukholmassa asia tuntuu olevan itsestäänselvyys. Mainitsin asiasta joskus Ruotsalaiselle ja hän katsoi minua ihmeissään kysyen, että miten muutenkaan niitä lapsia sitten kannettaisiin. Tottakai hänkin kantaisi omaansa rintarepussa, varsinkin jos he lähtisivät kahdestaan kaupungille. Sydämeni suli. Sydämeni sulattavat myös miehet, jotka käyvät yhdessä työntelemässä lastenrattaita. Uskallan väittää, että Suomessa näkee verrattain harvoin miehiä keskellä kaupunkia työntelemässä lastenrattaita (kuinka usein näette miesten tulevan niiden kanssa Suomessa bussiin?) ja vielä sitäkin harvemmin kaverusten tekevän sitä keskenään. Harva mies lähtee Suomessa kaupungille rattaita työntelemään ja ottaa vieläpä mukaan kaverinsa, sillä jokuhan saattaisi vaikka luulla, että se on heidän yhteinen lapsensa. Way too gay ja ehdottomasti mukavuusalueen ulkopuolella! Ylipäätään tukholmalaiset isät ovat ehkä yksi suloisimmista asioista ikinä. Katson välillä Ruotsalaisen Facebookin uutisvirtaa ja hihittelen miesten lapsipäivityksille. Kyllä suomalaisetkin miehet laittavat lapsistaan juttuja Facebookkiin, mutta yleisesti kyseessä on joko joku hauska juttu tai onnittelun aihe. En tiedä, onko miehelläni sitten vain ihan äärettömän tukholmalaisia kavereita vai mistä homma johtuu, mutta kyllä ne päivitykset herkistävät. Kuvissa näkyy pieniä suloisia ihmisiä tekemässä milloin mitäkin arkisia asioita ja päivitysten tekstit ovat täynnä sokeria, keijupölyä ja hattaroita. Edes suomalaiset äitikaverini eivät päivitä yhtä siirappisia ja tunteidentäytteisiä " rakastan tätä pientä silmäterääni maailman eniten voi kuinka onnekas olenkaan saadessani viettää aikaa tällaisen pienen kullanmurun kanssa kyllä minua on siunattu pus pus hali hali rakastan tätä ihanuutta " -päivityksiä! Minusta tukholmalaiset miehet ovat älyttömän herttaisia ja tuo tukholmalaisuus on ehdottomasti heidän parhaita piirteitään, sillä se ei tarkoita silti käytännössä, että he olisivat jotenkin neitimäisiä. Sitä nimittäin harva on. Siksi minusta onkin vaan niin hauskaa, kun nuo partasuiset äijät tuovat syntymäpäivänään töihin prinsessakakkua (" Mikä siinä on hauskaa, sehän on vain kakun nimi? "), pukeutuvat trendikkäästi ja pitävät huolta itsestään tehden sen kaiken kuitenkin vaan niin coolisti, että se on osa heidän miehekkyyttään. Olen kosmetiikka-alalla tottunut, että suomalainen kosmetiikkayrityksessä työskentelevä mies on vain siellä töissä ja pitää huolen jostakin yrityksen osa-alueesta tuntematta liiemmin tuotteita tai tuotemerkkejä, joita yritys myy. Meillä töissä asia on aivan toisin ja sisäänostosta sekä tuotevalikoimasta huolehtii nimenomaan miespuolinen pomo ja kolmen sisäänostajan tiimi, joista kaksi on miehiä. Ja damn, miten hyvin he asiansa hoitavat ja jaksavat jutuista innostua kokematta yhtään, että se söisi heidän miehisyyttään! He ymmärtävät, että he tekevät sitä työkseen eivätkä selvästikään koe, että asia jotenkin söisi heidän miehekkyyttään. Ja miksi se söisikään, sillä hehän tekevät huippuhyvää tulosta ihan vaan siksi, että ovat oikeasti kiinnostuneita alasta. Ja mitä pahaa siinä on, jos joskus tärkeällä hetkellä tahtoo näyttää vähän pirteämmältä ja saada hieman apua peitepuikosta? Kuten postauksen alussa sanoin, olen aivan ihastunut tähän ruotsalaiseen sukupuoliroolitukseen tai pikemminkin sen puutteeseen.  (Lopuksi vielä pakko sanoa, että jaksan aina nauraa Hönökakalle.) Mitäs sanotte tukholmalaisista miehistä?

Avainsanat: ala ajatus aihe hän homma hoitaa hauska grilli gay facebook esimerkki damn bongata automaattinen apua alku kaupunki kakku juttu jolla jokainen iässä isä ikä ihminen ihastua mies metri luulla lapsi käyttää kyykky kuva päivitys kuulua kulttuuri kosmetiikka koe kesä kaveri näyttää nauraa nainen muutos muutama mitä millainen puku pukeutua postaus pomo poika pitää piru yritys yhteinen voi viettää vaimo työ töihin tässä tänne tyylikäs tukholma tapa takki sydän suomessa suomalainen teini tarkoittaa totaalinen tiimi teksti pieni ottaa ostaa onnekas onko sukupuolirooli sokeri siunaus saada ruotsalainen rakastaa päähän päivä lifestyle ääretön


blogivirta.fi