Tänään on 20.08.2018 03:55 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
KINO JA TV:

Nuoren kanadalaisohjaajan voitto - Yksinhuoltajaäidin ja kapinallispojan huikea tarina * * * *

Julkaistu: · Päivitetty:

Kanadasta tulee hyviä, elokuvantekijöinä, todella kunnianhimoisia ohjaajia. David Cronenberg ei ole ainoa, mutta hyviä ovat muun muassa Atom Egoyan ja Montrealin Jeesuksen ohjaaja Denys Arcand. Kairolaissyntyinen Egoyan muutti perheensä kanssa kolme-vuotiaana Kanadaan. Kohuttuja olivat Egoyanin 1990-luvun elokuvat Exotica , joka palkittiin Cannesin filmijuhlilla ja The Sweet Hereafter, joka käsitteli insestiä. Mainittakoon vielä quebecilainen Francois Girard, joka ohjasi 1993 kiehtovan muusikkomuotokuvan Thirty Two Short Films About Glenn Gould . Ja nyt kohistaan quebeckilaisesta Xavier Dolanista, 25-vuotiaasta näkijästä ja tekijästä, joka on kuvannut tavallisesta poikkeavia aiheita, niin kuin elokuvassa I Killed My Mother (2009), jossa etualalla on äidin ja homopojan kimurantti tarina. Tiettävästi Dolan on ehtinyt ohjata jo viisi elokuvaa, ja huomionarvoista on että äidit ovat useimmiten yksinhuoltajia. Dolan on kuvannut myös sukupuoli-identiteetin muutoksia. Onko kysymys erikoisuuden tavoittelusta vai paneutumisesta todellisuuden marginaaleihin? Xavier Dolanin uusin ohjaustyö Mommy tuli toissa viikolla Helsingin ohjelmistoon. Maailmalla elokuva on otettu suitsutuksella vastaan. Kehuihin on helppo yhtyä. Quebecissa iloittiin viime keväänä Cannesin filmifestivaaleilta irronnutta pystiä. Dolania pidettiin ranskankielisessä Kanadassa 1960-luvun Ranskan uuden elokuvan perillisenä. Ilmaisussa on samaa herkkyyttä ja voimaa kuin vaikkapa Truffautin ja Godardin elokuvissa, mutta aihemaailma on toinen. Tietenkin se on toinen, koska maailma on muuttunut ratkaisevasti viidessäkymmenessä vuodessa. ==================================================================================================== Mommyssa eletään asumalähiössä. Xavier Dolan kertoo yksinhuoltajaäiti Dianesta (Anne Dorval), joka yrittää selviytyä ongelmapoikansa Steven (Antoine Pilon) kanssa ankarasta arjesta. Steven vaikeuksien tähden äiti muuttaa asumalähiöön. Siellä hän kohtaa läheisen naapurin (Suzanne Clemente), josta kehkeytyy Steven tukija ja opettaja. Naapurilla on henkilökohtainen elämänsä, mutta onko se auvoinen vai täynnä haasteita. Elämisen pelkoa sivutaan. Xavier Dolan tunkeutuu syvälle kuvaamiensa henkilöiden psyykeen. Etenkin Steven kohtaamat ulkoiset vaikeudet rinnastuvat kiinnostavasti muiden henkilöiden yrityksiin ottaa elämä edes hetkeksi haltuun. Steven äidin Dolan kuvaa hellällä rakkaudella. Eikä äidin ja pojan suhdetta pääse horjuttamaan ulkoa päin kuin väkivallalla. Mommyssa elämä ei juokse vain ongelmien ja raadollisuuden kehissä, vaan Xavier Dolan sopeuttaa tarinaansa joitakin optimismia pursuavia kuvajaisia. Ajankohtainen kommentti Mommysta on puhuttu ja kirjoitettu ohjaajan elokuvana. Sitä se on jokaisella solullaan. Takavuosina elokuvia markkinoitiin yleensä ohjaajan nimellä. Nykyisin ajat ovat muuttuneet, sillä esimerkiksi Yle Teeman sunnuntaiklassikkoja esitellään näyttelijän kasvokuvilla. Kysymys on saksalaisesta Marlene Dietrichistä (1901-1992), joka oli itävaltalaissyntyisen, Hollywoodissa työskennelleen Josef von Sternbergin luomus. Teema mainitsee kyllä von Sternbergin (1894-1969), mutta keskittyy ennen kaikkea Dietrichiin. Josef von Sternberg oli 1930-luvun studio-ohjaaja, jota esimerkiksi Sergei Eisenstein kehui kyvystä luoda rakkauden kauneimpia kuvia. Von Sternberg uskoi puhtaaseen taiteeseen. Hänelle elokuvissa oli tärkeintä liike, kauneus, valojen ja varjojen harmonia ja musiikki. Sanottiin, että von Sternbergille elokuva oli maalaamista liikkeeseen. Kriittisiäkin puheenvuoroja kuultiin. John Griersonin lausui 1947: ”Kun ohjaaja kuolee, hänestä tulee valokuvaaja”. Josef von Sternberg pamahti kansainvälisen elokuvayleisön tietoisuuteen vuonna 1930 itävaltalaisella Sinisellä enkelillä. Se aloitti von Sternbergin ja lumoavan Marlene Dietrichin viisi vuotta kestäneen yhteistyön. Siihen kuuluivat Marocco , Shanghain pikajuna , Vaalea Venus , Eri lippujen alla , Intohimojen keisarinna , Paholainen on nainen . Yhteistyö lakkasi vuonna 1935. On sanottu, että glamour-tähti Marlene oli von Sternbergin elokuvissa rakkaudelle kokonaan suuntautuva nainen. Marocossa hän uhrautuu rakkaudelle ja elokuvassa Eri lippujen alla hän kuolee rakkauden tähden.

Avainsanat: yhteistyö väkivalta vuotias vuosi voitto voima elokuva eisenstein david arki venus valo vaalea uusin tähti tuli ajankohtainen äiti yritys yrittää yle tietoisuus teema tarina taide sweet sukupuoli suhde studio steven sininen shanghai sergei selviytyä ranska rakkaus puhua poika perhe pelko palkita paholainen ottaa opettaja onko ongelma ohjata ohjaaja näyttelijä nuori nainen naapuri muuttua muuttaa musiikki mother maailma luoda liikenne liike lausua kysymys kuvata kuolema kommentti kirjoitettu keskittyä keisarinna kehui kauneus kansainvälisen kanada josef john jeesus identiteetti hän huikea henkilökohtainen henkilö ainoa 1960 2009 helsinki helppo harmonia glenn françois esitellä esimerkki elämä


blogivirta.fi