Tänään on 17.10.2018 04:48 ja nimipäiviään viettävät: Saana, Saini ja Saga. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Synnytystalkoissa kasvatetaan uuden sukupolven sijasta epätasa-arvoa

Julkaistu: · Päivitetty:

Hienotunteisuudesta perhesuunnitteluasioissa on puhuttu viime aikoina paljon. Täsmälleen samaan aikaan on onnistuttu tekemään kansalle selväksi että perhesuunnittelu ei ole parin yksityisasia, ja toiseksi se että se on naisten asia. Teki nainen miten päin vain, aina hän onnistuu sössimään lisääntymisensä. Jos ei halua lapsia, ajaa kansantalouden tuhoon. Jos haluaa lapsia, on pahimman lajin ympäristörikollinen. Jos saa lapset nuorena, se on tietoisesti valittu menolippu yhteiskunnan alaluokkaan. Jos saa vanhana, kerjää heille geneettisiä sairauksia. Siinä välissä lisääntyneet ovat laumasieluja. Luonnollisesti myös yksinhuoltajuus on naisen vika, oli sen taustalla mitä tahansa. Ei niitä taustoja tarvitse miettiä, naisen vika mikä naisen vika. En ole toistaiseksi nähnyt ensimmäistäkään uutista jossa mietittäisiin, missä ne yksinhuoltajalasten isät luuraavat. Pitäisikö tässä siis uskoa että kaikki, tai ainakin suuri enemmistö (vastoin yleistä elämänkokemusta) ovat pahojen äitien lapsistaan vieraannuttamia? Hieman myöhemmässä elämänvaiheessa lapsia saaneet naiset luonnollisesti syyllistetään siitä että nuoriso on hunningolla. Kyllä vanhempien –tai ainakin äidin- pitää kasvattaa omat lapsensa mallikansalaisiksi. Siinä sivussa heidät tulee elättää reilusti köyhyysrajan yläpuolella, ja jos tuplavastuu sattuisi yksinhuoltajaäitiä painamaan, niin voi todeta että mitäs läksit kun ehkäisykin on keksitty. Ainoa järkevä johtopäätös tässä tilanteessa on, ettei yhdenkään naisen kannata ottaa näistä asioista mitään paineita sillä varmaa on vain se että väärin tulee tekemään ja siitä vastuun kantamaan. Paras mistä naisoletettu voi pitää huolen on se että tekee väärin itsensä näköisellä tavalla, oli se tapa sitten lapsivapaus tai suurperheen yksinhuoltajuus. Jos joku tulee utelemaan ja naputtamaan, se on epäkohteliasta, mutta pohjimmiltaan on niin että naisen tekemisissä on aina runsaasti kommentoimisen varaa. Miesten rooli näissä keskusteluissa on piirtynyt varsin mielenkiintoisesti, noin sosiaalipsykologiselta kannalta katsottuna siis. Toisaalta on väärin nähdä miehet vain siittiöiden luovuttajina ja ehkä äidin pikku apulaisina. Vaan mitä pitäisi ajatella siitä että suuressa yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan jatkuvasti ja johdonmukaisesti lapsista ja lapsiarjesta naisen projektina jossa miehen rooli todella näyttää rajoittuvan siihen että pyörähtää sängyssä saattamassa lapset alulle? Sen jälkeen mies   voi jäädä auttelemaan äitiä jos haluaa, mutta jos haluaa lähteä livohkaan, sekin on ihan maan tapa josta ketään ei pidä syyllistää. Puhutaan mieluummin synnytystalkoista, synnyttäminenhän on naisten työ –esimerkiksi vauvatalkoista puhuminen vierittäisi miehille jo ihan liikaa vastuuta. Näin ollen miesten ei missään nimessä kannata ottaa paineita lisääntymisasioista, sillä teki mies miten vain, se on normaalia ja ymmärrettävää. Miehiltä ei myöskään kannata tulla utelemaan perhesuunnittelusta elleivät he satu seisomaan sukujuhlissa aivan puolisonsa vieressä, onhan se nyt jotenkin itsestään selvää ettei miehen elämä ole näiden asioiden osalta millään tavalla kiinnostavaa. Mies saa lapsia jos on saadakseen, tavalla tai toisella, sen pituinen se. En ole vielä osannut päättää, kumpaa osapuolta tämä räikeän epätasa-arvoinen puhe lopulta syrjii enemmän: naisia joita syyllistetään ja vastuutetaan kaikesta vai miehiä joita vastaavasti sysitään asenteiden tasolla sivuun oman elämän keskeiseltä osa-alueelta joka käänteessä. Lopputuloksena on vastuuttomuus, sillä nainen joutuu perustelemaan valintansa ja olemaan puolustuskannalla niin että voi olla vaikeaa miettiä, mikä olisi se tilanne mitä itse eniten haluaisi sen sijaan että tähtäisi autopilotilla kohti sitä tilannetta missä saisi olla parhaiten rauhassa. Mieheltä taas ei kukaan mitään odotakaan, mikä on aikuisten ihmisten lapsellistamista. Patriarkaaliset kulttuurit opettavat meille, että vastuun vieminen kääntyy helposti vastuuvapauden vaatimukseksi. Kulttuureissa joissa naisilta ei odotetakaan rauhallisuutta ja rationaalisuutta, diivailu on naiselle aivan sallittua. Minkäs ne sille voivat! Vaatii erityisen suotuisat olot, runsaasti ajatuksen rautalankaa ja paljon aikaa herättää ihmiset vaatimaan vastuuta ylistämällä alistamisen sijaan. Diivan on helppo tuntea itsensä etuoikeutetuksi vaikka ulkopuolelta katsoen tilanne olisi se että hänelle ei anneta elämässä samoja mahdollisuuksia kuin muille  Aivan samalla tavalla se ettei miehillä oleteta olevan oikein minkäänlaista otetta omaan lisääntymiseensä ja rakkauselämäänsä voi tuntua tavallaan mukavalta. Jos ei pidä siitä miten oma elämä on mennyt, se johtuu vain siitä että kelvottomat naiset ovat tehneet vääryyttä. Vastuunkanto taas on rasittavaa, mutta valta kytkeytyy siihen erottamattomasti.  Tasapaino puolestaan löytyy luullakseni suunnilleen siitä kohdasta missä vastuut ja valta jakautuvat suunnilleen tasan, yksilöllisyyttä kunnioittaen. Kukaan ei ansaitse tulla työnnetyksi oman elämänsä statistiksi vain siksi ettei voi olla raskaana ja synnyttää, eikä kukaan ansaitse joutua hylätyksi ja uhrautumaan niin että kadottaa itsensäkin vastuuttamisen alle koska äidin osa on uhrautua. Eivätkä lapset ole mikään saavutus: ne meistä jotka jättävät tai joutuvat jättämään lisääntymisen väliin, tekevät sitten muuta sen ajan kun muut hoitavat lapsia. Menivät asiat miten tahansa, ne ovat niin intiimejä ettei ulkopuolisilla ole mitään asiaa mestaroimaan tai paremmintietämään. Tasapainoa voi etsiä vaikka ajattelemalla näin: jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa siitä että tietää mitä haluaa. Kenenkään ei pidä ajatella että elämä pudottaa unelmat olohuoneeseen vaan jokaiselle kuuluu myös vastuu tavoitella unelmiaan. Perhesuunnittelu, ehkäisy ja lapset eivät ole naisten asioita. Naisten ja miesten biologiset roolit lisääntymisessä ovat erilaiset, mutta koska olemme älyllisiä elämänmuotoja, voimme valita tasoittaa tilannetta sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Biologia ei ole normatiivista. Se ei käske meitä pönkittämään epätasa-arvoa.  Itse asiassa, siitä faktasta että kykenemme lisääntymään ei edes seuraa se että meidän pitäisi uhrata elämästämme iso osa lisääntymiseen ja lasten kasvattamiseen.  Emme ole syvänmerenkrotteja  joiden koiraat ovat lähinnä siittiösäkkejä, emmekä meritursaita joiden naaraiden on hoivattava jälkikasvuaan kunnes ne ovat raataneet itsensä hengiltä. Näillä lajeilla sukupuolirooleissa ei ole paljon varaa vaihtoehtojen miettimiselle. Me taas voimme tehdä elämästä täyden ja merkityksellisen vaikka jättäisimme koko lisääntymisen väliin. Koska olemme jopa onnistuneet kehittämään filosofian, voimme myös yrittää rakentaa yhteiskuntamme siten että se kunnioittaa lajityypillistä monimuotoisuuttamme. Jos -eli monen kohdalla kun- asiat menevät joltain osin toisin kuin itse olisi halunnut, ne kannattaa käsitellä itselle ja surun syvyyteen sopivalla tavalla. Omat tunteet eivät ole koskaan vääriä tai ylimitoitettuja, etiikka tulee peliin vasta siinä vaiheessa kun mietitään, mitkä ovat hyviä tapoja ilmaista ja käsitellä tunteita. Esimerkiksi, vapaaehtoisesti lapsettomana en koskaan tule tunnetasolla ymmärtämään, miten niin paljon minulle iloa tuottava asia kuin lapsettomuus voi olla jollekulle musertava suru. Tästä ei seuraa se että minulla olisi oikeus mitätöidä, vähätellä tai kyseenalaistaa tahattomasti lapsettomien kokemusta. On vain velvollisuus ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia ja -mikäli saa tietoonsa että jotakuta on tällainen onnettomuus kohdannut- ottaa osaan suruun ja olla valmis tukemaan toista.  Ja nyt minusta alkoi tuntua siltä, että tämäkin oli vain pitkä tapa ihmetellä sitä, miksi ihmisten on ihan pakko valita käyttäytyä epäempaattisesti, päsmäröidä ja rasittaa toisiaan vaikka toisinkin voisimme valita. Mikä siinä toisten yksityisyyden kunnioittamisessa ja hyväntahtoisuudessa on niin ylivoimaisen vaikeaa?

Avainsanat: yhteiskunta femakkolaakso etiikka äiti yrittää ymmärtää yksilö voida voi velvollisuus vastuu varaa vapaaehtoinen valta valmis valittu valita vaihe uutinen uskoa unelma uhraus tässä työ tuntua tunne tuntea todeta tilanne tietää tietoinen tasapaino tarvita tapa sänky synnyttää suuri suru sukupolvi sivu seisoa satu sairaus saavutus saada rooli rautalanka raskaana rasitus rakentaa päättää puoliso puhua puhe pitää peili paras ottaa onnistuneet onnettomuus olohuone oikeus näyttää nähdä nuoriso nuorena nimi nainen muut mukava mitä miettiä mies me lähtökohtainen lähteä lopputulos lapsi laji käyttäytyä käsitellä kyseenalaistaa kulttuuri koko kiinnostavaa keskutelu katsoa kasvatus kasvattaa kantaa kansa joutua jokainen isä iso ihminen ihmetellä hän hoitaa herättää helppo filosofia etsiä esimerkki epätasa enemmistö elämä biologia alue ajatus ajatella ajaa ainoa aikuinen


blogivirta.fi