Tänään on 18.06.2018 09:00 ja nimipäiviään viettävät: Tapio ja Ingolf. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sudennahan sovitus:

Ylös

Julkaistu: · Päivitetty:

Perusleiriin noustiin samanlaista kivikkoa kuin Khareenkin. Matka ei ollut pitkä eikä sen rankempi kuin aiemmatkaan nousut, vaikka hapen vähyys tahtoikin hengästyttää, ainakin jos urheili. Thangnagissa tapaamamme japanilaiset tulivat vastaan, he olivat joutuneet kääntymään takaisin. Leiriydyimme jäätikön juurella oleville kallioille. Tiedossa oli, että tuuli oli huipulla tyyntymässä, mutta seuraavana yönä oli vielä odotettavissa pientä puhaltelua tässäkin korkeudessa, joten telttojen narut sidottiin suuriin murikoihin ja liepeiden päälle kasattiin kiviä. Päivänvalossa oli vaikea uskoa, että edessä olisi kovin rauhaton yö, koska tuulta ei ollut nimeksikään. Kun pimeys sitten laskeutui, teltan seinät alkoivat hiljalleen lepattaa. Illallisaikaan ilma liikkui jo sen verran, että ruoka tarjoiltiin telttoihin. Yöllä heräsi sitten sellainen puhuri, että oli syytä alkaa pohtia, miten lentävää telttaa tarpeen vaatiessa ohjataan ja miten sillä laskeudutaan. Aivan kuin lauma amfetamiinia käyttäviä simpansseja olisi riehunut teltan ympärillä ja pieksenyt seiniä painavilla kepeillä. Onneksi teltat olivat uudenkarheita ja hyvälaatuisia ylävuoristotelttoja, jotka oli suunniteltu kestämään tällaisia oloja. Aamulla tuulta oli yhä sen verran, että suunniteltu lähtö yläleiriin jouduttiin siirtämään seuraavaan päivään. Me keveine kantamuksinemme ja jäärautoinemme olisimme ehkä pysyneet pystyssä ylöspäin viettävällä jäätiköllä, mutta kaikilla kantajilla ei ollut rautoja, ja kun mietti heidän taakkojensa painoa, järkevintä oli jäädä odottamaan. Lähdimme kuitenkin aamupäivällä kokeilemaan rautojamme ja ylävuoristokenkiämme. Jäätikölle mentäessä täytyi ensin laskeutua jyrkkä alamäki järeältä lohkareelta toiselle loikkien. Ylävuoristokengät soveltuivat sellaiseen varsin huonosti: ne olivat täydellisen jäykät, ja kaksikerroksisina tarjosivat olemattoman tuntuman kävelyalustaan. Pääsimme kuitenkin kommelluksitta alas, laitoimme jääraudat kiinni ja nousimme jäätikölle. Aurinko paistoi ja tuuli oli hellittänyt, joten pian tuli kuuma. Energiaa paloi. Käännyimme lopulta takaisin, ja nyt louhikkorinne piti selvittää toiseen suuntaan. Porukka oli sen jälkeen hyvin uupunut, ja yksi retkikuntalaisista  totesi, että hänelle riittää, ja järjesti itselleen helikopterikyydin Kharesta Katmanduun. Seuraavana aamuna yläleiriin lähdettäessä yksi kiipeilijöistä joutui jättämään kuumeen vuoksi leikin kesken. Olimme olleet maastossa kaksi viikkoa, ja kahdestatoista kiipeilijästä oli jäljellä kahdeksan.

Avainsanat: vuoret nepal matkat vaikea uskoa tuuli tuli teltta tarjoilla selvittää seinä ruoka rauhaton päivä porukka pohtia pimeys palaa paino onni odottaa miettiä me matka lähtö leikki lauma kuuma kivi kahdeksan japanilainen ilma huippu energia aurinko alamäki aamupäivä


blogivirta.fi