Tänään on 16.11.2018 20:49 ja nimipäiviään viettävät: Aarne, Aarno, Aarni, Arne, Arnold ja Arna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kylväjä-blogi:

Valmiina lähtöön

Julkaistu: · Päivitetty:

Pekka Mäkipää Lähetyksen kesäpäivillä. Kuva Johannes Haataja. Pekka Mäkipään ajankohtaiskatsaus Lähetyksen kesäpäivillä 16.6.2018 Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Hyvät juhlavieraat, Eilen julkaistussa Satakertainen sato -kirjassa lähetyskutsunsa kanssa kamppaillut nuori teologi, Ritva , kuvaa merkillistä ajatusta, joka alkoi painaa hänen mieltään muutama viikko ennen Ylioppilaslähetyksen järjestämää opiskelijakokousta Lahdessa vuonna 1964: ”Mitä teen, jos kokouksessa esitetään julkinen kutsu niille, jotka lupaavat lähteä lähetystyöhön?” Ajatus tuntuu painajaiselta, se häiritsee, mutta unohtuu, kun hän sitten päättelee: jos niin kävisi, se tarkoittaa, että Jumala tahtoo lähettää minut lähetystyöhön. Jos taas kutsua ei tule, lähetysasian saa unohtaa. Viimeisessä tilaisuudessa puhuja sitten sanoo juuri ne ajatukset, joita hän oli muutamaa viikkoa aiemmin pyöritellyt mielessään. Ja esittää kutsun lähteä. Ritva nousee ylös yli 30 muun nuoren kanssa astuu eteen ja ilmoittaa olevansa valmis. Valmiina lähtöön. Hengellisessä heräämisessä, herätyksen aikoina moni asia tuntuu yksinkertaisen selväpiirteiseltä. Kuulo herkistyy ja valmius ottaa vastaan toimintaohjeita kasvaa. Asiat seuraavat toistaan. Parin vuoden kuluttua tuosta tapahtumasta kolme nuorta teologia, Ritva Liisa ja Kimmo lähtivät - lähetettiin - opiskelemaan lähetystyötä raamattukouluun Englantiin.  - Kaikki kolme teologeja, jumaluusoppineita – missä he ovat tämän päivän lähetyskursseilta? Siitä tiedämme, että kyseessä on Jumalan aikaansaama herätys kun teologitkin kyselevät lähetystyöhön! 1960-luvulla oli kuuleman mukaan kovin kohteliaita miehiä: naiset ensin periaatteella 13 miestä oli siunaamassa 4:ää naisteologia työhön. Näin kertoi Liisa Kingma eilen iltajuhlassa. Kielikouluun Englantiin lähdettiin, vaikka ei ollut tietoa siitä, mihin sen jälkeen. Ratkaisevin ja tärkein oli tapahtunut: he olivat valmiina lähtöön - valmiita lähetettäviksi. On merkille pantavaa, että ensin ei perustettu järjestöä, hankittu nimikkoseurakuntia, palkattu työaluevastaavia, lähettikuraattoria ja hallintohenkilökuntaa. Nykypäivänä kielenkäytössä ilmiötä kuvattaisiin sanoilla: ”mission from the margins” - - ”reunoilta alkava lähetys”.  Aloittihan Herrammekin Nasaretista, josta tuskin voi tulla mitään hyvää… Alkanut lähetysherätys kanavoitui yhdistysten ja ahdistusten kautta: Ylioppilaslähetys – Kansanlähetys – Sanansaattajat – Kylväjä ja kehtona Suomen Raamattuopisto (silloinen Sisälähetyssäätiö), jonka omistamissa tiloissa opiskelijat aluksi kokoontuivat osana sen työtä. Onkin sopivaa, että juhlimme ”opiskelijavallankumouksen perintöä” SRO:n pihamaalla – teltassa, toivottavasti edelleen lähtö- ja lähettämisvalmiudessa. Ja on oikein osuvaa, että meillä on ollut vieraita Norjasta, Etiopian kentän pitkäaikainen esimies ja lähetysosaston johtaja Osvald Hindeness . Jotkut sanovat, että herätykset puhkeavat usein kuin nauhana tai rihmastona. Totta onkin, että 1950- ja 1960-lukujen taitteessa neljässä pohjoismaassa puhkesi opiskelijaherätys. Suomessa saatiin monenlaista apua ja tukea erityisesti Norjasta. Esitykseni otsikko on Valmiina lähtöön ajankohtaiskatsaus – en jää kuohuvalle 60 -luvulle pidemmäksi aikaa.  ”Elämää eletään kohti tulevaisuutta, mutta ymmärretään taaksepäin katsoen” (Sören Kierkegaard). Olemme etuoikeutettuja siksikin, että lähetysherätyksen ensimmäinen sukupolvi on vielä keskuudessamme. Myös yhteys Norjan luterilaiseen lähetysliittoon on säilynyt. Syyskuussa kokoonnumme pohjoismaisten lähetyskumppanien kanssa täällä Suomessa neljäksi päiväksi pohtimaan yhteistä työtä, jota teemme tänä päivänä kuudella alueella.   ”Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.” (Saarn. 11:4) Olen valinnut johtolauseeksi tähän katsaukseen Saarnaajan kirjan 11. luvun 4. jakeen: ”Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.”   Suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirkossamme on Raamattuaan lukevalle kristitylle paljon tarkkailtavaa, pälyiltävää, huolestuttavaa ja hämmentävääkin.  Kirkon perimmäinen tehtävä pitäisi olla selvä: valmistaa ihmisiä lähtöön, pitää yllä heidän lähtövalmiuttaan. Kirkon piirissä on paljon yhteisöjä ja järjestöjä, jotka tekevät erinomaista työtä tukemalla ja auttamalla ihmisiä heidän tarpeissaan ja hädässään, kohentaakseen mahdollisuuksia ihmisarvoiseen elämään ja kestävään kehitykseen.  Sillä hyvällä, mitä ne tekevät, ei ole autettaville eikä auttajille mitään merkitystä, kun tulee lopullisen lähdön, sen viimeisen, aika. Kristillisen seurakunnan ydintehtävä on pitää yllä ihmisten perimmäistä lähtövalmiutta. Kirkko tai järjestö, joka alkaa tarkata tuulta ja pälytä pilviä, jättää kylvämättä katoamattoman siemenen, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan (1. Piet. 1:23) eikä siksi voi myöskään leikata satoa.      Lähetystyöntekijöiden löytyminen ja lähtövalmius mittaa oikeastaan samaa asiaa: olemmeko kristittyinä säilyttäneet identiteettimme ja ymmärryksen siitä, mitä varten meidät on kutsuttu olemattomista olemaan: Hyvät ystävä, Sinut ja minut on kutsuttu olemaan olemassa Jumalan lähetystä varten. Siinä on olemassaolomme varsinainen syy ja tarkoitus.  Koko Jumalan kansa on kutsuttu yksilöinä, työpareina, työryhminä, paikallisseurakuntina ja kirkkoina yhtä ja samaa tarkoitusta varten: tuomaan todistus synnin ja kuoleman voittaneesta, ihmiskunnalle uuden alun ja toivon tuoneesta Herrastamme – olemaan olemassa Jumalan lähetystä varten. Nimitämme Kylväjässä tällaista olemassa olemisen tapaa strategiseksi olemiseksi Kristuksessa. Jumala ei kylväessään tarkkaa tuulta eikä pälyile pilviä leikatessaan, Hänen olemisensa, puhumisensa ja tekemisensä on päämäärätietoista. Hänen halunsa on liittää kadotusta kohti kulkeva ihminen omaan lähetyselämäänsä Pojassaan Jeesuksessa. Samoin kuin Poika on Isälle rakas ja kelvollinen, samoin jokainen Luojan luoma on uskossa Poikaan Isälle kelpaava, Isän rakkauden ja armahduksen kohteena. Tähän uskomaan, tätä rakkautta välittämään ja yhdessä lähetyselämää hengittämään Pyhä Henki kutsuu meitä. Olen tässä esityksessä jakanut Jumalan kansan lähtövalmiuden kahteen osaan: korkea (parhaassa tapauksessa välitön) lähtövalmius ja hidas, matala valmius. Korkea lähtövalmius Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon . (Matt.11:28 – 29) Tässä on kyse välittömästä lähtövalmiudesta. Eräs Kylväjän hengellisistä isistä, Per Wallendorff, opettaa näin (lainaan Opas lähetyselämään -kirjasta s. 156): Pyhän Hengen kutsuun vastaaminen tarkoittaa, että kävelemme Jeesuksen luo harkitusti ja uskomme ja luotamme häneen niin, että hänestä tulee uskomme varsinainen sisältö”.  Kuulija saattaa ajatella: onko Jeesuksen luo tulemisessa kyse ihmisen teosta ja ratkaisusta. Eikö olekaan Jumalan teko ja Sanan vaikutusta, että kadotettu löytää elämän ja Pelastajan? Aivan varmasti on! Mutta juuri omien mahdollisuuksiemme täydellinen puuttuminen pelastuksen asiassa, samalla kun ihmisen tahtoon vedotaan kutsumalla uskomaan evankeliumi, erottaa kristillisen uskon kaikista muista. Pyhä Henki ei hypnotisoi tai tee meistä robotteja, jotka tahdotta vastaavat, kun Jeesus kutsuu: ”Tulkaa minun luokseni.” Miksi hän kutsuisi, ellei tahdo meidän, kuten Wallendorff sanoo: ”Kävelevän harkitusti Jeesuksen luo?” Lepo, jonka hän antaa on autuas vaihto: annat hänelle omat taakkasi ja saat vastalahjaksi levon. Samalla Jeesus sanoo: Ottakaa minun ikeeni harteillenne.” Hänen lepoonsa kuuluu uusi taakka”, sellainen, jonka on tarkoitus auttaa meitä selviämään elämästä hengissä, perille saakka. Miksi näin? Lähetyselämään kuuluu sisäänhengitys ja uloshengitys. Tukehdumme jos hengitämme vain sisään. Lähetyselämän syntymisen ja säilymisen salaisuus on sisään- ja uloshengityksessä. Meitä ei jätetä kuleksimaan valtoimenaan ilman vastuuta. Otamme Sanan sisäämme, sydämeemme kuuntelemalla lukemalla sitä, näin se puhdistaa sisäistä ihmistämme. Uloshengitämme sitä rukouksessa, vastaamalla suin sydämin ja kätten teoin. Ja arvatkaapa mitä, kun kokonainen yhteisö hengittää koordinoidusti ja samanaikaisesti, syntyy – lähetysjärjestö! Esimerkiksi Luokseen kutsuva Kylväjä. Hidas lähtövalmius ”Minä olen ilmoittanut heille sanasi ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin minäkään en kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta.” (Joh.17:14 – 15) Normal 0 21 false false false FI X-NONE X-NONE Kuulemme kyselyä: voinko vielä olla kirkon jäsen, -         kun jotkut sen työntekijöistä opettavat ja ovat järjestäneet elämänsä Raamatun vastaisesti -         kun kirkossa suhtaudutaan syrjivästi joihinkin sen jäseniin tai työntekijöihin -         ei anneta tiloja, vihkimyksiä tai jaetaan määrärajoja ja kolehtipyhiä puolueellisesti -         edistetään ja salaisesti suositaan Raamatulle vieraita oppeja Tässä tarvitaan matalaa lähtövalmiutta. Viimeisimmässä Uusi Tie -lehdessä tutkija Timo Eskola kirjoittaa: ”Miten ratkaista käsitys kirkosta? Jos siedät jännitettä, voit hyvillä mielin toimia kansankirkossa, kunhan löydät evankeliumin ja ehtoollisyhteyden. Näin ihmiset ovat kaikkina sukupolvina joutuneet ainakin osittain tekemään. Jos kuitenkin haluat löytää puhtaan opetuksen pienemmässä seurakunnassa, sinun tulee olla valmis lähtemään.” (UT 14.6.2018) Missä vaiheessa hypätään uppoavasta laivasta, kyselevät jotkut matkustajat. Me Kylväjässä haluamme katsoa loppuun saakka kumpi tämän voittaa, laiva vai myrsky. Tässä vaiheessa sanomme Raamatun sanasta kiinni pitäen kuten Luther aikanaan: ”Menen Vapahtajani kanssa vaikka meren pohjaan, olihan Joonakin kalan vatsassa kolme päivää.”  Luulen, että uuden avioliittolain mukanaan tuoma puhuri ei ole kirkossa vielä saavuttanut korkeimpia boforilukuja. Samoin tässä vaiheessa voimme vain aavistella, mitä satoa koulumaailmassa ja nuorten keskuudessa tullaan korjaamaan, kun määrätietoisesti ja Raamatun vastaisesti opetetaan, että ihmisen sukupuoli ei määrity kehon biologiasta käsin vaan sosiaalisesti yksilön valintana. Tuulet riepovat kirkkoa. Keneltä palvelusväki kysyy neuvoa, kun Isäntä on matkoilla? Taloudenhoitajilta, vastaa Jeesus. ”Jos palvelija tietää , mitä hänen Isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua”. (Luuk.12). Silti piispanvaaliinkin lähtijöitä löytyy. Rukoilemme, että Isännän tahto saa tapahtua edessä olevissa taloudenhoitajan vaaleissa Oulussa ja Espoossa.  Pienempiäkin valintoja on edessä. Tunnustan tässä vaiheessa, että minulla oli omat syyni ehdottaa Valmiina lähtöön -otsikkoa katsaukseni teemaksi. Olen työtovereilleni ja Kylväjän hallitukselle ilmoittanut jääväni vuoden kuluttua eläkkeelle, toivoen, että Kylväjään on valittu uusi lähetysjohtaja ensi kesäpäiviin mennessä. En ole hyppäämässä pelastusveneeseen uppoavasta laivasta, pikemmin siirtymässä konehuoneen puolelle (siis esirukoilijaksi ja lähettäjäksi – en lapioimaan tulisia hiiliä) pikku purressamme. Pyydän esirukouksianne syksyllä käynnistyvän Kylväjän lähetysjohtajan valinnan puolesta.  Tässä yhteydessä on mainittava aivan erityinen työhömme liittyvä konkreettinen siunaus: Kylväjän piirissä on paljon uskollisia esirukoilijoita, mikä tarkoittaa kaikkien työhön osallistuvien pääsemistä osaksi ikuisuuteen asti kantavaa kokonaisuutta ja kommunikaatiolinjaa. Lähettäjärenkaat ovat meille luovuttamaton siunauksen kanava – nekin muuten alun perin norjalaista tuontitavaraa. Lähettäjä liittyy kokonaisuuteen yhtä saumattomasti ja tärkeänä kuin itse evankeliumin hyvä uutinen tai lähtijä. ”Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?” (Room. 10:14) toteaa Paavali. Yhtenä monista mieleen painuneista keskusteluista matkan varrella on jäänyt kahvilakeskustelu suomalaisessa pikkukaupungissa lähettäjän, vastuunkantajan, kanssa, joka vuosikaudet on pitänyt lähetyspiiriä paikkakunnalla. Olin ollut saarnavierailulla ja valmiina lähtöön kotiinpäin. Ystävämme sanoi: Tiedätkö, Pekka, on suuri etuoikeus olla mukana. En tee tätä Kylväjälle tai sinulle, vaan Jumalalle. Ja koska teen tätä Jumalalle, tahdon sitoutua Kylväjän työhön ja teihin, jotka olette aktiivipalveluksessa.  Palaan tuohon keskusteluun ajoittain ja muistutan: emme saa sitoa lähettäjän kutsumusta itseemme tai järjestöömme. Lähettäjä – kuten lähtijäkin – vastaa Kutsujalle kutsumuksestaan. Koota lähetysrakkautta, mutta ei sitoa on hyvä muistutus isiltä ja äideiltämme. Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata. On totta, että viisikymmentä vuotta on Jumalan perspektiivissä kuin kevyt tuulen henkäys. Ihmisen ja lähetysjärjestön näkökulma on toinen. Tässä ajassa on syntynyt kolme lähetysjärjestöä, jotka Jumalan armosta kaikki jatkavat kylvötyötä – hyvässä yhteisymmärryksessä. Onnittelemme lämpimästi 50-vuotiasta Kansanlähetystä ja 45-vuotiasta Sanansaattajia!   Itsekin olen ollut mukana jo 41 vuotta, ensin vapaaehtoisena ja sitten palkollisena. Mainitsen tässä joitakin myrskypuuskia, jotka ovat vaikuttaneet Kylväjänkin työhön.  Kun järjestö syntyi 1974, maailmalla puhalsi lähetystyöhön kriittisesti ja kielteisesti suhtautuvat viima. Jotkut nuoret kirkot Aasiassa ja Afrikassa vaativat lähetystyön lopettamista eli moratoriota. Sen nähtiin estävän kirkkojen todellisen itsenäistymisen. Tänään suunnittelemme useiden Afrikan ja Aasian kirkkojen kanssa yhdessä lähetystyötä evankeliumin ulottamiseksi niiden keskuuteen, jotka eivät ole kuulleet. Se myrsky tuli ja meni. Samalla syntyi uutta. Kylväjän perustamisvuonna maailmanlähetyksen rintamat jakautuivat, syntyi Lausannen liike ja sarja maailmanlähetyksen konferensseja. Ne olivat vastapainoa ekumeenisten kirkkoliittojen lähetysajattelulle, joka oli suuntautunut maailmanparantamiseen ja muuttanut pelastuksen tarkoittamaan yhteiskunnallista vapautumista. Tänään myös Lausannen liikkeen piirissä puhutaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, köyhyyden poistamisesta, ilmastomuutoksesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Jakolinjat ovat sekoittuneet.  Niin myös monet käsitteet. Transformaatio ja opetuslapseuttaminen ovat päivän sanoja molemmissa leireissä. Lähetyksen avainsanat ja lähtökohtaparadigmat ovat ehtineet vaihtua moneen kertaan näinä vuosina. Kuka enää muistaa, miten tärkeä avainsana solidaarisuus oli 1990 luvulla Luterilaiselle maailmanliitolle? Tämän päivän avainsanoja ovat inklusiivisuus ja tasa-arvo . Globaali kristillisyys etsii tänä päivänä yhteyttä yhdessä tekemällä. Sen iskulauseena on ”kun rukoilemme yhdessä, pysymme yhdessä (when we pray together, we stay together ”).  Uuden ekumenian muoto ovat rukoustapahtumat, jotka kokoavat maailmanlaajasti kristittyjä eri taustoista rukoilemaan päättäjien, vainotun seurakunnan ja maailman tilanteen puolesta. Syntyy veren ja kärsimyksen ekumeniaa. Kun Jumalan kansa rukoilee hänen tahtonsa tapahtumista, se antaa hänelle luvan puuttua asioihin. Rukous Jeesuksen nimessä on Jumalan kutsumista syntimme ja sekasotkumme keskelle. Näemmekö tulevaisuudessa kirkkoomme syntyvän yli seurakunta- ja järjestörajojen ulottuvan verkoston, joka puolustaa klassista kristinuskoa ja rukoilee uudistumista ja Jumalan Hengen synnyttämää elämää? Jotain sellaista on jo syntynyt muissa pohjoismaissa. Kun 15 vuotta sitten aloitin lähetysjohtajan tehtävässä, törmäsin seurakunnissa ja kirkossa säännöllisesti teesiin: ”Lähetystyö on muuttunut kirkkojen väliseksi yhteistyöksi, siksi kirkossa tarvitaan vain yksi lähetysjärjestö.”  10 vuotta sitten, vuonna 2008 kirkkomme ensimmäisessä lähetysstrategiassa tämä asia oli haudattu. Sen sijaan strategiassa visioitiin muun muassa lähetysresurssien suuntaamista erityisesti alueille, joissa on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja. Juuri näiden painotusten varaan Kylväjänkin mielestä on mahdollista rakentaa seurakuntia innostavaa lähetyspanostusta. Vuonna 2013 tilanne vakiintui, kun järjestökohtaisesti solmittiin viisivuotinen perussopimus lähetystyön järjestämisestä kirkossamme. Sopimus uusittiin 14.6.2018. Toissapäivänä alkoi siis uusi viisivuotiskausi. Ajatelkaa, jotakin on kirkossa sovittu viideksi vuodeksi!  Olemme olleet varsin tyytyväisiä hyvään yhteistyöhön Kirkon lähetystyön keskuksen kanssa. Sillä on osaava, lähetyksen etua etsivä työntekijäkunta. Sanoisinko, että tällä hetkellä taivas näyttää kumman (ei siis tumman) pilvettömältä sillä suunnalla. Ilmastomuutos on tosin käynnissä myös hengellisessä atmosfäärissä. Lähetyselämäkin on entistä vaikeammin ennustettavaa. Kiina, Nepal, Mongolia kuuluivat Kylväjän alkuvuosikymmeninä maailman suljetuimpien maiden joukkoon. Tänään ne ovat kristinuskon kasvukeskuksia. Pakolaisten- ja turvapaikanhakijoiden tulo maahamme, on tehnyt näkyväksi ja ymmärrettäväksi Jumalan suunnitelman lähettää 50 vuotta sitten nuoret teologit Liisa ja Marjatta, ja heidän jälkeensä monet muut Keski-Aasiaan. Tänä päivänä työhuoneeni maailmankartalla hymyilevät kollegat 19 eri alueella, huomenna, jos Jumala suo, siunaamme uusia työtovereita uuteen kohteeseen. Valmiina lähtöön pätee molempiin suuntiin. Muutokset ovat pysyviä. Yksi kuitenkin pysyy tilanteesta ja kontekstista huolimatta: lähimmäistemme syvin ongelma ja evankeliumin vastaus siihen pysyvät samoina. Tähän tosiasiaan lähetysyhdistyksen vuosikymmenet ankkuroituvat. Jokaisen sukupolven kohdalla kamppailemme sen kanssa, mitä siirtää eteenpäin ja mitä jättää taakseen. 60-luvun opiskelijaherätyksen myötä lähetystyöhön lähteneet ja heidän lähettäjänsä ovat aikalaistodistajina keskuudessamme. Meillä on 50 vuodessa kertynyttä pääomaa. Uusien sukupolvien on saatava olla omana aikanaan yhtä radikaaleja Jeesuksen seuraajia kuin pioneerisukupolvi.  Ensimmäiset tekivät - herätyksen valtaamina, seuraavat puhuivat ja opettivat – koska olivat löytäneet lain ja evankeliumin ja uskonvanhurskauden kalliin avaimen, kolmannet korostivat kokonaisvaltaisen olemisen ensisijaisuutta, strategista olemista Kristuksessa.  Miten tekemisen puhumisen ja olemisen viestikapula siirtyy Kristuksen todistajien ketjussa tällaisen Jumalan kansan alaosaston vaeltaessa kohti luvattua maata?  ”Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi!” (Kol. 4:3-4) Minulla on viimeisen 25:n vuoden ajan ollut ilo ja etuoikeus vierailla Kylväjän työalueilla. Lopuksi poimin, täysin mielivaltaisesti, kolme unohtumatonta hetkeä.  Yhden koin Bangladeshissa 27.5.1995 Uzirpurin kylän kirkossa. 16 oraonseurakunnan edustajat ja johtava pastori Samuel olivat kutsuneet kokouksen koolle. Meidät, lähetit ja minut, joka tuolloin olin työaluevastaava, oli kutsuttu mukaan. Vähän aiemmin oli valjennut mitä on tapahtumassa – he tosiaan aikovat perustaa kirkon! Yhdellä nuijan kopautuksella se perustettiin nopeasti. Sitten koko päivä väiteltiin kiivaasti kirkon nimestä. Mitähän tästä tulee, ajattelivat varmaan muutkin kuin minä. Tänään näemme, että johtajia ja työntekijöitä on mennyt vaihtoon, juuresta on syntynyt jo toinenkin kirkko, välillä on sovittu, annettu anteeksi pesty toinen toistensa jalkoja. Tänään 23 vuotta myöhemmin, Bangladeshin evankelis-luterilainen kirkko on edelleen olemassa. Toinen unohtumaton hetki oli 10 vuotta myöhemmin vuonna 2005 kaakkois-Etiopian somalialueella. Illan pimeydessä kävelimme pieneen MY -kirkon kokoustilaan, johon seurakunnan johtaja toivotti tervetulleeksi. Sanat jäivät mieleen: ”Elämme täällä vihollisten keskellä”. Muistan ajatelleeni, että miten tuo kirkko voi ikinä tavoittaa Filtun somaleita, jos pitää heitä vihollisina. Tänä päivänä tilanne on toinen, MY tekee laajenevaa lähetystyötä islaminuskoisten keskuudessa ja lähettää lähetystyöntekijöitä, jotka eivät pidä muslimilähimmäisiään vihollisina. Ajattelu- ja toimintatapa ovat muuttuneet.  Kolmas muistikuva tulee Kabulista Peshawariin matkanneesta minibussista, jossa olin ainoa ulkomaalainen. Matkalla kuljettiin talebanien alueiden läpi ja tiellä oli tarkastusasemia. Yhdellä niistä pitkäpartainen taleban painaa nenänsä bussin ikkunaan, näkee minut, ja haroo käsillään leukaansa: missä parta? Hän käskee vihaisesti minut ulos ja lyö varmistukseksi kiväärinperällä lasi-ikkunaan. Valmistaudun lähtemään. Kaikki bussissa huutavat kovaan ääneen haridziye! -ulkomaalainen. Lähimmät tarttuvat minuun kiinni ja pitävät paikoillaan, kun valmistaudun lähtemään ulos. Kiväärimies huitoo ja paukuttaa ikkunaa aikansa ja sitten läimäyttää auton kattoon. Ja niin minibussi jatkaa matkaa renkaat sutien. Ei ollut minun aikani lähteä. Olen siitä kiitollinen Jumalalle – ja muslimilähimmäisilleni minibussissa. Keski-Aasian-työssä on viime vuosina koettu vaikeita aikoja. Työalue on ollut pari vuotta tyhjä. Nyt kokenut työtoverimme on valmiina lähtöön. Tänä iltana saamme siunata hänet matkaan. Teemme parhaamme riskien kartoittamiseksi ja turvallisuussuunnitelmien laatimiseksi ja arvioimiseksi, lähtijä varautuu kirjaimellisesti kaikkeen. Kaikkeen varautuminen on hyvä harjoitus kenelle tahansa. Valmistautuminen lähtöön siis. Olemme ottaneet tavaksi, Paula ja minä, käydä sytyttämässä kynttilä omalle haudallemme. Vanhempani ovat hankkineet meille hautapaikan. Joskus lapset ja lapsenlapsetkin ovat mukana. On hyvä harjoitus seistä oman hautansa äärellä, suosittelen.  Hautausmaan hautakivissä merkittävin asia on väliviiva, se mikä jää vuosilukujen väliin. Pieneen väliviivaan on kätketty tämä ja ikuinen elämä – edellyttäen, että väliviivani on osa Jumalan kertomusta, hänen hankettaan ja pelastussuunnitelmaansa maan päällä. Me kutsumme sitä lähetyselämäksi. Vuosiluvut vaihtuvat, väliviiva pysyy. Elämä ei ole kuoleman odottamista vaan jännittävä matka, lähetyselämää Vapahtajan seurassa. Kiitos, että saamme tehdä matkaa yhdessä, liikkeellä olevana Jumalan kansana. Valmiina lähtöön.  Kiitos kolmiyhteiselle Jumalalle, joka kätkee meidät Poikansa sovintoveren suojaa, lähdimmepä kauas tai lähelle.

Avainsanat: puhe lähetystyö lähetyshistoriaa lähetyselämää lähetys lähetyksen kesäpäivät ystävä ymmärrys yksiöä yhteys yhteisö yhteistyö yhteiskunta yhteiskunnallinen wallendorff vuosi voittaa voi viimeisessä viikko vihollinen viha vieras vierailla verkosto veri vatsa vastaus varsinainen varaa vanhemmat valmistaa valmis valittu valinta valita vaihto vaihe vaalit uutinen uusi unohtaa ulkomaalainen täydellinen tässä työ työntekijä työhuone tyhjä tuuli tutkija turvapaikanhakija tunnustaa tulo tuli tulevaisuus tukea toimintatapa todistus todistaja timo tila tilanne tilaisuus tietää tie teko teologia teltta tehtävä teen teema tee tausta tarkoitus tarkoittaa tapahtuma tapahtua tapa taivas tahrto tahdo säilyä syyskuu syy syntyä synti syksy suuri suunnitelma suomessa suomi suomalainen suoja suo sukupuoli sukupolvi sovittu sosiaalinen sopimus siunaus sitoa seura seurakunta sato sarja sana samuel salaisuus rukous robotti ritva rengas ratkaista rakkaus rakentaa rakas raamattu päättäjä pääoma päivä pyhä puuttua puolustaa puhuja puhua puhdas puhdistaa poimia poika pohtia pohjoismainen pohja pitää pimeys pilvi piiri pihamaa perustettu perustaa perussopimus pekka paula pastori pari palkattu pakolainen painaa paikkakunta paavali oulu ottaa otsikko osaava oppi opiskelija opiskelu opetus opettaa opas onko ongelma olin nöyrä näyttää näkökulma nuori norja nimi neuvoa nepal mäkipää myrsky muuttua muutama muut muoto muistaa mongolia mitä minä mies merkittävä merkki meri me matkustaja matka marjatta maa maailma löytää lähtö lähteä luku luther luterilainen luoma luoja liittää liisa liike lepo leikata lehti lasi lapsi laiva lahti köyhyys käynnissä käydä kävisi kävellä käsitys kysyy kynttilä kylä kylväjä kuvata kuva kuulo kuulla kuulija kutsu kuolema kristus kristitty kristinusko kristillisyys kristillinen korkea korjata koota konkreettinen kolmas kokous kokonainen koko klassinen kirkko kirjoittaa kirja kirjaimellisesti kimmo kiitollinen kiina kevyt keskustelu keskus keho katso katsoa kasvaa kansa kanava kallis kala kaakkois jää jättää jäsen järjestö jännittävä jumala julkinen julkaisu julistaa jokainen johtava johtaja johannes jeesus jatkaa jalka isäntä isä ilmoittaa ilmiö ikuinen ikkuna ihminen ihmiskunta häntä hän huutaa hidas hetki herätys henki hengittää hengellinen harjoitus hankittu hallitus haataja globaali fi evankeliumi etuoikeus espoo esitys esittää esimies esimerkki erottaa erityinen erinomainen englanti elämä eläke edustaja bussi avioliittolaki avainsana avain auttaa astua arvo apua antaa alue ajatus ajattelu ajatella ainoa aika afrikka aasia 2013 1960


blogivirta.fi