Tänään on 24.09.2019 11:38 ja nimipäiviään viettävät: Alvar ja Auno. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Suomalaisia sananlaskuja

Julkaistu: · Päivitetty:

arpoja Aakulla ei maata eikä isän perintöä. Aamu kuluu aatellessa, päivä päätä käännellessä. Aamu on iltaa viisaampi. Aamulla viina ja syksyllä nauriit. Aamulla vireä pyärii, illalla laiska hyärii. Aamun aikainen nauru tietää itkua illaksi. Aamun hetki kullan kallis. Aamun rusko päivän paska. Aamun torkku, illan virkku on taloon hävitys. Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää. Aamuruska miehen tuska. Aamurusko ei mäne satamata eikä akkain tora itkemätä. Aamurusko pilvipäivä, iltarusko poutapäivä. Aamurusko päivän alku, toivo alku autuuden. Aamurusko päivän paska, iltarusko kaunis ilma. Aamurusko sateeks, iltarusko pouraks. Aamusade on sellainen, että ellei se lakkaa, sataa koko päivän. Aateeliset ja russakat eivät menesty pohojanmaalla. Aatelles ei mää aika hukkaa. Aattelin ja sanon, mutta en yhtäkaikki puhunu mittään. Aattelloo mitä aattelloo, aina ajatukset mennee naimiseen. Aattelloo mitä aatteloo, ajatukset männöö ainan naimisseen. Aatteloo mitä aatteloo, ajatukset mennööt aina naimisee. Aatto joulusta parasta, iltapuoli pääsiäistä. Aatto juhlaa korkeempi. Aatto on juhlista jaloin. Aeka ei ou jänikse selässä. Aeka hiiren haakotella, puol on kissan persiessä. Aeka keinot keksii. Aekuinen mies ja määkii kun lammas. Afven arka, perse märkä. Ahhah akattomuutta - eipä tuota ou leipeekää. Ahkera aina häärä, jolle muuta nin kirpui tappa. Ahkera akka kasvattaa laiska miehe. Ahkera kaikki voittaa. Ahkera tytär kasvattaa laiskaa äitiä. Ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia, laiska äiti visuja. Ahkera äiti kasvattaa laiskoja tyttäriä. Ahkeralla hämähäkillä on suuri verkko. Ahkeralla on orret täyvet, tyhjä laiskan tynnörissä. Ahkeruus kovan onnen voittaa, ahkeruus unenkin estää. Ahkeruus on ilomme. Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin. Ahne on hyvä ottaan, mutta käs vapisee jos antaa tarttis. Ahne on hyvä ottamaan, mutta käsi vapisee, jos täytyy antaa. Ahne otta raha ja vie vielä kukkaronki. Ahne taittas kärpäsen persiesien rautakangen. Ahneella on paskanen loppu. Ahneen ja varkahan uni on aina lyhkäinen. Ahneus ja pieni varkaus on yhtä tyhjän kanssa. Ahneus kasaa, kuolema tasaa. Ahneus kovan onnen voittaa. Ahneus kunnian pettää. Ahneus on pahhuulen juuri. Ahneus vie viljan pellost. Ahneus viisaanki villitsee. Ahven armas keittokala, särki sualassa parempi. Ahven armas tuorehelt, särk on säästös paremp. Ahven syksyt syvillä uipi, kutee kesät matalalla. Ahven syö, ko kusiainen lentää. Ahvenen kutuun ja teeren soitimeen ehtii laiskakin. Aidan takana ruohokin on vihreämpää. Aidaton niittu ja emännätön talo on yks kaikki. Aihhan elävän silmät näkee, mutt ei kualleen koskaan. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Aika assii aukasoo. Aika haavat parantaa. Aika hattua hakea, hattu viien virstan päässä. Aika joutuu eikä mies jourukkaan. Aika ko kulluu ni makkarat syyvvää. Aika luistaa, kun hevosella ajaa ja papuja kylvää. Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä. Aika näyttää. Aika on nousta nuoren neidon, jo on vanhat valvomassa, ikäpuolet istumassa. Aika on rahaa. Aika on surun lääke. Aika on totuuden tytär. Aika vanhin, avaruus suurin. Aikaa Jumala loi eikä kiireest virkkant mittää. Aikaa on enin maailmas. Aikaa on oppia, ei ellee. Aikaa on, ja Naantalista saadaan lisää. Aikaa on, vaikka susia saareen soutaisi. Aikaa rokka anoo, tulta liha kiirehtii. Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston. Aikainen mato tulee syödyksi. Aikamies on aikamies, vaikka pankolla istukoon. Aikanaan kun akan ottaa, niin otetuksi tulee. Aikanaanhan se akkakii poikii. Aikanansa ellää pittää, vaikka ennen päivää vähemmän. Aikanas kirkkoon, hiljan kapakkaan. Aikane lintun nokkua puhistaa, myöhäne vasta siipie räpyttää. Aikane valmistus on ain hyvä. Aikanen kana jyvän löytää. Aikansa komiasti, vaikka lopun aikaa kerjättääs. Aikansa merikin möyrii. Aikansahhan sitä pärjee vaikka hirressä. Aikas kutaki. Aikasa se hyvähi käki kukkuu. Ain ahnelt jottan puuttu. Ain on akolla kiire ja työtä tyttärillä. Aina ahne köyhä on. Aina kysytään: mistä olet kotosin, eikä koskaan: millon olet syödä saanu. Aina on akoista vastus, riesa piioista pahoista. Aina on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia. Aina roiskuu, kun rapataan. Aina se eteenpäin on, kun takaapäin tuupataan. Aina se eukko ottaissa vehnäseltä maistuu, mut pippur se on pittäissä. Aina sitä saa, kun ei oo piikana eikä trenkipoijan morsiamena. Aina vaivainen valittaa. Ainoost pojast ja tupapässist, niist ei oo illoo kummastkaa. Aisalleenhan hyvä hevonen kaatuu. Aita se on risuinenkin aita. Aivan kuin kaksi sokeaa toistaan taluttaisi. Ajallansa aidan pano, hetkellänsä heinän teko. Ajallansa työn teko, hetkellänsä ilon pito. Ajan kans hyvää tulee. Ajassa naidaan, ei taivaassa. Ajastaha palakka maksetaan, tulkoon työ mitä hyvvääsä. Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. Ajattele ensin ja puhu sitte. Ajattelemattoman suussa ei ole porstutta. Ajatukset ovat tullittomat. Ajatus aja viep, yritys työn tekköö. Ajatustunti on ain tyyrempi kun tyätunti. Ajjaa se hiis hyvälläi, kun selekään piäsöö. Akaksi välttää rumemppii, kaunis siinä pilalle mänööhii. Akan kuolema on kuin penkiltä putoais. Akan omaisuus ei kestä kun portin pieleen. Akan perinnöt kynnyksellä syyvvään. Akanpää - lampaanpää. Akassa on talloutesa. Akat on äreitä, kun ei ole puita eikä päreitä. Akatha aitaa tekkööt, miehet käyvät vaa mittaamas. Akaton mies ja hännätön koira. Akaton mies on kuin aidaton pelto. Akka aidan raosta kulkee. Akka autuvas tuvassa, mies kurja kulokemassa. Akka ei ole ku kannel seinäl. Akka eillä, vaikka huonolle jäälle. Akka ja arkku on reissutiellä liikaa. Akka ja kapsäkki on reissussa liikaa. Akka kulkee asettaan, mies ei kirveskuokattaan. Akka miehen ylentää tai alentaa. Akka mies aseeton. Akka mies asheetta, konna mies koiratta. Akka mies kirveetönnä. Akka on köyhällä niinkun aitta. Akka on köyhän miehen renki. Akka otetaan ja mies saadaan. Akka pitää olla kaunis ja nätti, vaikka se ois hullu. Akka se talon pittää ja akka se talon hävittää. Akka tieltä keäntyköö, vaan ei mies milloinkaa. Akkaa ja sikkaa ei pijätä mikkää. Akkain kiel on toisesta päästä irti. Akkain miel ja koiran pier, ne ovat yhden arvoset. Akkavalta, paskavalta. Akkoa ja kissoa piteä lyöjä aina kun muulta työltä joutoa, jos ne ei o tehny pahoa nin ne meinoa. Akkojen puhe ja kanojen laulu. Akkonist se näkke, misä talos piimä on. Akoil ja susill on tä mailma pilattu. Akoilla on aikansa, tarinoita tapaansa. Akoilla on akan mieli, tekee mitä muistaa. Alahan panna lapikasta luun nennään. Alakuisel talvel ei ajeta, yläkuisel kesäl ei kynnetä. Alas katsoo, ylös ajattelee. Alasin raudan, juoma miehen koettelee. Alimaesesta aejastahaa se o hyvä ylite männä. Alimaiselle portaalle ensiks astutaa. Alkoholistiksi ei tulla, vaan alkoholistiksi synnytään. Alku ain hankala, mut lopus kiitos seisoo. Alku ja loppu kankaas vaikia on, keskel vähä tuhmakin tumputtaa. Alku käis, loppu Jumalas. Alku tappaa. Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo. Alkuaan myöten se kerä vieriää. Alkukuussa leipä nousee, loppukuussa pyykki lähtee. Alkupäästähän kananpaskakiin on valkeaa. Allaalla allin mieli uijessa viluva vettä, alempana armottoman. Allakassa on päiviä ja vanhasta lisää, jos uudesta loppuu. Alokas korkiasti nauraa, sotamies sen kuin virnauttaa. Alus kaik paha hyvii ova, pääst kananpaskaki valkone on. Alus komiaste, vaik lopus kerjätäs. Alussa luppois lehmän, lopuss ei hänteekää. Alussa paha painettava, vika nuor noustessaan. Alventtist sika aljettiin, joulun luut kalvettiin, pääsiäisten pää ja kontit, helunta häntätrontit. Ammatti kapan antaa. Ampiainen antaa, mehiläinen metenä juo. Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja. Anna hattusi lainaksi, käy ite paljaspäin. Anna huolii hevosen, sillä on suuremp piä. Anna pirulle pikkusormi, niin se vie koko käden. Anna taikinan hapata, leivän juuren junnotella. Annetaa aikaa, aika antaa hyyvii neuvoi. Annetaa annetustai, vuan ei tieltä löyvetystä. Annettu mikä luvattu. Annettu, mikä tarjottu. Anojalle annetaan, ite ottaja torutaan. Anopi silmä kynnys. Anoppi talossa pirtin pesi, vaikka ei kotona ollut. Anovata ei jälestä ajeta. Antaa ajan kulua ja varjon venyä. Antaa ajan kulua, illan tulla hiljalleen. Antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Antaa tulla lunta tuppaa, männää sängyn alle!. Antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Antajaansa kuttukin kiittää. Antajan kädet väsyy, ottajan ei milloinkaan. Anterus avvaimet käes, tuomas tuoppi kainalossa. Anterus joulun alakaa, tuomas sissää tuop, paha puaval pois ajjaa. Anterus talaven alakaa, sukat kengät jalakaa, hyvä tuomas joulun tuo, paha puavo poes vie. Antti aesoja nijjoo, simo siltoja tekköö, puaval paokuttaa. Antti aisoilla ajaa. Antti pyhien alku. Antti turkin antaa, urpo orrelle kantaa. Apu hiirenpojastai, jyvän syö, kask paskantaa. Apu kärväsenki apu. Apu lapsesta: kalan perkaa, kaks syö. Apu miehestä on syömään ja saamaan. Apu on hiirepojastakkii, jos jyvän syöp ni kaks kantaa. Apu se lapsesta kasvaa, kalan syö ja kaksi perkkaa. Apua hyttysenkin apu. Apuna ahonnii kyntö, makuna mahonnii maito. Apuna on rikka rokas, hämähäkki taikinas. Arat työttömän kädet. Arka henkees pitää. Arka henkensä pitää, rohkea sotaan kaatuu. Arka mies ei saa kaunista vaimoa. Arka niitä säikkyy kun töppöset naukuu. Arka piäsä säilyttää, jalo koston suavuttaa. Arki antaa, pyhä ottaa. Armahampi alla tuulen kuin sisaren armon alla. Armas ahven tuarehena, särki säästissä parempi. Armasta isän kotoa, jos on leipeä vähemmän, onhan unta viljemmalta. Armost mutt ei ansiost. Armoto isätö laps, aiva armoto emätö. Arvaa arp perseisiis, jok ei koskaan parane. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Arvelu tul akalle, kun ol ukko uunin piällä. Arvio ei o täyven tievon kaltane. Arvio ei ole vissinmäärän arvonen. Arvio on valheen veli. Arvonsa miäsi ansaitseepi, vaan ei liika ylistystä. Ase miestä myöten. Asia kuin asia, miehet sentään kuin veljekset. Asia kun pitkistyy, niin se mutkistuu. Asia on akvarelli. Asia on ananas. Asia on asia ja papinkirja on papinkirja. Asia on kun ajetaan, laki niin kun lujetaan. Asia on siitä laadusta ja poika siitä säädystä, ettei sitä piijalle naiteta. Asia on siitä laidasta, että sika ei elä vanhaksi: jollei se kuole niin se tapetaan. Asia on yks, mutta siinä on monta haaraa. Asia vaatii ymmärrystä, tanssiminen rallatusta. Asiakas on aina oikeassa. Asiakos tuo on, jos konista karva lähtee, lähtee se hevosestakin. Asialla on kaksi puolta. Asias on monta mutkaa, kepis ei kun kaksi päätä. Asiasa miestä tarvitaan, hakkaa puuta pöllöötkin. Asiassa on monta keinoo, kalikassa kaks piätä. Asiat on niinkun ne ajetaan. Asiat ovat niinkuin puhutaan, työt niinkuin tehdään. Asijaan suap olla lähtemätä mut ei viipymätä. Asijallen ukko kyllään, akka kielenpieksäntään. Asijast saa puhuu, mutt ei miästä mainita. Asja ko asja, lanko ko lanko. Asja se on ku riitele, mutt ei miehe. Askel askeleelta portaita kiivetään. Assii vaatii arvelusta, tanssiminen rallatusta. Assiis on seihtemen keinoo, piäkeino kaheksaas. Astia se on tuokkonennii. Aukaista sanainen arkkunsa. Aukoo päätään kuin jakoavain. Aura on nuottoa parempi, kirnunmäntä tarpomia. Aurink paista krisukassa. Aurinko paistaa, vettä sataa, taitaa tulla kesä. Aurinko se paestaa niin hyville kuin pahoillekkiin. Auta miestä mäessä, älä huttuvadissa. Auta miestä mäessä, älä mäen alla. Auto vie ja tuo, mutta ei rikkaaksi tee ketään. Autuaall on aitassaan, tuojaall on toisen takkoo. Autuaalt pelto paleltuu, vaivaselt pää. Autuaampi on antaa kun ottaa. Autuaan suolat putoo, vaivaisen voi kaatuu. Autuaanhan akka kuoli, vaivaisen hevonen vaipui. Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku. Autuas anopin kaima. Autuas emännä lanko, pööränpäähän pöllättä, vaivane isännä lanko, ovensuuhu seisatta. Autuas käen ampuu, onneton pesän löytää. Autuas plikka, joka pelimannin saa, pelimanni pelaa ja rahaa saa. Autuas suvella kuolee - saa paljo saattajia. Autuas toisen vahinkosta viisastuu, vaivainen omastaan. Autuas viinan jakoon, vaivainen rahan jakoon. Avioliitto on kuin rieska: lauantaina se on hyvvee, maanantaina tekkee mieli ruisleipee. Avoimesta ovesta voi kulkea kahteen suuntaan. Avoparille riittäköön, kun kylä kuuluttaa ja vesisade vihkii. Avuks kärvänenki kaalifatis. Edes joku tolkku pitää olla, sanoi hoitaja kun hullua elvytti. Edessä on kuin enkeli, mutta takana kuin peeveli. Ee enonkoa suu tuohesta ole. Ee herra herra oo, voan riihimies se herra on. Ee hosu työssä aota. Ee oo eneä entisellää kun uunin koukku ja perselaukku. Eerikki anoo ja urpaanus uikuttaa. Ehdoin valta vääpelillä - antoa lomaa jos tahtoo. Ehta veri ei pala eikä palele. Ehta veri lämmittää, vaikkei se punota. Ehtoo karjan kokoo. Ehtoolla laiskat virkoo, jupilaiskat lauvantaina. Ehtooruaka luihiin pystyy. Ehtooruska päivän koreus, mutta aamuruska päivän paska. Ehtoorusko entistä ilmaa. Ehtootorkku, aamun virkku, se tapa talons pitää. Ehtoovirkku, aamutorkku, se tapa talon hävittää. Ehtorusko kaunist ilma, aamurusko nahat kasta. Ehtorusko tuulen nosta, aamurusko kaapun kasta. Ehtovalta ahvenella: ottaa onkee jos haluvaa. Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on. Ei aatelinen eikä krapu menesty Pohjolassa. Ei aekamies apuva tarvihe. Ei ahkera hätään joudu, kerkeeväinen kerjäämään. Ei ahkera taivassen pääse paremman ku laiskaka. Ei ahne saa koskan tarppeks. Ei ahneen aitta ole koskaan kyllin täynnä. Ei aika miehestä, ellei mies ajasta. Ei aikainen myöhästy. Ei aikasen voittanutta. Ei ajettu tie ruohotu. Ei akalla kirkkoon ajeta. Ei akka lakkaa torumasta ennen kon parkuu eikä itä tuulemasta ennen kon sattaa. Ei akka leivästä lepy, kun kahvi on lopussa. Ei akka nii oo otettava kun korento loukosta. Ei akka talua hävitä: jos se on terve, kyllä se issensä elättää, jos se on sairas, ei se syökkä. Ei alutonta virttä eikä perätöntä asjaa. Ei Amerikassakaan kultaa lapiolla luoda. Ei annantamielestä ou mieltä eikä kannantaveistä kaivuu. Ei arka miäs saa kaunista akkaa. Ei arkaliinista akkalaan eikä pelkoliinistä pedon jahtiin. Ei asia miestä pahenna, jos ei mies asiaa. Ei asiassa pikaisuus menesty. Ei astia iäriää itke. Ei aurinkokaan paista ennenkun nousee. Ei auta arvelu asijassa. Ei auta asiassa ystävyys, eikä herruus merellä. Ei auta itku markkinoilla. Ei auta kylmä käärö vinoon naamaan. Ei auta suru markkinoilla, rahaa siellä pitää olla. Ei auta, yritteä täytyy. Ei elä henki heilumati. Ei elä henki heilumatta, kahden jalan kapsamatta. Ei elämä irvistellen somene. Ei elävä kuolevansa usko. Ei eukko ook kannel seinällä. Ei eukon rahat kestä kuin tuomaasta jouluun. Ei haastavalta sanat lopu. Ei haikua ilman tulta. Ei haittaa hevosta, vaikka miestä morkataan. Ei halu halaamalla lähde. Ei halu halaamalla lähle. Ei hapan kalja säästäten paranu. Ei harakka lehmän taposta poissa. Ei harakka ole lintu. Ei hassu hassu olisikaan, jollei järkeä puuttuisi. Ei haudotussa ole hautomista. Ei haukka kanan parkua mieleensä pane. Ei haukku haavaa tee, ellei halol' päähän lyö. Ei haukku haavaa tee, jos ei paha koira purra saa. Ei haukku haavaa tehe, jos ei vihanen koira purra saa. Ei haukkuva koira haavaa tee. Ei haukkuva koira jänestä saa. Ei haukkuva koira pure. Ei heinäsirkka hämähäkin alle kuole. Ei helmiä sioille. Ei Helsingissäkään piikaa piirongin päällä pidetä. Ei henki hevillä lähe. Ei henki hiettä lähde. Ei hepo heinäs pahene. Ei hepo häitä kiitä eikä pappi pitkiä pyhiä. Ei hepo häitä kiitä, jouhihäntä juominkia. Ei hepo kuole kuikosta eikä lammas kivenlieriäisestä. Ei hepo kuovista kuole. Ei herelmä kauvas puust putto. Ei herkui vatan täysi syär. Ei herkun hyvyyteen, kunhan on paljon ja lämmintä. Ei herra herran hännälle pole. Ei herrain kaulaa varten köysiä kierretä. Ei herrat paljo kärsi: ko tikulla silmään pistää, ni suuttuu. Ei herroo merelä. Ei hevone hikkeesä kuole eikä akka itkuusa. Ei hevonen häitä kiitä eikä mies yösijaansa. Ei hevoonen tiellä lihoo. Ei hiiri heinähäkin alle kuole. Ei hiiri hevosen korvaan pääse. Ei hiiri kekoon kuole. Ei honka yhlellä lyännillä kaalu. Ei hopussa sata ajastaikaa eletä. Ei housuille palkkaa makseta. Ei housut lainassa parane: jos ei revitä niin ruikutaan. Ei housut lainassa parane; joko ne pahoin pidetään vai pahoin paskataan. Ei housuuhin hyppäämällä mennä. Ei huimia herraksi pantane, jos ei aina viisaitakaan. Ei hullui herroks panna. Ei huolta hävinneellä eikä maansa myönnehellä. Ei ikävä tapa vaikka se vähän kivuttaa. Ei ilman toimeenkaan tule, ettei yhtä kertaa päivässä hullutella saa. Ei Jumala ketään tukasta taivaaseen veä. Ei jänis yhren portin etee kuole. Ei järkeä kauhalla päähän kaadeta. Ei kahta hyvää, luvata ja pitää. Ei kahta ilman kolmatta. Ei kaikki järki ou yhen miehen päässä. Ei kaikki ole hopeaa joka hohtaa. Ei kalu kylässä parane. Ei kannata kinnata ilman hinnata. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Ei kateen kontti ole koskaan täysi. Ei kelpaa köyhän anti rikkaalle. Ei kepulikonsteilla taivaaseen päästä. Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä. Ei kiirehitä asijoijen edelle. Ei kiirettä köyhiin naimisiin. Ei kiitos käytössä kulu. Ei kissa kiitoksella elä. Ei koira siitä suutu, kun sitä leivällä päähän viskaa. Ei korppi korpin silmää noki. Ei kukaan ole kuurompi kuin se, joka ei tahdo kuulla. Ei kukaan ole köyhän lanko. Ei kukaan ole seppä syntyessänsä. Ei kukaan oo köyhän lanko. Ei kukaan rikastu nukkumalla. Ei kukkaan henkelläs elä. Ei kukko käskien laula, eikä kana kotkota. Ei kukko käskien laula. Ei kun perse penkkiin. Ei kusihätä paskomalla lähre. Ei kyrpä käskien seiso. Ei kyrpä lepävarrasta katso. Ei kysyin asii pilaavu. Ei kysyvä tieltä eksy. Ei kädet ristissä rikkaiksi tulla. Ei köyhyys ole mikään ilo, vaikka se joskus naurattaa. Ei köyhän laina kauvaksi kerkee. Ei köyhänkään suu tuohesta ole. Ei laiska onneansa tunne. Ei lakkaa etelä tuulemasta ennen kun sataa eikä akat toruamasta ennen kun itkee. Ei lapselle kahvia, eikä varsalle kauroja. Ei lapset muuta tarvitse kuin tuttipulloo ja vittaa. Ei lapsi lapsi ole vaan lapsenlapsi vasta lapsi on. Ei leikki leivässä pidä. Ei lopu kuhmut otasta, eikä vesi kupista. Ei lukemalla uimaan opi, veteen on mentävä!. Ei Luojakaan laiskoja elätä. Ei lusikkoo voi jokaisen suun mukkaan tehä. Ei lähe halla haon takoa, kaste kaihikohasta päivän pärttylin perästä. Ei lämmin luita riko. Ei makaavan kissan suuhun hiiret juokse. Ei makeaa mahan täydeltä. Ei markat maaten kasva, ei Jumala laiskoja ruoki. Ei melatta merelle. Ei miehen pituus auta kuin tuohimetsällä. Ei mieli mettä keitä. Ei mikkään harmita niin, kuin köyhä ja ylpeä. Ei mikään niin harmita kun köyhä, joka on ylpeä. Ei mitään piimää, kun ei lehmätkään lypsä. Ei miäs paru, vaikka nuppi mens. Ei morsianta sukhun vihitä. Ei muna oo viisamp kannoo. Ei ne herrat paljon tarvitse: vähä tikulla silmään töyttää niin jo urajaa. Ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyjä kantavat. Ei niin halpaa, ettei se joskus hyvä ole. Ei niin heittijokaluu ou, ettei se seihtemeen vuoteen kaluks käy, kun korjoo vuan. Ei niin hiukkaa hivuta, ettei vähää kuluta. Ei niin hyvää, etteikö joku moittisi. Ei niin hyvää, etteikö parempaa olisi. Ei niin kiirettä, että ei kerkiä lähteä. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ei niin pahaa, etteikö joku kiittäisi. Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Ei niin pientä putkee, ettei reikää keskellä. Ei niin pitkää päivää, etteikö ehtoota perästä. Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Ei nyt auta ampukeinot, kun ei ole nuolen noutajaa. Ei nyt o aika ansoi punnoo, nyt o jo sorsat soitimel. Ei näe metsää puilta. Ei nöyrän kaulaa katkaista. Ei o uskomist Eskoo, sillon se pahan tekee kun nauraa. Ei oikein tiijä, onko saamassa, vai maksamassa. Ei oikeus saa yösijaa, mutta vääryys istuu peräpenkillä. Ei oja ota, jos et putoa. Ei ol ehto viäl vaik se hämärtä. Ei ol hampahattoman lihast eikä voista veitsettömän. Ei ole asia aijan päässä eikä säkki seipään nenässä. Ei ole asiat kylässä kynnyksellä. Ei ole hampaattoman vihoesta. Ei ole ilmaista päivällistä. Ei ole kissattomasta talosta. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Ei ole kysymys siitä, miten vanha olet, vaan miten olet vanha. Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista. Ei ole mitään niin peruuttamatonta kuin hullun suuttumus. Ei ole muuta sivistystä saanut kuin rokotuksen. Ei ole synti olla savolainen, mutta se on iso häpeä. Ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran. Ei ole yhden syy, jos kaksi tappelee. Ei ollu näkevinään. Ei ollu tuntevinaan. Ei ollut kuulevinaan. Ei omena kauas puusta putoa. Ei oo epätieto selevän tiion veärti. Ei oo hoppu hyväks eikä kiire kunniaks. Ei oo kaekki arvuutokset tosia. Ei oo kiire kirkkoon, ku pappi on paitasillaan ja lukkaril on lusikka suussa. Ei oo köyhä eikä kippee. Ei oo lasta itkemätöntä eikä kangasta katkeematonta. Ei oppi ojaan kaada, eikä tieto tieltä työnnä. Ei oppi ojaan kaada. Ei ottanna kuuleviin korviisakkaan. Ei ottoa iliman pannoa. Ei ou antoa, kun lämmintä kättä. Ei ou ettääl kui emmääsä, ei sikkaa kui sukkuunsa. Ei ou hattu kannon piässä, kun on miehen piässä. Ei ou herroo merellä eikä miestä vuorotonta. Ei ou kylässä asiat kynnyksellä. Ei ou rahhoa, vaikka olisi kuinka ison talon poika. Ei ou ruma kaukana, sano akka kun peiliin kahto. Ei ou sielläkkään pestyä pöyvän peätä. Ei ouk akkalukkaria eikä ukkokupparia. Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville. Ei paska punniten parane. Ei pelto kahtomalla kasva. Ei Perhossa elä, jos ei liiku. Ei perintö pesää tee. Ei pidä ensimmäiseen hyvään hyvästyä eikä ensimmäiseen pahaan pahastua. Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Ei pidä nuolaista, ennen kun tipahtaa. Ei pidä uskoa hevosta tielle, venettä vesille, akkaa aitan vartiaksi. Ei pidä viskellä kiviä, jos istuu lasikaapissa. Ei piika ol ihminen eik harakka lintu eik roppinen astii. Ei piiska luita riko. Ei piispan pappilan kaut väärä ol. Ei pikaisuus asiois menesty. Ei pikaisuus kelpaa edes kirpun tapussa. Ei pilli vihellä, jos ei pannussa painetta. Ei pirukaan niin kuumaa paskaa situ, että housut palaa. Ei pirust papiks. Ei pisara meressä tunnu. Ei Porist pääs tappelemat ek Tampereelt friijaamat. Ei puku tee pyhimystä. Ei puu ensi lyönnillä kaadu. Ei pysty mummon kynnet uuninrintaan. Ei raha puussa kasva. Ei rakkaus leipävartaita katsele. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Ei ryyppii kauvan ryyppä, mut puheishaan se aika menee. Ei ryyppy miestä kaada, jos ei mies ryyppyä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ei saa uskoo ehtooruskoo eikä isomahaseen piikaan. Ei saaden rikastuta, vaan säästäen. Ei sanottu sana suuhun palaa. Ei sattunna sillon kottiin, kun kiirettä jaettiin. Ei savua ilman tulta. Ei se aja, joka pelkää. Ei se anna joka kysyy. Ei se arvele, joka ottaa. Ei se eilisen teeren poika ole. Ei se eksy, ken kyssyy, eikä kaavvu, ken kassoo. Ei se haukku huavoo tie, kun ei koira vuan purase. Ei se heinää tee, joka pilvii vahtaa. Ei se helevettikhän niin kuuma ole ku pappi sen saarnaa. Ei se hepo näläkään kuole, kun voklalintu laulaa. Ei se kylvä, joka hallaa pelkää. Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan. Ei se lehmäkkään sarvesta lypsä. Ei se murehtimalla parane. Ei se muuta tiedä kuin mitä nenästä suuhun valuu, eikä senkään nimee. Ei se ole akka eikä mikään, joka ei miestään elätä. Ei se ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ei se ole hoppu, jos leipä loppuu, vaan se on hoppu, jos tupakka loppuu. Ei se ole hukassa, joka on vatsassa. Ei se ole hullu, joka pyytää vaan se joka maksaa. Ei se ole hurja joka myy, vaan se joka ostaa. Ei se ole räätäli joka ei ratkase. Ei se ota, jos ei annakaan. Ei se paljon valehtele, joka puolet valehtelee. Ei se parkuen parane, eikä huutaen huokene. Ei se pelaa joka pelkää. Ei se perille pääsy, vaan se matkalla olo. Ei se putoaminen, vaan se äkkipysäys. Ei se tapa mikä vahvistaa. Ei se tapojaan paranna, joka ei mieltään pahoita. Ei se tapojansa paranna, joka ei mieltänsä pahoita. Ei se toista auta, jok ei itte hätäinny. Ei se tule autuaaksi, joka härjällä ajaa. Ei se vaihtamalla parane. Ei se vetele, että housuja revitään ja hammeella paikataan. Ei sellaista tietä, jota ei ennen ole käyty. Ei sellasta tietä, jota ei ennen ole käyty. Ei sen herkun paljuuesta, kunhan suu vain maun saapi. Ei siinä kauan nokka tohissu. Ei siitä sydän kuole, mitä ei silmä näe. Ei silmä osaa ota. Ei sitä kortilla autoa ajeta. Ei sitä koskaan tiedä mis puus piru istuu. Ei sitä tiijä pienenä, kuinka lystiä on isona. Ei sota sanomittaan mene. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Ei sotamieskään sika ole, jos ei kovin suuri herrakaan. Ei sovi pihlajanmarjat papin kukkoon. Ei sovi suopetäjä korpikuusen kumppaniksi. Ei sudesta lammasta tee, jos se lammasaitauksessa syntyy. Ei suotta kuolla, vaikka suotta sairastetaan. Ei susi silmiänsä häpee. Ei susi suolle eksy. Ei suuret sanat suuta halkaise. Ei syntyvä sijaa katso. Ei syyhyttä saunaan. Ei sää sääreen tartu. Ei taikina syömiseen lopu eikä leipä lämpymäisiin. Ei talosta lähdetä kuin torpasta. Ei terve ruumis työtä kaipaa ja sairas ei voi tehdä. Ei terve ruumis työtä kaipaa. Ei tippa tapa ellei tipasta tule tapa. Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Ei tippa tapa, mutta kirvelee. Ei todenpuhuja saa yösijaa. Ei toenna korvaasa lotkauttaa. Ei tule elo etsimättä, kala jalan kastamatta. Ei tule elo etsimätä, kala jalan kastamata. Ei tule lasta eikä paskaa. Ei tule ne herkut eikä pure ne kirput. Ei tule tuohesta takkia eikä akasta pappia. Ei tuo nyt suurta hallavuotta tie. Ei tupella tapella. Ei tyhjä lato kattoa kaipaa. Ei tyhjä säkki pystyssä pysy. Ei tyhmiä kynnetä eikä kylvetä - niitä kasvaa itsestänsä. Ei työ tehden lopu eikä uni maaten. Ei työt tekemällä lopu. Ei tähän maailman aikaan ole enää entisellään kuin uni ja nälkä. Ei täin koivista kintahia tuu. Ei täin nahoosta saa fällyjä. Ei tärkeintä ole voitto vaan jalo kilpa. Ei tässä kurjuutta kummempaa. Ei tässä olla uutta pyörää keksimässä. Ei tässä sian selässä olla. Ei vahinko tule kello kaulassa. Ei vahinko yksinään tule. Ei vanha koira istumaan opi. Ei vanhuus mieltä anna, vaan opettaa hiljaa kävelemään. Ei vara venettä kaada. Ei varsa silloin vanha ole, kun on emo elossa. Ei vedessä veneen jäljet tunnu. Ei velka mätäne. Ei vene soutajatta kule. Ei vene taitava käsist kaau. Ei vene vettä pilloo eikä kyrpä vittua. Ei venees miästä vuarotonta. Ei vierivä kivi sammaloidu. Ei viikate heiniä valitse. Ei viina lisää voimia anna, mutta lisää rohkeutta. Ei viiteen minuuttiin tullut naiset mieleen, sano Eetu kun heikkoihin syysjäihin putosi. Ei vilija vaivata tuu, kala jalan kastumata. Ei viljan vähyyttä, jos ei osan kovuutta. Ei voi muuta sanoa, kun hattua nostaa. Ei voi olla eksyksissä, jos ei kiinnosta mihin ollaan menossa. Ei voi toista auttaa, joka itsekin haapaa kalvaa. Ei väkisellä vävyksi, eikä ylenmielin ystäväksi. Ei välillä väliä, kunhan saa välillä väliä. Ei yks akka riitele eikä yks puu pala. Ei yksi pääsky kesää tee. Ei yksinäinen puu valkeeta ota. Ei ykspuolelta aurinko paesta. Ei ymmärrä enempää, kuin sika hopealusikasta. Eihä aika työtä tapa vaan teko. Eihä entisel kauva elä, jos ei Jumala toista anna. Eihän helevetissäi ikävä ou, ku siel on monta kumppalija. Eihän munaa munaa vaihreta. Eihän se emäsika muista porsassa olleensa. Eihän se hevonenkaan kauan yksipuolelta pilttuussaan potki. Eihän se niin kiire oo, ettei lähteä kerkiä. Eihän tässä porukassa viitsi piruuttaan istua. Eihän tästä tule kuin äkäiseksi. Eihää herelmä ennen puto, ennenku kypsyy. Eiliist leipää ja tänpäiväist voita. Einari nari, pieri ja pani. Eipä akka uksissa tiiä, missä ukko uhveltelee. Elettii sitä ennennii, vua nytkytellää sitä nyttii. Elo kurjen, elo kärjen, elo vaivaisen vareksen. Elokas on aina nerokas. Elomato: hyvä sato, hämähäkki: tyhyjä säkki. Eloon elävän mieli. Elot entiset kuluu, rahat saadut raukenee. Elä eppäele. Elä eukko ennen kuole, ennen kuin kelkassa vetelen jälessäni jäätä myöten. Elä ihmisiksi, niin pääset helpommalla. Elä itse ja anna toisten elää. Elä jo muuta viserrä. Elä kehu hevostas ennen kuin eille ajat. Elä kiitä morsianta, ennen kuin pulmakovaset syö. Elä luule luuta lihaksi, eläkä pässinpäätä paistikaaksi. Elä miestä pakene. Elä ota ajelevvoo, tappaile pakenevvoo. Elä valehtele. Elä vähästä säikähä. Elä välitä, kun ei Villekään välittännä, vaikka jäi välitystoimiston välioven välliin. Elähän hättäile, istuhan mättäälle. Elähän tuota, mitenkä se oli. Eläinten nälkä ensin, ihmisten nälkä sitten. Eläjä elää tavallaa, tulija tuloo ajallaa. Elämine että myöte, soutamine vettä myöte. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Elämä ei laiskoja ruoki. Elämä hymyilee, kuin silakka piimätuopissa. Elämä ilman työtä, on kuin housut ilman vyötä. Elämä kasaa, kuolema tasaa. Elämä on kuin lapsen paita: lyhyt ja sontainen. Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään. Elämä voittaa, minä tulen toiseksi. Elämässähän Herra meitä keikuttaa. Elämästä ei anneta arvosanaa. Eläpäs souvva, anna akan uija ojassa. Elättisika ei tiedä juoksusian vajoota. Eläväistä lasten tauti. Elävän näkee joskus, mutta kuollutta ei näe koskaan. Elävää auttaa pitää, kyllä kuollut paikkansa pitää. Elävää kuolettaissa pitää olla pitkä säkki. Elää kuin viimeistä päivää. Emän tavat tyttärellä. Emännill on voihen tuska, miehill on tupakan tuska. Emännäll on ehtovalta: voilla vittusa voiteloo. Emännällä on ehtovalta: voilla voitaa suuta, munanpiällä persettä. Emännällä on kolme kieltä: yks on puinen, toinen luinen, kolmas kivinen kieli: puisella puhuu tuvassa, luisella lukon takana, kivisellä kirkkotiellä. Emännän kunnia se on, että työmies haisee. Emännän käsi talon nostaa ja sama sen maahan kaataa. Emännän palat ja paimenen jälet on lukemattomat. Emännän silmä lehmän lypsättää, isännän jalka pellon höystää. Emännän suku pöydän päässä, isännän oven suussa. Emännäs on karjan juuri. Emännästä etupuolet, lampaan lihasta takapuolet. Emännätöin talo on ku kannetoin hinkki. Emännätön talo ja varreton kirves ne aina yhteen mallaa. Emännätön talo on kun aijaton pelto. Emäntä hyvä talossa, vaikka joute istukohon, pata hyvä tulella, vaikka vettä kiehukohon. Emäntä kattoo toisella silmällä kissaa pankulta ja toisella makkarata uunista. Emäntä on kylläinen kynsiltään. Emäntä saa olla edestä kengässä ja takaa raudassa. Emäntä talossa olla täytyy, vaikka sika pellot kyntäköön. En jaksa sanoa kissaakaan. En minä mittään tiijä, oon vaan töissä täällä. En minä mutta muut pojat. En piittaa piimästä, kun vain saan särpää. En se minäkään ou veäryyttä vastaan. Enemmän päiviä kuin kakkaroita. Enemp paremp. Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Enempi on on vähempikin, musta mulli valkeampi, mielin kielin puhuttaissa. Eniten tyhjät tynnyrit ääntä pitää. Ennen aamurusko sataa, ennen kuin hidas kenkään pääsee. Ennen hampaat loppuut ko leipä. Ennen kesä lehmättä kuin joulu akatta. Ennen kesä lehmättä, kuin joulu akatta. Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa. Ennen kurki kuolee, kuin suo sulaksi pääsee. Ennen maa repeää kuin huora häpeää. Ennen mies maansa myö kuin sanansa syö. Ennen oltiin avioliitossa, nyt naimisissa. Ennen vartioi kapan kirppuja kuin uskotonta akkaa. Ennen virsta väärää kuin vaaksa vaaraa. Ennot on eksynnä, vanhat kannot kuatunna. Ennättävän muna luuvolla. Enpä oisi tuntenna jos et niin tuttava oisi. Ensi asia tutkitaan, ennenkö miestä hutkitaan. Ensimmäinen hullun merkki on, kun luulee itseään viisaaksi. Ensimmäinen hullunmerkki, jos luulee itseään viisaaksi. Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin. Ensimmäinen työ on langenneella nousta ylös. Ensimmäinen vuosi lihalle, toinen kalalle ja kolmas koiran paskalle. Ensimmäisen akan antaa Jumala, toisen akan antaat ihmiset ja kolmannen antaa piru. Ensimmäisest hyväst ei pilä ihastuman eikä ensimmäisest pahast pelästymän. Ensimmäisest kattohallast syksyl kaks kuukautta talvee. Ensimäne tytär viijää emiä myöt, toine sisarta myöt, kolmas kohaksee. Ensin mennään saunaan ja sitten syödään vasta. Ensin on heinällä helinä, sitten rutu rukihilla. Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka. Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Ensin työ, sitten leikki. Ensmäne peev o hirsipuuskin kaiken pahe. Ensmänen silkkiin, viimänen housunpunttiin. Enspäästähä kananpaskakii valkeeta on. Entine ei oo koskaa kaukana. Erehtyyhää hevonenkii neljält jalalt, ni miksei ihminen kahrelt. Erestä on monta petetty, mutta perästä ei oo ketää jätetty. Ereys se tulee viisaallekin. Eri ihimiset jokka ruumihia pesöö ja eri jokka niitä teköö. Eri kylä, eri tapa. Eri miehet ne on, jotka kettuja pyytää. Eri miehet sonnan luojat, eri miehet oluen juojat. Eri tupa, eri tapa. Eri tyttäret noon, joita riiathaan, ja eri tyttäret, jokka naihaan. Erittäin on emälammas, erittäin kaksi karihtaa. Erittäin on emännän veitsi, eri veitsi tyttärillä. Erkin aikanen sade ja juhannuksen aikanen pouta on kultaa. Erkki einestä anoo, vielä urpokin uikuttaa. Erkki hakoja veräjään vetää. Erkki turjus turkki päällä, koko kesän paita päällä. Erkki vetelee rissui veräjään. Ero on suutarilla ja kirnulla. Ero perreessä ja jako tavarassa. Ero se on jumalanviljalla ja kirnupiimällä. Erä ei tuu ehtimättä, kala jalan kastumatta. Erä errää yllyttää, saalis miestä kiihottaa. Erävihko eerikkii, varavihko valpurii, vieläpä urpoi uikuttaa. Esiliinato emäntä on ku hännätö koira. Esivalta on kova, mut väkivalta on kovempi. Esliina ei ole vaate eikä harava työase eikä harakka lintu eikä tuokkonen astia. Esteet katoavat etevän tieltä. Et ou sinäkään vielä kuollu. Eteenpäin elävän mieli. Eteensä elävä aattelee, taakseen kuoleva katselee. Etehen elävän mieli, kuollut taakse katsokohon. Eteläkäki - kuoleman käki. Etelässä on vetelä, pohjoisessa on pouta. Etelästä emäntätä, pohjosesta pappia. Etelästä hevosta, pohjosesta akkaa. Etelästä taloa, pohjosesta akkaa, niin saa molemmat hyvät. Etelästä tulee vetelää. Etiäpäin, sanoi mummo lumessa. Etteepäi elävä miel, vaik ois surma selä takana. Ettäältä kiitetää, likeltä moetitaa. Etulyönti on puoli voittoa. Etupenkki, makso mitä makso. Etäällä entiset, muualla muinoset. Eukon perinnöillä ei pääse kun pellon veräjälle. Eänetön hulluista viisain. Foordi ei ole auto eikä margariini voita. Funteeraustunti on kalliimpi kuin työtunti. Ha haa, luteet! Sänky palaa, sano sotilas, kun villapaita paloi. Haapane airas, kuusine vitsas ja katavane seeväs, ne on vahvint maailmas. Haapanen aias ja häijy akka ovat yhtä pitkäikäisii. Haastain asiat selvenee. Haava tulee kirveelläkin. Haavan urpa hallavuotta, lepän urpa leipävuotta, koivun urpa kovaa vuotta, pajun urpa pahaa vuotta. Haeku akkaen majassa, savu seppäen pajassa. Haihtu ku pieru Saharaan. Hairahtuuha se hevoneki neljält jalalt, mitä sit ihmine yhelt kielelt. Haista ennenkun maistat. Haisus kasvaa, kun vain olla saattaa. Haitaksi hako vedessä, kiusaksi köyhä rikkahille. Haittana laiska riihessä. Hajussa sitä kasvaa, ku vain oltua saa. Hakee kaukaa ensin, kyllä läheltä aina tietää löytävänsä. Hakeva etsii povestansakin. Hakkaa päälle pohjan poika. Halame huono leikataa, mut heinä huono heitetää. Halaus halun lisää, suun anto hyvän sovinnon. Halikon kaut Ruatti. Halko ei yksinään pala eikä akka yksinään riitele. Halko pinoon suulleen, piika sänkyyn selälleen. Halla hanhen hartioilla, talvi joutsenen takana. Halla hanhen varpaassa, talvi joutsenen takissa. Halla hanhin siiven alla, lumi luikon perseesä. Halla hiljan kylväneelle, nälkä siämenen syäneelle. Halla käyp taikinassai huonon leipojan käsissä. Halla matalan pannoo, kalja köyhän juovuttaa. Halla myöhä kylöväneen. Halla myöhän kyntäjälle, huora piian hakijalle. Halla panoo huonolta leipurilta uunin ja pöyvän välillä. Hallaa hankeen, leipää lehteen käki kukkuu. Hallaha myöhäsen pannoo. Hallan perästä saret. Hallavuosi hillavuosi. Halloiks käki hankeen kukkuu. Halpa on kalu haltiatoin. Halpa tyä tuloo tyyrihiksi. Halu harras työn tekee, ei voima väkevänkään. Halu soon, joka mustalaasta kaupunkihin vetää. Halu vetää puolen kuormaa. Halu voimaa antaa. Halull ei oo hankee ja uskoll ei oo umpee. Halun eessä ei kestä vasikannahkanen persekään. Halvasta meni hyvät humalat, kun märänneistä maltasista. Halveksittu kanto reen kaataa. Hame on rikki, paita rikki, paidan alta kaikki rikki. Hammas on nuaren veitti, veitti on nuaren hammas. Hampaat naulaan, kun leipä loppuu! (Pöytyä) (KRA). Hampais koiran miakka o. Hankalaa on mäenlasku kesällä. Hanki hanhen hännän alla, jää jouttenen jälessä. Hankitelles aik kuku. Hankkeessa aika kuluu, jos yri olisi, niin tarmo puuttuu. Hapa hyvä harteil mut vaikija vatsal. Hapan luihin pystyy. Hapan sahti ja häijy muija ne miästä kaikista enemmän harmittaa. Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, kun ei niihin yltänyt. Harakan laulu ja piian nauru ei tiälä hyvvää. Harakan pesästä ei pie ehtii hanhen munii eikä sian päätä köyhän paasta. Harakka ei o lintu, kiiski ei o kala, eikä piika o ihminen. Harakka ei oo lintu eikä kotivävy mies. Harakka itsehä pessääse paskentaa. Harakka kaunis lintu ja pappi paras vieraita. Harakka on hyvä lintu, kun sen harvoin näkee. Harakka varesta panettelee, ja oma nokkaki on paskasa. Harakkata ammuttii, varikselle vuara kiänty. Harava piitään kaipovaa. Haravat ja hangot on heinämiesten värkit, kirjat ja kortit on autuuden merkit. Harjana hyvä hevonen, paha akka palmikkona. Harjoitus tekee mestarin . Harmaa pilv sattaa, musta muuten hirvittää. Harmaa tikka tauviks takoo, kuolemaks kolkuttaa. Harmi janottaa, muttei suuret särpymät. Harmi tuopi harmaan leuvan, mure tuopi mustan muuvon. Harmiks täi sukas, iloks kirppu pääs. Harmiksee sitä hulluu huastattelloo. Harmikseen ruma peeliin kahtoo. Harmikseen vanha peiliin katsoo. Harteista miestä, perseestä piikaa. Hartiat kuin poekavariksella. Hartiois on miähen pankki. Harva hevosella kirkkoon ajaisi, jos korppi tuomarina olisi. Harva lintu höyhenii tähe ammutaa. Harva päivä hääpäivä. Harva pääsee niin pitkälle, että näkee itsensä. Harva riih tyhjänä pallaa. Harva soutu, tihhee koinu!. Harva soutu, tihhee koinu. Harva vuoshan se on, ettei leipä kelepoo. Harvaan mutta hartaasti. Harvahammas valehtelii. Harvassa on köyhässä karvoja. Harvat on hulluja, mutta mieli on monenlaasta. Harvoen syötti harva verkko, sennii suurilla kaloela. Harvoin emännälle kiitos annetaan, miniälle ee millonkaan. Harvoin ja sen hartaammin. Harvoin meillä hättäillään, arvoin aikaan tullaan. Harvoin meillä hättäillään, suotta silloinkin. Harvoin muna kanaa kiärittää. Harvoin nähden harakkakin kaunis o. Harvoin on hanhi vierahana, suuri hauki syötävänä. Harvoin piikaa kiitetään, minijää ei millonkaan. Harvon on hauki kattilassa, siika ei sinä ikänä, lohen poika polovenaan. Hassu se on, joka toisen käskyllä päänsä seinhän hyppää. Hassu tekee niin kun hullu käskee. Hassun kirjoiss on hyvä olla, mut niihin on vaa vaikee päästä. Hassuna on hyvä olla, kun vain olla taitaa. Hassuna on lysti olla, kun ei vaan järkee puutu. Hattu ja vyö, pyhä ja yö, ne o rengiilkii ommaa. Hattu on pojan pyhälakki, mutta herrat pitää sitä arkinakin. Hattu päässä herrat käyvät, kuninkaat kypärä päässä. Hatusta sen hiton tuntoo. Hatuta halossa, turkki peällä touvossa. Hauen pää ja halvon pää, lamppan pää ja lahnan pää. Hauen päässä on enemmän rasvaa, kuin köyhän miehen aitassa. Haukall on haukan pojat. Hauki hallalla kutevi, kuolasuu kovalla siällä. Hauki kuttoo kovallae siällä, syksyn uipi syvälläe veillä. Hauki maalla maarianpäivän, kurki suolla suvipäivän. Haukka on kynsistäs monta hyvää palaa syäny. Haukka sauhuti elää. Haukka sen linnun syöp, joka varhain laulaa. Haukkaa sinä, minä nielasen. Haukko käypi suusta suuhun, orava käypi puusta puuhun. Haukkuva koira ei pure. Haukkuva äijä, porraava mukula, vuotava pata, kukkuva kello ja krapiseva kaljatoopi on kaikki pahoja huushollikapineita. Haukotus lentää suusta suuhun niin kuin orava puusta puuhun. Hauskaa aikaa, kun ihmistä friijathan, mutta pirua kun jätethän. Hauskempi nauravan suuhun on katsoa kuin itkevän. Hauvassa on aikoa moata. Hauvin pää ja matteen maksa, ne voille ja vehnäselle vertoi vettäät. He, jotka eivät tunne historiaa, ovat tuomittuja toistamaan sitä. Hei hulinaa, sano mummo, kun kirnuun pieras. Hei hulinaa, sano mummo, kun kirnuun pierasi. Hei hulinata, muorin päätä seinään. Hei, tästähän näkee ulos. Heikinpäivänä eläimen elo kahtia ja ihimisen kolomia. Heikki heittää ja paaval paukuttaa. Heikki kiitti hevostaan, Ollin poika orittaan, Lauri lantakaviotaan, män jeälle, jäi jälelle. Heikki neljännel, paaval viilennel, kynttilä kuulennel. Heikki talven taittaa. Heikkinä kahtia karjan ruoka, kolomia miehen muona. Heikkinä kääntää karhu kylkensä. Heikkisiä kun helvetissä. Heikot ei kestä liipantehis. Heikot sortuu elon tiellä . Heikot sortuu elon tiellä, mut jätkät sen ku korskuu. Heilua kuin heinämies. Heiluttaa, kuin viina vanhaa seppää. Heiluu kun heinämies. Heiluvaan tuppeen ei puukko satu. Heinäinen hevonen, olkinen härkä. Heinänteko on helppoa työtä, senko lyö ja luiskaa. Heinässä hepo häissä. Heipä hei, näin nuorena ei enää nähä!. Heleppo ei ouk kellääk. Heleppo se on toisen persiilä tullee istuu. Heleppua heiniaikaa, kun ei tarvitte muuta, kun niittää ja haravoora. Helinät häitä, kolinat kuolemaa. Helle heinee tehessä. Helle laiskalla syödessä, vilu työtä tehdessä. Hellurei ja hellät tunteet. Hellä hepo varsaase, vanha eukko poikaase. Hellä on hellä, olipa se vaikka kellä. Hellä on hepo varsalleen. Hellät tyättömän käret, rupi laiskan perseesä. Hellät työttömän kätöset, rakko laiskan kämmenessä. Helmikuu helistää, maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahtaa. Helmikuu sanoo tammikuulle: "Kun minä olisin Tammi-veljen sijassa, niin minä jäävyttäisin akan käet taikinaan ja varsan tamman mahhaan, vaan mikä minun auttaa, kun toisella silmällä kiristää, niin toinen silmä vettä kaataa". Helmikuun hellät tuulet maaliskuulla maksetaan. Helpommin sanottu, kuin tehty. Helpompi emäkirkolle, kun kappelissa saarnataan. Helpompi on nähdä rikka toisen silmässä, kuin malka omassa silmässä. Helpompi sanoa kuin tehdä. Helpompihan se on emäkirkon papille, kun kappelin pappikin saarnajaa. Helposti saatu jo iliman perälautaa. Helposti saatu on helposti menetetty. Helpot päivät: ei työtä, ei ruokaa. Helppes kaora valmistu. Helppo huntin työ, helppo huntin ruoka. Helppo huttu syödä on, vaan on vaikee vatsalle. Helppo hyvällä ajaa, vaikka vaikea valjastaa. Helppo on herrana eleä, vaan on vaiva päätä varjellessa. Helppo on sillon naura, ku on leveä suu. Helppo se on toisen perseellä tuleen istua. Helppo tyhmä narrata. Helppoa ja hauskaa kuin lapsen tekeminen. Helppoa ku heinänteko. Helppoa kuin heinänteko. Helppohan on syönyttä syötteä, mutta paha on kuollutta virottoa. Helsingissä ei maksa muut kuin hyyry ja naiset. Helunta hempeimilläs, parma pahimallas. Helvetis on helppo olla, ei huoli huolehtia lämpimästä. Helvettii ajetaa hyyvvil hevosiil. Hempua se on kiel vitussa. Hengähtää ne herroinkin hevoset pitkän matkan juostuansa. Henk o hevosessai. Henkeni on hevosessa, talouteni naisessani. Henki elävässä, kalama kuolleessa. Henki elävässä, mato kuolhessa. Henki mielen hyvinä, ruumis muien vastuksina. Henki on eläkkeen poika. Henki on huonollai, persereikä pahallai. Henki se käöpi linnustaa. Henki sääskel suus, mäkäräl persees. Heone ruakkias tunte. Hepo hellii varsaansa, vaimo vatsansa väkeä. Hepo hellä varsoosa, vanaha akka poikoosa. Heppoha siihe o naula panna, ku kerra reikä o tehty. Herelmist puu tunneta. Herkui linnasakki muuteta: välist anneta leippä ja vet, välist vet ja leippä. Herkuksie herrat syövät vaik kärmeitä. Hermannilta heinää, joelilta juoksujalakoa. Hermannista heinään mennään. Hernemuan kautta on tie suorin. Herra heiniä sattaa, ruohoja ripottelloo. Herra ilman virkaa, koira ilman häntää. Herra kulkee kalossissa, viertomies virsussa. Herra loi aikaa eikä puhunut kiiruusta mitään. Herra o heikollakin, köyhälläki Jumala. Herra on herra helvetissäkin. Herra on herra ryysyissäkin. Herra on herrallakin, vaivasellakin Jumala. Herra se on herrallai ja kuninkaallai kuningas. Herra se on herrallakin. Herra se on herran koirakin. Herrain elo köyhäin vero. Herran pelko on viisauven alku. Herran siunaus rikkaaks tekkee ilman paljoo työtä ja väkkee. Herran virka on koiran virka, jonka pittää tulla jos lähtiä. Herrana on helppo olla, mutta on paha päästä. Herranen ruumis, vaikk on huonot vaatteet. Herrasväkee se on herran koirakii. Herrat eillä, talonpojat jälestä. Herrat ja koirat jättää ovet auki. Herrat ja me, sianpaskat ja te. Herrat ja myö ja monjaita talonpoekia. Herrat meitä riijjaa, jos ei eestä nin takoa. Herrat männööt Helsinkiin, rouvat rotkottaat peräs. Herrat ne ajjaa hevosella, mutta jätkän häätyy kävellä. Herrat on herroos yötä, papit pappiloos ja lukkarit lukkariis. Herrathan ne työn tekis jos se herkkua oes. Herroiksha elämä pitää vaik päivää vähemmä. Herroil ja kissoill on samanlaiset päivät: kumpiakin kiitetään, kumpiakin syötetään. Herroilla on hevosen mieli. Herroille ja hulluille ei pirä näyttää keskeneräist tyätä. Herroja harmittaa, kun talonpoika hyväl hevosell ajaa. Herroja herroen koerattii, kippurahäntiä, lottakorvia. Herroja ne on jätkät suvella, vaikka ne talvet keriää. Herroksi meilläkin mennään vaikka kelkalla. Herrolle ja hullulle ei piä pualitekosta tyätä näyttää. Herruus paikka ruumiiseen, niinkun pakkanen rajakenkään. Hertta on heleppoo sannoo, mut se on pirun pistettävvöö. Herttaset silimät tekööt kauniita lapsii. Hetkellänsä heinän teko, ajaallansa aidan pano. Hevoinenkin sen tietää, että pappi kirjamies on. Hevoisenkauppijasta ei omalla hevoisellaan hautaan viijä. Hevollapa miestä herjataan, kun sukunimellä. Hevonen ei ole kannel seinällä. Hevonen paha harjaltansa, akka paha hiuksiltansa. Hevonen saa seistä ulkona värjöttelemässä sillä aikaa, kun sisällä mässätään. Hevonen se on, kun polkua tallaa ja juopolle rahaa tienaa. Hevoossontakin on hyvää, kun sen vois paistaa. Hevosela peäsöö ja rahalla soap. Hevosellapa miestä herjataan, kun tammalla itekkii ajjaa. Hevoselle heinät kaurat, miehelle mitä tulee. Hevosen hikee pelto tarttee. Hevosen pitää juoda viheltämisettä ja akan mennä käskemisettä. Hevosen pitääpi vetämän ja miehen pitää tietämän. Hevoses miehen elinki, emännäs talon pidinki. Hevosessa henken, vaemossa tallouten. Hevosessa miehen henk, ratsussa rahan vahinko. Hevosessa on miehen henki, emäntä talon pitäjä. Hevosia hyviä, rahoja ja jyviä. Hevosta ja akkaa älä takkaa! (Antrea) (KRA). Hevosta ku henkii, akkoa kun renkii. Hevosta rikkaast, akkaa köyhäst. Hevostaan hullu kiittää, mielipuoli poikiansa. Hevosvaihturin ja viinan myyjän jälkeen ei kunnon kalunkirjoitusta pidetä. Hieno on kiitoksen liemi. Hihku sitten ku piälle piäset. Hiihtäjä hikensä saapi, löylynlyöjä lämpimänsä. Hiilel hailii päähä, kurvii koko halol. Hiili nuoren hihassa, tuli neidon povessa. Hiir hirvee vettää, hämähäkki kontijoo. Hiiren itku on kissan ilo. Hiiren syömä hipleetä, maon syömä makkeeta. Hiirestä kun tulloo karhu, niin se on aeka pöppö. Hiirhää ne emännän palat lukee. Hiiri ei tu makaavan kissan suuhun. Hiiri perheen torat syöpi. Hiiri pitkän säästön syö. Hiiri sanoi: Mun kuseni ja paskani syörään, mutta hampaanjälkeni leikataan pois. Hiis ajjaa hyvälläkkii. Hiis on mehtä käymättömälle. Hiisi viepi vinkuvalta, pahahenki parkuvalta. Hiivaa ja härkää ei paljo tarvita. Hiki laiskan syödessä, vilu työtä tehdessä. Hiki on hevosen väki ja voahti varsan kunnia. Hiki piässä oun työtä tehny, mutta sei ou tullu piästä ulos. Hikuaa piika pakkasella, vaikka nenänpää on jääs. Hiliaa kauas mennään. Hilijaisissa vesissä ne kalat kuttoo. Hilijane ylösnousemine saattaa kokopäivällisen kiiruun. Hilijanen se sitte on huutaa, ku hätä näkkyy. Hilirimpsistä on pillu ruotsiksi. Hiljaa herrat, kun mestarit makaa. Hiljaa hiiret, kissa on kotoon. Hiljaa hyvää tulee, ajatellen aivan kaunis. Hiljaa hyvää tulee, paniikissa paras. Hiljaa jonossa, kaikki saa mutt' komiat ensin. Hiljaa ku kusi sukassa. Hiljaa kuin mykkä paskalla. Hiljaa mäessä. Hiljaiset on herrojen kiireet. Hiljaisin on hulluista viisain. Hiljaist oo hiiree haikotella, kun on puoli kissalla persiessä. Hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Hiljanen ansoja punoa, ku linnut kujalla on. Hiljanen sika säkin naapuri. Hiljasta hiiren haukotella, kun on kissan suussa. Hillavuosi hallavuosi. Himonsa on hiirelläkin. Himot ne on hiirelläkin. Hinkalosta sika kotoisin. Hinta ei hevoista korota, matka pitkä morsianta. Hiplillaa, huomenna tyttö peäsöö akaksi. Hirnuu hevo hännätöinki, laulaa lapsi leivätöinki. Hirtehen pikkuherjat, maineeseen suuret hurjat. Hirveetä on veri hangella. Hirven turpa, karhun kämmen, matikan maksa voille vertoja vetää. Hirvi on hiihtäjän, karhu kaatajan. Hirvijä hijaton vaate, hijapuoli hirvijämpi. Historia toistaa itseään. Hitaasti mutta varmasti. Hiton tuntoo hatustaankii. Hittaita herrain kiiruut. Hiuksina paha ämmä, harjana hyvä hevonen. Hius pitkä, miel lyhyt. Hoapa hangelta vettää, pihlaja ylös pittää, petäjä peräti viepi. Hoh hoijjaa sano mummo ku pierun näki. Hoh, hoh, hoijjakkaa, ei jaksa naijakkaa. Hoh, hoijakkaa, ko ei jaksa uijakkaan. Hollihevosen suuhun ei katota. Holtti pois, kun perse kastuu. Hommat hanskassa, hanskat hukassa. Hoppee huoleks, vask vaevoiks ja paper pahoiks mieliks. Hoppu ei oo hyväksi muuhalla ko kirpun tapossa. Hopusti se hauskalta kalu loppuu. Horjahtaahan elukkakin neljältä jalalta, saatikka ihminen kahdelta. Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita. Hoti koira suunsa polttaa. Housut putoo, hevonen jättää, siinä miestä koetellaan. Hovis o hovi hotteetkii. Hovis on aina hovin vehkeet, kaks on kahlekoiraakin. Huastata hulluva ja heiluta pölöhöjä, niin suat kollauksen korvalles. Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Huhtikuu humauttaa lumet maasta ja jäät järvestä. Huima hutun kuohuttaa, viisas ei velliikää. Huima hutunnii särpää, viisas ei velliikää. Huiman eväät ne ensiksi syödään. Hukas on huuletkii, ku kiel maata vetää. Hukkaa männiit hyvät humalat. Hukkaan män hyvät humalat märänneisiin maltaisiin. Hukkaan män hyvät maltaset pahan akan taikinassa. Hukkaha yksinnää salliihee syöp. Hukkuva tarttu oljenkorttenkki. Hul kaik asjas juttele. Hul siämenäs syä. Hul toise vahinkol naora. Hul töitäs rekna. Hulivilistä mies tulee, mutt ei nahjuksesta koskaan. Hullu akkaansa kehuu, mielipuoli hevostaan. Hullu edestakasi soutaa. Hullu ei hukaa eikä viisas puhu mitään. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään. Hullu ei huomaa, viisas ei sano. Hullu ei huomoa ja viisas ei virka mittää. Hullu ei kuuta tunne: itään kasvaa, luoteeseen vähenee. Hullu ei ymmärrä eikä viisas mittään virka. Hullu enemmän tekköö kun jaksaa. Hullu hevoistaan kiittää, mielpuol muijajaa. Hullu huiluhun puhaltaa, miälipuali avaamen reikähän. Hullu huivisa paikkaa, mielipuoli vyölinäsä. Hullu hummaansa, mielipuoli ämmäänsä. Hullu huolensa puhuu huolen tuntemattomalle. Hullu hutun kuohuttaa, viisas ei velliänsäkään. Hullu huutaa, viisas kuulee vähemmänkin. Hullu häpäsöö lastansa, miälipuali miästänsä. Hullu itseänsä kiittää. Hullu kaikkein mieltä noutaa. Hullu kaikki tietonsa sanoo. Hullu kaikki virtesä laulaa. Hullu kehhuu hevostas, miälipuali ämmääs. Hullu kiittää akkaansa, mielpuoli lapsiansa. Hullu ku saap pilli, nii se puhhuu halk. Hullu käskien laulaa, eikä kaikki hullut laula käskienkään. Hullu laittaa lastaan, mielipuoli miestään. Hullu miäs Huittisista, syä enemmän kun tianaa. Hullu niin kylpee, et nahka lähtee. Hullu niin kylpöö, että kyrpä jäätyy. Hullu niin kylpöö, että munansa polttaa. Hullu omaansa moittii. Hullu omaas laittaa. Hullu on hullu, vaikka sen huhmaressa survosi. Hullu paljo työtä tekkyö, elliehä se viisas vähemmälläki. Hullu paljon huhtoo, viisas elää vähemmälläkin. Hullu paljon nauraa, viisas vähän virnauttaa. Hullu paljon tekee, vähemmälläkin aikoin tulee. Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa. Hullu pitkään puhuu, kielas kauvan kiinnittää. Hullu putkeen puhuu, mielipuoli avaimeen. Hullu puuroa purevi, mieletön iliman nielasoo. Hullu puurosta janoo, miälipuoli taikinasta. Hullu pökköö hakkaa, pökkö hullun tappaa. Hullu rahoiksi naipi, viisas velaksi syöpi. Hullu se on, joka rahansa näyttää. Hullu se, joka mailman päästä mieltä ottaa. Hullu sitä nauraa, ku kylä palaa. Hullu suap paljonkii tehhäkseen, viisaan piä tulloo vähemmälkii aikaa. Hullu taivaan takkoo, mielpuol tyttäresä. Hullu telekkeä aijjaa, mielipuoli koskeloa. Hullu toisen hulluksi luulee, varas varkaaks. Hullu toisen käskyllä päänsä seinähän lyöö. Hullu tyynelle toruu, tasaselle tappeloo. Hullu valeella nauraa. Hullu valttisak ensin lyö. Hullu vellistä jannoo, mielipuoli puurosta. Hullu viisaskin humalassa, viisaampi hullukin selvinpäin. Hullu viisasta neuvoo, viisas villiin tulee. Hullu vipuun käy, viisas viuhtoo sivutse. Hullu voinsa suvella syöpi, sianlihansa talvella. Hullu äijä, ku osti leiviskä leippä eikä ol kaffen böönä. Hullu ämmä, kun ainoalla markalla leipää osti eikä viinaa. Hullua talonpoikaa, kun nälkään kuoli, kun ei syönyt silakkaa ja leipää. Hulluha hutulta juopi, viisas ei juo velliltäkään. Hulluha leikist suuttuu. Hullui niitä riittää viisahien pään ajaksi, ja metsähullut ne ovat viellä erikseen. Hullui on yhreksää laijii. Hulluilla herrat kyntää. Hulluilla on halvat huvit. Hulluille ja herroille ei saa näyttää keskeneräistä työtä. Hulluja on 99 eri lajia ja kärrihurjat erittäin. Hulluja on viisaiden päänajajaksi. Hulluja on yhdeksän laisia ja kylpyhullut kymmenennet. Hulluja on yhdeksää lajia, vielä mökkihullut päälle. Hulluja on yhdeksääkymmentä yhdeksää lajia, mutta se on kaikki hullumpaa lajia, joka paskalla ollessaan viheltää ja laulaa. Hulluja on yheksänkymmentä yheksän eri sorttie ja sadas, joka paskantaessaan viheltää. Hullukii on viisas, jos on iäneti. Hulluksi minua kaikki muutki hullut sanoo. Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Hullulla halvat huvit, viisaalla vielä halvemmat. Hullun evväät ensi syyvvään, viisaa ei viimeksää. Hullun eväät ensin syödään. Hullun kalu ensin juarhan, viishan vasta viimeeseksi. Hulluna on hyvä olla, kun ei järkeä puutu. Hullunkirjas o hyvä ol, ko siihen kerra va pääse. Hulluu ei panna herraks, eikä viisaskaa rupee. Hulluus ei ou mielipuolisuutta, vaan hurjaa iloa. Huokaa sydän, älä halkea!. Huol hoikaks tekee, murhe muita mustemmaks. Huol huonoks tekköö, murhe muita mustemmaks. Huoleks on hyvä hevonen, katumoiksi kaunis vaimo. Huoleton hevoton poika, aivan huoleton akaton. Huolettoman tavaralla on monta korjaajaa. Huolettoman tavaralla on monta ottajaa. Huomenna hevostais kiitä, vuonna toissa minijätäs, poikovasi partasuuna. Huono paimen, joka sutta rakastaa. Huono työ tulee kalliiksi. Huorat hulluksi tekevät, salavaimot vaivaiseksi. Huovahtaaha herroennii hevoset. Hurratkaa katupojat, koulu palaa. Huvinsa kullakin. Hymyilee ku vittu rikkinäist aluishousuist. Hymyilee kuin jakoavain. Hytkyttellöö kun lehtokurppa. Hyvin menee mutta menköön. Hyvin menee, herrat nauraa!. Hyvin on pullat uunissa, ei pala ei paistu. Hyvin rukoiltu on puoliksi tehty. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hyviä unia, oman kullan kuvia, höyrylaivoja ja junia. Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan. Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan. Hyvä kello kauas kuuluu . Hyvä on parhaan pahin vihollinen. Hyvä on sokeain maassa silmäpuolen elää. Hyvä on toisen housuilla tuleen istua. Hyvä paimen panee henkensä lampaiden edestä, mutta paha paimen panee lampaita henkensä edestä. Hyvä suolla suuri jalka, kirkossa kepiä kenkä. Hyvä tuli mummon jalasta . Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi. Hyvän työmiehen perse on aina jouhen verran raollaan. Hyväst alotettu on puoliks tehty. Hyvästi on emännän leivät uunissa, ei pala eikä paistu. Hyvät kuolee ensin. Hyvää yötä sano mummo, kun silmä puhkes. Hyvää yötä, hyvää yötä, kirput syököön kaiken kaiken yötä ja lutikat luuta myöte. Hyvää yötä, hyvää yötä, kirput syököön kaiken yötä, luttikaiset lutkutelkoot, pienet pojat kutkutelkoot. Hyvää yötä, Jeesus myötä, kauniita unia, enkelten kuvia. Hyvää yötä, jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemahan. Hyökkäys on paras puolustus. Hädässä ystävä tunnetaan. Häjyn ei oo koskaan hyvä olla, jos ei nälkä huuda niin paska pyytää. Hän elää vielä. Häntä heiluttaa koiraa. Härmän häijyt ja Kauhavan komiat. Hätä ei lue lakia. Hätä keinot keksii. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita. Hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Hävettää kuin Hartikaista hyvä ruoka. Hävis kuin pieru Saharaan. Hävisi kun solokka hevon vittuun. Höllötetään kuin haaleassa vedessä. Höllöttää kun haleassa veissä. Höpsistä pussiin ja pussin suu kiinni. Höyryää piika pakkases. Idiootit pyörittävät maailmaa, nerot hallitsevat kaaoksen. Idästä ei tule muuta hyvää kuin aurinko. Ierikka viluperse. Ierikka, juarikka pellonpiässä kyntää. Ihan kuin jäitä polttaisi. Ihmemies Intiasta, syö rautaa, paskantaa kettinkiä. Ihmemies Intiasta: varpaanvälitkin 15 senttiä. Ihminen päättää, Jumala säätää. Ihminen se pappikin on. Ihmisen elanto on orjuuden olento. Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä. Illan virkku, aamun torkku, tapa talon hävittää. Ilmainen tulitikku voi tulla kalliiksi, jos poltat talosi. Ilmaiseksi saatu henki, läksipä se aamusta tahi illasta. Ilman muuta ja muut ilman. Ilman siipiä ei lintukaan voi lentää. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Ilo pintaan vaikka syvän märänisi. Iloinen mieli pitää ihmisen terveenä. Ilossa elää pitää, vaikka päivän vähemmän. Ilta on aamua viisaampi. Iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko. Iltarusko hyväks päiväks, aamurusko päivän pasko. Iltavirkku, aamutorkku, se tapa talon hävittää. Irän ilmat ilkeämmät, pohjan pakkaset pahemmat. Iso on jorma meisselillä, pieni kalu kummallakin. Iso pää vaan vähän harinetta. Iso ääni ja vähän villoja, sanoi kissa kun pirua keritsi. Istu ja pala!. Istuha kiireemmäks aikaa. Isäntä on aina vieraan väärtti. Itehhän se akka ihtesä elättää ja lapset immöö äetijää. Itekuhhi Ievoneen ja ievattomat itekseen. Itkien emolta ruoka, mairitellen vierahalta. Itku ei auta markkinoilla. Itku pitkästä ilosta, pieru pitkään nauramisesta. Itsehä harakka pessää virkkaa. Itsekehu haisee, todella pahalle, yleensä myös rahalle. Itselleen kissa kiusaa tekee, kun puree omaa häntää. Itselleen sika kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa. Iänetön kaikki voittaa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru vain puolet. jatkoa: ja sitä molempiin, joka unohtaa. Jeneksel on pitkä jelje. Jo laiskakin virkoaa kun tulee kotialähdön aika. Jo nyt on kyrpä otsassa. Jo on aika joutavassa, kun on pappi soutamassa, lukkar peränpijossa. Jo on koko piru mieheksi. Jo rupesi Lyyti kirjoittamaan, kun sai uuden osoitteen. Jok ei ite puhalla lusikkaasa, ni se polttaa suusa. Joka aamulla nauraa, se on illalla haukan perseessä. Joka aamusella nauraa, se on iltasella haukan persiissä. Joka aamusella nauraa, se on iltasella hukan perseessä. Joka aasilla ajaa, se aasista puhuu. Joka ainoansa antaa, se itsensä hävittää. Joka annetun antaa, sitä Jumalaki nauraa. Joka annetustaan antaa, sille Jumalakin antaa. Joka eestään eväät syöpi, se kohastaan kontin kantaa. Joka ehtoolla silmiäns pesee, saapi lesken vaimoks (mieheks) (Lohtaja) (KRA). Joka ei nuorena työtä tee, se vanhana kerjää. Joka ei tie men ehtoost maat, ei se tie noust aamust yllöös. Joka ei työtä tee, olkoon syömättäkin. Joka elon aikana makaa, se kesän aikana kerjää. Joka enne ennättää, se se viijä lennättää. Joka ensimmäiseks säkkih pannah, se viimmiseks ulos tulee. Joka entistä muisteloo, sitä tikulla silemään. Joka erkkiä kiittää, se tyhjän niittää. Joka hajun haistaa, se on hajun haltia. Joka happamen haistaa, se makkeen maistaa. Joka harvaan kylövää, se narroo peltosa ja pettää ihtesä. Joka helpolla tulee, se helpolla mänee. Joka hevostaan lyöpi, se on paha akalleen. Joka hyvän etsii, paremman löytää. Joka härillä kyntää, se häristä haastaa. Joka härjillä kyntää, se häristä haastaa. Joka juopi, se tuopi. Joka kaikkia kirjoja uskoo, ei nuorata kuole. Joka kauvan elää, se paljon näkee. Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään. Joka kesällä onkii, niin talvella nälkä suolia sonkii. Joka kesät onkii ja uistattaa, sitä talvella kylmä rontii ja puistattaa. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Joka kusematta pieree, se naimatta kuoloo. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Joka kynnykselle kykenee ja pajulla kestää. Joka köyhää auttaa, se laitaa Jumalalle. Joka laulaen tulee, se viheltäen menee. Joka leikkiin ryhtyy, se sen kestäköön. Joka maata kuokkii, sitä Jumala ruokkii. Joka muotoansa moittii, se Luojaansa laittaa. Joka nuorena juo ja laulelee, se vanhana voivottelee. Joka on ahne tytymätöi, sil on puutos puuttumatoi. Joka on haaska haloilleen, se on hupla vellijauhoilleen. Joka on halpa haloilleen, se on hupa huttujauhoilleen. Joka on hauska halvollensa, se on hupa viljallensa. Joka on herja hevoselle, se on paha akalleen. Joka on herra nuorena, se on narri vanhana. Joka on virsille viriä, se on laiska muulle työlle. Joka on äyriksi lyöty, se äyrinä pyssyy. Joka ossaa täet tappaa ja taikinan vastata, se ossaa muutae tehä. Joka paljon ajattelee, se vähän tekee. Joka paljon lupaa, se vähän antaa. Joka pian hotkasee, se pian potkasee. Joka pian uskoo, se pian petetään. Joka pierua pidättää, siinä on muutakin vilppiä. Joka pierun ilmaisee, on pierun isä. Joka pierun pijättää, saa tauvin tahallaan. Joka synnitön on, se viskatkoon ensimmäisen kiven. Joka säästää saatuaan, sillä on tarpeessa tavaraa. Joka tahto kiitost, se kualkko, joka tahto laitost, se naikko. Joka toiselle hautaa kaivaa, se ite siihen lankee. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa vaivaa. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se myös talon rakentaa. Joka toista haukkuu, sen napa paukkuu ja se pannaan mustalaisen räkälaukkuun. Joka toista haukuu, on itse hyvä. Joka tyttönä toruu, se akkana tappelee. Joka tyynen makkoo, se tuulen soutaa. Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää. Joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki. Joka vanhalle nauraa, se velaksi nauraa. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa. Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Joka väärin kuulee, se väärin vastaa. Jokainen on oman onnensa seppä. Jokainen osaa toisen elämätä elää, vaikk ei omaansa. Jokainen pisara muovaa kiveä. Jokainen taaplaa tyylillään. Jokaista hulluttaa, vaikka eri tavalla. Joko rauha taikka rauta. Joku tolkku pitää olla kerjätessäkin, että menee yhteen paikkaan vain kerran. Joll ee oattoa, sill ee juhloa! (Laukaa) (KRA). Joll ei oo arkirenguttimia, sill ei oo kirkkokemputtimia. Joll ei oo

Avainsanat: ampiainen pyörä suutari helluntai seppä renki muikku kaivo elo tarzan haltia tupa lukkari sisar lammas terva kaste hauki mulkku silakka kukko voi eläke piippu pelto pässi vintti turunen satama hattu mielipuoli manú hääpäivä einari ahven puutos juoma jänis anna äiti hiihtäjä eetu viina kuolema piika työtön pihlajanmarja hautajaiset pieru vatanen huuli selkä soutaa tamma virsikirja hämähäkki sammakko saalis vakka perintö ranta kesä nenä uni herne olvi portti juutalainen rikas tanssi peruna jerusalem juominen mehiläinen onni perhe lukko oulu naapuri esteri laina seinäjoki rakkaus pappi kokemäki tauti sauna talonpoika rikkaus veli puhuja nälkä olento pyykki hirvi heinä silmä itku apteekki rauta hamina hevonen meri kuje liha idiootti juoksu peto sairaus piispa kissa kylvö köyhä laskiainen sika vittu köyhyys tupakka saarna tappaa kukkanen työmies varakas asutus pappila orjuus rooma koira nuotti pesä nokka virsi olli perämies varkaus puukko ralli lehmä nainen kukkaro laiha heimo kallis yskä vatsa pääsiäinen vene siili lohi tukka pääsky oksa lento mäki riita satula tartu pettää täti koti arkku pastori tyyli lumi tikku ruumis viha niagara äly jumala pello pussi parantaa makuuhuone soap soppa luonnonvara vesisade olkapää poika alamäki hanska piimä kori käsilaukku poikamies rakko sarvi rinta tytär velka puu raamattu pulla ase lasi leikata hapan harakka viita asu käki aitta hauta maku vanki kärpänen rappunen siipi limppu laiva ritari avaruus sotilas lapsi hyökkäys vanhuus vilja kauhava jauho kieli peili arpa huora kiiski kypärä suru maha peukalo juhla kuikka kurki aita rukiinen kokki sokea lihava myrkky parta nuoli reki ava luu hiili muna teräs sukka aasi jää katto anneli uhri risti kuusi muori kunto lato makkara palvella lentokone palaa pirtti saksa raha housu ammatti valhe savu kiusata kasvattaa viisas puhaltaa haastaa aamu sielu puhemies palo neuvoa omaisuus villa maailmanhistoria seinä kirves herra ruoho pakkanen viikate nappi markka paimen mies puinen lehti orava kemijoki ostaa lainata keitetty kenkä tutkia elanto puuro laulu eno kuiva pesusieni lentää kukka astia muistella pata kuvaus imatra härmä ananas kaaos talvi käytetty aura kalamies tuomari juhlapäivä lasta ravinto isänmaa adventti syöttää piiri karva tuli jauhaa akvarelli sydän heikkous mylly juusto kunnia hammas tasavalta sukulainen sahti herkku taivas käpy kuu pannu siunaus tammikuu alus jalka riihimäki kurjuus mummo ikävä kiihottaa vaari härkä virka ruoka runko varastaa susi maalata yösija nurkka aalto savolainen morsian hiiva lääkitys terveys koski arvio korva nahka pestä urakka nilkka tienata talo harjoitus kosto perä pöytä suoli särki tilli pääsy väki pyyhkiä takka leikki kainalo kettu illallinen kone roska eväs mieli hanki huutaa hauska surma herättää nuoruus makea tarmo kivi sato tippa kuulla tekijä huvi syö polvi kipu levittää nauru kehu parantaminen imettää helma helppo keittää syödä porras muistaa pala kaataa metsä lisääntyä entinen oja villapaita kangas ystävyys lapsenlapsi ikä helvetti leveä syy jakaa luoda lämmittää elävä puolustus tyhmä lusikka rukous iholla kylki voitto pie tahrto sana vihollinen ajatella hetki valmistus porsas kuollut naurattaa pakollinen viisaus koivu nostaa oskari väärä rakentaa haava sitoa lämmin hävitä käsi varsi katua etelä katsoja sota hiiri sananlasku pilli suomalainen lempi panna lähde synti nauttia ovi jolla marja millainen ehto takki ek aksi kantaa tahtoa paistaa kysyä katkaista hakea valvoa näyttää tuttava ahne kanto pohjoinen kana jännittää opettaa ottaa kyetä rupi päästä ymmärtää ymmärrys antaa puku vastata parantua kova urpo läski korea onnettomuus mainita johtaa turha puhua kuitu lopettaa tuuli raja kala taho lähteä armo pikkupoika kauneus turpa kulta narri laji hoitaja emo apu rauha unohtaa karhu kynnys tavara niska oppi anoppi sulaa ook haju sormi juosta pieni hopea toivoa juoda pelata pitää kyynel itä hius lämpimämpi tikka pyhä hätä kahvi tietää länsi tammi akka polttaa vanhin maistaa paha ylitse voittaa veitsi verkko ahneus vara vessa hän kävellä ympäri känni paska puute pyytää heittää luulla merta opinto sairaala tänne sit elossa saatana huono ruma piru sääli tie kolmas merkki tuttu siika varas kortti perseestä kärsiä raskas jättää huumori viedä tuhat luoja lääke jämsä kulkea riittävä palkka syvä vastuu muutto iso juna luvata neuvo helmikuu vakava jono auttaa mato aika märkä humala katse kontti kyyti ihminen me tahi äijä vaihto kääntää emäntä turkki virkata erota sisu ankara liemi maksaa vahinko nauraa hoitaa tyhjä malli iloinen käsissä ken haista taitava napata löytää lukea poikkeus jumalauta yksinäinen kaivaa asema ilta astua painaa ajaa maata synkkä voima perse ilmainen lyhyt istua kipeä nimi nähdä uusi peräkkäin paikka muut päättää suu vet kasvaa siemen kirkko vaatia katsoa ilmaq keino olut kon kevät laho porista ainoa hoi kitara kuuma jaksaa aine joki minä varis onko vappu koukku jokainen tässä eläin puita suuri paras valita omistaa uusiutuva kiltti rohkea maanantai muu ahkera katso halu kuningas itkeä muualla jyrki puoli huoli vituttaa piilo vero turkin nuorena pöydälle kyrpä monin halki poikia terve reikä askel sinisen valitaan vyö hukkaan lämpimät kysyy ikää mitä heikko päähän iässä pienistä työstä välitä tahdo ryhmä juo puolukka pienempi tekeminen kattila kotona kylä hullu teen joulu kroppa pane suku miljoona pankki valo ässä säästää taikina häntä mummu tuomas maisteri keitto uuni leipä huhtikuu limu kirjoittaa nuutti saara kadota pole kateus viini jeesus osta maaliskuu kapteeni honka hanna kerä setä lause jäljet jauhot ihmemies voan virta kynttilä kysymys tilaisuus paperi omena markkinoilla helmi koko kynnet jallu ero työ ova sopia vaatteet ääni sipuli laski isäntä kello lauri posti lähtö jälki usko airas tarkka totuus harmaa laulaa lanko elli myyjä säilyttää koulu profeetta auto pori sänky sairas kurkku väkivalta maailma hajuvesi teko liikkua erkki pelko pentti heikki tuska kaveri vaimo mieletön naimisiin maa tuntematon jääkaappi henki pituus olo avioliitto maito torstai tee vaate pipo tunne peli hurja simo ylpeä valta hukassa halpa maksa asiakas talous vetää hassu asunto nuori pullo linna laiska anti toivo järki raaka vanha hieno margariini kuori kirja enkeli paita os mustikka komea vaiva luonto sentti tarina puhe jussi ystävä syntyä suvi arki sataa veri kuolla lintu aatto sää maalla pentu arvo papu ikkuna suo miss loma reissu sinä laittaa hidas paper keskikesä juhannus sivu housut satu historia vieras hiki yritys rouva ilma kylmä vesi tori sade yötä mansikka kaveria lämpö häpeä pää uimaan odottaa päivä kauppa tapa antti vaikea kengät elämä punainen metri musta kalja suomi tieto hame kansa alku kakku lauantai yksin hinta viimeinen töihin vapaa matka kaupunki matti ajatus men suola uskoa seura rakastaa tyttö kaunis isä apua pekka syksy laki ukko tähti sekaisin muisti lahja työt helsinki vanhemmat helle vuosi tampere kerjäläiset oppia ruotsi oikeus suomessa aurinko yrittää käydä tarvita


blogivirta.fi