Tänään on 19.12.2018 02:21 ja nimipäiviään viettävät: Iiro, Iisakki, Iikka, Isko ja Isak. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
New Age:

Ajattelu ja New Age Osa 2b4 - Kokonaisvaltainen ajattelu osana eheyden perustaa sekä kokonaisuuksien ja rakenteiden tajuna...

Julkaistu: · Päivitetty:

- oleellisuuteensa nähden aliarvostetuin taito henkisessä kasvussa? Sarjan aiemmat Osat: Ajattelukyky ja New Age Osa 1: Johdanto   Ajattelukyky ja New Age Osa 2a Ajattelukyky ja New Age Osa 2b1 Ajattelukyky ja New Age Osa 2b2 Ajattelukyky ja New Age Osa 2b3 ******** JOHDANTO jaksoihin 1.3-1.7, jatkoa 3 (taustoja ja erityiskysymyksiä) TAUSTAA New Age -alueella on perinteisesti pidetty selviönä, että paraskaan eettinen kehitys ei läheskään riitä pitkällä tähtäimellä edes hyväksi henkiseksi kehitykseksi, vaan kehityksen tulisi viedä johonkin sellaista kattavampaan, hienompaan ja korkeampaan. Niin itsekin ajattelen.   Minusta on kuitenkin käsittämätöntä, että jollekulle voi tulla edes mieleen, että eheytyminen jollekin supertasolle voisi tapahtua 1) niin, ettei hänen varmuudella tarvitsisi kehittää ajattelukykyään, vaan hänelle vain spontaanisti tai harjoittelun myötä tulisi esimerkiksi ESP-kykyjä. Ja 2) niin, ettei se eheytyminen luontevasti kytkeytyisi hyvin laajoihin, kokonaisvaltaisiin ideoihin, näkökulmiin, käsitteisiin.   Monet vanhoja viisausperinteitä arvostavat (newageläiset ja muut) ajattelevatkin, että henkisen kasvun universaali korkein tavoite on objektiivisesti ja sosiaalisesti paras kuvata suunnilleen katsomusneutraalilla ei-dualistisuuden käsitteellä tai ei-dualistisilla käsitteillä, kuten jotenkin määritellyillä ykseyden, harmonian tai eheyden käsitteellä. Tai - mikä on valitettavan harvinaista - läsnäolon / tarkkaavuuden lisäämisen idealla. (Gurdjieff ilmaisi asian kärjekkäästi niin, että vain harvoilla on tarkkaavaisuutta, mutta vain tarkkaavuuden saavuttamisella on mahdollisuus saavuttaa harmonia. - Siis muuta ei välttämättä tarvita.)   Se on päinvastoin New Age -valtavirtaan nähden, jossa keskittyneisyyden hajottajia on monenlaisia, mm. oppi monista totuuksista.   70- ja 80-luvun Ultran numeroissa on korostettuina selvästi enemmän noita kokonaisvaltaista ajattelua tukevia katsomusneutraaleja tai sellaisiksi aidosti tarkoitettuja käsitteitä kuin myöhemmissä lehdissä.   Viimeksi luin niistä vanhoista pitkän artikkelin Anja Remitz: Perusohjeita transpersoonallisen minä-kontaktin saavuttamiseksi. (Ultra 3/81, s. 4-7, 31) Ja kuten sen nimen antamasta mielikuvastakin voi arvata, enimmillään siinä on vain vähän hehkutusta ja asiaa Valosta (oik. Valon ilmenemisestä henkisessä kokemuksessa tervehenkisen kasvun tapahtuessa). Päivittäistä meditoimista suositaan, ryhmämeditaatoista mainitaan myönteisesti, mutta ei väitetä, että ihmisen tulisi olla jonkin henkitahon kanava tai että jokin meditaatiotapa olisi paras. Eikä siinä ole nykyajan New Age -valtavirralle tyypillistä arveluttavaa ylimääräisten ja spekulatiivisten, jopa kaupallisten korkeahenkisten käsitteiden hehkuttelua saati tekstiä, jossa niissä lillumiselle jotenkin perustettaisiin oman elämän ydin. Artikkelin lähtökohtana on selvästi laajasti keskittynyt avoimuus ja rehellisyys siinä, että ihmisen tulee kokonaisvaltaisesti puhdistua saavuttaakseen transpersoonallisen minäkontaktin, tasapainoisen ihmisen tervehenkisen henkisen kasvun hienon päämäärän. Artikkeli ei kerro kirjoittajastaan mitään eikä esitä tietävänsä varmuudella sitä, mitä yksilön pitäisi tehdä ja mitä hänelle pitäisi tapahtua, jotta hänelle syntyisi pysyvä transpersoonallinen minä-kontakti, joten ei ole mielekästä odottaa artikkelilta siihen mittareitakaan.   Kuitenkaan nykyajan New Age -valtavirrassa ei näytä olevan mitään pyrkimystä mahdollisimman katsomusneutraaleihin kattokäsitteisiin. Koko "transpersoonallinen"-sana on kaikessa yksilöllisyyksien korostamisessa heitetty syrjään kauan sitten. (Vaikka on kokonainen transpersoonallisen psykologian ala, jota toki raja-alueilla etäisesti kunnioitetaan, jos se pakosta tulee eteen, koska kaikkea korkea-asteellisuuttahan siellä kunnioitetaan.). Sen sijaan kommunikoidaan esimerkiksi jumalallisesta feminiinisyydestä eli jumalallisen feminiinisyyden-maskuliinisuuden toisesta puolesta. Tai ylösnousemuksellisuudesta tai valaistuneisuudesta tavoin, joista näkyy, ettei kommunikoijalla ole ollut mitään kiinnostusta selvittää kyseisten käsitteiden historiaa.   Asiaa ei auta, jos suunnilleen viime mainituista kommunikoidaan uudella "viidenteen ulottuvuuteen" siirtymisen ilmaisulla, aiheella.   Puhumattakaan siitä, että useimmat sitä opettavat New Age -opettajat opettavat laimennettua muotoa siitä, mihin 3D-tasolta oikeasti Ylösnoustaan. Eli he eivät viittaa käytännössä siihen, mitä Ra-materiaalin mukaan 3D:stä 4D:n siirtyminen merkitsee eli eliniän piteneminen ainakin tuhanteen vuoteen ja suurten, nykymaailmaan nähden ylivoimaisten paranormaalien kykyjen avautuminen.   Lisäksi New Age -kouluttajilla tapana on hehkutella monenlaisia äärimmäisiä liitohenkisiä, jotka "ovat kaikkien saavutettavissa". On myös aivan tavallista että New Age -kouluttaja ilmaisee olevansa Ylösnoussut tms. maksimikorkeaa, mutta asiaintilan kuvaamiseksi hän ei anna mittareita. New Age -kouluttaja korkeintaan mainitsee, ettei hän enää pelkää eikä häpeä ja että hän nykyisin menestyy maallisesti, joten hän on mielestään valaistunut ja hänen ylösnousemusprosessinsa tms. on pitkällä. Moni katsoo oleelliseksi Ylösnousemuksellistumisen tuojakseen jopa feminiinisyys-keskittyneisyyden, esimerkiksi meditoituaan vuosia säännöllisesti Maria Magdalenaa tai jotain muuta jumalallisen feminiinisyyden persoonallista - tai vaikka persoonatontakin - ilmenemismuotoa. (Alan lehdissä ei ole moisia kohtaan kritiikkiä, joten mm. siksi tuollainen epäuskottavuus voi jatkua aina vain. Esimerkiksi pelkoherkkyyshän pitäisi testata mojovin testein eikä niin, että selvästi mukavuudenhaluinen kouluttaja vain ilmaisee, että hän on saavuttanut mukavan elämän.)   Mahdollisimman katsomusneutraaleiden käsitteiden käyttäminen ja ehkä uusienkin sellaisten muodostaminen olisikin järkevää, jos ja kun newageläiset keskeisesti korostavat ihmisten hengellistä tai sielullista ykseyttä.   Onhan todellisessa ykseydessä sujuva kommunikointiyhteys eräs selvä lähtökohta.   Mutta... harvinaistahan sellainen kommunikointi on New Age -alueella. Sen sijaan New Age -alueella on suhteellisen monia isoja ilmiöitä ja merkittävässä asemassa olevia käsitteitä, jotka ovat kiinnitetyt katsomuksiin ja kaupallisiin konsepteihin. Niiden alla käydään paljon keskusteluja, mutta niistä  itsestään en ole löytänyt erityisempää julkista kommunikointia.   Vaikka olen seurannut alaa tiiviisti Valotyöntekijäaikanani 1998-2007 sekä yleensä tiiviisti sen jälkeenkin ja ajoittain sitä ennenkin vuodesta 1985.   En tiedä, onko kyse tabuista, kohteliaisuuksista vai mistä.   Joka tapauksessa, mitä tahansa "uusi energia" onkin, en voi ymmärtää sitä, ellei siihen kuulu avoimuus oleellisuuksissa.   Tämän Osan 2 taustaksi voisimmekin miettiä esimerkiksi, miksi kommunikointia ei ole alalla siitä, miksi jokin uusi tai New Age -valtavirtaisuudesta värittynyt käsite - ja sitä myötä ilmiö - tulee newageläisillä oman ajattelun, elämäntavan ja keskustelujen keskipisteeksi.   Siis miksi jotkut vaikuttavat näkevän ja kommunikoivan kaiken henkisyyden tai henkisyytensä vaikkapa mielivaltaisesti (tai sanotaanko: joka tapauksessa melko miettimättömästi) hahmotettujen valaistumisen, Ylösnousemuksellisuuden (ylösnousemusprosessin), "uuden energian", rakkauden, jumalallisen rakkauden, korkeammaksi Itsekseen tulemisen tai havahtumisen kautta. Vaikka suuria käsitteitä ja näkökulmia voisi olla myös monenlaisia laajempia ja paljon tuollaisia katsomusneutraalimpia.    Ja sitten on niitä, jotka eivät ehkä korosta mitään käsitettä, mutta jotka ainakin kysyttäessä voisivat hyvinkin myöntää, että henkinen kasvu vie kohti harmoniaa tai eheyttä, joten ne ovat hänelle piilevästi oleellisia käsitteitä.   Mutta ei, mistään sellaisista kokoavista katsomusneutraaleista käsitteistä ei käydä keskustelua, vaikka ihmisten sielullinen ja jopa uskontojen ykseys on perinteisesti kuulunut newageläisiin ajatuksiin.   (Vm. nousee etenkin teosofian ja hindutaustaisten Amman ja Sathya Sai Baban operuksissa. Mutta ei sitä kannata ihmetellä ajatustasolla, vaan kyse on järkevämmästä: uskosta siihen, että uskonnosta riippumatta kilvoittelijoiden yms. korkeahenkiset ydinkokemukset ovat riittävästi samantapaisia, jotta uskontojen ykseydestä voidaan puhua.)   Kun New Age -opettajat antavat elämänohjeopastuksiaan, ne ovat vanhojen tuttujen tyylisiä.   Pienillä viilauksilla niiden sisällöissä ja otsikoissa voisi vaihtaa lukuisia kertoja henkistä maalikäsitettä ilman että kukaan huomaisi mitään outoa. Samantapaisilla ohjeilla siis ilmaistaan olevan hyvä mahdollisuus päästä tasapainoon, rohkeuteen, vapauteen, "uuteen energiaan", eheyteen, valaistumiseen, ylösnousemukseen, jne. Mutta palaan henkisen kokonaisvaltaisen mahdollisimman katsomusneutraalin käsitteen etsimiseen, jotta ajattelumme voisi pysyä mahdollisimman objektiivisena.   "Harmonia" ja "eheys" näyttäisivät siis aluksi olevan ok tavoin kokoavia käsitteitä, sillä kukaan ei ole lähtenyt niitä kaupallisin konseptein kaappaamaan.   Harmonia-sana herättää joissakuissa kuitenkin hieman liian puolueellisia mielikuvia. Niiden mukaan harmonia on jotain liitelevää, vähän epäselvää ja sisäisen vapauden yksin sisältävää. Se ohittaa sen ison faktan, että  jotkut kasvavat sisäisesti vapaammiksi (harvoilla onnistuvan)  negatiivisen Polun kautta.   Eli eheyden perusta on meidän 3D-näkökulmastamme oleellisesti neutraali. - 3D-tasolta sielun matka vie Ra-materiaalin mukaan useiden kymmenien miljoonien vuosien ajan (kun se 4D- ja 5D-tasoille Ylösnousujen kautta lopulta Ylösnousee) 6D-tasolle. Ja vasta 6D-tasolle Ylösnousseet negatiivisen Polun kulkijat tulevat ko. nousemuksensa myötä samalle sielulliselle ykseyslinjalle positiivisen Polun kulkijoiden kanssa.   Siis harmonia on usein jollain tavoin asetettu henkisyyden kokoavaksi käsitteeksi. Mutta silloin on valitettavasti jätetty huomiotta, että lyhyellä tähtäimellä kasvun kannalta hyvätkään kasvun tapahtumiskokonaisuudet eivät monista aina näytä ja tunnu eheyttäviltä. Eivätkä ne todella olekaan sitä, mitä yleensä harmonialla tarkoitetaan.   Ihmisten on vain joskus Tarkoitus kokea monenlaista erikoista, kuten joidenkin on Tarkoitus oppia kärjistysten ja kärsimyssytykkeiden kautta.   Niinpä  jäljelle jää eheyden käsite. Enkä ole huomannut, että kukaan vastustaisi sitä ja sen käyttämistä korkeamminkin kuin vain viittaamaan mielenterveysongelmaisuudesta tavalliseksi, tasapainoiseksi tai aidoksi itsekseen eheytymiseen.   Siis eheyden käsitteeseen on hyvä keskittyä. Muuten, en halua - harvinaisia herättelytarkoituksisia poikkeuksia lukuun ottamatta - kärjistää pitkissä itseilmaisuissani.   (Jos ajoittain tuon esiin vain tietyn tyyppisiä faktoja, syy on se, että muuntyyppiset toteutuvat maailmassa liian harvoin, - tai niin usein, että ne ovat jo lähes kaikkien tiedossa...)   Varsinkaan en halua kärjistää tässä Osassa 2, missä keskeistä on käsitemäärittely.   Sellaisissa en koskaan kärjistä, ainakaan tosissani.   Käytän siis tutkimisessani tieteellisyyttä, filosofisuutta, intuitiivista hienovaraisuutta ja monipuolisia näkökulmia.   Niiden tasapainoisen yhdistelmällisen käytön myötä en jää relativismin vangiksi, relativismikeskeiseksi.   (Esimerkiksi NLP-tyyppisen ja usein newageilyssäkin suositun relativismiin mukaan mm. etenkin ennakko-olettamuksemme vääristävät maailmamme, auttaen meitä saamaan todisteita (sokeasti) ennalta valitsemiimme näkemyksiin.   Siitä yksityiskohtaisin löytämäni muotoilu on kirjassa Hannu Pirilä: Oma sininen meresi. Kuinka määritellä ja saavuttaa oma menestyksesi, lisätä hyvinvointiasi sekä löytää oma sininen meresi (2014), s. 77-81.   Ihan kiva hypoteesi, sitä kannattaa ajoittain pohdiskella.   Onhan se arveluttavaa, että esimerkiksi lehdet tarjoavat erilaisiin mielen ongelmiin yleensä ydinolemukseltaan samantyyppisiä ratkaisuluetteloita.   Vaan jostain syystä nuo pinnallisen tyyppiset relativistit (heitä on yllättävän paljon, siksi mainitsen) aina ohittavat sen, että jos heidän hypoteesiaan soveltaa heidän omiin päättelyihinsä, niin niiltä menee yhtä paljon mielekkyys, viite- tai todistusvoimaisuus.   Emmehän me yleisen elämänkokemuksen mukaan koskaan satavarmasti pääse ehdottoman objektiivisuuden pisteeseen.   Esimerkiksi varma keino täydellistymiseen ei ole jatkuvaksikaan luotu "disidentifikaatio", missä ihminen vain päättää olla samastumatta johonkin heikkouteensa. Eikä perinteisesti ymmärretty erottelukyky - "hienommin tuntein ja tuntemuksin" suoritettu (itsen ja maailman) karkeampien ilmiöiden erottelu korkeammista. (Koska kehon solumuisti voi olla vääristynyt traumaattisista kokemuksista, tuottaen epäobjektiivisia tuntemuksia. Ja ihminen voi heikon peruskuntonsa vuoksi kokea monenlaisia fyysisiä heikkoustuntemuksia.)   Puhumattakaan sitten siitä, että jos haluamme psyykkisistä kyvyistämme mahdollisimman riippumattomasti arvioida, miten informaatioissa ja tutkimisessa ollaan objektiivisimpia, niin voimme yrittää tehdä sen esimerkiksi viittaamalla luontosuhteeseen. Eli länsimainen tiede ja matematiikka todella löytävät jotain niiltä osin kuin niiden perustalle luodaan uutta, aiempaa parempaa teknologiaa. Yms.   Toisin sanoen, vaikka kyökkipsykologit, filosofit ja ammattipuhujat tätä vähintään vieroksuvatkin, ei ole mitään automaattikaavaa siinä, mitä seuraa, kun koetetaan saada todisteita ennalta valittuihin näkemyksiin.) Ja koska haen objektiivista totuutta edellä kuvaamallani linjalla niin perusteellisesti ja syvällisesti, tämä blogi ei ole tarkoitettu mielenterveysongelmaisille eikä sellaisille, jotka käyttäytyvät ikään kuin kaikki henkisyys olisi käsitettävä vain mielenterveysongelmaisuudesta eheytymisen prosesseiksi ja sitä kautta olisi käsitteetkin luotava. Huom. Toki kannustan mielenterveysongelmaisten viisaaseen auttamiseen. Ja tietenkin mielenterveysongelmaisen auttamisessa on välttämätöntä etsiä kaikkea mahdollista sopivaa 1) tunneälykkyyttä (yleensä hienovaraisia lähestymistapoja) ja 2) asianomaisen itsetuntoa kohottavaa. Se on pysyttelyä dualistisen myönteisyyden piirissä. Mutta ei ole mitään mieltä määritellä yhtäkään henkistä käsitettä ja yleensä henkisyyttä aivan liian kapeasti koko ihmisen todellisuuteen nähden, esimerkiksi pysyttelyksi vain (dualistisesti) myönteisten asioiden joukossa.   Ei siis ole mitään mieltä yrittää luoda henkisiä käsitteitä edes kaikille tasapainoisille ihmisille vain siitä näkökulmasta, josta maailmaa tarkastelee yleensä ihminen, joka on juuri eheytynyt mielenterveysongelmista ja/tai usein vaarassa langeta niihin!   Toki korkeimmista, ei-dualistisista näkökulmista voimme katsoa (viimeistään korkeilla tasoilla henkimaailmassa) "objektiivisia ikävyyksiäkin" myönteisesti. Mutta emme voi määritellä henkisiä käsitteitä, kuten eheyttä, jos ajattelemme-koemme-reagoimme (negatiivisuus-neutraalius-positiivisuus -tyyppisten) dualististen asteikkojen perustalta ja etsimme henkisyyttä niiden myönteisestä päästä.   Koska henkiset käsitteet ovat eheyteen liittyviä ja varsinainen eheys ilmenee vain ei-dualismissa.   Lopullinen totuus eheydestä, joka kannattaa reinkarnaation kierrossa saavuttaa, ei siis ole edes pelkkä - väistämättä dualistisista asteikoista johdettu - kohtuullisuus. Vaikka toki ihmisyyden aikuisuuteen se kuuluu eli se on pitkälle riittävä ohjenuora. (Siis esimerkiksi lempeyden ja lujuuden tilanteisiin sopiva käyttö, kumpaakaan ylikorostamatta.)   Ei-dualistisuus voidaan ymmärtää vain siltä perustalta, että negatiivisen Polun olemassaoloa maailmankaikkeudessa kunnioitetaan yhtä paljon kuin positiivisen Polun olemassaoloa. Ja yritetään edetä omalla Polulla.   EHEYDEN SUHDE EETTISYYTEEN Henkinen eheys on varmaan kenen tahansa syvähenkisen ihmisen mielestä ainakin oman sisimpänsä (sisäisen vapautensa ja muun pysyvän hyvän) löytämiseen perustuvaa harmoniaa  (jotain sellaista kuin harmonisesti yhteentoimiva rakkaus-kauneus-objektiivisuushakuisuus - Kolminaisuus).   Tuontyyppisillä hahmotelmilla emme kuitenkaan etene vielä pitkälle, jos haluamme vaikkapa hahmottaa eheyden suhdetta eettisyyteen.   Ennen kaikkea koska jos pahimmat asiat oletetaan mahdollisiksi, eettisten normistojen ykkösasia ei ole käskyt, vaan kieltäminen, kiellot.   (Sille kannalle tutkijafilosofi Juha Räikkäkin oikeastaan kallistuu kirjassaan Esseitä etiikasta (2006).)   Ja lakeja säädettäessä ei pidä Suomen nykyistä lainsäädäntöä enempää ottaa huomioon yksilöiden sisäisen vapauden asteita, vaikka ne voitaisiin tarkasti tietää.   (Paitsi tietysti keskushermostolääkkeiden vaikutus pitäisi - usein dramaattisesti - ottaa huomioon. Etenkin nuorilla järjettömästi väkivaltaisilla.)   Silti  etiikka on mielekäs käsite vasta jonkin sisäisen vapauden ja eheyden minimitason todellistumisen jälkeen.   Sitä myötä 1) mikään määrä etiikan akateemista opiskelua ei välttämättä riitä (vaikka ajattelunsa kehittäminen rauhoittaa ja suhteellisuudentajuistaa) Ja 2) en hae teoreettisia totuuksia aiheestani tässä kirjoitussarjassani itseisarvoisesti, vaan kokoamani  syvällinen käsitys eheydestä, kokonaisvaltaisesta ajattelusta yms. on hyvin tärkeä mahdollisuus sellaiseen eettisyyteen, mitä maailmamme kipeästi tarvitsee. Ihan kaiken tasoisten ongelmien ratkaisussa.     Esimerkki 1.  Jos olemme epäeheitä tai pintaeheitä tai emme halua kohdata kaikkia tosiasioita tai emme ole kohdanneet itseämme kunnolla (eli riittävästi kaikilta puolilta), saatamme nojautua liikaa etääntyneisyyksiin/vieraantuneisuuksiin - tekniseen älyyn, välineellistämiseen, esineellistämiseen ja pikkuasiakeskeisyyteen.   Esimerkiksi filosofeissa on paljon niitä, jotka keskittyvät objektiivisesti ihmisten arjen kannalta erittäin vähäpätöisiin asioihin ja vain lyhytmuotoisesti. - Tosin osin pakotetusti nykyisen ääriuusliberalismin kuristettua akateemisen viisauden ja muun vapauden mahdollisuuksia. (Lue Jukka Hankamäen perusteellinen ja hyvin ainutlaatuinen huippukommentaari aiheeseen  täältä. ) - Filosofit ehkä ymmärtävät yleisluontoisesti eli pinnallisesti positiivisen psyykkaamisen arvon, mutta ovat muutoin filosofiassaan ratkaisevasti epäkäytännöllisiä - vain teknisiä, käsitteellisiä, sisäisen vapauden ja eheyden astetta huomioimattomia. Sellaisia, jotka esimerkiksi  pitävät luontevana lähestyä vaikkapa islamin joidenkin suuntien huntukäytäntöasioita vain käsitteelliseltä tasolta. Vaikka lapsikin ymmärtää, että vaikka voimme säätää käsitteellisesti hienostuneita ja johdonmukaisia lainsäädäntöjä, niin sitä, valitseeko joku nainen huntukäytäntönsä vapaasti, ei voida filosofisesti korrektisti (politiikka on eri asia) tarkastella vain siitä lähtien, miltä se hänestä tuntuu ja mitä hän siitä sosiaalisesti kohtuullisen vapaassa tilanteessa ilmaisee.   (Lisäksi varsin usein vm. tilannetta ei edes ole. - Esim. Albaniassa muslimit eivät yleensä pidä huivia, mutta esim. Suomeen tultuaan pitävät, mm. koska saavat siitä etuja ja yhteisöpaineen vuoksi. Ja monissa maissa naisen on vaarallista olla pitämättä vähintään hiukset peittävää huivia, vaikka ei olisikaan muslimi.)    Esimerkki 2.  Yleisesti ja varsinkin nykyään EU:ssa ihmistulvaongelman vuoksi tarvittaisiin (olisi parasta olla) muun ohessa oleellisesti supereheyttä.   Eikä vain arki- ja satunnaisystävällisyyden ("random acts of kindness") ylläpitämiseksi, vaan jotta 1) aikaansaataisiin toisaalta rohkeutta paljastaa maailman (paljolti salatun, todellisen eli rikkaimman ja vallakkaimman) eliitin, kuten  Goldman-Sachsin,  suurrikollinen politiikka, vaihtaa sen nukkemaiset hallitsijat Obamasta alkaen - myös kansalaistottelemattomuuden tukemana - ja luoda paljon nykyistä parempi, ensin rahan syntymisen osalta neutraali, sitten rahaton eli nykyistä paljon vähemmän riistosuhteinen maailma.   Ja toisaalta, jotta 2) aikaansaataisiin etiikkaa, yhteisyydentuntoa ja aitoa yhteisymmärrystä integraatio- ja kansallisuusasioihin, ja sitä myötä kansallisvaltioita ja eliitin jo nyt vaarallisesti heikentämiä kansalaisoikeuksia vahvemmiksi.   Nykyisellään useimmat EU-maat eivät karkota ajoittain jopa edes joukkoraiskaaja-maahanmuuttajia ja ihmistulvasta huolimatta pakolaisuuden kriteereitä tai niiden tulkintaa on paikoin höllennetty aiemmasta.   Haaste on siis esimerkiksi Suomelle, että Suomen yhteyteen hyväksyttyjä naisten ja eläinten (halal-tapa) erityisen alistamisen kulttuureista tulevia ihmisiä tulisi kotouttaa.   Milloin ja mistä saamme tuollaiseen supereheyden ja muut resurssit?   Nykyäänhän EU-valtioilla ei ole juuri mitään järkevää maahanmuuttopolitiikkaa, minkä olen FB-Seinälläni sadoin linkein osoittanut.   Ja "suvaitsevaiset" ovat kriitikoilleen väkivaltaisempia kuin jälkimmäiset kenellekään sekä sanojen että fyysisen väkivallan tasolla, ainakin Suomessa ja Saksassa?    (Ks. esim. Suomesta  https://www.youtube.com/watch?v=AMrpS1zfIN4   - videolla mm. "antirasistien" jo ennen hyökkäystä vammainen uhri ja  https://www.youtube.com/watch?time_continue=2&v=qp-MAyixSl4 Saksasta:  http://2.bp.blogspot.com/.../k7ckfaOy6-c/s1600/hammer.jpg .)   Joka tapauksessa, kokoamani käsitys eheydestä, kokonaisvaltaisesta ajattelusta yms. on niin laaja ja hedelmällinen mahdollisuus eettisyyteen, että ilmeisesti monen henkinen kasvu hidastuu, jos hän haluaa käsitykseni - tai jonkun vastaavan - ohittaa.   Tässä kirjoitussarjassani on kyse siis  oleellisesta muutosmahdollisuudesta.  Ei pinnallisuudesta, jossa käsitykseni kannattaa luokitella ennakolta valmiisiin lokeroihin. Tai ajatella, että koska syvimmällä henkisyydessä on jotain sanoinkuvaamatonta, niin kokonaisvaltaisuuskin on vain kokonaisvaltaisuuden tunnelma ja siten luokittelut olisivat helposti spekulatiivisia... Eettisyyden painottaminen merkitsee myönteisten lisäksi ikävien asioiden kohtaamista ja niistä vastuunottamista.   Olen esimerkiksi syvästi sitä mieltä, että  eheyteen ei saa kunnon otetta keskittymällä positiivisuuteen, jos se positiivisuus on merkittävästi haaveilua tai muutoin maadoittumatonta.   Haaveilu näkyy aivoissa mm. EEG-käyrässä, poiketen suuresti esimerkiksi syvistä meditaatiotiloista. - Asian pitäisi olla newageilijöilläkin tiedossa.   Mikä sitten on haaveilua, jos olemme energeetikoita...?   No, vastataanpa tällä kertaa vaikkapa näin: mitä vähemmän jokin tunteesi tai asenteesi kytkeytyy konkreettisiin mittareihin ja sovelluksiin sitä enemmän se tukee haaveilevuutta.   Monen kannattaisikin miettiä,  ovatko vaikkapa ne rajatiedolliset käsitteet, joita heidän mielessään vilahtelee ajoittain, enemmän haaveilevuuden ja dualistisen oikeassa olemisen tunnon kuin oikeasti syvien meditaatiotilojen kuvaajia ja tukijoita.   Ratkaisevaa on se, mitä niinä hetkinä psykologisesti tapahtuu. Ei se, miten oikeassa asianomainen mahdollisesti on teoriatasolla käsitteensä(t) valinnassa ja mahdollisessa yksilöllisessä muotoilussaan. Eikä vaikkapa se, onko asianomainen joskus mielestään saanut mystisiä Merkkejä henkimaailman tai korkeamman itsensä taholta osoituksiksi käsitteensä(t) mahtavuudesta. Eheys-käsitteen suhteen kannattaa muistaa kaikissa blogeissani silti myös tämä kaksiosainen peruslinjani.    I ) On eheyden ja nopeamman henkisen kasvun aikaansaamiseksi  usein  turhaa keskittyä paljon siihen, mikä on paras - tai onko itsellä itselle riittävän hyvä - käsite henkisen maailman keskiössä.   (Esim. suuntautuminen Valoon tai valaistumiseen tai ylösnousemukseen tai mielestään niissä eläminen, tai jokin henkinen aate.)   Ei henkisyys ole lähtökohtaisesti  niin monimutkaista eikä käsitekeskeistä...    Tärkeää on sen sijaan esimerkiksi tutkia sitä, omaako (toistuvia) tunne- ja ajatuskehiä ja jos omaa, mitä niissä tapahtuu. Ja sitä kautta on tärkeää olla ajatuksissaan ja käsitteissään tarkka. (Vain melko harva on ajatuksiinsa kiintymätön)   Esimerkki. Moni New Age -opettajakin on vähintään tukeva, joten vältteleekö hän tiedostamattaan ahdistusta johonkin liittyen ja siksi syö ja/tai juo liikaa tai tyhmästi sekä ei riittävästi välitä lopputuloksena olevasta matala-asteisesta tulehdustilasta ihonsa alla.   Muitakin tuollaisia ei-yhteiskunnallisia eheyskysymyksiä kannattaisi monen itselleen tehdä.   Varsinkin, jos pitää tärkeänä jakaa maailma jyrkästi ajatteluun ja tunteisiin sekä ehkä muihinkin kahtiajaotteluihin. Ottamatta huomioon sitä, että lapsenomaisenomaisesti egoilevilla ja pitkälle meditatiivisuudessa edenneillä ihmisillä on pinnallisesti tarkastellen joitakin samantapaisuuksia, joiden myötä newageilyssä nuo molemmat ryhmät voidaan kytkeä yhteen. Vaikka niiden välillä on suuri eroavuus tietoisuudentasossa - ja niiden välillä ovat henkisesti vielä päättelykeskeisesti elävät rationalistit.   (Tein selkeyden vuoksi tuollaisen luokittelun. - Tietystikään meditatiivisuudessa kehittyminen ei tarkoita sitä, etteikö henkisyyttäkin voisi useimmiten laajasti ja syvällisesti pätevästi ilmaista päättelyketjujen kautta, kuten olen blogeissani tehnyt.)    II ) Eheyteen ei yleensä helposti saa kunnon otetta keskittymällä tavanomaiseen positiivisuuteen, jos sitä rajaa-ohjaa se, että on järjestänyt koko maailmansa  (elämäntapansa, asenteistonsa, arvojärjestyksensä, suurimman osan resurssiensa käytöstä)  sen perususkomuksen perustalta, että rahan hankinta on eheyden löytämisen kannalta aina kaikilla vain neutraali tai myönteinen asia.   Todellisuudessahan eri ihmisillä eri elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia.   Länsimaissakin moni joutuu tekemään suuria uhrauksia saadakseen edes perustoimeentulon.   On monelle itsepetosta väittää, etteivätkö ne vaikuttaisi monenkin mahdollisuuksiin löytää eheytensä.   Kuitenkaan eivät kaikki ihmiset löydä supervoimaa sisimmästään "normaalin elämän" sujuttamiseen ilman yletöntä "kestämistä", vaikka monella tavalla kehittyneitä ovatkin.   Älä silti ymmärrä väärin. Toki em. perususkomus rahan hankinnan neutraaliudesta tai myönteisyydestä helpottaa merkittävästi maailman realiteetteihin sopeutumista ja maailmassa rahallista menestymistä, jos vielä heittäytyy mukaan kilpailuun työmarkkinoilla. Sikäli se näyttää hyödylliseltä uskomukselta, ja siksi itsekin paljolti ajattelen niin.   Objektiivinen totuus on kuitenkin se, että kyse (maailmanlaajuisessa FIAT- ym.) rahasysteemissä on elämän järjestämisestä erilaisten vähintään puolipakkojen kautta niiden tahojen ehdoilla, joilla on äärimmäisesti eli miljardeittain rahaa. (Ja usein vähemmänkin: Siis esim. mahdollisuus tarjota rahatyötä ja määritellä markkina-asemansa myötä, millaista peli on jollakin työpaikalla tai markkinoilla.) Eikä heillä ole välttämättä kiinnostusta kenenkään eheyden takaamiseen.   Ajattele vaikkapa sitä, miten paljon erilaisia isoja asioita työelämässä perustellaan ylemmiltä tahoilta tulevalla paineella, painostuksella, pakolla. Ja kun niitä ketjuja edetään, päädytään lopulta maailman eliittiin, jolle ei tunnu mikään valta ja raha riittävän. - Päädytään varsin kauas eheydestä. Ja ne ylemmät ovat tavallaan paljolti onnistuneet vuodattamaan matalamielisyytensä (sisäisen vapautensa vähäisyyden) alemmille tasoille.   Näissä kuvioissa oleellista on yleensä myös pikasuoritekeskeisyys.   Suurin osa maailmassa tehtävästä työstä on kaukana ih misen parhaasta eheyspotentiaalien hyödyntämisestä - usein se työ on koneellisuuden kaltaista. Vaikkakin joillekuille jälkimmäinenkin voi sopivissa olosuhteissa olla sopiva osa meditatiivisen mielentilan perustaa.   Lisäksi,  miten runsauden luomista hehkuttavat rahan haalimiseen vain myönteisesti suhtautuvat newageläiset ajattelevat ykseyshenkisyyden kannalta välttämättömän rahattoman maailman koskaan syntyvän, jos he jatkavat tavanomaisen rahamaailman tukemista?   Nykymaailmassa etenkin USA ja sen leiriläiset, kuten EU osavaltioineen, osoittavat ääriuusliberalismillaan, että tuloerot jatkuvasti kärjistyvät, talouskriisit ja sodat ovat jatkuvia - ja kaikki pohjimmiltaan oleellisesti USD- ja FED-vetoiseen rahajärjestelmään nojaten.   (Esim. se oli eräs oleellisista USA:n Irakiin hyökkäämisen syistä, että Irak luopui USD-kytköisestä öljykaupasta. Ei siis vain se, että USA huomasi mahdollisuutensa muutenkin ryöstää Irakin öljyvaroja sodan jälkeen ja esimerkiksi Dick Cheney hyötyi osakesijoitustensa kautta... - Toki sodalle oli monia muitakin syitä, joista osa on noukittavissa  Mika Salmen Irakin sodan puuhamiehet -bloggauksesta. )   Yhteen vetäen, selvitäksemme elämästä parhaalla tavalla, meidän on monesti vain ajateltava rahasta vähintään neutraalisti, mieluusti myönteisesti. Vaikka pohjimmiltaan henkisesti tiedostavat tietävät, ettei asia pohjimmiltaan ole viisas. Vaihdonvälinejärjestelmämme ei ole läheskään paras mahdollinen. Itse asiassa varsinkin nykyaikana koko rahajärjestelmä on vakavasti sairas. Ja siksi siinä rahan pitäminen itselle vain neutraalina ilmiönä - esimerkiksi energeettisten luomiskäyttäytymisiemme kohteena, kuten uskomustemme ja tunteidemme Peilinä - on hyvin kapea näkökulma. Historiantajuton ja maailmasta piittaamaton, jopa sairas näkökulma.   En tarkoita ainoastaan USD- ja BIS-vetoisten maiden (etenkin USA-vetoisten länsimaiden) ääriuusliberalistisuuden perustaa, USA:n FED-lakia vuodelta 1913 ja sen muutosyrityksen torppausta 1964, sittemmin kultakannasta irrottautumista ja maailmanlaajuista rahamarkkinoiden sääntelyn suurta purkamista 1980-luvulta alkaen. Niin että korruptio on nykyisin noissa maissa suurta ja suurten pankkien, lääkejättien, sotateollisuuden, maailman rikkaimpien yksilöiden ja muun eliitin valta on aivan liiallista. Tarkoitan sitä, että ihmiskunta on noussut jo vuosikymmeniä sitten teknologisen yltäkylläisyyden aikaan. Eli ihmiskunnalla on resursseja taata hyvä maallinen elämä kaikille - ja vielä miljardeja nykyistä suuremmalle ihmisjoukolle. Mutta rahajärjestelmän sairauden vuoksi sitä ei tehdä, vaan miljardit joutuvat elämään tavalla tai toisella kurjuudessa, useat sadat miljoonat ihmiset jopa määrällisessä tai laadullisessa nälässä. Syy on se, että mielensä tasolla useimmat ihmiset maailmassa antavat tukensa tälle järjestelmälle. Monesti myös ne energeettisesti voimakkaimmat henkisesti heränneet ihmiset.   Valitettavasti valtamedia on sumuttanut monet mielestään heränneistäkin ihmisistä niin, että globaalit ongelmat katsotaan (ainakin energeettisesti oleellisesti eli tunteellisesti) henkisyyteen kuulumattomiksi tai pysyvästi vaikeasti kytkettäviksi. Monimutkaisiksi, talouspuoliltaan tylsiksi, oikein tietäväisen henkisen yksilön elämään kuulumattomiksi, poliitikkojen ja muiden vallanpitäjien vastuulla oleviksi. Eri tavoin massat on vain sumutettu uskomaan, että on ihan normaalia, että maailmassa ovat isot asiat päälaellaan. (Aiheesta on muuten hieno Matt Damon'n anti-NWO-puhe. )   Sitä myötä moni elää arkihyörinässään pienessä elämismaailmassa, irrallaan sen suurimmista taustavoimista, maailmassa, missä onnistumista lasketaan rahassa, omaisuudessa ja muussa maallisessa. Sitten vapaa-aikanaan, jos hän on hieman henkisesti herännyt, hän alkaa etsiä eheyttä sisimmästään, mutta usein se on maailma, jolla hän ei havaitse tai halua havaita olevan mitään yhteyttä tuohon maalliseen maailmaan.   Tavallaan hän on oikeassa. Ovathan ajallinen ja tilallinen äärettömyyskin olemassa. Mutta sellaisten korostamiset ovat helposti liitelyä (suurta, maadoittumattomaksi tekevää ylächakrapainotteisuutta), jota olisi luontevaa harjoittaa korkeintaan ilman fyysistä kehoa eläessä.   Ehkä hän pitää sitä eheytenä. Mutta eheyttä se ei ole.   Koska se ei koskaan eheytä hänen arvojärjestystään ja elämäntapaansa johdonmukaiseen linjaan hänen vapaa-ajan henkisyytensä kanssa.   Toisaalta tilanne on usein yhteiskunnallisesti vaikea.   Jos esimerkiksi haluat Suomessa ja yleensä muissakin maissa suuresti sosiaalisesti auttaa ihmisiä, suurin osa työpaikoista on hoitoalalla. Ja siellä - etenkin, jos haluat vähänkin korkeampaa kuin matalinta palkkaa - joudut jatkuvasti näkemään korjattavissa olevien, mutta hyvin pysyvien ja hyvin sairaiden ilmiöiden seurauksia. Joudut myötäilemään ja tukemaan lääkkeisiin ja ehkä myös sairaalalaitteisiin liittyviä hyvin ikäviä ilmiöitä, kuten teollisuuden korruption ja petosten seurauksia. Valittaminenkaan ei auta, koska lääkevalvontaan liittyvät tahot ovat korruptoituneita, sidokset jopa myönnetään eikä asiallisiinkaan valituksiin aina vastata. Kuitenkin esimerkiksi hoitoalalla välttämättä  tarvitaan työvoimaa perushoidossa. Se on tosiasia, ajateltiinpa esimerkiksi lääkkeistä mitä vain ja vaikka niiden suhteen saataisiin aikaan uudistuksiakin.   Joka tapauksessa, liitelyyn jäävästä ei välttämättä koskaan tule maailmaan erityisempää muutosvoimaa energeettisestikään.   Maailma jää hänelle liian etäiseksi, hän ei ole siihen kunnon suhteessa.   Asiaintilaa hän ei kuitenkaan välttämättä huomaa, koska omaa mielestään niin selkeät mielipiteet maailman isoista asioista, ettei näe järkeväksi juuri tutkia niitä. Suuria tunteita hänessä nostattavat vain jotkin pintajutut, kuten skandaalit, joita päivitellään kahvitaukoviihteenä.   Moni newageläinen myös systemaattisesti välttelee joitain ikäviä asioita, kuten medioiden seuraamista. Tai ainakin kuumia vaihtoehtoisia poliittisia nettisivustoja, tutkimatta niitä riittävästi itse (vertaillen samojen tapausten käsittelyä ja käsittelemättä jättämisiä eri medioissa). Yllä olen kuvannut eräitä mekaniikkoja, joiden kautta nuo mielestään heränneet ihmiset on otettu osaksi vakavasti sairasta, epäeettistä systeemiä.   Ehkä moni on minunkin blogiani klikkaillut tarkoituksessa löytää pakoa Systeemistä tai jopa viihdeturrutusta.   Yllättävän usein vastaani on myös tullut New Age -opettajia ja muita suosittuja New Age -vaikuttajia, jotka ovat suurimman osan aikaa työhistoriassaan olleet keskivertoista maallisuuteen painottuneempia.   Kuten tupakka- ja öljyjättien markkinoijia, oman maansa suurimman lentoyhtiön johtajia (ja sellaisiksi tai vastaaviksi halunneita mutta pääsemättömiä). Ymmärrätkö nyt, miksi eheys-käsitteen suhteuttaminen eettisyyteen on selvästi tärkeää? * MONILLE EHEYS ON OLEELLISESTI KAUNEUTTA JA RAUHAA   Mutta siinä kohden ei-dualistisuus yleensä helposti ohittuu ja meidän olisi opittava jotain historiasta.   Meillä on paljon esimerkkejä siitä, miten monissa henkisissä yhteyksissä koemme aivan mahtavasti kauneutta ja rauhaa, jopa kaikkiykseyttä, mutta se ei silti kovin paljoon riitä kun käytännössä vaikkapa kohtaamme ääri-islamistin.   (Asia, joka ei ole enää Suomessa ja muualla EU:ssa teoreetikkojen ongelma, vaan yhä useammalle aivan mahdollinen tilanne.)   Newageilyssä ei siis jostain syystä ääneen sanota sitä, ettei niillä kauneuden- ja rauhantuntemuksilla tunnu olevan kovin paljon kantavuutta. Ja vaikka olisikin energeettisesti joillakin tavoin, niin fakta on, että esimerkiksi minun käsitykseni kauniista elämästä on kaukana ääri-islamistin kaunis elämä -käsityksestä.   Tuosta tulisi edetä myös sen pohdintaan, kannattaako ja onko Tarkoituksellista hyvin erilaisten kulttuurien elää liian lähekkäin. Eli miksi monien kulttuurien arvostamisen tulisi taroittaa yritystä elää samoissa yhteiskunnissa kuin joukkuehengessä, vaikka sellaista ei millään synny.   Ja onko kauneuskeskeisyys kärjistettynä edes pelkkää lempeyttä, siis ilmeisesti vastuuttomasti äärisuvaitsevaa lempeyttä, vai jotain aivan muuta?   Kokonaisvaltaista ajattelua siis tarvitaan - ei ole esimerkiksi mahdollista vain irrallisesti pohtia kauneuskeskeisyyttä.   Meillä on myös paljon esimerkkejä siitä, mihin johtaa esimerkiksi huippujoogin meditatiivinen autuudessa pysyttely.   Rajatiedollisten teorioiden mukaan ainakin hän parantaa maailmaa supereheydessään vain olemalla meditaatiossa, puhumattakaan siitä, jos hän rukoilee.   Ja hyvä, jos niin on. Varmasti hän on voimakas meditatiivisesti, jos hän kykenee pysyttelemään huipputiloissa kauan aikaa kerrallaan. Mutta tavallisempien henkisen kasvun ihmisten kannalta oleellista on: hänenkaltaisensa eivät esitä yhteiskunnille realistisia parannusehdotuksia, vaan ovat monille esimerkkejä rauhan tärkeydestä hyvän lisäksi myös huonossa.   Muun muassa siinä, että inkarnaatioita elellään juurikaan tekemättä konkreettisesti mitään keskivertoista erityisempää maailman parantamiseksi.   Sellainen ei liene kaikkien ihmisten korkeampi tarkoitus juuri kenenkään mielestä.   Asiaan liittyen kannattaa pohtia tätäkin: "Eräästä Uuden Englannin 1800-luvulta peräisin olevasta kappelista löytyi käsikirjoitus nimeltä Desiderata. Siinä on paljon viisautta. Yhden kohdan siitä muistan aina: "Vältä äänekkäitä ja vihaisia ihmisiä. He ovat sielulle kiusa." Voisin vielä lisätä, että he estävät toista tuntemasta rauhaa!" (Wayne W. Dyer: Ota henkinen voimasi käyttöön (suom. 1. nid. p. 2012, alkut. 2001), s. 188)   Ja toki Dyer onkin oikeassa siinä, että rauha on tärkeää.   Mutta Dyer esittää tuon ja vastaavia ohjeita yleispätevinä, mitä ne eivät ole.   Dyerhän esittää yllä käytännössä, että kaikki menee hyvin, jos vältämme äänekkäitä ja vihaisia ihmisiä. Toisin sanoen, heillä ei ole meille mitään annettavaa (mitä ei pikkulapsikin osaisi meille antaa), ei edes faktoja.   Kuitenkin äänekkäät ja vihaiset ihmiset voivat olla monelle - varsinkin voimakkaan yhteiskunnan läpäisevän sensuurin ja itsesensuurin oloissa - ainoa tietolähde!   Kuten nyky-Suomessa hurjan moni havahtui valtamedian sensuurin, itsesensuurin ja vääristelyn suuriin mittasuhteisiin sekä eliitin korruption suuriin mittasuhteisiin vasta kun luki MV-lehteä. Lehteä, jota ei ole monenkaan kiva lukea, koska se julkaisee vain tietyntyyppisiä kirjoituksia eli se ei todellakaan anna tasapainoista kuvaa esimerkiksi maahanmuuttajista. Mutta ainakin yli 98 % tapauksista sen uutisten faktat ovat kunnossa. (Usein sen julkaisemien mielipiteidenkin faktatausta.)   Sitä paitsi on melko kamalaa poliittista korrektiutta, jos yhteiskunnassa ei saa osoittaa tunteitaan ääri-ilmiöiden, kuten joukkoraiskausten edessä. Niitähän tapahtuu Ruotsissa monta joka kuukausi tämän vuoden 2015 ihmistulvan kiihdyttyä kesällä. Ja Suomessakin ne ovat alkaneet...   Usein minusta vaikuttaakin siltä, että New Age -alueella rauhaa ylipainotetaan ja siten omaa yliherkkyyttä suojellaan niin paljon, että kunnollinen voimaantuminen estyy eikä sen tärkeydestä synny kunnon käsitystä. RAUHAN LIIALLISTA KOROSTAMISTA... ... ilmentävät seuraavat New Age -alueella tavalliset kuviot: - Tehokasta tieteellistä ajattelukykyä ei opiskella, koska siihen kuuluu se, että ajoittain näkemyksiä kirkastetaan epämukavin keinoin, kuten väittelyn. Silloin on se mahdollisuus, että jokin osapuoli voi väittelyssä perustellusti hävitä eikä hänelle ole tarjolla mitään omaa ammatillista polkua. (Sen sijaan newageilyssä rauhoitetaan mieltä uskomalla, että "jokaisella on oma totuus". Ja vaikka kuinka joku häviäisi väittelyissä, hän voi sivuraiteilla loppuelämänsä spekuloinneissa tai vaikka perustaa oman pienen lahkon lukemattomien muiden jatkoksi. Tai vaikkapa kokea elämäntehtäväkseen pelkästään toisten kirjoittamien ja kääntämien kanavointien postaamisen nettiin hyvin pienen joukon luettaviksi, vähän jotain joskus keskustellen, useiden vuosien ajan.)   (Ks. väittelyiden hyödyistä esimerkiksi Platonin dialektiikka. Siitä ainakin Julian Baggini - Peter S. Fosl: Ajattelun pikkujättiläinen (suom. 2014, alkut. 2. uud. p. 2010), 75-77) - Negatiivisuuksia maailmasta etsiviä vaihtoehtomedioita ei lueta eikä kuunnella, vaikka esimekiksi EU:n ja Suomen nykypolitiikassa juuri sellaisten joukosta löytyvät tabuasioissa aiempaakin enemmän oleellisimmat totuudet siitä, mitä maailmassa "todella tapahtuu".   (Esimerkkejä tabuasioista: ydinteknologia, maahanmuutto, USA:n politiikan pimeät puolet, yksityisyydensuoja, toteutuneet ja keskustelussa olevat salaliittoteoriat. Ja varsinkin, millä tahoilla oikeasti on valta Suomessa, EU:ssa ja maailmassa ja millä tasolla mm. USA:n vakoilu- ja maailmaan vaikuttamisen salaiset keinot oikeasti ovat.) - Epämukavia omaan arkeenkin vaikuttavia aiheita, kysymyksiä ja tietoja torjutaan, vähätellään, kaunistellaan, myös silloin kun niistä tiedetään merkittävästi.   Esimerkiksi viihdettä, sähkömagneettista säteilyä ja "normaalia ruokaa" pidetään aina harmittomina, jos ne ovat valvontaviranomaisen tarkistamia tms. Ja esimerkiksi 5G:stä, veden fluorauksesta ja (Suomenkin) siviiliydinvoimaloiden mm. plutonium-ionipäästöistä ja kemikaalivanoista paljon tietämisen jälkeenkin torjutaan pienikin mahdollisuus siihen, että maailman eliitti on nimenomaan tarkoittanut, että maailman väestöä vähennetään sekä ja kognitiivisesti heikennetään helpommin hallittavaksi. Tai sellainen vain ohitetaan.   Ei varsinkaan haluta epäillä eikä käsitellä epäselviä ja vain osittain selviä infoja, koska se olisi epämukavaa. - Vaikka panokset ovat niin suuret, että se olisi rationaalista. - Rauhan suuri korostaminen, kuten myös mukavuuden-helppoudenhalu ja moni muu ilmiö kytkeytyvät usein myös heikkoon fyysiseen kuntoon (mitään ei harjoiteta kunnolla), varsinkin heikkoon anaerobiseen kuntoon sekä yksityisyyden ylikorostamiseen ja liialliseen itsetyytyväisyyteen.   Siltä minusta vaikuttaa.   Ja sen seurauksena, muuten, New Age -alalla tarkastellaan ääriharvoin kenenkään vastuuta.   Vaikka henkisten ihmisten parjaamassa bisnesmaailmassa ja yritysten valvojien taholta vastuullisuutta tarkastellaan paljonkin. Miksi eheys-käsitteen kunnollisen muotoilun tulisi olla tärkeä useimmille, jotka tahtovat kasvaa henkisesti? Yleensä rajatiedossa kiinnitetään paljon huomiota jonkin itselle uuden ilmiön tai olentolajin ominaisuuksiin.   Korkeimmat henkiolennot eivävt ole kuitenkaan koskaan pitäneet tärkeänä itseisarvoista ilmiökeskeisyyttä eivätkä sitä, minkä muodon he valitsevat...   Mieti siis, mihin esimerkiksi sinun kannattaisi keskittyä henkisessä kasvussasi. Omat vastaukseni tulevat tässä alla vähitellen. Blogeissani en ole kirjoittanut kriisi- tai muusta vaikeasta tilasta keskinkertaisuuteen nousemassa oleville, tai jostain syystä sellaiseen eheys-käsitteensä perustaville. En tee niin tässäkään postauksessa.   Kirjoitan siis tasapainoisille ihmisille.   Heistä harvalla on henkisyydessä ykköskäsitteenä tai edes -ihanteena eheys. Mutta... millainen ykköskäsitteesi(t) tai -ihanteesi(t) henkisyydessä onkin, niin eikö sen (niiden) ydin ole kuitenkin tavallista pintaeheyttä syvempi eheys?   Myönteisesti vastaaville jatkan: ollaan vain reilun avoimesti omaa väriä tunnustavia, mutta en halua rönsyillä keskusteluihin siitä, mitkä henkiset käsitteet ovat oleellisia... Mutta emmekö voisi saada eheys-käsitteestä yhteisymmärryksen sillan ja henkisen tason mittarin?   Voisimme saada!   Ongelmaksi vain helposti tulee nykyajan henki, etenkin viihde-/viihteellisyyskeskeisyys.   Löysyydellä ja lyhytjänteisyydellä et tule selvittämään, mitä eheys on käsitteellisesti saati olisiko sopivasti muotoillusta eheys-käsitteestä pitkien katsomuksellisten siltojen päärakennusaineeksi.   Nuoruudessani, kun aloitin totuuden etsijänä, rajatietoihmisenä Orwell'n vuoden jälkeen eli 1985, rajatiedollista kirjallisuutta oli suomeksi hyvin vähän enkä kunnolla osannut muita kieliä. Opiskelimme avoimesti monenlaista ja edistysaskeleet tuntuivat kullanarvoisilta. Kirjojen kustantajat tuntuivat todella punninneen, mitä julkaisevat. Vuonna 1988 olin lotossa kauan voitolla ja sijoitusmaailmassakin olisin menestynyt paljon yli keskiarvon (kuten myöhemmin osoittautui), mutta sijoitinkin rahani henkiseen kirjallisuuteen ov-hinnoin. Nykyaikana melkein kaikkea on tulvimalla ja melkein kaikki henkisessä kirjallisuudessakin on jossain alessa - jos ei rahallisesti niin ainakin sisällön laadultaan. Eli suomeksikin julkaistaan kirjoinakin kouluttajien nidottuja pikajutusteluja - ideana se, miten paljon ihmiset oletettavasti ostavat kirjaa ensimmäisen... jonkin 3-6 kuukauden sisällä. Vaikka noiden kirjojen mukaan niiden sanomat ovat ikuisia. - Kyseisten kirjojen tekstissä ei ole juuri enempää tai lainkaan enempää kuin aiemminkaan viitteitä siitä, että niiden tieto voisi koskaan vanhentua.   Henkisen kirjan ja oikeastaan koko kirjaulottuvuuden mielikuvallinen arvo on mennyttä. Eheyttä tulisi tarkastella myös tästä omimmasta näkökulmastani.   Olen vapauden psykologian ja filosofian pitkän linjan harrastaja.   Niinpä hyvä elämä ei ole minulle edes vuoden tähtäimellä läheskään vain projekti. Eikä yksikään hyvä tehtävä ole minulle ennakolta lukkoon lyöty vuokaavio saati täysin ennustettavissa.   Hyvä elämä on minulle sellaista elämänvoimaisuuden ja vapautuneisuuden arvostusta, missä syvimmistä niitä tukevista arvoista pidetään kunnolla kiinni. Mutta ei niin dogmaattisesti, etteikö niiden kunnon kyseenalaistamista tulisi tehdä ainakin kerran vuodessa.   Noin voisi tietysti lisäkseni varmaan ihmisten enemmistö sanoa.   Kuitenkin sen keskuudessa on ylittämättömiltä näyttäviä kuiluja... Pintaeheys on tietysti muodollista, pinnallista, näennäistä eheyttä. Ihminen voi turruttaa ja muuten hallita itsensä sisäisesti niin, ettei suuresti epäharmonisoidu, vaikka syvimmiltään kokee olevansa rikki. Ihminen voi myös olla ulkoiselta käytökseltään hyvin odotusten mukainen tai näytellä haluamiaan rooleja ja muita käytöskaavoja, mutta olla sisäisesti rikki.   Eivät nekään kovin eheiltä vaikuta, jotka ovat käyneet esimerkiksi James Twymanin Henkisen Rauhanrakentamisen taide -kurssin läpi (vähintään kymmeniä sessioita muutaman kuukauden aikana), mutta paljastuvat sitten pikkuasioista valittavaisiksi. Tai kykenevät säilyttämään kuorensa vain välttelemällä elämässään keskivertoihmisyyttä isompia haasteita.   Tuollaiset kuviot ovat saaneet minut yhdistämään eheän ihmisyyden käsitteeseen hyvän kehosuhteen, muun muassa hyvän kehoitsetunnon. (Ihmisen tunteet nousevat yleensä merkittävältä osalta, joskus suurimmaksi osaksi hänen kehostaan.)   Lisäksi osa rikkinäisistä ei edes käsitä olevansa rikkinäisiä.   Kuten ne, joille hyvä elämä sisältää sairaalloisen "elämänhallinnan" tarpeen.   Ja ne, jotka kirkkain silmin väittävät olevan hyvää elämää käyttäytyä päinvastoin kuin mikä olisi Hengen mukaista: aiheuttaa välitöntä merkittävää kärsimystä eläimille tai ihmisille.   Yleistäen tuon taustalla on muun muassa se, että moni ihminen on paljolti synnyinkulttuurinsa ja muun henkilökohtaisen menneisyytensä pauloissa. Eli hän on sen valtakulttuurin mukainen tai määrittynyt sitä vasten reagoivaksi. Ikään kuin hänen olisi pakko olla suhteessa kyseiseen valtakulttuuriin silloinkin kun siihen ei ole mitään laillista pakkoa tai edes suositusta. Se selittää sen, että on niin suuri joukko ihmisiä, joiden ajattelu- ja elämäntavat ovat ydinolemukseltaan hyvin samanlaisia. Vaikka sielullinen tehtävämme olisi löytää inkarnaatioissa yhä syvempi itsemme...   Ajattelen mieluiten jopa niin, että ihminen ei ole kovin eheä, jos hän käyttäytyy hienosti ensisijaisesti kulttuurinsa, kuten saamansa kasvatuksen ansiosta, eikä siksi, että vapaasti niin valitsee. Entä sitten (varsinainen) eheys?   Tämän Johdannon idea on tietysti osoittaa se, että eheys-aihetta kannattaa tutkia perusteellisesti , erityisesti jaksoissa 1.3-1.7 tämän kirjoitussarjan näkökulmasta eli ajattelun ja newageilyn suhteen kautta.   Ja että eheys ei ole vain "jotain minimissäänkin paljon keskiverto-onnellisuutta parempaa".   Íhmisen eheys on minulle sekä hänen sisäisyytensä kokonaisuusominaisuus että hänen sisäisyytensä ja ulkoisen käytöksensä tervehenkistä johdonmukaisuutta.   Tervehenkisyydellä taas tarkoitan ihmisen sisimmän Hengenkaltaisuutta.   (Sitä myötä esimerkiksi kansallissosialisti ei voi aatettaan johdonmukaisestikaan toteuttaessaan olla eheä.   Eikä myöskään hän, joka kohtelee koko sisäistä maailmaa pelkkänä teknisen älyn kenttänä, pelkästään mitattavissa olevien itsensä johtamisen projektien kokonaisuutena.) Mitä sinulle on eheys?   Tieteen tulokset osoittavat lukemattomin tavoin, että ihminen on äärimmäisen joustava olento. Siis rakenne, jolla ei ole mitään tiettyä muotoa, jonka tiede voisi todistaa ainoaksi hyväksi tai edes parhaaksi mielenterveydeksi.   Historiankirjat vahvistavat asian rajuin tavoin. Ne esimerkiksi kertovat, että yksikään niistä harvoista vartijoista, jotka hakivat siirtoa pois Auschwitzista, ei tehnyt sitä sen olojen vuoksi. Silloinkaan, kun se oli heidän ensimmäinen keskitysleirinsä. Samoin leirin ympärillä asuvat eivät muuttaneet pois saatuaan tietää leirin olosuhteista, vaan elelivät normaalisti. Kaikki muukin, mitä tiedämme Auschwitzista, viittaa esimerkiksi Steinbacher'in Auschwitz-kirjan mukaan siihen, ettei leiri järkyttänyt edes sen ympärillä asuvia saksalaisia. Paitsi kenties niitä harvoja, jotka auttoivat vankeja.   Myös vankiloissa vangit ovat ilmoittaneet kokeneensa onnellisuutta, vaikka eivät vankilaan alunperin halunneet. Solzhenitsyn kirjoitti Vankileirien saaristoonsa luvun "Ensimmäinen selli - ensi rakkaus". Ihminen laitostuu joskus helposti.   Näin ollen ei ole mielekästä ajatella, että onnellisuus olisi välttämättä aina hyvää mielenterveyttä. Eikä onnellisuuden kokemus tarkoita sitä, että ihminen on onnistunut aikaansaamaan kokonaisuudessaan johdonmukaisen eli ehyen kokonaisuuden (ajatus-tunne-asenne-arvomaailmallisesta) sisäisyydestään ja sen suhteesta hänen elämäntapaansa.   Newageläisyydessä kuitenkin ohitetaan yllä olevat pohdinnat. Niistä ei mainitakaan, vaan ilmaistaan, että ollaan keskivertokansalaisia heränneempiä. Ja suuntaudutaan Vesimiehen ajan henkeen tai "uusiin energioihin", käytännössä onnellisuuteen, usein nautinnollisuuteen.   Henkisyyden mittarina vaikuttaa newageilyssä olevan yleensä kyky luoda elämäänsä runsautta, yltäkylläisyyttä - eli mahdollisimman kaiken kattavaa onnellisuutta.   Ja uutuudellisuutta newageilyssä onkin: ollaan eklektisiä eli aatteellisuuden sijasta eri lähteistä poimitaan mitä halutaan. Ja lähteiden joukossa ei todellakaan ole mikään erityisen militaristinen kuvio.   Kuitenkin yllä mainitsemani rajut esimerkit ovat tässä mielekkäitä.   Koska ihmistieteilijät ovat osoittaneet, miten auktoriteettiuskon kautta ihmiset on psykososiaalisissa kokeissa saatu tekemään hyvin epäeettisiä asioita (niin, että he luulivat oikeasti vahingoittavansa toisia - todellisuudessa näyttelijät näyttelivät mm. sähköshokkien saajia). Ja newageilyssä ei olla millään elämänalueella kovin radikaaleja, auktoriteettien vastaisia.   Esimerkiksi kirkon ja tieteen suhteen ollaan ajoittain kriittisiä, mutta monesti Suomessa ollaan esimerkiksi muotokristittyjä, maksetaan paljon uskonyhteisöstä, johon uskotaan heikosti.   Niinpä kysyn: eikö newageläinenkin saata ajatella ja tuntea olevansa onnellinen olematta ehyt?   Eli vaikka saatamme olla tyytyväisiä, jopa onnellisia nykyisessä perhe-, parisuhde-, opiskelu- tai työelämässämme, olemmeko niissä jotenkin "laitostuneita", siis osittain suhteellisuudentajumme ja arvoprosessointien yms. vapautemme menettäneitä?   Tavallisen ihmisen kannalta sellainen on vain osa elämän yleistä kovuutta, karuutta tai harmautta. Mutta henkisen kasvun ihmiselle kaiken tuollaisen vääristyneisyyden luulisi olevan vakavampaa. - Varsinkin New Age -valtavirtaisille, jotka nimenomaan paljon kannattavat sellaisia käsityksiä kuin aidon itsen löytämisen tärkeys. Heitä varmaan kiinnostaa se, mitä on kenellekin aito tai todellinen itse tai jumalallinen Itse yms. - ja mistä voi tietää, että on oikealla Polullaan ja on viime aikoinakin ollut hyvässä henkisen kasvun vauhdissa.   Jotkut henkistyneet ihmiset vaikuttavat ajattelevan, että henkinen kasvu tuo yksilölle vähitellen keskimäärin yhä tyytyväisemmän, yhä onnellisemman olon. Ja eheys on saavutettu, kun ihminen kutsuu elämänsä kokonaisuutta onnelliseksi. Hän on silloin sisä- ja ulkomaailmaltaan elämäänsä enemmän kuin tyytyväinen ja hänen sisä- ja ulkomaailmansa ovat hänen mielestään johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa.     Jotkut henkiset opettajat lupaavat jonkin menetelmän tuovan henkistä kasvua paljon yli keskivertotason, havahtumiseen, jopa valaistumiseen tai ylösnousemukseen asti. * EHEYDEN SUHDE AJATTELUUN Eheydellä ei ole mitään kaikille ihmisille yleispätevää suhdetta ajatteluun.   Mutta asiassa on monia useimmille oleellisia yksityiskohtia.   Ja New Age -valtavirran edustajilta on syytä kysyä tähänastisen tekstin perusteella uudestaan: Ovatko vaikkapa ne tärkeinä pidetyt rajatiedolliset käsitteet, joita heränneiksi, valaistuneiksi tms. itseään kutsuvien mielessä vilahtelee ajoittain, enemmän haaveilevuuden ja dualistisen oikeassa olemisen tunnon kuin oikeasti syvien meditaatiotilojen tukijoita?   Ajattele vaikkapa sitä, ettei New Age -alueella koskaan julkisesti kysytä: "Miten kärsimys ja kuolema ovat rajanneet ja ohjanneet elämän tarkoitustasi tai tarkoituksiasi sekä elämän tarkoituksellisuudentuntoasi ja siten vaikuttaneet käsitykseesi aidosta itsestäsi ja yleensä eheydestä?"   (Toki Kate Byron'sta pitävistä osa on newageläisiä ja he ovat kenties tuollaisia kysyneet ja tunnustelleet, mutta Byron ei opetakaan newageilyä...)   New Age -alueella on odotettu Uutta Aikaa ja pyritty kokemaan korkeita kosmisia energioita niin, että mitään kovin dramaattista negatiivisenoloista, kuten lähipiirissä tapahtuvia kuolemia ja merkittävää kärsimystä ei helposti tai lainkaan päästetä vakaumuksellisen ajattelun keskiöön.   Itse ajattelen kuitenkin niin, että Vesimiehen ajan henkeä on avoimuus ja läpinäkyvyys. Ja sitäkin myötä eheyteen New Age -alueella liittyviä käsitteitä ja ilmiöitä on hyvä vihdoin läpivalaista. Olisiko syytä yhä uudestaan palata alkuun ajattelun ja eheyden suhteen tarkastelussa?   Zen-elämässä ollaan (jos osataan harjoittaa hyvin) alussa koko ajan, joten koetatko olla kärsivällinen, vaikka jauhan perusteita ja taustoja tässä blogissa usein.   Ja ajattelun luulisi olevan newageläiselle keskeistä, koska hän varmasti ymmärtää monta seikkaa siitä, miten ajattelu ohjaa tunteita muutenkin kuin vain negatiivisuus-positiivisuus -asteikolla... Ja ajattelusta hän ei välttämättä tiedä paljoa (intuitiivinen, lateraalinen jne. ajattelu; älykkyyden monet lajit...), joten aina kun hän saa tietää siitä jotain uutta, se voi - jos hän suhtautuu siihen loogisesti - muuttaa paljon hänen elämänfilosofiassaan.  Mitä tarvitset kun etsit eheyttä tai voimaantuneisuutta (jne.)? - Tarvitset muun muassa paljon ajattelun taitoa.   New Age -valtavirrassa on kuitenkin monia strategioita, joilla pyritään kampittamaan ajattelun taito pois tärkeimpien asioiden joukosta.   Uusimpia suuntauksia on yliherkkyyden puolustelu erilaisin tavoin, paljolti niin, että henkinen kasvu ei saa paljoa tilaa. (Siitä tuonnempana lisää.)   Yleisin esimerkki on kuitenkin älykkyyden käsittäminen kapea-alaisesti ja sen merkityksen vähättely henkisessä kasvussa.   Esimerkki kirjasta Maria Zavou: Enkelten paluu. Planeettamme maa (2011 Kustannusyhtiö Zirion ja Minä Olen Kustannus Oy): Älyä ei määritellä tuossa eikä tietääkseni muissakaan hänen kirjoissaan, mutta tokaistaan: "Vain älyyn liittyvät tulkinnat perustuvat ihmisen omiin heikkouksiin ja näin ne määrittelevät vaikean tulevaisuuden. Sielun herätessä ihminen tekee enemmän oikeita valintoja ja on oman onnensa ja tulevaisuutensa seppä." (s. 9)   Tuollainen on eräs tapa korostaa epäsuorasti kanavoivuuden merkitystä.   Mutta en ole huomannut, että Zavou olisi missään kirjassaan tuonut ilmi sitä, miten ristiriitaisia monet kanavoinnit ovat toisiinsa nähden... ja mistä kaikesta se johtuu.   Älykäs ajattelu hyvien normaalien tietolähteiden avulla olisi yksi tapa irtaantua tyhmyyksistä. Olkoonkin, ettei ilman sitä täydentäviä oikein tulkittuja paranormaaleja, korkeatasoisesti saatuja havaintoja-tulkintoja voi muodostaa parasta mahdollista tietoa.   Suosittelen siis älykästä ajattelua.   Mutta Zavoulla on tuossa myös se virhe, että hän käsittää selvästikin sielun täydellisen tai parhaan mahdollisen totuuden lähteeksi.   Todellisuudessa Michael Newton'in mukaan sieluja syntyy jatkuvasti ja niiden energia on puhdasta ja pehmeän harmonista, mutta epämääräistä.   Olisi siis väärin sanoa sitä korkeaksi.   Sielu itse kehittää ydinenergiaansa terävämmäksi kokemalla, ajattelemalla, tahtomalla - muodostaen omatuntonsa. Ja selvästi nopeimmin tietysti kehittyy yleensä inkarnoitumalla yhä uudestaan... Ajattelussa tarvitset tarkkuutta.   Et sitä häiritseviä ympäripyöreyksiä, kuten sanomia siitä, että meidän tulee pyrkiä hyvään ja välttää pahaa.   Pyhyyden tai sisimpänsä etsimisessä on vielä herkempää. Sellaisessa emme tarvitse tietoa äärettömyydestä tai käsittämättömästä rauhasta.   Sellainen tieto luo vain ennakko-odotuksia eli vie kauemmaksi meditatiivisten tilojen saavuttamisesta.   Herkkä, korkeuksia vastaanottava tila pilaantuu määritelmistä. - Tarvitset rohkeutta.   Äärettömyys-keskeisyys yms. on saattaa joillekin olla kaiken valitsemista huonoimmin motiivein eli varman päälle pelaamista.   Sellainen äärettömyys-keskeisyyden valitsija voisi rehellisenä hetkenään ilmaista: "En voi todistaa, että Jumala on mitä hienoin ja täydellisesti rakastava - siksi määrittelen Sen/Hänet mm. äärettömäksi. Sen sijaan, että vain tutkisin, ottamatta kantaa."   Zen on siis tuollaisen vastakohta "Rentouden periaate sisältää kaikki muut periaatteet. Jos opimme kunnolla rentouden, opimme samalla kaikki muut voimankäyttöön liittyvät elementit. Kaikki muut elementit edellyttävät rentoutta, jotta ne voivat toimia.   Rentous tarkoittaa lähinnä sitä, että tekniikassa käytetään vain niitä kehon osia, joita tarvitaan, ei muita. Pyrkimyksenä on päästä mahdollisimman suuren tehon saavuttamiseen mahdollisimman pienellä ponnistuksella. Tämähän on yksi Jigiro Kanon judon keskeisimmistä periaatteista.   On erotettava toisistaan rentous ja velttous." (...) (Timo Klemola: Zen-Karate, s. 214)   JOHTOPÄÄTÖKSENI... monesta, etenkin koko tästä Johdantosarjastani jaksoihin 1.2-1.7, on siis: Eheyden käsite ja kaikki eheyteen liittyvät käsitteet sekä suhtautuminen niihin ilmeisesti lilluvat monilla pitkälti tiedostamattomuudessa.   Monen kannattaisi niitä tämän postauksen viitoittamalla tiellä tarkistaa. TÄRKEIN JOHTOPÄÄTÖKSENI on siis: Maailma tarvitsee sellaista eheyttä, jolla tai jonka perustalta isotkin yhteiskunnalliset ongelmat voivat ainakin osittain ratketa järkevällä panostus/hyötymahdollisuus-suhteella. Liiallinen hyvyydentuntoisuus sekä eheys- ja kauneuskuvitelmallisuus yms. voi johtaa ajatusvirheisiin.   Tarvitsemme siis kunnollisen eheyden käsitteen.   Emme tarvitse esimerkiksi vain ihanteiden esittämistä.   Emmekä varsinkaan tarvitse kiirehtimistä suorinta tietä kohti vaikkapa ihanneSuomifantasiaamme.   Viime mainitusta on esimerkkinä New Age -opettaja Petri Huitti äskettäisillä nettipostauksillaan.   Niistä merkittävimpänä hän on lähettänyt ryhmässään tehdyn ehdotuksen Suomen uudeksi linjaksi jopa ministeriölle ja kansalaisaloitepalveluun. [kirjoitus ja keskustelu]   Huomaatko, miten Huitti tuossa kirjoituksessaan yrittää syödä ja säästää kakun samaan aikaan? Hän esimerkiksi puoltaa demokratiaa, mutta esittää, että pelkällä hallinnollisella päätöksellä Suomi voisi siirtyä edustuksellisesta demokratiasta suoraan demokratiaan.   Ei ole kovin eheää toimintaa esittää tavoitteita, joissa ei yhtään oteta huomioon enemmistön kohtalaisen pysyviä mielipiteitä.   (Esimerkiksi parlamentaarisella demokratialla on Suomessa vielä paljon kannatusta. Eikä suoralla demokratialla voi kovin monta merkittävää asiaa ratkaista, koska niihin perehtyminen vaatii aikaa..) Emme myöskään tarvitse sellaisia käsitteitä, joihin ihmisten suuri enemmistö ei saa parhaalla tahdollakaan mitään kunnon kosketuspintaa. Eli käsitteitä, jotka vain erillistävät meitä muista.   Miten ne voisivatkaan kuvata sitä, mitä ihmisille yleensä on henkinen eheys.   Mieti näitä kahta kohtaa: I ) Suomalaisten "kansallislääke masennukseen yms." on ollut alkoholin käyttö, "mieluiten kunnon kännääminen". Henkinen vaihtoehto sille on sitten ollut se, että on keskitytty paljon Valoon. Tai menty vain hitaasti tai hitaahkosti virtaavan kauniin luonnonveden katseluun hukuttautumaan. Niin paljon se ohjaakin irtipäästäneisyyteen, joitakin jopa oman itsen sielullisenkin katoavaisuuden tuntoon. Kaikki vääryydet ja ihmismaailman muut yksityiskohdat näyttävät tunnetusti hyvin pieniltä veden ja joskus muunkin luonnon "ikuisuuden peilissä".   Niin tai näin, eikö kaikki yllä oleva ole ollut usein pakoa?   Niin Sydänmeditaatio-ohjaaja Jaakko Muhonenkin myönsi haastattelussa kohdallaan käyneen. (Se oli Minä Olen 5/2012:ssa, minkä netissä olen ilmeisesti vain minä tuonut ilmi, ensi kertaa täällä. )   Mitä siis on eheys?   Eheydentuntoisuus voi löytyä kaikista yllä olevista, mutta onko se melko harhaista?   Onko sellainen tila eheyttä, joka menee helposti rikki ja/tai aikaansaa isoihin asioihin keskittymättömyyttä ja passiivisuutta?   Voihan niinkin ajatella, että tunne aina kertoo totuuden eheydestä ainakin itsellä. Mutta onko sellainen käsite käytännöllisesti tosi ja viisas? Mitä sellaisella tunnekeskeisyydellä halutaan saada aikaan??   Oma eheyden käsitteeni onkin tuollaista paljon syvempi.   Mielestäni ihmisen herkästi haavoittuvuus johtuu usein paljolti tunteiden liian suuresta painoarvosta.   Kysy siis itseltäsi: Miksi monikin New Age -opettaja ilmaisee tunteiden olevan hyvin ratkaisevia isoissa asioissa, ohittaen samalla kokonaisvaltaisen ajattelun?   Esimerkiksi Hannele Säteentie ilmaisee blogikirjoituksessaan Ihmistulva  armon tunnelman ja sopuisuuden olevan ratkaiseva avain Suomen nykyiseen  turvapaikanhakijaongelmaan. - Mitään tilastoja hän ei esitä Suomesta eikä maista, jotka Suomen kaltaisella politiikalla ovat vastaanottaneet Suomea enemmän turvapaikanhakijoita. Voimakkaita karkeita ennakkoluuloja moneen suuntaan tuolta yli 50-vuotiaalta pitkän linjan Reiki Masterilta ja New Age -opettajalta sen sijaan löytyy ratkaisevalla tavalla.   Eikö olisi kuitenkin pitkällä tähtäimellä keskimäärin paljon eheämpää ja parantavampaa, jos irrallisia tunteita paljon enemmän tahto, arvot, visiot ja kunnon tieto olisivat ratkaisevia?   Tai no, tiedän, että Säteentielläkin on arvoja, mutta hän ei tuo niitä kunnolla esiin. Hän haluaa leimata valtavan ison ihmisjoukon sen junttimaisimpien jäsenten itseilmaisujen perusteella.   En silti tarkoita, että tilannetta tulisi analysoida vain maahanmuuttokriittisten näkökulmasta. Mutta  onko oikeasti järkevää pyrkiä niin nopeasti tai paljon konsensukseen ja henkisiin tunteisiin, ettei ilmiöitä edes analysoida kunnolla kaikkien kannalta? Entä miten sopuisaa on leimata toisia ihmisiä leimoilla, jotka selvästi eivät pidä paikkaansa ja samalla osoittaa muutenkin toisinajattelijoiden näkemysten kuuntelemattomuutta ja kunnioittamattomuutta?   (Esim. ei maahanmuuttokriittisten suurella enemmistöllä ole erityisen suurta itsekkyyttä, erityisempiä rotu-uskomuksia eikä kansallisuuksien osalta tilastoihin perustumatonta vieraanpelkoa tai -vihaa. Maahanmuuttokriittiset ovat myös käytöksellään osoittaneet, että osaavat käyttäytyä keskimäärin paljon rauhallisemmin ja laillisemmin kuin "antirasistit".)   Jos siis olemme eheitä, meidän tulisi olla myös vastuullisia.   Esimerkiksi, jos haluamme Suomeen maahanmuuttajia kansallisuuksista, jotka ovat syyllistyneet vaikkapa vähintään 10 kertaa enemmän

Avainsanat: kirkko syyria kuolema suomessa kansalaisuus poliisi suomi eu yk maa oppia auto lehti lahja työt maria linja suomeksi toiminta tapahtua energia nainen lapsi hinta blogi elämä ymmärtää vaikea tarjota suhde alku vapaa matka netti youtube perhe kakku ajatus raha fiat yksin pekka hiukset kuukausi jumala nuori teksti sota projekti www aste sekaisin uskoa toukokuu kirja työ yrittää tunti ihminen pieni käydä suuri tarvita vaihe muutama esimerkki kuvata olkiluoto yhdysvallat usa venäjä ruotsi irak jeesus https petri jaakko kulttuuri fake sairas war viha laura sininen aho väkivalta maailma kallis yhteiskunta islam terror vaarallinen against todellinen kehitys riski yritys video sielu kirjoittaa politiikka goldman aihe tunne lapsuus yksiöä silmä opettaja henki voima kriisi henkinen tuntea pohtia vanha tilanne w valta vapaus hieno joukko palata yksilö fb järki ajatella laiska anti päivi keskustelu sinä onnistua aito tila vuotias peli kuunnella sekunti sanomat näkökulma 3d tee fakta puhe ongelma arki ohje kesä kaunis sarja blogspot syödä historia helpottaa häpeä mika odottaa tapa tieto vuosi taito huomata juo omilla tekeminen tosiasia tarkistaa periaate mielipide virta kiinnostaa julkinen ohjaaja avain muslimi tarkka totuus ilmiö mark uhri koko osaava arto hannu¨ kuvio tauko kysymys olli aikuinen rakkaus neuvostoliitto jukka james pyhä jussi peter michael html aurinkolasi teos käsi englanti blogikirjoitus tunnelma idea haaste pirjo artikkeli arvo hallinto valo tehtävä rakenne dyer käsittää muutos nykyinen elävä voida uusi paikka varmuus muut tavoite päättää kasvaa kurssi säästää haastattelu uusisuomi häntä puheenvuoro markkina taide virhe onnellisuus eläin marraskuu iltalehti tunnelmissa nuorena nousevat harvinaista käsitellä erilaisiin suurempia suomelle jälkeenkin onnistuneet tutkijat tavallisen valitaan joutua korostaa mitä ala markkinoilla kehoa kokonainen neuvoa työstä vaikuta parhaaksi välitä tiede ahdistus saavutus esittää julian keino tietty löytää pyrkiä monenlainen lähtökohta toteutus muualla haluta lopullinen eliitti uskonto 1960 seuraus kalenteri usd 2015 järjestö http kauneus saudi 2014 kyky rauha maya oppi arvata dl moninainen johtaa sisältää vaihtaa tiivis jokainen hankinta asema perinteinen testata katsoa 2013 jää korkea ainoa created puhua pysyä paras valita kasvu muu lisätä tässä minä by akateeminen onko taso kirjoitus etiikka toivoa pitää alkoholi raja opiskella taho ajaa mies maksaa kehittyä näkemys kokemus parisuhde siirtyä hyvinvointi miettiä ken puhdas lukea saada tarkoitus odotus tupakka jättää piste käsite viedä riittävä palkka vastuu ihmetellä etsiä aiheuttaa mahdollisuus auttaa olo viihde keskeinen selvittää yhteys me mahdollinen olosuhde työelämä 2009 sisältö yksityiskohta muuttaa opiskelu todistaa tarkoittaa herkkä näyttelijä maahanmuuttaja huono hän vammainen herätä perustaa tausta piiri mv matt maista jolla kanava vaikuttaa millainen ennakko tutkia lähestyä tyypillinen maksimi syy ylittää osapuoli uutuus klassikko mielenosoitus silta keskutelu luonteva rikos varsinainen ottaa kyetä päästä hengellinen ajattelu nähtävä vastata arvioida vuosikymmen hyväksyä perusteellinen merkittävä entinen konkreettinen mainita valinta kehittää kysyä osoittaa enemmistö väline tuleva näyttää suosittu asenne käsitys huivi ohjata viisaus poliittinen kantaa haava määrittää laskea vaihtoehto hankamäki asua hävitä todeta katua tuntua hallita raportti todellisuus havaita tahrto sana terveys lähtökohtainen anja ainutlaatuinen vaikutus kustannus käsikirjoitus valtamedia hillary teollisuus leiri keskittyä onnellinen tuki vankila keskiarvo relationship tietää laaja poliitikko jakaa nykyaika varma muodostaa ääri isis qaidan lainsäädäntö länsimainen ihmiskunta tietoisuus inspiroiva saksa lääke yhteiskunnallinen resurssi terroristi julkaista muistaa löytyä adhd kirjallinen ikä jatkaa ratkaista fed muoto herättää sairaus syö puolustus keho suomentaa kirjallisuus arvokas kartta materiaali filosofia kritiikki jäsen havainto suhtautua kohdata 5g matematiikka teknologia harjoittaa mieli fyysinen pehmeä kokea tarkastella tehokas pakolainen washington vastakohta turvapaikanhakija epäillä hakea luoda merkitys shtml aikuisuus laine kouluttaja kommunikointi tyyli kieli salainen harjoitella harvinainen kilpailu menestynyt tulkinta viisas uutinen harmonia käyttäytyä lopputulos tuli luovuus ikävä avoimuus masennus ehdolla logiikka kokonaisuus ryhmä korruptio älykäs pankki laadukas voimakas laki elämäntapa laji etu kasvo asukas todiste johtaminen sopeutua kynttilä positiivisuus valtio työpaikka vastustaa lisääntyä hahmo itsetunto ero kontakti henkilökohtainen työmarkkina nykymaailma lähde aate opetella neutraali tieteellinen saksalainen tilasto eheys zen sensuuri tiedosto epstein tekninen rotu usko muotoilu rakastaa lääketeollisuus vaihtoehtomedia demokratia aivo noita sosiaalinen maahanmuutto kärsimys säteily platon kate työvoima henkisyys voi kansallissosialisti harrastus hannele vanki sääntely pelata rakentaa äly parantaa polku näytellä ajattelukyky filosofi voitto eettinen psykologia analysoida menestys kaupallinen olento dick ennakkoluulo wayne w. dyer ultra-lehti rahajärjestelmä ra-materiaali petri huitti new age michael newton olin jauhiainen selli seksuaalisuus kemikaali seppä psykoterapia maahanmuuttokriitikko maria zavou lentoyhtiö armo newage turvapaikka kasvatus johtaja syntyä rooli miljardi onni biologinen oikeusvaltio islamic planeetta hannele tampio/säteentie esp-kyvyt ei-dualistisuus auschwitz anja remitz anna karate


blogivirta.fi