Tänään on 20.07.2018 02:16 ja nimipäiviään viettävät: Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta, Margareta, Margit, Marit, Greta ja Gretel. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Arde arvioi:

John le Carré: A Legacy of Spies

Julkaistu: · Päivitetty:

David Cornwell alias John le Carré on syntynyt 1931, mutta ei anna vieläkään periksi. Tämä uusin romaani ilmestyi 2017 ja teksti on edelleen tuoretta. Vanhalle miehelle ymmärrettävästi nyt palataan uran huippuhetkien pariin, uusi romaani virittää jatkokuviota le Carrén läpimurtoteokselle The Spy Who Came In From the Cold ja maineen sementoineelle The Quest for Karla -trilogialle. Näiden teosten lukemisesta on itselläni varsin paljon aikaa, mutta onneksi olen nähnyt kohtuullisen hiljattain elokuvaversiot sekä aiemmasta teoksesta että trilogian avausosasta Tinker, Tailor, Soldier, Spy .  Aiempien tarinoiden keskeinen hahmo Peter Guillam viettää ansaittuja eläkepäiviä Bretagnessa, kun saapuu kutsu haastateltavaksi Britannian ulkomaantiedustelun MI6:n päämajaan. Se ei ole enää nuhruinen nurkka Cambridge Circusilla vaan Spyland-lasiteräspalatsi Thamesin rannalla. Aika on uusi, mutta vanhat synnit eivät vanhene. Alec Leamasin karu kohtalo Berliinissä 1960-luvun alussa paiskataan pöllämystyneen Guillamin naamalle. Klassinen le Carrén ote on (lähes) yhtä vakuuttava kuin silloin ennen.  Vaikka kehyskertomus tapahtuu nykyajassa (joka loppujen lopuksi voi olla esim. 1990-luvun loppu), pääosa tapahtumista sijoittuu erilaisiin takaumiin muuria edeltävään Itä-Saksaan 1950- ja -60-lukujen taitteeseen. Kyseessä onkin siis oikeastaan prequel Cold-tarinalle. Vierastin ratkaisua aluksi, mutta kyllä le Carré saa hämmentävän intensiteetin päälle tässäkin kontekstissa. Ja nimenomaan tässä kontekstissa, kyllähän dramaattiset vakoilutapahtumat on helpompi mieltää kylmän sodan kaksinapaiseen asetelmaan kuin nykyiseen hybriditilanteeseen. Romaani on ehkä koskettavampikin kuin monet le Carrén aiemmat saavutukset. Ei tämä hänen parhaansa ole, mutta yllättävän ketterästi teksti kulkee edelleen. Mutta onko George Smiley vielä hengissä, elääkö hän yhtä kauan kuin torakat tai Keith Richards? Sen jätän tässä kertomatta.

Avainsanat: vakoilu uhkapeli kirjat who voi viettää uusin uusi ura tässä trilogia teos teksti tarina tapahtuma syntyä sota sijoittua saksa romaani ratkaisu pääosa peter ote onni onko nurkka mies mi6 maine lukemisesta legacy kutsu konteksti kohtalo klassinen keskeinen keith john itä hän hahmo george erilaisiin david cold cambridge britannia berliini anna alku aika 2017 1960


blogivirta.fi