Tänään on 11.12.2018 16:41 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hiirose emännä tokaploki:

Sairasteluu ja muut

Julkaistu: · Päivitetty:

Kaikellaist täsä, mut sairastuvas erelles elellää... Alotetaa ny kummiski vähä kauvemmast menneest. Meillähä siis yks murheenkryyni on tää iha meil taivaast tupsahtanu tontinosan lunastusjuttu, et "saaraa" uus tiä iha kööki akkunoitte ettee. Ja sit mää meniv viäl huamaamaa, mite yhres meijä poluv varre pikkukuuses o linnumpesä. Viherpeippo se kuulemma o. Noppee pesimää, mut onks tarpeeks noppee, et ehtii puittekaatajie alt poijes? Kamalan hankala saar selvitettyy mittää näitte teitte aikataului ja sellassii, ku enste ei meinaa löytää yhteyshenkilöit lainkkaa ja ku löytää, kukkaa ei pakkaa vastaamaa mihinkää kysymyksihi. Delekoivav vaa ettippäi ja antava uussii yhteystiatoi, jos sattuva ees vastaamaa lainkaa. Soitot/meilit, mikkää ei tunnu tepsivä. Olin jo valmis lähtemää puunsiirtohommihi, et pelastetaa pesä, siirtämäl kuust pikkuhiljaa turvallisemmil vesil. Mut pistettiinki sit vähä painavamp ukaasi, ettei mittää isomppii tärinöit saa tontil tulla, ennenku meijä töllin kiinteistökartotus on tehty, tää ku tärisee ja huajuu jo kauvemmistaki isompie vekottimie kulkemisisist, ni saatika sit lähemmist. Halutaa varmistaa, et om maksaja, jos tulee lisävaurioit nykystem pääl.  Se on nyssit vuaros huame. No, ny ova poikaset jo pomppimas lähipuis, etteivä enää ol pesäs kii, et sem pualest saa jo olla itte paremmil miälil. Sevverti hikiset kelit ollu täsä, et Kissi-mummu ol melkose tuskane ja päätin, et lyhennän turkkii viäl vähäse, vaiks se melkose lyhyt ol jo alkujas. Mut selväste Kissi tykkää! Ny ei tartte ol huahottamas koko aja, vaa voi oikeest rentoutuu. Eikä silti ol nii lyhyt, et ihoo tarttis suajat, ku turkki on tuuhee. Vähä tuuli saa ihol ny mennäkki, ku on nii lämmint. Enkä ol unohtanu näit päiväpiirroksiikaa. KM:n toukokuun doodle challenge ol teemal "keltane" ja siält sit joka päiväl oma aihees. Täsä sitruuna. Iha tyytyväine en ol, mut ej jaksanu tapellakkaa. Em millää saanu lehtihi sitä värii, mitä olisisin halunnu. Tuntu, et mitä tummempaa kynää käytin, sen vaaleemmaks se kastuessas men. Höh! Mut tulipaha tehtyy. Mut täst kuvast taas jotenki tykkään. Joku näis intiaaneis nyv vaa viähättää. Näit o tullut piirreltyy enemmänki erillaissii. Ihmisist tuntuu, et pojat o niit kaikkeist helpompii, jostai syyst. Ja taaperot kaikkeist vaikeimppii. Käsitöit o tullu tehtyy ny vähemmä, ku en ol istunu telkan eres. Isäntä o kattellu jos mitäki urheiluu, mitä mä inhoon, ni oon keksiny ittellen ain jottai muut puuhaa. Lohikäärmeenhäntähuivit. Valkone lämmin, enempi talvikäyttöhö, mut miksei viileemppii kesäiltoihinki sopiva. Ja toine lohikäärmeenhäntähuivi puuvillast. Kesäsemp versio. Sit käväsin ystävän kans elokuvaa Suame hauskim miäs kattomas. Kaffetelttii enne ja kyl vaa tosi noppeeste elokuva humpsahti ohitte, vaiks normipitkä oliki. Iham mahtavan ihana, vaiks vaikeit aiheit käsitteleeki. Kaik täyrellist: puvustus, lavastus, näyttelijät/suoritukset, kuvaus, äänet. Ihan kaikki! Ei ol enne tullu elokuvaa kattottuu, minkä jälkkee ihmiset, koko katsojakunta, jää iha hiljaa paikoilles, keräämää ittees, ku elokuva loppuu ja tekstit alkaa lipuu näytöl. Huh! Ei itkuilt vältytty! Joo, ja se sairastupajuttu. Keuhkokuumeenha se sit lopultas mulle tek. Lährettii ihav vaa vähä vahvemppii troppei hakemaa, mut mut passitettii sit Tyksin päivystyksee lähetteel. Sisäl pääsin het, ja isäntä hussutettii töihi. Sanottii, et "pari tuntii menee". Noh, yks, kaks ja kuus erillaist kärryy siin viärel kävi eri ihmiste toimest ja tarkkan kyl ain tarkistiva, et o oikkiast henkilöst kyse. Ei mul ranneket ol ollukkaa ku synnytyslaitoksel viimeks. Kaik muut testit tultii ottamaa oman sänkyv viäree, mut röntkenii pit piänem matkaa kävel. Olisisiva senkim matkan tehny mun sänkyn kans, mut mua inhotti vaa maat siin kumipatjal hikoilemas. Vähä sai viilennyst, kun nous ite ylös ja hittaaste käpöteltii menemää. Ja sit taas tiätty takas. Ain saattaja mukan, mennen tullen. Ja tippaha sitä sit pääryttii. Nestet ja antibiootit ekan vuarokaure sitä kaut. Toisest päiväst sit taplettin. Ja tosiaa se "pari tuntii" vaihtu aika äkäsee 2-3 päiväks, myähemmi viäl 3-5 päiväks, mist osan siis hoiti tää ihana kotisairaala, mikä on uus juttu nykyää. Oliha se melkone kokemus se sänkys olemine ku tunnelii pitki mut kuskattii T-sairaalast A-sairaalaha. Sai pittää lairoist kii, ettei olisis lentäny kyyrist. Heh! Ja sit miltei saman tein, ku mä "kotiuruin" huaneesee, siin ollu toine asukki läht helikopterikyyrityksel oman sairaalas osastol, misä se liänikää. Tosi ripeeste paikka siivottii ja pual tuntii, ni siin ol toine tilal. Syäpäpotilas. Omat murheet tuntu piänilt, ku asioist juteltii. Remppaa tehtii siin meijä akkunoitte al, et sain vähäv välii ol laittamas tuuletusluukkuu auki ja taas kii. Ei siin pystyny ees aattelee mittää, ku kamala mekkala iski pääl. Mut kovi huanoste tuntu ilma vaihtuva huanees, ni ol pakko joku rako ulos ain välil olla. Ei voinu ku kiittää, et satuttii olemaa rakennukse pohjospualel, ni ei nii kuuma aurinko porottanu sisäl koko päivää, ku ol nii helteiset päivät. Isäntä käväs iltasi töittes päätteeks ja tek ees-taas reissui tyäpäiväski aikan käyräkses koton, ulkoiluttaakses koirat pikaseste päivälki, ku eihän ne ol tottunu olemaa näi pitkii aikoi siäl iha keskenäs. Vaiks mä meinasin, ettei olisis tarttenu, ku torennäköseste olisisivav vaa nukkunu, niinhä ne tekkee päivisi sillonki ku oon itte koton. Noh, sit hää meinas, et ov vähä lunssane ja yskäne olo hänelläki vähä, et toivottavaste ny ei iske toren teol päälle. Mä kysäsin lääkärikiarroksel sit kolmanten päivän Tyksis, et olisiskos mul jo mahdollisuuksii pääst kotti, ku olo ol jo sellane, ettei koko aja nukuttanu, eikä tahtonut ol mittää tekemist ja ol ikävä tassuttajiiki. Nauro vaa, et hänel o ennenki tullu näit lemmikillissii potilait ja kaikil tuntuu oleva ain kova kiire pääst kotti. Hän sit järkkäs jutun kotisairaalan kans nii, et kuha lupasin pyssyy koton juhannuksee saakka; ei kyläilyi, ei kaupas käyntei ym. mist voisis tulla joku lisäpöpö tähä olemas olevam päälle, ni sain luvan lähtee. Apteekin kaut, mist sain koko satsit kerral, ni ei tartte toiste enää mennä ja sit kotti. Illemmal viäl tul kotisairaalast hoitaja neuvomaa mite näit erilaissii mittareit ja insuliinikynää käytetää. Insuliinii tarviin infektion ajan, sit se lopetetaa, eli ei mittää terveyskeskusopetuksii tms. tarvittu. Ja hyvä et pääsin, kun isäntä ol perjantain ja lavvantain iha poijes pelist oman lunssas kans. Sai kans antibioottikuurin. Ei olis kyl millää yksinäs tääl tassuttajie kans selvinny, ku ol tosi heikos hapes. Mut eile men jo kummiski töihi. Ku lääkkeet alko vaikuttaa. Huusholli näyttää silt, et tosiaa ei ol sen ettee mittää tehty mun sairastumisej jälkkee (eli reilu viikko sit, perjantain alko). Mut saa nyt olla mitä o. En aio sormiani lotkauttaa, ku vaa ne pakolliset jutut. Ja aamusin tulee kotisairaalast näytteenottaja vert keräämää putkiloihis. Koirat vähä ihmettelevä, ku pittää heijät aina siks aikaa kiinnittää johonki, mitä yleensä ei tehrä, ku meil joku tulee. Näähä siis käyvä ihmiste koreis erilaisis asiois, ni pittää yrittää estää allergeenie leviämissii, ni meijä ihmisist tykkäävät koirat ei muute viaraist irti pysy. Mut ei siit olla onkelmaa tehty. Ja yhä viäl vähä väsyttää normaalii enempi, mut on se vaa ihanaa, ku saa torkahtaa omas sänkys! Ja ihana ystävä on käyny ussemma kerra hakemas meijä tättähäärän vähä piremmäl lenkil kanssas, ku näät meijä vanhukset ei nii näyt enää lenkkei nii kaipaavankaa. Niil näyttää riittävä toi, et käpytellää jonkim matkaa ja saava hätäs hoirettuu. Vähä ku takapihal saa riakkuu, ku aurinko menee puitten taa, ettei ol liija kuuma, ni heijä miälest kaik o hyvi. Ihana juttu, et nykysi on tällane kotisairaala-vaihtoehto olemas. En itte asias ollu moisest tiännykkää enne. Ja ny sit miätitää syksyl keuhkokuumerokotust otettavaks. Se on aikas hintava, mut sen suaja on sit koko loppuelämäks, et kyl se taatuste hintas väärtti on näi monitautisen pualison. Saa nähä ittelki, et mite tää sokeritasapaino ny löytys täst taas, ku kaik tällaset poikkeavuuret normaalist voi sen diabeteksen laukast. Piretää peukkui, et homma tasaantuu viäl!

Avainsanat: ystävä yrittää väsyttää voi viikko versio vanhus valmis vaikuttaa vaihtoehto tuuli turkki toukokuu teksti sitruuna sit riittävä päivä poika poikanen pesä perjantai paikka ova olo olin näyttää muut mummu mitä men mahtava maa löytää lääke lämmin lyhyt lavastus kuvaus kuuma kukka kuha kova koko kokemus koira keli kamala jää juttu jotenki isäntä ilma ikävä ihana hän huusholli homma hoitaja elokuva diabetes aurinko apteekki alko aika


blogivirta.fi