Tänään on 23.09.2018 11:20 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sukututkijan loppuvuosi:

AS6: Varkauden museot ja "museo"

Julkaistu: · Päivitetty:

Mikkelistä lähdin keskiviikkoaamuna seuraamaan kuningasparin kesän 1802 reittiä . Viitostie oli kyllä aikamoinen approksimaatio ja vasta kun käännyin Varkauden keskustaan näin tutun paikannimen. Mutta missäs se laivastotukikohta, jossa arvelin kuninkaan pysähtyneen, olikaan? Vastaus löytyi sopivasti päivän ensimmäisestä kohteesta eli Taipaleen kanavamuseosta. Esillä oli karttoja, joihin laivastotukoikohta oli merkitty, kuninkaasta ei tietenkään puhuttu mitään. Eikä tällä kertaa ollut syytäkään, sillä museon aihe eli kanava rakennettiin vasta autonomian aikana. Museo oli aika tekstipohjainen, mutta ei varsinaisesti häirinnyt, kun kursorisellakin lukemisella sain uusia asioita irti. Koska Järvi-Suomi on minulle outoa aluetta, en ollut kanavista oikeastaan edes tietoinen. Niiden vaatimasta tekniikasta (joka on jälleen yksi esimerkki varhaisista aiheista, joita Tekniikan museo ei muistaakseni käsittele). Niiden synnyttämistä erityisyhteisöistä. Niiden merkityksestä liikenteelle ja kaupalle. "Taipaleen ja Konnuksen kanavien valmistuminen vilkastutti vesillikennettä. Säännöllinen rahti- ja matkustajaliikenne alkoi jo 1850-luvulla Pietariin ja 1860-luvulla Lyypekkiin." Lyypekkiin?! Kanavamuseosta lähtiessäni kiersin kanavapolun, joka kulki vuosina 1840-1871 käytössä olleen kanavan reunaa. On siinä ollut lihasvoimin kaivamista Varkauden museoihin kuuluu myös taide- ja kulttuurihistorian rakennus. Jälkimmäistä edusti muutaman vuoden auki ollut näyttely alueen teollisuudesta. Se on nimeltään Teollisuuden tekijät - Kymmenen tarinaa tehtailta , joten kipusin portaat odottaen kohtauksia Varkauden teollisuusmuseon historiasta. Mutta ehei. Pääasiassa tekstistä ja valokuvista kootussa näyttelyssä oli runsaasti taustatietoa paikkakunnan teollisuuden kehityksen historiasta ihan tavallisena faktatekstinä. Tarinoiksi ymmärsin henkilökuvaukset, joiden määrää en kuitenkaan laskenut. Niiden tekstit eivät mielestäni olleet tarinallisia, mutta kysyin varmuuden vuoksi yhdestä esimerkistä mielipiteitä FB-kavereiltani. Museoalalla työskentelevä tuttavani kiteytti "Ei. Tuo on lähinnä kuin ammattliiton matrikkeliteksti, johon on lisätty verbit". Varsinaisten museoiden jälkeen jatkoin Mekaanisen musiikin museoon, jonka hannunvaakunakylteissä sana museo oli lainausmerkeissä. Ties mikä skisma tämän taustalla, mutta oman tulkintani mukaan kyseessä ei ole Ihan Oikea Museo, sillä a) henkilökunta tunsi esineet b) henkilökunta osasi kertoa niistä mielenkiintoisesti c) käynti oli aito elämys Älkää jättäkö väliin ja lähtekää käymään kauempaakin. Laitteissa itsessään oli joitakin ennennäkemättömyyksiä, mutta merkittävämpää oli sen tajuaminen, että esimerkiksi mekaanisia pianoja oli Suomessakin eikä vain (filmien) villin lännen kapakoissa. Kun jouluna näin Pariisissa polyfonin , kirjoitin, että sellaisia "varmaankin oli pitkin Eurooppaa 1800-luvun lopulla". No, melko varmasti oli Suomessa, sillä missäpä muualla olisi kaivattu levyjä, jotka soittivat Suomen laulua tai Oulun suomalaispataljoonan marssia? Ja esittelijän mukaan yksi "museon" laitteista oli ollut käytössä Kotkassa.

Avainsanat: merkitys länsi levy laulu kuningas kotka kesä keskusta kertoa kanava järvi joulu historia henkilökunta fb eurooppa esimerkki teksti tekniikka tekijä tarina taide suomi elämys alue aito aika aihe suomessa sana reitti rakennus rakentaa päivä puhua porras pietari pariisi paikkakunta oulu näyttely muutama muualla musiikki museo varkaus museot vastaus tietoinen teollisuus


blogivirta.fi