Tänään on 18.12.2018 20:51 ja nimipäiviään viettävät: Aapo, Rami, Aappo ja Abraham. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset:

Viimeinen raskauskolmannes

Julkaistu: · Päivitetty:

Aivan pian tämä ennakkoon niin pitkältä vaikuttanut ajanjakso elämästä on ohi! Tiedämme päivän, jolloin vauva todennäköisesti ja viimeistään putkahtaa mahasta ihmisten ilmoille, sillä hän on syntymässä suunnitellulla keisarinleikkauksella, johon on varattu aika tälle viikolle. Nyt onkin hyvä hetki koota fiiliksiä raskausajan loppupuolesta.  Ensimmäisen kolmanneksen kuulumiset voi lukea täältä ja toisen kolmanneksen täältä. Kun viimeisten kolmen raskauskuukauden merkkipaalu huhtikuussa hujahti ohi, alkoi ahdistaa, sillä aika tuntui menevän liian nopeasti. Töitä oli yhtäkkiä jäljellä enää toukokuu, suunnilleen kaikki vauvakamat olivat hankkimatta ja muutenkin tuntui, että en ollut yhtään valmis loppuraskauteen. Näillä tienoilla kevättä verenpaine ja hemoglobiini tipahtivat uuteen alhaisuusennätykseen ja olo oli sen mukainen. Tuntui raskaalta yrittää vielä olla töissä tehokas ja saada aikaan kaikkea, mitä olin suunnitellut. Fiilistä ei keventänyt, että paino nousi vauhdilla. Toukokuussa luovuin jumpassa käymisestäkin, sillä töiden jälkeen en oikeasti jaksanut enää paljoakaan ja esimerkiksi kyykkääminen alkoi tuntua hankalalta mahan kanssa. Teatterissa sen sijaan käytiin toukokuussa kuudesti ja kesäkuussakin pari kertaa - piti siis saada kunnon överit kulttuuria ja ulkona syömistä, sillä syksyllä ne harrastukset jäävät väistämättä vähemmälle. Toukokuussa paahdoin töissä vielä kaksi kolmipäiväistä konferenssia, kummatkin Helsingissä sentään, vaikka pää oli sumuinen ja jalat särkivät. Äitienpäivänä tuntui kaukaiselta ajatukselta, että ensi vuonna kyseisenä päivänä juhlitaan minuakin. Päällimmäisenä oli ahdistava tunne, että aika ja energia eivät vain riitä mihinkään. Toisaalta kaipasin jo lomalle kovasti, toisaalta tahdoin toukokuun jatkuvan ikuisesti, sillä kuun vaihtuminen merkitsi kivan ja tutuksi käyneen työprojektin päättymistä minun osaltani ja tuntemattomaan - äitiyslomalle, vauva-arkeen! - hyppäämistä. Vähitellen vauvatavarat alkoivat valloittaa tilaa kotona ja mielikin hyväksyä muutoksen vääjäämättömyyden. Kun kesäkuu viimein alkoi, oli töiden lopettaminen haikeaa mutta kivaakin, ja ensimmäiset viikot lomalla olin täynnä intoa ja energiaa. Siivosin kaappeja ja pyykkäsin vauvan tavaroita. Turvotus lisääntyi, ummetus ja ajoittainen närästys vaivasi, maha kasvoi valtavaksi ja paino nousi ennennäkemättömiin vaakalukemiin pysyen silti suositusten rajoissa. Jättimahan kanssa naureskelin keväämmällä otetuille ensimmäisille mahakuville - eihän niissä mitään mahaa näy! Kesäkuussa jaksoin vielä reissata Turussa, Vammalassa ja juhannukseksi matkustetaan Ouluun saakka. Heinäkuulle ei enää tehty ennakkosuunnitelmia, mutta olen silti jaksanut kiertää useamman museonäyttelyn, pyöriä kaupungilla ja nähdä kavereita. Äitiyslomalle jäännin aikoihin korjaantuivat rauta-arvot ja verenpaine niin että koko kevään vaivannut väsymys ja huimaus helpottivat. Vinkkinä muuten muille alhaisesta hemoglobiinista ja raudan huonosta imeytymisestä kärsiville: ei auttanut nokkonen tai edes lihansyönti, vaan salaisuus oli alkaa ottaa rautatabletti keskellä yötä. Ilmeisesti muu syöminen häiritsi sen imeytymistä kaikesta häirikköjen välttelystä huolimatta niin, että ainoa kyllin pitkä syömätauko on aamuyöllä kolmen maissa. Fyysisesti vointini on ollut koko loppuraskauden melko hyvä, sillä vaivat ovat vaarattomia. Alhaisen verenpaineen ja hemoglobiinin lisäksi toukokuussa kärsin harvinaisen pahasta allergiasta. Onneksi pienen selvittelyn jälkeen löysin lääkkeitä, joita saa raskaanakin syödä. Jumpan jäätyä ohjelmasta pois olen kävellyt jaksamisen mukaan ja käynyt uimassa ihan viimeisille viikoille asti, sikäli kun uimahallien kesätauoilta olen päässyt. Selkä- ja lantiokivuista olen kärsinyt vain satunnaisesti, ja ainoat toistaiseksi kokemani supistukset ovat olleet täysin epäsäännöllisiä ja kivuttomia. Inhottavin vaiva on ollut turvotus ja reistailevat jalat. Toukokuun lämpimillä säillä jalat vaivasivat etenkin työpäivien jälkeen, loman alettua vaivat helpottivat hetkeksi, kunnes taas juhannuksen jälkeen viimeisten viikkojen turvotus lähti ihan uusiin sfääreihin. Ensin toukokuussa kokeilin lymfahierontaa mutta se tuntui aivan turhalta "hipsuttelulta". Kesä-heinäkuussa puolestaan ehdin hierontaan muutaman kerran löydettyäni Espoosta raskaushierontaan erikoistuneen hierojan. Yleensä lämmin kesäsää ei minua haittaa, mutta tällä kertaa vähän viileämpi heinäkuun alku olisi helpottanut elämää. Tätäkin kirjoittaessani makkaroiksi turvonneet sormet hädin tuskin mahtuvat näppäimistölle ja sormenpäitä pistelee joka lyönnillä. Uhkaavasti pullistelleet jalkasuonet eivät lopulta muuttuneet ihan oikeiksi suonikohjuiksi, kiitos hyvän tuurin tai huolellisen ennaltaehkäisyn. Sinisiä "hämähäkinverkkosuonia" kuitenkin poksahteli kovia kokeneisiin jalkoihin mutta raskausarvilta toivon säästyväni, koska toistaiseksi niitä ei ole näkynyt. Toisina päivinä elo mahan kanssa on ollut vielä heinäkuun puolellakin vaivatonta ja vielä toissapäivänä kävelin helposti vanhan 10 000 askeleen päivätavoitteeni. Toisina päivinä tavarat putoilevat turvonneista käsistä eikä niitä niin vain kyykistytä noukkimaan, maha painaa yhtä aikaa keuhkoja ja virtsarakkoa ja miten päin tahansa on hankala olla: tunnen itseni hikiseksi ja paisuneeksi möhkäleeksi. Kuukauden lomailun jälkeen kotona olo kyllästyttää ja harmittaa, etten möhköpäivinä jaksa keskittyä oikein mihinkään tuottavaan ja järkevään. Vaan ehkä nyt on ihan perusteltua vain löhötä parvekkeella käsityön ja kirjan kanssa ja kerätä voimia, sillä ihan kohta kaikki on aivan toisin. Käytännössä kaikki on valmista, vaikka siivouskaappi jäikin kuuraamatta ja tilkkuvarasto konmarittamatta. Ehkä minäkin olen sen verran valmis kuin tällaiseen olla voi. PS. Ihan kohta saan taas sushia ja skumppaa ja gin tonicia ja graavilohiruisleipää ja mascarponea ja mozzarellaa ja homejuustoa - ja punaviiniä! Yhtenä päivänä melkein itkin, kun ajattelin täyteläistä kunnon punkkua. Turkinpippureita ja lakua ajattelin vedellä heti sairaalassa, kun syöntilupa heltiää!

Avainsanat: helsinki heinäkuu harrastus gin fyysinen fiilis esimerkki ennakko energia elämä elo arvo alku ainoa aika ahdistava ahdistaa aamuyö kesä keskittyä kerätä kaupunki kaappi juhla juhannus jalka itkeä ikuisesti ihminen hän hädin hyväksyä huhtikuu hetki hemoglobiini loma kävellä käsityö käsissä kärsiä kuu kuukausi kulttuuri kova kotona koota koko kirjoittaa kirja kevät kesäkuu oulu ottaa onni olo olin ohjelma nähdä muuttua muutos muutama muu mitä merkitsi maha lääke lämmin lukea toukokuu tehokas teatteri syöminen syödä syksy sushi supistus sormi sininen siivota selkä satunnainen salaisuus sairaala saada rauta pää päivä pyöriä pieni parveke pari paino painaa väsymys voima voi viimeinen viikko verenpaine vesi vauva vauhti varattu valmis vaiva uimassa työ turvotus turku tuntua tunne raskaus äitienpäivä yötä yrittää


blogivirta.fi