Tänään on 20.10.2018 02:03 ja nimipäiviään viettävät: Kasperi, Kauno, Kasper ja Jesper. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Rita:

Ina Westman: Henkien saari

Julkaistu: · Päivitetty:

Kirjailija: Ina Westman Teos: Henkien saari Kustantaja: Kosmos (2018) Kansi: Joel Melasniemi Sivuja: 234 Oma kirjani: K irjailijalta saatu e nnakkokappale   Kustantajan referaatti: klik . Kirja kietoi minut heti ensimmäiseltä sivulta pauloihinsa. Siinä ollaan  kesämökillä  merellisessä saaressa. Tarina alkaa avautua yhden perheen, yhden parisuhteen, yhden adoption selvitykseksi, mutta se onkin lopulta maailmaa ja jopa alitajuntaa luotaava, ajatuksia herättävä, moneen suuntaan ulottuva kokonaisuus. Sen voi lukea kevyellä otteella, tai pysähtyä pohtimaan.  Minut lukukokemus vei istumaan henkilöiden kanssa saaren kalliolle, tähyilemään merelle, filosofisin miettein. Pidin siitä miten lukijalle paljastui vähän vähältä Joelin elämänasenne ja luonne, Emman vastakkainen luonne ja hänen pyrkimyksensä pelastaa maapallo ja sen ihmiset, ottotyttären kenialainen alkuperä... Aluksi oletin tytön suomalaiseksi. Rakastan tulla sillä tavalla  taitavan kirjoittajan   "pettämäksi". Isoisän ja Fanni-tytön jutteluista tykkäsin kovasti.  (Sivu 77)  "- Kaverit on kyllä tärkeitä. Sano isälle että pyydetään joku kaveri tänne, tai jos menisit kaupunkiin isän kanssa käymään ja leikkimään jonkun luo.  - Ei äiti päästä. - Kyllähän äiti varmaan päästää, jos pyydät. - Ei se päästä, mä pyysin jo. Kaupungissa on niitä rasisteja. Isoisä on hetken hiljaa. - Niitä ei kannata pelätä. Jos alkaa pelätä niitä joutuu mielensisäiseen vankilaan.  - Mitä se tarkoittaa? - Se tarkoittaa että pelko estää elämästä. Sinun ei kannata sanoa hölmöille ihmisille mitään, isä ja äiti sanovat kyllä." Teos on erittäin ajankohtainen. Siinä mainitaan ilmastopakolaisten tulva, rasismi, sinilevä, väkivalta ja hirveydet maapallolla, ympäristönsuojelu, biojätteet, kierrätys... asioita joista minäkin kannan huolta. Ihmiset ja luonto, hyvä vai huono yhdistelmä? Ihminen ja ihminen, sopusointu vai riitasointu? Näitä mietin. Suosikkikohtani tarinassa on luku, jossa äiti katselee pientä nukkuvaa adoptiolastaan pinnasängyssä (sivu 147) ja miettii olevansa itse väärän värinen tai oikeastaan väritön vaaleudessaan. Tytön Minni-yöpaidasta tulee taju että Minni on tumma kun taas Iines on blondi. Äiti haluaisi päästä kertomaan kenialaiselle äidille että hänen lapsestaan pidetään hyvää huolta. Ikkunasta hän näkee aaltojen lyövän rantaan. Aaltojen mukana rantaa ajautuu muovia ja muuta jätettä. Kaikki kiertää kehää.  Yksi teema joka omassa päässänikin on pyörinyt koskee sitä miten paljon yksi ihminen pystyy tekemään maailman pelastamiseksi. Luin kirjan heinäkuun lopussa, käytyäni opetustyössä Helsingin keskustassa ja jouduttuani kulkemaan useiden kerjäläisten ohi mennen tullen. Nappasin aina aamulla kolikoita kodin pikkurahakiposta ja otin asiakseni antaa muutaman lantin yhdelle tai kahdelle ihmiselle joka päivä. Parempi tehdä pikkuisen hyvää kuin ei ollenkaan. Noihin puuhiini ja mietteisiini Westmanin kirja istui ihan kohdalleen. Se puhutteli minua.  (Sivu 64) Emma: " Minun tehtäväni oli dokumentoida. Minun piti kuvata ja kirjoittaa niin, että länsimaisten hyväosaisten kukkarot aukeavat, että he tuntevat jotakin, kokevat edes pienen läikähdyksen empatiaa: se voisin olla minä. Se voisi olla minun lapseni.  Se kävi vuosi vuodelta vaikeammaksi. Nälkää näkevät eivät tienneet rooliani, miinaan astuneet eivät ymmärtäneet, että minun oli tarkoitus pysyä kaukana. He tarttuivat käteeni, rukoilivat apua, leipää, yhtä kolikkoa, laastaria, maitoa lapselle, vilttiä isoäidille, mitä tahansa. Minun piti kertoa maailmalle heidän tarinansa ja vakuuttaa että se auttaa - ei ehkä juuri nyt, mutta ensi vuonna, jos elätte vielä, ensi vuonna apu ehtii tänne asti, jos maailma ehtii nähdä teidät." Henkien saari on monella tapaa kiitoksen arvoinen teos. Minulle siitä sukeutui merkkiteos ja kesän kohokohta. Viimeinen luku kruunasi tarinan viisaudella, hyväksynnällä ja tulevaisuuden toivolla. Tässä kirjassa on suuntaa antavaa syvyyttä ja tyyliä. Rispect. 

Avainsanat: ympäristö romaanit maailma ja me kirjat ihmiset äiti värinen väkivalta vuosi voi viimeinen vankila vakuuttaa tässä tänne tyyli tyttö tumma tulva teos teema tarkoitus tarkoittaa tarina tapa suomalainen sivu saari rasisti rasismi ranta rakastaa päästä päivä pyytää pysyä pohtia pieni perhe pelätä pelko pelastaa parisuhde nälkä nähdä muutama muovi mitä minä meri maito maapallo maailma luonto luonne lukukokemus luku lukija lukea leipä leikkiä lapsi käsi kuvata kustantaja kulkea kruunata kokonaisuus koti kirjoittaja kirjoittaa kirja kirjailija kierrätys kesä keskusta kertoa kerjäläiset kaveri kaupunki kansi joel isä isoisä ina ikkuna iines ihminen hän huono henkilö helsinki heinäkuu emma elämä blondi auttaa apua apu antaa alkuperä ajankohtainen aalto


blogivirta.fi