Tänään on 19.08.2018 14:12 ja nimipäiviään viettävät: Mauno, Maunu, Magnus ja Mns. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Suomen freestylemelontamaajoukkueen blogi:

Restday Bestday

Julkaistu: · Päivitetty:

12 päivää Bratislavassa meikäläisellä taputeltu. Miika on viettänyt kuluvan viikon Puolalaisen Bartoksen ja Espanjalaisen maailman mestarin Quim Fontanen leirillä täällä Bratislavassa, joten olemme törmäilleet melontaradalla päivittäin (lisää Miikan leiristä piakkoin). Paula saapui tänään myös kisakylään, joten enää odotellaan Tuiskua! Melonta Bratislavassa alkaa tuntua melko hyvältä ja kisaruni on selkeänä mielessä. Omassa melonnassani tällä hetkellä yksi kehittämiskohde on satunnaisuus, eli erotus hyvän ja huonon surffin tai treenin tai päivän välillä. Asia jonka kanssa uskoakseni moni muukin urheilija joutuu painimaan. Miksei aina voi yltää parhaaseen suoritukseen, miksi välillä tuntuu junnaavansa paikallaan tai menevänsä jopa taaksepäin?! Miksei temppu jonka olen osannut viisi vuotta onnistu nyt? Vaika tiedän osaavani jokaisen yksittäisen liikkeen kisarunistani, miksi niiden tekeminen peräkkäin on niin paljon vaikeampaa? Treeni, ravinto, lepo. Uskaltaisin väittää näiden olevan urheilijana kehittymisen kolme kulmakiveä, lajissa kuin lajissa, niin aloittelijalla kuin ammattilaisella. Olen törmännyt omassa treenaamisessa tismalleen samaan asiaan josta puhuin junioreille ja aikuisillekin kuukausi sitten ollessani ohjaajana leirillä; parhaat suoritukset tulevat useimmiten treenin alkuun, yksinkertaisesti siksi, että lihakset, hermosto ja mieli ovat vielä virkeitä. Kesti kauan, ennen kuin pystyin myöntämään itselleni, etten ole enää sama mies viiden surffin jälkeen.. Muutama päivä takaperin oli ehkä reissun vaikein päivä, väsynyt ja tukkoinen kroppa, motivaatio hukassa ja liian laihaa kahvia aamupalalla. Kaikki urheilijat tietävät, että vastaan tulee niin helppoja kuin vaikeita päiviä. Lähdin siis normaalisti koskelle. Aina alkuverkasta loppuverkkaan asti treenini olivat hyvin pitkälti katastrofin omaiset. Mikään ei tahtonut onnistua ja olin hermona. Olisiko aika lepopäivälle, vai oliko tämä vaan yksi huono aamupäivä muiden joukossa? Kysymys, kummasta hyötyy enemmän; A) treenaamisesta väsyneenä, koska onhan se silti treeni, ja treenihän vie eteenpäin? B) Lepäämisestä väsyneenä, jolloin et opi uutta liikettä tänään, vaan opit sen sata kertaa todennäköisemmin huomenna. Lepopäivien pitäminen voi tuntua monen mielestä vastenmieliseltä ajanhukalta, etenkin ollessasi melontareissulla, tuntuu ettet missään nimessä halua tuhlata kallista reissupäivää peukaloiden pyörittelyyn. Pidin itse nimenomaan tätä ideologiaa ainoana oikeana, (''haudassa ehtii levätä'', oli lempi lauseeni vielä vuosi sitten) ja vielä tänäkin kautena olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa havahdun selkä jumiin ja tajuan meloneeni 20 päivää putkeen ilman ainuttakaan kokonaista lepopäivää.. (hups :D) Olisiko kuitenkin jo aika ymmärtää että jo aikaisemmin mainitsemani kolme kulmakiveä (lepo, treeni, ravinto) vievät urheilijaa eteenpäin. Yksikään niistä ei ole tärkeämpi kuin toinen. Urheilijan kehittymisen kannalta katseet pitää siis jälleen kerran siirtää kokonaiskuvaan, ei yksittäisiin treeneihin, päiviin tai edes viikkoihin. Tiistain aamutreenien jälkeen olin niin henkisesti kuin fyysisesti loppu. Päätin treenata seuraavan kerran torstaina. Melonta reissuissa lepo/treeni -suhdetta voi tasoittaa myös ns. puolikkailla päivillä, eli meloo esim. aamusetin ja seuraavana päivänä iltasetin. Kisavalmistautumisessa ja ehkä muutenkin parempana toimenpiteenä pidän koko päivän pyhittämistä lepäämiselle. Tämän perustelen henkisellä palautumisella; Täällä ollessani koko päivän ohjelma pyörii vain yhden asian ympärilla, joka nyt sattuu olemaan Em-kisat. Kisat sitä, kisat tätä, runi sitä, runi tätä, kilpailuasiat kimpoilevat siis mielessäni kellon ympäri. Vaikka istuisin koko päivän kosken rannalla tekemättä mitään, ei se saisi ajatuksiani melonnasta pois. Katselisin muiden treenejä ja pyörittelisin runia päässäni. Pahimassa tapauksessa keksisin uuden vaihtoehdon runilleni, ja kävisin kokeilemassa sen toimivuutta kajakista käsin. Tärkeää olisi siis saada ajatukset kokonaan pois melonnasta ja kisoista, siksi on hyvä keksiä jotakin muuta ohjelmaa tälle kaikkien rakastamalle Restielle. Ja niinhän siinä vaan kävi, että torstaina melonta tuntui monin kerroin paremmalta, mieli oli virkeä ja kroppa totteli. Keskiviikon lepopäivän ohjelmaan kuului pitkät yöunet, muutama jakso Netflixiä, lihashuoltoa, päiväunet, illallinen isolla porukalla sekä rentoa illan viettoa Bratislavan keskustassa. Aamupalaa partsilla. Lihashuoltoa hotellin pihassa. Kylän parhaassa hamppariravintolassa ei ollut tarpeeksi isoa pöytää. Nälkäinen Lane -Palaillaan, Visa

Avainsanat: huono hukassa hotelli henkinen helppo fyysinen bratislava aika aamupäivä aamupala visa viedä urheilija tuntua treenin treeni treenata tilanne tiistai temppu tekeminen suhde selkä saada reissu ravinto pöytä päiväuni päivä pystyä porukka pitää piha peräkkäin paula oppia onnistua olin ohjelma ohjaaja nimi muutama motivaatio monin miika mies mieli liike lihas lepo lempi leiri kysymys kylä kuukausi kroppa koski koko kisa keskusta keskiviikko kello keksiä kallis kahvi jakso illallinen ideologia yöuni ympäri ymmärtää väsynyt vuosi voi


blogivirta.fi