Tänään on 14.12.2018 08:35 ja nimipäiviään viettävät: Jouko ja Ove. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kukkapilli:

Näin valehtelen somessa

Julkaistu: · Päivitetty:

Blogeissa on kiertänyt jo pitkään "Näin valehtelen somessa" -haaste, ja päätin minäkin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa, kuinka hyvin väittämät pitävät omalla kohdallani paikkansa.  Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällistä ja kaunista kuvattavaa.  Pelottava ajatus! Olisi hirveää, jos some ohjaisi elämää tällä tavalla. Minulle oma kiinnostukseni ja oma viihtyminen ovat kaikkein tärkeimpiä, ja menenkin vain sellaisiin paikkoihin, joihin todella haluan mennä. Jos niistä saa kivoja kuvia, niin hyvä niin. Aina ei tosin huvita kuvata, ja usein käy niinkin, että kuvat unohtuvat koneelle. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.  En harrasta sisustamista, enkä ole kiinnostunut kotoilusta yleensäkään. Minun kiinnostuksen kohteeni taitavat olla enimmäkseen kodin ulkopuolella. Esteettisyys ei ole minulle muutenkaan tärkeää, vaan pääasia on, että hommat toimivat. Minusta olisi hassua hankkia jotakin sellaista, jonka ainoa funktio on näyttää kauniilta. Vaikka olenkin joskus huokaillut, että meillä saisi olla nätimpää ja sisustetumpaa, niin loppujen lopuksi on aivan sama, miltä meillä näyttää, kun en kuitenkaan osaisi arvostaa täydellisen kaunista kotia. Kattauspuoleen on vaikea sanoa mitään, sillä en ota kotona mitään ateriakuvia. Jos ottaisinkin, niin tuskin viitsisin hirveästi panostaa kattaukseen, ainakaan pelkkää kuvaa varten. Joskus ravintolassa saatan ruoka-annosta kuvatessani siirtää jotakin kippoa sivuun tai asetella kuvattavaa kohdetta parempaan valoon, mutta yritän selvitä ravintolassa kuvaamisesta mahdollisimman pikaisesti, koska se tuntuu vähän nololta. En ota itsestäni kovinkaan paljon kuvia, ja ottamani kuvat liittyvät useimmiten johonkin tilanteeseen. Päälläni on siis sitä, mitä kulloinkin sattuu olemaan. Kamerani oli huollossa yli neljä viikkoa, mutta sain sen vihdoin toissapäivänä takaisin. Kyllä olin onnellinen! En ota itsestäni kuvia enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä. Olen julkaissut blogissa muistaakseni yhden kuvan, jossa minulla ei ole meikkiä. En siis tosiaankaan ota mielelläni itsestäni meikitöntä kuvaa. Vaikka meikkaan yleensä todella kevyesti, koen meikin olevan niin osa minua, etten osaisi olla ilman sitä. Minulla on varsin kompleksinen suhde ulkonäkööni, ja ilman meikkiä tunnen itseni entistäkin rumemmaksi. Minulta kesti tosi pitkään tajuta, mikä Instagram story edes on, enkä ole koskaan tehnyt itse semmoista. Tuskin tulen tekemäänkään. Teen ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni. Minulla ei ole mitään brändiä, mutta toki kirjoitan niistä asioista, jotka itseäni kiinnostavat. Koska minua kiinnostavat varsin monenlaiset asiat, blogipostauksetkin liikkuvat laidasta laitaan. Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta. En yleensä käsittele kuviani muuten kuin lisäämällä joskus valoa tai rajaamalla kuvaa uudelleen. Minua ärsyttää somessa muutenkin se, että kuvauskohde pitäisi saada näyttämään erilaiselta kuin miltä se todellisuudessa näyttää esimerkiksi erilaisten suodattimien avulla. Miksi kaikkea pitää nykyisin kaunistella? Miksi mikään ei kelpaa sellaisenaan? Kaikkein kauheinta minusta olisi käsitellä omia kuviani, koska tietäisin itse kumminkin todellisuuden. Miksi yrittäisin näyttää somessa erilaiselta kuin oikeassa elämässä? Tätä yhtälöä en ihmisten somekäyttäytymisessä ymmärrä. Silottelen elämääni somessa En ole nykyään kovinkaan valikoiva sen suhteen, mitä blogiini kirjoitan, ja koen rehellisyyden ja avoimuuden paljon palkitsevammaksi kuin asioiden kaunistelun. En saisi mitään iloa siitä, jos silottelisin elämääni ja yrittäisin saada sen näyttämään täydelliseltä. Ennemminkin ahdistuisin siitä, jos pitäisi yrittää pitää yllä jonkinlaisia kulisseja. Olen aitouden ystävä lähes fanaattisuuteen asti, enkä voi sietää minkäänlaista teeskentelyä tai esittämistä. Ymmärrän toki senkin, että monet haluavat pitää bloginsa ns. hyvän mielen blogina, mutta minä en jaksa kovin kauan sellaisia blogeja lukea. En vain koe saavani ainaisesta ihanuudesta ja suloisuudesta mitään, sillä todellinen elämä kaikkine väreineen on minusta paljon kiinnostavampaa. Kadun joitakin blogiyhteistöitäni En ole tehnyt yhtäkään blogiyhteistyötä, mikä on ollut ihan tietoinen valinta. Minulle on tullut joitakin yhteistyötarjouksia, mutta en ole tarttunut yhteenkään, koska kokisin yhteistyön rajoittavan vapauttani kirjoittaa ja olla rehellinen. Pelkäisin, että yhteistyö velvoittaisi minua kirjoittamaan jotakin jonkun toisen mieliksi, ja jo pelkkä ajatuskin ahdistaa. En sano, etten voisi koskaan tehdä blogiyhteistyötä, mutta tällä hetkellä on hyvin vaikea keksiä, millaiseen blogiyhteistyöhön voisin lähteä mukaan. Toki voisin ottaa vastaan esimerkiksi ilmaisia lentolippuja ja hotelliöitä, mutta vain sillä ehdolla, ettei minun tarvitsisi kirjoittaa niistä mitään.

Avainsanat: arvostaa annos ajatella ainoa ahdistaa viikonloppua video vapaaehtoinen valo valokuva valmis valita valinta vaikea vaate vaatteet ulkopuolella ulkomailla työstä totaalinen todellinen tietoinen teen tarvita tapahtuma tajuta syy suomessa suhde stories some sinä selvitä saada ruoka rehellinen ravintola päivä pula puhua pitää pelottava peili panostaa paikka paha ottaa otsikko osoittaa onko olin näyttää nimi netti neljä mitä minä mielipide meikki lähteä lukea käytös käsitellä kysymys kuvitella kuva kuvata kulmakarva kritiikki kotona kone koko kohde koe koti kirjoittaa keskittyä keksiä kaunis kattaus kantaa kamera katua julkaista instagram ilmainen ihminen hullu hotelli hetki harrastus hankkia haaste funktio esimerkki elämä ehdolla brändi blogi bloggaaminen blogata bloggaaja * blogiasiaa ystävä yrittää yhteistyö voi


blogivirta.fi