Tänään on 20.08.2018 00:31 ja nimipäiviään viettävät: Sami, Samuli, Samu, Samuel ja Sam. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Arjentola - Rita Dahl:

Kevään ooppera- ja teatteritapaukset

Julkaistu: · Päivitetty:

Kaksi klassikkoa,  Trubaduuri  ja  Parsifal,  olivat Kansallisoopperan esityskauden kovaa kärkeä, samoin  Measha Brueggergosmanin  laaja-alainen konsertti. Verdin   Trubaduuri  on tarina Leonoran  (Elena Stikhina)  ristivedosta häneen rakastuneen Lunan kreivin  (Claudio Otelli)  ja todellisen rakkauden Manricon  (Aquiles Machado)  välissä – ja mustalaisen Azucenan  (Sari Nordqvist) traagisesta poikansa menetyksestä. Trubaduuri jaksaa miellyttää vuosisadasta toiseen bravuurimaisilla aarioillaan ja samaistuttavalla tarinallaan. Esitys oli myös toisenlaista ristivetoa nuorempien ja kypsien äänten välillä. Itseäni jäivät enemmän miellyttämään kypsät äänet, vaikkeivät nuoretkaan tehtävästään huonosti suoriutuneet. Näyttämötyöskentelyn osalta pää- ja sivuroolien haltijat suoriutuivat laulun lisäksi osistaan mallikkaasti. Azucenan kaipaus poikaansa kohtaan ja Manricon havahtuminen totuuteen kosketti  lapsetontakin katsojaa. Monikulttuurisen työryhmän kokonaistoteutus oli mainio, vaikka  Goyan maalausprojisoinnit olisin jättänyt suosiolla pois. Ne tuntuivat pelkästään päälleliimatuilta. Viiden tunnin Parsifal imaisi mukaansa Wagnerin  teoksista suurimpiin ja kypsimpiin kuuluu hänen uransa loppuvaiheen  Parsifal,  jossa erilaisten myyttiperinteiden hyödyntäminen on viety pisimmilleen. Wagner nimitti sitä  Bühnenweihfestspieliksi,  joka on suomennettu muun muassa näyttämönpyhitysjuhlanäytelmäksi. Näyttämö olikin täynnään montaa eri tekniikkaa ja taidemuotoa taustan Goya-projisoinneista valaistuksen avulla toteutettuun polkuun (elämänpolku?) ja suurilla kankailla aikaansaatuun pitkäperjantain lunastustunnelmaan. Viiden tunnin mitta ei haitannut kenties lähimmäksi kokonaistaideteosta päässyttä Wagner-oopperaa, koska tekstuurit soljuivat luonnollisesti ja vakuuttava laulu- ja näyttämötyö imaisi immersiivisesti näyttämön lumoon. Kansallisoopperan  Parsifal  oli tähditetty sekä habitukseltaan että äänivaroiltaan erinomaisilla laulajilla: Gurnemanzilla  (Jyrki Korhonen),  Kundryllä  (Tuija Knihtilä)  ja Parsifalilla  (Nikolai Schukoff).  Roolitus oli siis erinomaisesti suunniteltu. Myös Parsifalin monologi häntä houkuttavan lumotun puutarhan keskellä – joka rinnastettiin erotiikkaan ja feminiiniseen vetovoimaan – kosketti: sellaisella aitoudella Schukoff esitti viatonta luonnonlasta. Graalin maljan etsintä oli Wagnerin viimeisen oopperan keskeinen aihe, mutta samalla erilaiset Wagner-oopperoille tyypilliset dikotomiat, jotka myös risteävät: viattomuus – eroottinen turmeltuneisuus, uskonto – rakkaus, ylösnousemus ja uudelleensyntymä – kuolema, liha – henki. Wagnerin oopperat ovat täynnä eri kansojen mytologioiden ja uskontojen sekoitusta. Lopulta voittanee usko sovitukseen ja siihen, että synnit on mahdollista saada anteeksi, minkä tahansa maailmanuskonnon nimissä. Lyyrinen kanadalaissopraano vakuutti Kanadalainen sopraano Measha Brueggergosman päätti Kansallisoopperan kevään konsertissa, jonka ohjelma ulottui ranskalaisesta oopperasta gospeliin, jazziin ja musikaaliin. Väliin oli ripoteltu Kansallisoopperan orkesterin instrumentaaleja  Šostakovitšistä   Bernsteinin   Candiden  alkusoittoon. Meashan äänessä pistää ensin korvaan sen lyyrisyys, erikoinen vibrato ja horisontaalinen äänentuotanto. Hän osoitti kantokykynsä yli orkesterin  Bizet´n Carmenin  aariassa, jossa tukena oli iskukykyinen Kansallisoopperan kuoro. Konsertin kohokohtia oli  Frank Johansenin  kanssa laulettu  Porgy & Bess  sekä kolmen gospel-kappaleen sikermä  Swing Low, Amazing Grace  ja  Ride on King Jesus,  jossa kuorokin pääsi revittelemään kuulaan taustan sijasta. Pianisti  Jukka Nykänen  esitteli bravuuritaitojaan  Gershwinin   I got rhytm  -kappaleessa, joka svengasi swingin hengessä. Projisoinnit eivät tuoneet lisäarvoa, ellei ota lukuun Brueggergosmanin  Weill -tulkintojen kabaretvaloja. Atlantis kertoo kääpiöiden kohtaloista kupari- ja rauta-ajan työrooleissa. Kuva: Kansallisteatteri. Atlantiksen maailmanhistorialliset näkymät Kevään teatteritarjonnan huippua oli  Juha Mustanojan  käsikirjoittama ja ohjaama Aurinkoteatterin  Atlantis,  jota esitettiin Kansallisteatterissa. Se oli tarina kääpiöiden suistumisesta onnettomuuteen kupari- ja rauta-ajan kahlittua heidat työrooleihin, jotka ruumiillistuivat  Ravelin  rumpumarssiin. Inhimillisistä heikkouksista, sienien ja kullanhimosta alkoi heidät ja heidän esinaisensa Suurmanaajan merenpohjaan suistunut onnettomuus. Kullan valmistuksen onnistuttua siirryttiin vahvempiin aineisiin: plutoniumiin ja napalmiin. Kullanhimo suisti kääpiöt merenpohjalle, jossa heillä ei ollut enää älylliseen toimintaan kykeneviä peikkoja apunaan. Toisella puoliajalla käytiin läpi tiedon ja tieteen historia sen alkuajoista tuhoon saakka dystooppisessa hengessä. Kääpiöiden 2 500 vuoden aikana kirjoihin keräämät virheet saivat kyytiä, kun demoni käski Suurmanaajan tuhota koko kirjasto plutoniumin avulla kääpiöiden hallitsemiseksi. Loppu päättyi musiikilliseen demokraattisen, kaikille saatavilla olevan koulutuksen ylistykseen. Mustanojan mielikuvitus on rajaton: sieltä pursuaa jopa maailmanhistorian läpäiseviä visioita ja allegorioita. Rita Dahl Verdi: Trubaduuri. Ohjaus Joan Anton Rechi, musiikinjohto Patrick Fournillier. Esitykset Kansallisoopperassa maalis-huhtikuussa 2018. Richard Wagner: Parsifal. Ohjaus Harry Kupfer, musiikinjohto Pinchas Steinberg. Esitykset Kansallisoopperassa toukokuussa 2018. The Many Sides of Measha. Solistit Measha Brueggergosman ja Fred Johanson, musiikinjohto Nick Davies. Konsertti Kansallisoopperassa 30.5.2018. Aurinkoteatteri: Atlantis. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Mustanoja. Rooleissa Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L. J. Pääkkönen, Vilma Putro ja Nora Raikamo. Esitysdramaturgia Outi Lahtinen. Lavastus Anne Karttunen. Esitykset Kansallisteatterissa keväällä 2018. julkaistu Kulttuurivihkoissa 

Avainsanat: jazz jaksaa häntä hän huhtikuu historia henki harry grace graali frank esitys esittää eroottinen erikoinen demoni demokraattinen dahl antti anton aihe puutarha poika pianisti paul patrick orkesteri ooppera onnettomuus ohjelma ohjaus näyttämö näkymä nykänen nora nick musikaalii mitta malja maailmanhistoria low lisäarvo liha lehtonen laulu lahtinen käsikirjoitus kyyti kuva kuoro kuolema kulta kouluts konsertti koko kirjasto king kevät keskeinen karttunen kari kansa kansallisteatteri kansallisooppera jussi jesus verdi richard wagner parsifal measha brueggergosman leea klemola juha mustaoja il trovatore aurinkoteatteri virhe vilma valmistus uskonto usko ura työryhm tuntua tuki tuhota toukokuu tiede tieto tekniikka tarina suosio suomennettu sopraano siirtyä sides saada rita richard rauta rakkaus pää


blogivirta.fi