Tänään on 17.10.2018 19:55 ja nimipäiviään viettävät: Saana, Saini ja Saga. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Bella-blogit:

Älä jätä minua!

Julkaistu: · Päivitetty:

Siis kuka? Kampaajani! Tiedätte, miten hirveää on etsiä luottokampaaja, hieroja ja muut vakkari-ihmiset uudesta kaupungista. Kun muutin Tampereelle syksyllä 2001 en tuntenut ketään, en kaupunkia, en muita ihmisiä kuin mieheni (hädin tuskin häntäkään) ja kaipasin kipeästi mm. tuttuja jumppia. Koska olin ensimmäiset kolme viikkoa työtön, lähdin Nälkäpäivän kerääjäksi syyskuussa 2001. Kävelin Hämeenkadulla ja poikkesin hetkellisesti Kuninkaankadulle tullakseni äkkiä takaisin- pelkäsin että eksyn! Ensimmäinen ihminen, kenet kohtasin lipas kourassa antoi sinne 100 markkaa ja mietin tuolloin 18-vuotiaana työttömänä, että hyvänen aika, mikä summa! Etsin pitkään hyvää hierojaa, jumppia ja kampaajaa. Kävin kampaamossa, johon oli opiskelijakalenterissa alekuponki. Värjäsivät pitkät vaaleat hiukseni pinkiksi, kun pyysin punaista. Menin Hairstorelle värinpoistoon ja tukastani putosi yli puolet. Menin vaalentamaan tyviä Hairstorelle ja kiljuin kivusta kun päänahka paloi. Seuraavalla kerralla kuulin, että tuo työntekijä oli saanut potkut, oli sekoitellut hapetteet vähän useamman kohdalla väärin. Kun palasimme Thaimaasta, löysin vakkarikampaajani. Eksyinkö sinne ystävän suosituksesta? En ole ihan varma. Hänestä tuli luottokampaajani. Vuonna 2011 hän ehdotti, että värjäisi hiuksiini violetteja ja oransseja raitoja. Järkytyin, että mitä? No, tiedätte miten tässä asiassa kävi. Vuonna 2013 hän halusi kokeilla joukkoon turkoosia, niitä kuvia on blogissakin, missä tukassani on oranssit, violetit ja turkoosit raidat. Hän oli ensimmäinen, joka kuuli esikoisemme nimen laittaessaan kampausta ristiäisiin vuonna 2013. Vuonna 2014 hän sanoi vaihtavansa alaa ja matkustavansa ennen sitä. Ettei enää värjäisi tukkaani. Jennan löytääkin nyt Woodmind-yrityksen takaa. Haukoin henkeäni, mihin menisin? Elume-värit eivät edes olleet yleisiä! t-paita ja housut VILA/ kengät Kyprokselta/ korvikset H&M/ rannekoru OXXO/ arskat LE SPECS Syksyllä 2014 sain kutsun Indiedaysin gaalaan ja tohkeissani ensimmäisestä blogigaalasta halusin sinne kampauksen. Soittelin randomilla kampaamoita läpi ja yhdessä tärppäsi. Siru lupasi tehdä kampauksen. Tykkäsin tukasta hirveästi ja juttelin sitä tehdessä värjäysongelmastani. Siru sanoi, että voi tilata värejä minulle ja hoitaa tukan jatkossa. It was a deal. Siru näki raskauteni, oikeudenkäynnin tekemät tuskat tukassani. Leikkasi pitkän lyhyeksi, teki monet hääkampaukset, gaalakampaukset ja molemmat tyttöni ovat olleet hänen luonaan ekaa kertaa hiustenleikkuussa. Hän on kuin kaveri, jolta varaan yleensä ajan whatsappilla. Viime kerralla hän sanoi lähtevänsä vaihto-opiskelemaan. Vain puoli vuotta, mutta. APUA! Älä jätä minua! Ihmisillä on oikeitakin ongelmia, tiedän. Mutta tiedätte millaista on hikoilla kampaajan penkissä odottaen kauhuissaan lopputulosta, versus istua ja jutella tietäen, että hyvä tulee. Nämä asukuvat on otettu edellisen kampaajareissun yhteydessä heinäkuun alussa. Vielä ensi viikolla pääsen Sirun penkkiin, kun hän laittaa minulle kampauksen häihin. Sitten halaamme heipat hetkeksi. Hauskaa asiasta oli kyllä jutella, mehän olemme miehen kanssa olleet juurikin Englannissa vaihdossa. Tiedättekö tunteen? P.S. Bongaatteko asukuvista pikkunaisemme? :D

Avainsanat: oma elämä muoti ajatuksia tyyli ja muoti työtön tampere syyskuu syksy olin muuttaa muut mies kaupunki etsiä


blogivirta.fi