Tänään on 16.10.2018 23:29 ja nimipäiviään viettävät: Sirkka, Sirkku, Stella, Vesta ja Diana. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Cholegh:

Kyynelpuutarhurin päiväkirja - The Diary of a Tear Gardener

Julkaistu: · Päivitetty:

Just checked the proof and accepted it for final printing. No words. (Paitsi turvaverkolleni @foxtaildesmo - mahtavaa LOMAviikonloppua! Et saa multa postia! ;) ♡) . #artistlife #workingday #workdiary #kyynelpuutarhurinpäiväkirja #thediaryofateargardener Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Elo 2, 2018 kello 2.10 PDT Monet kaverini joskus naurahtelevat pitkille kirjoitusprosessilleni ja todennäköisesti uskovat, ettei näistä projekteistani mitään tule, koska kaikki kestää niin kauan. Jostain syystä kuvataiteen puolella näille pitkille prosesseilleni ei samalla tavalla hymähdellä. Ehkä se johtuu siitä, että olen jo vakiinnuttanut paikkani kuvateosten tekijänä, ja sen myötä on olemassa jonkinlainen todistus siitä, että asiat syntyvät, vaikka niiden haudutusaika olisi pitkä. Ja kun niiden haudutusaika on pitkä. Yleensä yhden teoksen työstämisaika on vuosia, vähintään kuukausia – harvoin vain viikkoja, eikä juuri koskaan muutaman päivän projekti. Pidän hitaasta hauduttamisen prosessista ja koen sen omakseni. Asia valmistuu, vaikka sitä ei aktiivisesti työstäisikään, ja on sitten joku päivä valmis pullahtamaan ulos. Antamalla itselleen mahdollisuuden hitaaseen työprosessiin, poistuu jonkinlainen "tuleeko tästä mitään?" -pelkokerroin. Epävarmuus huomisesta on aina läsnä, mutta vielä vahvempana on läsnä tieto siitä, että ei valmistu ehkä nyt, eikä huomenna, eikä viikon päästä, mutta ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Jotain syntyy aina, hiljalleen, vääjäämättä. Silti uuden syntyminen on aina yhtä suuri ihme. Nyt Kyynelpuutarhurin päiväkirja on hassulla tavalla melkein valmis. Sikäli täysin valmis, että mitään en voi enää sen eteen tehdä: se on painoon lähetetty, oikovedos on luettu ja painokoneet rullaavat ja raksuttavat. Mutta melkein sikäli, että valmis kirja kovine kansineen ja lankasidontoineen ei ole vielä käsissäni. On vain oikovedosten irtosivuinen kasa. Vielähän tässä voi periaatteessa käydä vaikka miten, mutta olen suhteellisen levollinen. Sen verran levollinen, että uskalsin avata jo tilauslomakkeen . --- Viime viikon loppu ja tämän viikon alku oli koko kesän kulminoituma. Viime viikolla hyväksyin kirjan vedoksen painoon, viikonloppuna kävin hakemassa teokseni Taiteilijatallista Porin asuntomessuilta, ja alkuviikosta ripustettiin Kyyneltarha-näyttely Espooseen ja vietettiin avajaisia. En tiedä, mitä voimahiutaleita olin syönyt, kun vielä avajaisissakin oli suhteellisen virkeä olo, mutta ilta jo ennusti tulevaa: lyhyt tuokio syömässä ystävän kanssa ja ennen kymmentä vuoteeseen - uni tuli heti. Keskiviikkona nipistelin itseni mustelmille, jotta pysyin hereillä junan lähtöön saakka, ja junamatka Helsingin ja Jyväskylän välillä sujui täysunessa kuin muutamassa sekunnissa. Jatkoin kotona, ja vielä seuraavankin päivän. Nyt viikonloppuna olo on alkanut tuntua edes jotenkin normaalilta. Tekemistä on edelleen paljon, mutta ei enää sekunnilleen määriteltyä puristamista aamusta iltaan. Ehkä elokuussa elämääni mahtuu vielä elämääkin! -- Many of my friends are constantly laughing to my long writing processes and probably are thinking, that nothing will ever come out of my work, since everything lasts so long. Some how they don't react to my long processes of my long-lasting art and illustrations projects. Maybe, because I've already proven that there are pictures born every year, and therefore there's evidence of that happening - even though it might take a long time. And when it takes a long time. Usually I work with one artwork for years, or at least months - only seldom for weeks, and barely never for a few days. I like 'poaching' things slowly and I feel it's my way to do things. Things will build in my head, even if I don't actively work with them, and then, some day, they are ready to come out. When I give myself a possibility to have these long processes, some kind of 'will this ever happen' thinking vanishes. The uncertainty of tomorrow will always be there, but knowing that even if things won't be finished today nor tomorrow, and maybe not in a week, but they will be maybe in ten years, is much more stronger. Something is always born, slowly, inevitably. Even then, the newborn project is always a miracle. At this time, my book (only in Finnish though, at least for now) is kind of almost finished. Finished completely in a way that I can't really do anything about it anymore: it has been sent to the printhouse, I've checked the proof, and as I write this the printers are making it. But at the same time almost , because I've yet to see the final, printed book with hard covers. But I tend to believe everything will go just fine. --- The end of last week and the start of this one was the culmination point of the whole summer. Last week I accepted the book proof to be printed, on weekend I picked my artwork from Taiteilijatalli, Pori Housing Fair, and at the beginning of the week I had my exhibition set up and vernissage. I don't know how it happened, but I was really not tired at all through the whole thing - until on Wednesday when we were heading back home. I had to pinch myself black and blue to keep myself awake until train leaving at one in the afternoon, and then I traveled from Helsinki back to Jyväskylä in full sleep (it felt that the trip took only a few seconds). I continued sleeping at home, and still almost through the next day. Now, this weekend, I've slowly started feeling about ok. There's still a lot to do, but no more those tight schedules from early morning to late evening. Maybe on the rest of August I'll get to have some living in my life! Yet another version of the Tree of Tears of Good and Evil on the back, and on the front the Tear Artisans - probably the very last time all nine together (only a few prints of #kaikenunohtuneenkyyneltäjä #theartisanofthetearsofallthingsforgotten left and also same thing with #murheenkyyneltäjä #theartisanofthetearsofgrief). #kyyneltarha #thegardenoftears at #galleriaaarni #espoo until September 1. . #näyttely #näyttelyt #kyyneltäjät #päivihintsanen Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Elo 8, 2018 kello 11.07 PDT

Avainsanat: like laughing late käydä kuvataide kotona koko kirja kesä kello jyväskylä juna julkaisu jonkinlainen it ilta ihme hereillä henkilö helsinki head happaned friends finnish finished fine final feeling fair exhibition evil evidence ever espoo ennustus elämä elokuu elo diary days covers build born book blue black beginning avata august asuntomessu artwork anymore alku aktiivinen olo olin näyttely nine muutama multa mitä lyhyt lukea toimeliaisuus ja ahkeruus ilonamme kyynelpuutarhurin päiväkirja kyynelpuiden tarina ihmeellistä touhua hienous aika on vain käsite ystävä writing write weekend wednesday voi viikonloppu viikko valmistua valmis uskoa uni tässä tuntua tuli tree train todistus toukokuu today tired tieto they tend tekijä takes syödä suuri summer some slowly sleeping september sent sekuntti rest ready päästä päivä päiväkirja päivi projekti pori pdt


blogivirta.fi