Mehtäpäiväkirjat:

Luonnoslaatikosta: Oma erityinen paikka

» Lue blogi... Julkaistu: 14.08.2018 11:32 · Päivitetty: 14.08.2018 16:25

Olin mukana tapaamisessa, jossa odottajat keskustelivat ja saivat tietoa synnytykseen liittyen. Kutsukaamme sitä vaikkapa sellaiseksi epäviralliseksi kolmannen sektorin järjestämäksi synnytysvalmennukseksi. Ilta loppui ihanaan rentoutus / visualisointiharjoitukseen, jossa ideana oli hakea mielikuvista, muistoista tai haaveista OMA ERITYINEN PAIKKA, jossa olo on hyvä, rento, turvallinen ja luottavainen. Tämän paikan tuntua, hajua, ääniä, lämpötilaa ja kaikenlaisia yksityiskohtia haettiin mieleen samalla kun vahvistettiin paikkaan liittyvää positiivista mielentilaa. Ihan hassua oli, kun rupesin miettimään tosielämän lempipaikkojani. Onhan niitä kaikkia luonnonkauniita ja takkatulen rätinöitä, mutta minulle tuli etsimättä mieleen neljä, ehkä viideskin. Ja väitän, että nämä eivät ole niitä kaikkein yleisimpiä tässä yhteydessä visualisoituja ympäristöjä. Ensinnä tuli mieleen Hipposhalli - Jyväskylän suurin ja vanhin yleisurheiluhalli. Seuraavana suuret kirjastot. Seuraavana suuren sairaalan käytävät, aulat ja odotustilat. Heti perään Brysselissä koetut Euroopan neuvoston kokousrakennuksen suuret kokoussalit taka- ja sivukäytävineen. Ja jos mielikuvassaan ei ole kiire eikä paljon kantamista, joku iso ja siisti eurooppalainen lentoasema, vaikka Amsterdam, kuuluu samaan kategoriaan. En ehkä käyttäisi näitä synnytyksen aikana, mutta näköjään tässä elämäntilanteessa kaipaan paeta - mielessä tai tosielämässä - paikkaan ja tilaan jossa: a) äänimaailma on hillitty mutta anteeksi antava - omat yskähdykset tai asennon vaihtamiset eivät kuulu kaikelle kansalle b) lämpötila ja valaistus ovat neutraaleja c) kukaan ei tiedä missä olen (no ok, joskus tosielämässä puoliso tietää että olen urheiluhallilla, mutta periaatteessa) d) kukaan ympärillä ei tiedä kuka minä olen e) tunnelma on keskittynyt ja toiminta ympärillä on tavoitteellista - mutta minun ei tarvitse ottaa siihen osaa f) tähän liittyen: ympärillä on ihmisiä, mutta he kaikki ovat keskittyneet omiin asioihinsa ja voin olla suht varma ettei minua puhutella g) minulla ei ole mitään pakollista tehtävää, olen yksin ajatusteni, lukemiseni ja kirjoittamiseni kanssa h) minulta ei odoteta mitään tietynlaista käytöstä tai tekemistä, saan olla ihan oma itseni i) puhelin on joko äänettömällä tai kiinni - kukaan ei saa minua kiinni ja tiedän ettei minun tarvitse vastata yhteenkään viestiin tai puheluun - minun ei tarvitse PUHUA Tästä saattaisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että tämmöiset ehdot eivät arjessa täyty riittävän usein. Ja sellaisen, että on järjestettävä säännöllisesti mahdollisuuksia viettää aikaa kirjastoissa.