Tänään on 26.09.2018 11:59 ja nimipäiviään viettävät: Kuisma ja Finn. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Liiolii:

Naivismin pioneereja Keravalla

Julkaistu: · Päivitetty:

Kävin pikkusiskon luona Keravalla ja samalla poikkesin Keravan taidemuseo Sinkkaan , jossa on vielä tämän viikon esillä riemastuttava kattaus varhaista suomalaista naivismia. Naivismi vetoaa suureen yleisöön, ja Värikkään elämän rakastajat -näyttely onkin yksi Sinkan historian suosituimmista. Jatkoaikaa näyttely sai tosiaan tämän lisäviikon verran, joten käykää pikaisesti katsomassa, jos pääkaupunkiseudulla liikutte. Museokorttikohde, tietenkin. Lapsena olisin varmasti rynnännyt tämän näyttelyn nähtyäni välittömästi piirtämään! Nykyään naivismi on kuitenkin itselleni vähän epämukavuusaluetta, täytyy tunnustaa. Humoristista, värikästä, ajattelin ennen museokäyntiä. Kaikki Sinkassa esillä olevat teokset eivät suinkaan aiheuta hörönaurua, vaikka hyvän mielen taiteeksi näitä kuvia kyllä voisi nimittää. Yksi takuuhymyilyttäjä näyttelyssä on Martti "Huuhaa" Innanen (1931-2014) hölmöläistyylisillä hahmoillaan. Tuupovaaran tuijottaja (1999) on siitä hauska, että se tuo mieleen lukioaikaisen poikaystäväni. Suunnittelimme nimittäin muuttavamme "isona" juuri Ilomantsin Tuupovaaraan. Terveisiä vaan A:lle. Martti Innanen: Tuupovaaran tuijottaja (1999). Akryyli kovalevylle. Aika tavalla Innasta herkempi ote ja aihevalikoima on padasjokelaisella Enni Idillä (1904-1992), joka kuvaa kissoja, enkeleitä, mutta myös piruja. Enni Id. Enni Id: Kukko ja kissa (1977). Öljy. Löytyihän näyttelystä myös mukava kattaus lapsuuden suosikkini Andreas Alarieston (1900-1989) töitä. Alariesto kuvaa perinteistä saamelaiskulttuuria ja Lapin luontoa. Useat hänen teoksistaan pohjautuvat tositapahtumaan tai kansantarinaan. Ensilumi Lapissa on ehkä suosikkini kaikista teoksista koko näyttelyssä, harmoninen ja kaunis. Alarieston väripaletti on useista muista naivisteista poiketen varsin maanläheinen. Minulla oli lapsena Alarieston teoksia postikortteina. Niissä riitti yksityiskohtia ja tutkittavaa. Andreas Alariesto: Ensilumi Lapissa. Öljy ja sekatekniikka paperille. Andreas Alariesto: Vanha Lapin kylä. Öljy ja sekatekniikka paperille. Värejä ei puolestaan säästele vantaalainen Tarja Polari (s. 1943). Räiskyvät selkeät väripinnat ja mustat ääriviivat ovat luonteenomaisia hänen maalauksilleen. Tarja Polari (maalaukset) ja Alpo Jaakola (veistos), Värikästä linjaa jatkaa Pekka Hiltunen , joka Alice Kairan tapaan maalaa mm. klovneja. Tässä kuitenkin isokokoinen maalaus kissaeläimistä Hiltuselta. Pekka Hiltunen: Tasapaino (2004). Öljy levylle. Aivan omanlaistaan herkkyyttä on taas Nikolai Lehdon (1905-1994) maalauksissa. Tämä potretti oli Alarieston kuvien ohella yksi suosikkiteoksistani näyttelyssä. (Tykkäsin myös noista Sinkan museon väriseinistä, toivat teokset hyvin esiin.) Nikolai Lehto: Äiti ja tyttö II (1978). Öljy. Lopuksi vielä kuva Aune Paulinin  (1925-2007) maalauksesta, joka mielestäni kiteyttää naivismin sellaisena kuin se mielikuvissani on aina ollut: hyväntuulisia ihmisiä, enkeleitä ja kilttejä eläimiä sulassa sovussa, värikästä ja paljon yksityiskohtia. Sinkan näyttely auttoi kuitenkin näkemään, miten laaja kirjo erilaisia tekijöitä naivismin päivänvarjon alle mahtuu. Seuraavaksi Sinkkaan tulee esille näyttely Liisa Ihmemaassa . Hauska sattuma on, että myös Helsingin Sarjakuvakeskuksen Näkyvyysgalleriassa (Porthaninkatu 9, Helsinki) on parhaillaan Liisa Ihmemaassa -teemainen näyttely 25.8. asti.

Avainsanat: museot kuvataide kerava öljy äiti yleisö yksityiskohta vanha tässä tyttö tunnustaa teos tekijä tasapaino tarja taidemuseo suuri suosikki pääkaupunkiseutu poikaystävä pikkusisko pekka paperi ote näyttely nimittää nikolai musta museo mukava martti maalaus maalata luonto linja liisa levy lehto lapsuus lapsi lappi laaja kylä kuvata kuva kukko andreas alice akryyli aika 2014 koko kissa kaunis kattaus kaira jatkaa ihmemaa historia hiltunen helsinki hauska ensilumi enkeli elämä eläin auttaa


blogivirta.fi