Tänään on 15.11.2018 02:01 ja nimipäiviään viettävät: Janina, Janika, Janita, Janette, Jannika ja Jeanette. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kukkapilli:

Lost and found

Julkaistu: · Päivitetty:

Junamatkalla ei tullut nukuttua taaskaan kovin hääppöisesti, mutta petrasin kuitenkin huomattavasti viime vuodesta. Nyt ei tarvinnut sentään kurkkia ikkunasta koko ajan, missä olimme, ja kaikki junan omituiset äänetkin olivat jo tutumpia. Sen verran sain kuitenkin nukuttua, etten ollut Kolarissa ihan zombie. Päätin tänä vuonna lähteä käymään Käsivarressa, koska en ole tutustunut alueeseen aiemmin. Olen kerran suorittanut Käsivarren läpiajon ukkelin ja yhden tuttavapariskunnan kanssa, kun teimme erittäin pikaisen Lapin ja Pohjois-Norjan kierroksen. Vuosi taisi olla 2000 tai 2001, ja ajoimme silloin 3 500 kilometriä viidessä päivässä. Nyt olen alkanut jostakin syystä inhota pitkiä automatkoja ja yritin siksi minimoida ne tälläkin reissulla käyttämällä autojunaa. Lapissa ei tosin voi oikein välttyä ajokilometreiltä, jos mielii nähdä usemman paikan. Tässä eilisen ajoreitti. Ensimmäinen pysähdykseni oli Pakasaivo, jota sanotaan myös Lapin Helvetiksi. Kuinka ollakaan, kun pääsin matkaan Kolarin asemalta, alkoi sataa. Pakasaivo. Pakasaivo on noin 60 metriä syvä rotkojärvi, joka on monella tapaa mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen. Järvi on ns. meromiktinen järvi, jonka pinta- ja pohjavesi eivät sekoitu lainkaan. Järvi on normaalia järvivettä noin 12,5 metrin syvyyteen asti, mutta sen jälkeen vesi muuttuu nopeasti hapettomaksi, ja rikkivetypitoisuus kasvaa. Rikkivetypitoisuus estää lahoamista, minkä seurauksena vuosituhansien aikana järveen uponneet puut, veneet ja sen sellaiset ovat säilyneet järven pohjassa maatumattomina. Ajatelkaapa jos järvi yhtäkkiä kuivuisi! Mitä kaikkea järven pohjasta saattaisi löytyäkään! Pakasaivolla on myös vahva uskomuksellinen perinne, sillä se on yksi Lapin saivojärvistä. Saivo on saamelaisen uskomuksen mukaan vainajala eli paikka, jossa kuolleet elävät, ja sellaisen paikan uskotaan olevan järven alla. Saamelaisen uskomuksen mukaan Pakasaivon pohjassa on reikä, ja reiän toisella puolella on toinen järvi, mutta ylösalaisin. Tuon järven rannoilla asuu ja elää saivo-kansa, vainajat, eläviin nähden päät alaspäin. Huhuu, onko siellä ketään? Porojen näkeminen sykähdyttää aina, eikä minun tarvinnut ajaa Kolarista kuin viitisen kilometriä, kun ensimmäiset porot poukkoilivat tiellä. Myöhemmin näin valkoisia porojakin! En muista, että olisin koskaan ennen nähnyt valkoisia poroja. Ruokintahetki. ❤ Kävin myös katsomassa Muonion kupeessa olevaa Äijäkoskea, joka oli pienoinen pettymys. Olin kuvitellut kosken paljon isommaksi ja mahtavammaksi. Vaikuttaakohan vuodenaika kosken kokoon jotenkin? Lounaalle pysähdyin Kiela-luontokeskuksen ravintolaan. Kielassa on thairavintola, Silk Coffee Shop, joka väittää olevansa maailman pohjoisin thairavintola. Käyn yleensä tuntemattomiin buffetpaikkoihin mennessäni katsomassa buffetpöydän tarjonnan ennen aterian maksamista, vaikka tämmöinen onkin jonkun mielestä varmasti todella moukkamaista. Nyt minulla oli kuitenkin kai niin kova nälkä, että unohdin käydä tarkistamassa buffetpöydän antimet. Virhe. Alkusalaatit ja keitto olivat aivan ala-arvoisia, mutta onneksi pääruoat sentään olivat maistuvia, vaikka ruoat olivatkin kovin vähissä. Saihan tuolla kuitenkin vatsansa täyteen. Totesin Käsivartta kohti ajellessani, että Lapissa ajaminen on - anteeksi vain - oikeastaan kamalan tylsää. Missään ei ole mitään nähtävää, ja pysähdyspaikatkin ovat harvassa. Maisemat ovat komeita vain paikoitellen, mutta pääosin maisemissa ei ole paljonkaan katsomista. Tykkään ajaa nahkasormikkaat käsissä, ja jossakin vaihessa matkaa huomasin harmikseni, että olin kadottanut toisen käsineeni. Muistelin, mitä olin tehnyt, ja sitten muistin pysähtyneeni matkalla ottamaan vesipullon takakontista. Käsine oli varmaankin ollut siinä vaiheessa sylissäni, ja kun olin noussut seisomaan, se oli pudonnut tielle. Tämä sama on tapahtunut niin monesti ennenkin, ja käsineitä on noukittu milloin Prisman parkkipaikalta, milloin omalta pihalta. Vaikka hanskat olivatkin jo aika vanhat, silti harmitti. Järämän linnoitusalue (noin 17 kilometriä Kaaresuvannosta pohjoiseen) oli kuulostanut mielenkiintoiselta paikalta, ja päätin pysähtyä tutkiskelemaan linnoitusaluetta. Ennen lipun ostamista menin käymään vessassa, ja löysin sieltä naisten lompakon, jonka joku oli unohtanut käsipyyhetelineen päälle. Vein lompakon kahvilan tiskille, ja ystävällinen isäntä tarjosi minulle siitä hyvästä kahvit.

Avainsanat: * lappi zombie yötä yöpyä ystävällinen ystävä ylimääräistä yksinäinen yksin syvä suuri suosittu tutustua tuntua tuli toivo tarkoittaa tarjota tarjonta tapa talvi vuosi vuodenaika voi virhe viisas vessa vesi vanhempi valkoinen valinta valita vaihtoehto vaihe vahva tässä tuuli rahoitus päätyä päivä puu puoli pudota prisma porras poro polvi pinta reikä ravintola ranta rakentaja rakentaa suomessa suomi sula silk sijaitsee shop seisoa sauna sataa santa saksalainen ruoka rinne muualla paljas paksu paikka ottaa ostaa onni onko olin ohje nälkä näkyä nähtävä nähdä nuori nukkua nousu norja neuvostoliitto neljä nauttia mökki muuttua piha pettyä perinne pari paras paluumatka palkita muisti mitä minä mieli mielenkiintoinen metri matka majoitus maistua maisema lähteä luontopolku lumipeite lounas lost lippu linnoitus laude lappi laittaa käydä kävellä käsissä käsine kuva kuulla kuollut kova koukussa kotimatka koski koko kirkas kilometri kierros keitto kasvaa kartta kansa kamala kahvi kahvila järvi juna jokainen jatkaa jalkine isäntä ilta ilme ikkuna ihmetellä huippu aurinko ateria asua asunto asema arktinen alue alamäki ala ajomatka ajaa aika herkku henkinen helpottaa hassu hanska hakea erinomainen elävä elämä


blogivirta.fi