Tänään on 23.07.2019 07:45 ja nimipäiviään viettävät: Olga ja Oili. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
And the sailors will sail the Sea, until the Sea will set them f:

Muutosten tuulet

Julkaistu: · Päivitetty:

VUONNA KIVI JA MÄNNYNKÄPY MINÄ JA YSTÄVÄNI KIRJOITIMME HP-FICCIÄ, JOKA KERÄSI HUOMATTAVAN MÄÄRÄN RAKKAUTTA FINFANFUN-FOORUMILLA. IKUISUUSPROJEKTI JÄI KESKEN, JA ON KESKENERÄINEN TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ. JOKA TAPAUKSESSA MONET OVAT KYSELLEET KAIPAAMANSA TARINAN PERÄÄN, JOTEN PÄÄTIN SEN PISTÄÄ NETTIIN TAAS IHMISTEN SAATAVILLE. HURRAA, NOSTALGIAA! POSTAAN TEKSTIN TÄYSIN KOSKEMATTOMANA, JOTEN KAIKKI KUUSITOISTAVUOTIAIDEN KIRJOITTAJIEN NEROKKUUDET JA HÄPEÄNAIHEET OVAT OSA KOKONAISUUTTA EDELLEEN. NAUTTIKAA, RAKKAAT. **************************************** ****************** MUUTOSTEN TUULET pairing: Draco Malfoy / Harry Potter rating: NC-17 kirjoittaneet: Jenni R. ja Laura K. (2005) juoni: KLISEÉ. 6lk. Kouluun mennessään Draco tuntee aloittavansa taas kaiken ”alusta”. Se saa hänet muistelemaan neuvoa/käskyä, jonka sai isältään ekaa kertaa Tylypahkaan lähtiessään. ”Harry Potter on samalla vuosikurssilla kanssasi. Opeta hänet valitsemaan ystävänsä huolellisesti.” Luvut 1-3 Luvut 4-5 Luvut 6-7 Luvut 8-9 Luvut 10-11 ********************** 12.osa   Malfoyn nuorimmainen oli tyytyväinen eilisiltana tekemäänsä päätökseen. Dracon uudenlainen oivallus toi sinänsä ongelmia, mutta koskapa hän ei olisi ongelmia voittanut. Potteria hän nyt ei aina ollut voittanut, mutta nythän ei ollut kyse voittamisesta , eikös niin? Harrylla itsellä oli yksi iso ongelma, Draco tuumi tyytyväisenä astellessaan aamupalalta kohti Tähtitornia. Crabbe hänen vasemmalla puolellaan pieraisi äänekkäästi.    Itse asiassa Harrylla on monen monta ongelmaa, Draco jatkoi mietiskelyään. Hän totesi olevansa merkittävin ja varmasti miellyttävin Harryn ongelmista; kuolleet vanhemmat, kuollut kummisetä (joka ei edes ollut Harrylle oikeasti sukua, Draco totesi), keskenänsä paneskelevat parhaat ystävät, opastusta tarvitseva tyhmä jättiläinen… ja Pimeyden lordi. Harry tosiaan oli kyvykäs hankkimaan ongelmia. Minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia itseni tai muiden kanssa, luihuispoika tuumaili astuessa Goylen avaamasta Tähtitornin ovesta. Draco kapusi portaat rauhallisesti ylös. Auringonsäteet, jotka kurkistelivat tornin kiviseinään hakatuista ikkunoista pienesti häiritsivät häntä, mutta muuten kaikki oli ihan siedettävää.    Draco johti seurueensa Tähtitornin teorialuokkaan. Astuessaan sisään auringon kirkkaasti valaisemaan luokkaan Draco joutui kuitenkin toteamaan, että hänelläkin on yksi isohko ongelma. Harryn keskenään paneskelevat parhaat ystävät, hän totesi itsekseen kuivasti. Syytettäköön siitäkin Weasleyta, Draco päätti.    Hän istuutui luokan perälle, joka oli auringonvalossa kylpevän luokan ainut kohta, missä katossa pyörivien Jupiterien ja Saturnusten pienoismallit loivat varjojaan. Radaltaan karannut Phoebe-kuu lennähti luokan eteläisestä päästä ja kopsahti Crabben leveään otsaan. Crabbe lysähti kivilattialle paripulpettien väliin ja hetken aikaa luokassa olevat oppilaat pelkäsivät, että koko Tähtitorni sortuisi. Draco sen sijaan istui tympääntyneenä penkillään Blaisen vierellä. Tällaista tapahtui nykyään usein. Kun jokin esine liikkui nopeasti Crabben tai Goylen lähistöllä, heidän aivonsa yrittivät rekisteröidä ja ymmärtää liikkeen. Reagointi olisi vaatinut kuitenkin niin paljon työtä heidän aivoiltaan, että aivot estivät automaattisesti ylikuormittumisen ja kytkeytyivät joksikin aikaa pois päältä. Niinpä tälläkin kertaa Crabbe örähti hetken kuluttua ja nosti ison, mutta tyhjän kallonsa lattialta ja ilmoitti epäselvästi mumisten, että iltapala olisi varmaankin kohta. Goyle innostui toverinsa huomautuksesta ja vinkaisi röyhtäisten.    Draco pyöräytti tapansa mukaan silmiään. Hän uskoi maininneensa itselleen aiemminkin, että tuo kaksikko oli toivoton. Mutta käytännöllinen, hän muistutti itseään heti masentavan ajatuksen jälkeen.    Harry istui luokan etupäässä ystäviensä kanssa – Grangerin oli luonnollisesti saatava istua etupulpetissa. Weasley istui tyttökaverinsa vieressä kopioiden muka salavihkaisesti tämän esille ottamia pergamentteja. Harry istui selkä luokan perälle päin parin takana, Longbottomin vieressä. Draco mietti, että huomauttaisi Harrylle tästä kun he tapaisivat. Oli ehdottomasti terveellisempää istua yksin kuin Longbottomin vieressä.   Draco tuijotteli tyhjällä katseella Harryn selkää tunnin ajan ja antoi Blaisen tehdä hänenkin muistiinpanonsa. Harry vilkaisi vain muutaman kerran taakseen. Draco oli olettanut, että poika olisi katsonut häneen vähintään kymmenen kertaa. Hänhän oli ihan mukava katseltava ja Harryhan taatusti tunsi tuijotuksen niskassaan. Vilkaisut olivat mitäänsanomattomia, nopeita ja hätäisiä. Draco ymmärsi, että Harry yritti saada katseet näyttämään vahingossa tehdyiltä. Draco loukkaantui, mutta selitti itselleen, että Harryn täytyi olla epävarma miten toimisi hänen kanssaan. Draco tiesi, ettei Harrylla ollut sen suurempia kokemuksia ja Draco oli eilen jättänyt pojan hyvin kiusalliseen tilanteeseen. Hänellä nyt vain oli yleensäkin kyky saada ihmiset hämmentyneiksi.    Tähtitieteen teoriatunnin jälkeen Draco käveli reippaasti ja ehdottoman tyylikkäästi ja täydellisen hyvännäköisenä (ja tietoisena tästä) tyrmiin liemitunnille. Hämärät ja kylmät tyrmät olivat miellyttävät tähtitiedon tunnin jälkeen. Muut oppilaat seisoskelivat jo luokan paksun oven edessä toimittaen tyhjää. Harry seisoi Grangerin ja Weasleyn kanssa hieman sivummalla. Kalkaros lipui paikalle tyrmien pohjoispäästä ja avasi luokkansa oven mulkoillen oppilaita mustan rasvaisen tukkansa alta.    Harry kökötti jo paikallaan Dracon istuutuessa alas. Draco vilkaisi oikeallaan istuvaa poikaa ja irvisti. Harry istui nenä kiinni kirjassa, niin ettei hän voinut nähdä tämän kasvoja. Draco kaivoi rauhallisin liikkein tarvikkeensa laukustaan ja asetti taikaliemikirjan ja suuren sulkakynän pöydän päälle. Sitten poika vetäisi sormensa hiuksiensa läpi ja nojautui hitaasti eteenpäin pulpetin ylle. Samalla hän antoi oikean kätensä liukua paripulpetin alle.    Draco ei voinut vastustaa kiusausta härnätä Harrya ja kuuluihan tällainen hyvään etikettiinkin. Pojan livautettua kätensä pulpettien alle muiden oppilaiden näkymättömiin hän laski kämmenensä Harryn jalalle, polven yläpuolelle. Lihas farkkukankaan alla värähti hieman, mutta Harry ei liikkunut mihinkään, kenties sen takia ettei hän halunnut aiheuttaa kohtausta tai sitten sen takia, että Dracon ele ei suuremmin häntä haitannut.    Katsahtaessaan oikealle puolelleen Draco havaitsi, että Harryn korvannipukat olivat muuttuneet verenpunaisiksi. Luihuispoika hymyili itseensä tyytyväisenä ja liikautti Harryn jalalla lepäävää kättään. Hitain, itsevarmoin liikkein hän hivutti kättään ylemmäs Harryn reittä pitkin. Draco piti edelleen katseensa kiinteästi Harryn mustassa hiuspehkossa, mutta poika ei reagoinut eleeseen lukuun ottamatta muutamaa tukahdutettua inahdusta. Dracon suunpielet taipuivat kuitenkin edellistä ilkeämpään virnistykseen ja hän antoi kätensä liukua hitaasti Harryn sisäreidelle. Kiusoitellen vaalea poika hiveli Harryn kosketusherkkää aluetta.   Harry laski kirjansa pöytään ja käänsi katseensa Dracoa kohti. Draco käänsi nopeasti katseensa luokan edessä opettavaan Kalkarokseen, mutta ei ottanut kättään pois pulpettien alta. Sen sijaan hän nopeasti siirsi kämmenensä ylemmäs, niin että hän pystyi aistimaan kätensä vierelle kerääntyneen lämmön. Tuntien oman vatsansa pohjassa miellyttävän kouraisun Draco puristi sitä osaa Harrysta, joka nyt sattui olemaan hänen kämmenensä alla.    Seuraavat kolme päivää Draco muisteli ääntä, jonka Harry oli sillä hetkellä päästänyt. Jos totta puhutaan, hän yritti itse imitoida ääntä, mutta ei onnistunut siinä lähellekään niin hyvin kuin Harry. Draco risti äänen ”kiimaisen, mutta pidättyneen Harryn vinkaisuksi”. Todellisuudessa ääni oli lähempänä ulvahdusta, mutta vinkaisu kiihotti Dracoa enemmän. Ääni tuli spontaanisti, yllättäen, eikä Draco ollut olettanut Harryn päästävän ainakaan sellaista ääntä. Tietenkin hän oli odottanut, että Harry reagoisi aran paikan kouraisuun jotenkin, muttei hän uskonut reagoinnin olevan… tuollainen. Draco oli kuitenkin todella tyytyväinen, koska Harryn päästämä ääni vahvisti oletukset, jotka syntyivät luihuispojan päähän tämän tunnettua sormiensa alle kerääntyneen lämmön.    Ulvahdus ei jäänyt huomiotta Kalkarokseltakaan. Professori käännähti ympäri luoden kuopistaan pullistuneilla mustilla silmillä vihaisen katseen Harryyn. Harry kuitenkin oli keskittynyt itsensä kokoamiseen ja hengitteli syvään.    ”Jospa Potter jättäisi tällaiset teinien kamariäänet sinne Rohkelikon makuusalin puolelle,” Kalkaros niuhotti ohuiden huultensa välistä. Luokassa istuvista oppilaista muutama luihuinen uskaltautui naurahtamaan.    Kätensä pois pöydän alta vetänyt Draco odotti Harrylta hieman rohkeampaa vastausta, mutta poika vain loi murhaavan katseen opettajaan ja mutisi jotakin epäselvää.    ”Hieman parempi. Nyt kamarisankarikin voisi avata kirjansa oikealta sivulta. Ja koska luultavasti et tiedä oikeata sivua, kysy se herra Malfoylta,” Kalkaros sihisi ja kääntyi taas liemikaavioiden puoleen.    Harry käänsi punehtuneet kasvonsa Dracoon päin. Draco nojasi kätensä varassa pulpettiin ja katsoi leveästi hymyillen Harryyn. Vatsaansa pitelevä Harry mulkoili vaaleaa poikaa ja kysyi sitten hillityllä äänellä sivua.   Draco virnisti vampyyrimaisesti. ”Minulla oli parempaa tekemistä kuin sivunumeroiden kuuntelu,” hän sanoi.    Harry loi häneen tylyn katseen. ”Pro-” poika aloitti, mutta Draco keskeytti Harryn vetäisemällä kirjan hänen nenänsä edestä. ”No etsitään neidille oikea sivu,” Draco sähähti. Hän vilkaisi takana istuvansa kirjaa ja selasi äkäistä esittäen Harryn kirjasta vastaavan aukeaman. Harry vetäisi kirjansa takaisin vilkaisten Dracoa.    ”Hieno vinkaisu,” Draco totesi rauhallisesti ruveten selaamaan omaa kirjaansa.    ”Kiitos. Tein sen vain sinun vuoksesi,” Harry sanoi yhtä rauhallisella äänellä katsellen kirjaa. Puna hänen korvistaan oli pikku hiljaa hälvennyt.    ”Tiedän sen, Harryseni. Voin pistää sinut ääntelemään monilla muillakin tavoilla,” Draco sanoi matalalla äänellä katsomatta toiseen.    ”Ei kiitos. Minä -” ”Tsot tsot. Et taida nyt käsittää tarjoukseni arvoa. Mutta teen sen sinulle selväksi myöhemmin. Tämä on lupaus,” Draco kuiskasi ja käänsi vihdoin katseensa Harryyn virnistellen leveästi. Harry avasi taas suunsa sanoakseen jotain.    Draco laski kätensä takaisin Harryn reidelle, muttei tällä kertaa lähtenyt liikuttamaan sitä.           ”Mutta nyt opiskellaan, tai sinä opiskelet. Opiskelusi on sentään minun vastuullani ja tarvitset kipeästi petrausta,” Draco virnisteli. Harry nyrpisti nenäänsä, huitaisi Dracon käden pois jalaltaan ja keskittyi sitten taikaliemiopukseensa. *   Lopputunnit Draco vietti härnäten Harrya, muistutellen hänelle lupauksestaan ja iltapäiväisestä jälki-istunnosta tyrmissä. Draco vietti päivän lopputunnit harvinaisen rattoisasti ja tyytyväisenä marssitti luihuisjoukon muodonmuutostunnin jälkeen tyrmiin. Istuuduttuaan takan ääreen McBain luikerteli hänen luokseen.    ”Puhu,” Draco murahti, mutta tiesi tyytyväisyytensä kuuluvan äänensä läpi. Siitä hän kuitenkaan vähät välitti, sillä oletti McBainin tuovan hyviä uutisia.    ”Ne ovat täällä nyt. Kielletyssä Metsässä,” McBain murahteli matalasti.    Draco antoi hymyn levitä kasvoilleen. ”Erinomaista. Kuka hakee ne?”    ”Bigg ja minä,” vanhempi poika kertoi.    ”Hyvä,” Draco sanoi. Hän hymyili leveästi. Päivä oli sangen mainio. Kaiken kruunaisi Harryn jälki-istunto. Draco katsahti ikivanhaa seinäkelloa takan vierellä ja totesi itselleen, että hänen pitikin jo mennä; Harryn istunto alkaisi kahden minuutin sisällä. *    ”Kunnon työntö, Potter,” Draco huikkasi tervehdykseksi. Tyrmäkäytävä oli valaistu tavallista paremmin siitä kohtaa missä rohkelikkopoika oli kumartunut kuuraamaan lattiaa. Harryn vieressä oli vanha puusanko ja käsissään poika piteli reikäistä, puoliksi homehtunutta lattiarättiä. Kuullessaan Dracon tervehdyksen Harry nosti katseensa kivilattiasta ja mulkaisi tätä pahasti. ”Pää kiinni, Malfoy,” poika ärähti.    ”Suu kiinni, Potter. Viisi pistettä pois Rohkelikolta,” Kalkaroksen kylmä ääni sanoi huonommin valaistusta syvennyksestä. Professori astahti esiin varjoista ja katsoi alas Harryyn.    ”Malfoy jatkaa valvontaasi tästä eteenpäin,” Kalkaros totesi ja liihotti tiehensä.    ”Se oli todellakin hyvä työntö, Harry,” Draco toisti virnistäen ja nojautui käytävän pylvääseen. ”Voit jatkaa niitä työntöjä kaikessa rauhassa. Minä katselen.”    Harry katsoi häntä epäuskoisena, läimäytti rätin lattiaan ja huitoi sillä hiukan sinne tänne.    ”Lantioon enemmän liikettä,” Draco ilmoitti.    ”Pää kiinni, Draco,” Harry murahti ja kastoi homeista rättiä puisessa sangossa.    ”Oih, Potter. Viisi pistettä pois Rohkelikolta,” Draco sanoi.    ”Älä nyt viitsi!”    Draco risti kätensä rinnalleen ja katseli arvioiden lattiaa pesevää poikaa. ”Ainahan voit ansaita nuo pisteet takaisin,” hän sanoi viileästi.    ”Miksi sinun pitää koko ajan heittää jotain… homoa?” Harry kysyi nostaen katseensa lattiasta. Pojan poskipäät olivat saaneet hieman väriä.    ”Miten niin homoa?” Draco puolestaan kysyi ja kohotti oikeaa kulmakarvaansa.    ”Älä yritä väittää vastaan. Tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että juttusi ovat erittäin… homoja,” Harry selvitti.    ”Sinun ei pitäisi sanoa jutuistani yhtään mitään. Mitäköhän ajattelit työnnellessäsi tuota rättiä?” vaalea poika virnisteli.    Harry näytti häkeltyneeltä. ”Voin imitoida ajatuksiasi jos tahdot - Draco, oih Draco, tunge se syvemmälle minun–” Dracon erittäin aidon näköisen esityksen keskeytti hänen kasvoilleen lentänyt märkä lattiarätti.    ”Pää kiinni, idiootti,” Harry tiuskaisi.     Kun rätti oli läsähtänyt Dracon kasvoilta lattialle, Draco oli kuitenkin näkevinään toisen silmissä huvittuneisuutta. ”Hitto vie, Harry. Jos täällä joku käy väkivaltaiseksi, se olen minä. Sinulla on lupa väkivaltaisuuteen vasta kun minä annan luvan siihen,” Draco murisi pyyhkien kasvojaan hihansuuhunsa. Hän sylkäisi muutaman kerran lattialle.    ”Olet näköjään oikeasti sekaisin,” Harry huokaisi pyöräyttäen silmiään.    ”Kuono kiinni poika, sinä vaikka uliset kuin koira, jos minä niin käsken. Olen tottunut olemaan kanssasi eri mieltä joka hiivatin asiasta, joten uskon, että mielestäsi Rohkelikko on menettänyt ihan tarpeeksi pisteitä tältä päivältä, eikös?”    Harry nousi kontaltaan lattialle istumaan. ”Onko liikaa pyydetty, että voisit ojentaa sen rätin?”    Draco katsahti jaloissaan makaavaa ruudullista lattiarättiä. ”On se kyllä hieman liikaa.”    Harry pyöräytti uudelleen silmiään ja ojentautui sitten kontatakseen rätin luokse.  ”Tuo konttaushan näyttää sujuvan yhtä hyvin kuin oikealta koiralta. Kuinkas paljon sinä ja Sirius vietittekään aikaa yhdessä?”    Harry katsahti ylös Dracoon. ”Liian vähän,” hän sanoi hiljaa hieman värisevällä äänellä.    Hän otti rätin lattialta ja siirtyi takaisin puusangon luokse. Selkänsä Dracolle kääntänyt poika kastoi rätin veteen ja aloitti sitten hitain liikkein lattian pesun.    Draco kirosi mielessään. Hänen ei olisi pitänyt sanoa Mustasta mitään. Kummisedän menetys koski näemmä edelleen Harryyn kovasti. Draco ei itse pystynyt käsittämään, että johonkin sattui toisen ihmisen menetys niin kovasti. Tietenkin häntä harmittaisi, jos Lucius kaatuisi taistelussa, mutta hänhän perisi Malfoyn koko omaisuuden. Luulisi, että Harrykin oli perinyt Mustan. Ei hän ainakaan ollut mitään saanut. Veri on vettä sakeampaa ja niin edelleen, mutta Narcissan Irvetan tileille ei ollut ilmestynyt ylimääräistä velhokultaa. Henkilökohtaisesti Draco epäili, että Mustan omaisuus oli virallisesti kirjattu Harryn nimiin, mutta myös se puolieläin-Lupin ja älykääpiö-Tonksit olisivat voineet viedä hänen osuutensa Mustien perinnöstä. Draco päätti kuitenkin olla kysymättä Harrylta tämän perinnöstä. Hän päätti myöskin antaa Harryn kuurata lattiaa kaikessa rauhassa, eikä enää ärsyttää tätä, sillä Harryn ärsyyntyminen ei sopinut yksiin hänen suunnitelmiensa kanssa.    Niinpä Draco nojaili pylvääseen ja katseli vaiti Harryn ahkeraa uurastusta. Harry selvästi yritti suoriutua jälki-istunnostaan pois mahdollisimman nopeasti, mutta jälki oli silti hyvää. Draco oli monesti mulkoillut kotitonttuja näiden siivotessa ja osasi sen takia todeta, että Harry osasi siivota. Hän oli kuullut, että Harrylla oli aika kehnot olot jästiperheessä, mutta eivät kai he pistäneet häntä siivoamaan? Oli hyväksyttävää, että Harry joutui viemään itse ruokailuastiansa pois, mutta siivoaminen, lattian peseminen … se oli liikaa. Harry oli Harry… Potter. Ei sellainen sopinut. Ja olihan Harry melkein puhdasverinen.    Tunnin kuluttua Draco katsoi, että Harry oli tökkinyt rättiään tarpeeksi kauan.    ”Varmasti jopa sinulla, niin kuin minulla, on parempaa tekemistä, kuin lattialla kyykkiminen.” Harry konttasi puusangon luokse ja viskasi rätin sankoon.    Draco käveli Harryn luokse, kumartui hieman ja taputti häntä päälaelle. ”Hyvä poika,” hän sanoi ja virnisti.    Harry nosti katseensa Dracoon, ja mielikseen Draco pystyi toteamaan, että toinen ei näyttänyt enää loukkaantuneelta. Näytti pikemminkin siltä, että hänen olisi tehnyt mieli nauraa. Poika antoikin suupieliensä taipua hymyyn.    ”Tehdään se taikaliemityö huomenna valmiiksi, okei?” Harry sanoi.    Draco virnisti ja kumartui uudestaan. Kalpea poika painoi pienen suukon Harryn nenän päähän. Tällä kertaa Harry ei vastustellut, ainakaan hänellä ei ollut aikaa kääntää päätän pois.    ”Älä toivo liikoja. Hyvää illan jatkoa,” Draco sanoi virnistellen ja pörrötti Harryn mustia hiuksia lähtiessään. Hän asteli rennosti poispäin kohti luihuisten tiloja.    Harry tarttui puusangon kahvaan, nousi ylös ja lähti päinvastaiseen suuntaan. ************************************************** 13.osa    Perjantai oli ylivoimaisesti viikon paras päivä heti lauantain jälkeen. Ja niiden päivien jälkeen kun tapahtui jotain miellyttävää, kuten huispauspelin voittaminen, rahan saaminen, ihmisten itkemään pistäminen, hyvän panon saaminen ja kissanpentujen hukuttaminen. Mutta keskimäärin perjantai oli oikein hyvä päivä, Draco tuumaili istuskellessaan suihkulähteen reunalla. Suihkulähde hänen takanaan pulppusi kovaäänisestä kirkasta vettä kolmessa erilaisessa kaaressa kolmen kivisen käärmeen suusta. Blaise istui Dracon oikealla puolella, Millicent ja Christine seisoskelivat läheisen pylvään vierellä. Tuo pylväs oli joskus satoja vuosia sitten kannatellut tähän pihan osaan rakennetun siipirakennuksen kattoa. Tarina kertoi, että Salazar Luihuinen oli alun perin aikonut rakentaa Salaisuuksien Kammion tuon siipirakennuksen alle. Dracon mielestä tarinaa tukivat myös paikan käärme-aiheiset suihkulähteet sekä kivilaattojen mystiset kiemuraiset kaiverrukset. Kivilaattojen välistä pilkisteli ruoho siellä täällä, mutta ruoho ei päässyt leviämään sen kauemmas, sillä aurinko harvemmin otti linnan pohjoispuolelle.    Draco nosti katseensa nähdäkseen Crabben ja Goylen. Crabbe seisoi hieman lähempänä häntä kuin juttelevat tytöt, mutta Goyle yritti parhaansa mukaan osallistua tyttöjen keskusteluun nyökyttelemällä päätään niin innokkaasti, ettei Draco olisi ihmetellyt jos tämän paksu niska olisi katkennut.    ”Eikös teillä ole tänään treenit, Gregory?” Millicent kysyi.    Goyle jatkoi tyyliä muuttamatta päänsä nyökyttelyä.    ”Ilmeisesti kyllä,” Christine tirskahti ja loi katseen Dracoon. ”Hei Draco, saako teidän treenejä tulla katsomaan?” tyttö jatkoi kimeällä äänellä katsoen nyt suoraan poikaan.    ”Ainahan siellä on joku minua katsomassa,” Draco sanoi virnistäen ja iski tytölle silmää. Naurettavaa, Draco ajatteli. Luonnollisesti hän ymmärsi miksi kaikki teinitytöt tahtoivat tulla katsomaan hänen harjoituksiaan. Hän piti siitä, että häntä palvottiin, ei siinä mitään. Yli-innokkaat tapaukset olivat kuitenkin rasittavia, ja Christine oli juuri yli-innokas. Sitä paitsi hänen piti tavata Harry huispausharjoitusten jälkeen.    ”Joku?” Millicent kysyi nauraen, ”yleensä siellä on enemmänkin kuin yksi tyttö katselemassa,” tyttö jatkoi.    ”Totta. Mutta ymmärtäähän tuon,” Draco nauroi kylmää nauruaan ja nojautui taakse päin käsiensä varaan tietäen vallan mainiosti, että Christinen silmät seurasivat luvattoman tarkasti hänen vartalonsa taipumista.    Christine kikatti. ”Kiitos hirveästi että saan tulla, Draco,” tyttö kihersi.    ”Tietty,” Draco virnisti.      ”Ensimmäinen viikko takana ja nyt jo näin hiton paljon läksyjä,” Blaise ärähti yhtäkkiä. Kaikkien katseet käännähtivät mustahiuksiseen poikaan.    ”Eihän meille tullut kuin kaksi ainetta ja pari typerää tehtävää,” Millicent sanoi kurtistaen nypittyjä kulmakarvojaan.    ”No…joo,” Blaise mutisi ja loi varovaisen vilkaisun vierelleen.    Draco naurahti ilkeästi. ”Äläs nyt. Kyllä minä osan läksyistäni teen. Ja teenhän minä sitä liemiesitelmää,” hän totesi.    ”Joo, tai Potter tekee,” Blaise hymähti.    ”Toimin erittäin hyvänä arvostelijana ja henkisenä tukena,” Draco sanoi hymyillen.    Luihuiset nauroivat tottelevaisesti. Christine jatkoi kikatustaan muita pidempään.      Draco nojautui eteenpäin polviensa varaan. Puoli tupaa oli tulossa katsomaan muutaman tunnin kuluttua alkavia treenejä. Hänen pitäisi keksiä erittäin hyvä tekosyy häipyä muiden seurasta. Valheen piti olla hyvä, sillä luihuiset olivat omiaan huomaamaan, jos joku valehteli. Draco ei kuitenkaan huolinut liikaa, vaan luotti tässäkin tapauksessa itseensä. Jopa Godric Rohkelikon tyhmä pipo oli kiekaissut hänet luihuiseksi, ennen kuin edes kosketti kunnolla hänen päätään. Tämä luonnollisesti tarkoitti sitä, että koko Englannista ei löytynyt parempaa valehtelijaa kuin hän. *    ”Hyvä, Malfoy!” luudanvarrelle päässyt varalyöjä Bottleck kirkui Dracon napatessa siepin kuudennen kerran. Myös alhaalla katsomossa istuvat katsojat kiljuivat innostuksesta. Yläilmoista Draco näki Christinen pompahtavan jaloilleen ja oli kuulevinaan tuulen kantamana tytön kimeän naurun.    Draco kiepahti surmansilmukan suosiotaan osoittavan yleisönsä iloksi. Hän suuntasi lentonsa ylemmäs antaen viiman tuivertaa hiuksissaan. Toisessa kädessään Draco piti koholla hopeisia siipiään räpyttelevä kultasieppi. Hän rakasti loistaa.    Draco oli lentänyt pienestä pitäen, siinä sai loistaa, näyttää kykynsä, vaurautensa, upean ulkonäkönsä ja lentäessään hän oli sitä paitsi konkreettisesti muiden yläpuolella. Isä oli ostanut hänelle ensimmäisen huippuluutansa hänen ollessaan viiden vanha. Sorjan luutatehtaan erikoisversio Sorja 95 oli palvellut Dracon tarpeita kuitenkin vain muutaman vuoden ja täytettyään seitsemän poika sai lähes joka vuosi uuden luudan. Nyt Draco lensi Tulisalamalla, mutta odotti kuukauden päästä etämarkkinoille saapuvaa Tulisalaman uudempaa versiota. Luciuksen ollessa Azkabanissa hänellä oli täysi käyttövapaus koko suvun rahoihin, eikä heille todellakaan tulisi vararikkoa, vaikka Draco päättäisi ostaa koko joukkueelleen upouudet luudat.    Hän heilautti kättään laskeutumismerkiksi muille luihuispelaajille ja hetkessä kaikki olivat maassa, lukuun ottamatta Crabbea ja Goylea, jotka olivat lentäneet korkeammalle. Dracon kahlittua kultasiepin arkkuun kaadon ja ärisevien ryhmyjen viereen, hän katsahti taivaalle vain todetakseen, että gorillankokoiset pojat olivat leijuneet niin kauas, ettei hän vaivautunut komentamaan ketään hakemaan heitä alas. Olisihan Crabbella ja Goylella koko viikonloppu aikaa leijua Tylyahon torin yllä. Nyt Dracolla olisi sitä paitsi kaksi huijattavaa vähemmän, vaikka hän ei uskonutkaan, että hänen täytyisi panostaa valheeseensa paskaakaan kertoessaan sitä Crabbelle ja Goylelle.    ”Iik! Olet niin uskomaton!” vaaleahiuksinen Christine kiljui juostessaan kohti sankariaan. Draco pakotti kasvoilleen hymyntapaisen ja kääntyi tyttöä kohti.    ”Olet aivan ihana lentäessäsi! En ole ikinä nähnyt kenenkään lentävän noin hyvin!” Christine jatkoi innoissaan ja Draco tapansa mukaan virnisti kuullessaan kehuja.    ”Menen pukuhuoneille vaihtamaan, nähdään vaikka sen jälkeen,” poika sanoi iskien silmää.    ”Oi, joo,” Christine kihersi. Katsomon ensimmäisellä rivillä istuvat luihuistytöt loivat murhaavia katseita hänen suuntaansa.    Draco lähti kävelemään pukuhuoneita kohti ja pystyi tuntemaan niskassaan ei vain Christinen, vaan myös kuuden muun tytön palvovan katseen.    Avatessaan pukuhuoneisiin vievän oven Draco virnisteli itsekseen tyytyväisenä. Hän ei ikinä kyllästyisi kehuihin, ei ainakaan hänen lentotaitojensa ylistämiseen. Tai ulkonäön. Tai älykkyyden. Tai vaurautensa kehumiseen. Tai hänen itsensä kehumiseen yleensä.    Draco oli niin keskittynyt olemaan itsetyytyväinen, ettei hän kiinnittänyt huomiota hieman raolla olevaan oveen astuessaan joukkueenkapteenin yksityisiin pukeutumistiloihin. Lukittuaan oven hän asetti Tulisalamansa oven vierelle seinää vasten ja asteli toisella seinustalla roikkuvan peilin luokse.    ”Tuo tyttö ei ole tainnut nähdä minua lentämässä,” kuului yllättäen ääni Dracon vasemmalta puolelta.    Draco hätkähti. Hän ei ollut odottanut, että Harrylla olisi ollut pokkaa tulla hänen pukuhuoneisiinsa. Hän käännähti ja antoi katseensa kiertää ympäri puolihämärää huonetta, muttei nähnyt toista missään.    ”Väitätkö, että olet minua parempi lentämään?” Draco kysyi mulkoillen ympärilleen. Hän oletti, että Harry oli jossain lähellä, sillä ääni oli kuulunut lähes hänen korvanjuurestaan.    ”En väitä, vaan tiedän sen, Draco,” Harryn ääni sanoi. Draco käänsi katseensa enemmän oikealle. ”Montakos kertaa olet hävinnyt minulle huispauksessa?” näkymättömissä oleva poika jatkoi.    Draco astahti hieman lähemmäksi paikkaa, jossa otaksui Harryn seisovan, mutta kääntyi lähellä olevan penkin puoleen. Hän aukaisi kyynärvarsisuojiensa kiinnikkeet ja laittoi suojat penkille. ”Siihen tulee muutos.”    ”Vai niin. Minkäköhän takia en oikein usko tuohon?”    Draco katsoi olkansa yli ja päätti, missä kohdassa Harry seisoi. Ja kun hän päätti, Harry seisoi siinä, tämä myös seisoi siinä. Hän muisti, kuinka oli verrannut Harryn pituutta omaansa Hagridin typerällä tunnilla ja osasi siksi suunnitella, mihin kohtaa ilmaa tarttuisi. Nopeasti luihuispoika käännähti ympäri, kouraisi nyrkillisen näkymätöntä Harrya kaapuineen ja riuhtaisi pojan kiinni itseensä. Harry älähti ja Draco tunsi tämän henkäisyn kasvoillaan.    ”Tiedätkös, on olemassa kaksi tapaa tunkea luudanvarsi perseeseesi. Olen päättänyt toteuttaa ensimmäisen tavan, mutta sinusta riippuu toteutanko myös toisenkin tavan. Uskoisin sen sattuvan kipeästi,” Draco sanoi sihisten hampaidensa välistä. Samalla hän vetäisi vasemmalla kädellään näkymättömyysviitan hupun pois Harryn päästä. Viitta valahti Harryn hartioilta lattialle.       Harryn ilme oli näkemisen arvoinen. Kasvoilla oli häive leveästä virneestä, hiukan laajentuneet silmät kuitenkin paljastivat Harryn hämmästyneen. Mustat kulmakarvat olivat hieman kurtussa ja katse, jonka hän loi Dracoon oli sekoitus huvittuneisuutta, hämminkiä ja epäuskoa.    Draco kohotti oikeaa kulmakarvaansa.    ”En kaipaa mitään ylimääräistä perseeseeni, kiitos vain,” Harry sai sanottua.    Draco vei vasemman kätensä toisen niskalle ja tunsi kuinka niskavillat nousivat pystyyn.    ”Kaikkeen tottuu, Harryseni. Ja sinähän et siitä päätä,” hän sanoi astetta matalammalla äänellä.    ”Kuka sitten? Sinäkö?”    ”Minä,” Draco totesi, itsevarmuus suorastaan tihkui hänen äänensävystään.       Harry nosti kätensä, työntäen Dracon kauemmas ja vetäytyen pois tämän otteesta. Hän ojentautui poimimaan näkymättömyysviitan lattialta. ”Sinä, sinä, sinä. Koska opit välittämään muistakin ihmisistä? Nytkin sinulla on liian monta rautaa tulessa,” Harry tuhahti.    Draco kurtisti kulmiaan luoden katseensa hetkeksi lattiaan. Hän nosti katseensa kuitenkin nopeasti Harryyn ja kallisti päätään. ”Se toinen rautahan on Christine. Mutta kuka on ensimmäinen ?”    ”Öh,” mustahiuksinen poika äännähti, mutta Draco keskeytti hänet.    ”Väitätkö, että meillä -,” Draco osoitti ensin itseensä ja sitten edessään seisovaan Harryyn, ”on jotakin?”    ”En,” Harry sanoi hätäisesti.    ”Tuo sinun kieltosi tuli aika nopeasti,” Draco totesi luoden kulmiensa alta katseen toiseen.    Harry ei sanonut mitään, tuijotti vain Dracoon.    Tuhahtaen Draco istuutui puupenkille ja alkoi avata jalkasuojuksiaan. Harry seurasi hänen liikkeitään hiljaisena. Kerättyään huispaussuojuksensa yhteen Draco vei ne synkän näköiseen kaappiin, joka seisoi peilin vieressä. Sitten hän palasi penkille ja oli aikeissa aloittaa vaatteiden vaihtamisen, kun ovelta kuului koputus.    Draco käännähti ympäri ja viittoi Harrya olemaan hiljaa.    ”Dracoo! Tuletko sinä pian?” Christinen luonnottoman korkea ääni kuului oven takaa.    Draco loi hiljaisen katseen Harryyn ja sitten kaappiin, johon oli vienyt suojansa. Luihuispoika loi uudestaan katseensa Harryyn, joka ei näyttänyt innostuvan ideasta. Poika risti kätensä rinnalleen ja pudisti päätään. Draco nyökytteli päätään voimakkaasti ja viittoi kaapin suuntaan.    ”Draco! Draco, oletko sinä siellä? Oletko kunnossa? Draco?” Christine kiljui niin, että hänen äänensä kokosi entistä korkeammalle. Tyttö koputti uudemman kerran oveen ja alkoi sitten hakata ovea avokämmenin.    Draco harppoi mahdollisimman äänettömästi Harryn luokse ja tarttui tätä olkapäistä. Hän yritti kammeta toista paikaltaan, mutta Harry tarttui häntä vuorostaan olkapäistä. Draco yritti saada Harrya liikkumaan kaapille päin ja Harry yritti työntää hänet pois.    ”Draco?! Voi Draco, onko kaikki hyvin? Kestä vielä vähän aikaa, menen hakemaan apua!” Christine vikisi hädissään ja kohta kuului, kuinka tytön juoksevat askeleet loittonivat pois pukuhuonetiloista. Christine kiljui mennessään jotain Dracosta ja levinneestä huulipunasta, sekoittaen Dracon ja oman hätänsä.    ”Nyt olet hiljaa, seuraat perässäni ja teet niin kuin minä sanon,” Harry sähähti ja päästi irti Dracon käsivarsista. Draco aukaisi suunsa väittääkseen vastaan, mutta sulki sen tajutessaan, mitä Harry teki. Rohkelikko vetäisi luihuisen kylkeensä kiinni, heilautti hopeisena lainehtivan näkymättömyysviitan heidän ylleen.    Harry lähti harppoi pukuhuoneen ovelle ja Draco tajusi pysyä tämän askelissa. Harry ojensi kätensä, avasi lukon ja riuhtaisi oven auki. Pojat astuivat yleisiin pukuhuoneisiin, kiiruhtivat huoneiden läpi Christinen auki jättämistä ovista. Päästessään ulosvievään käytävään he näkivät nurkan takaa ilmestyvän vauhkoontuneen luihuislauman. Christine juoksi käsiään heiluttaen joukon kärjessä kiljuen ”Draco! Draco!”    ”Voi elämä,” Harry tuhahti hiljaa. Draco vilkaisi vasemmassa kyljessään kiinni olevaa poikaa, joka tuijotti kauhuissaan olevaa luihuisten joukkoa suu auki.    Tajutessaan, että Christinen johtama joukko vei käytävän tilan lähes seinästä seinään, Draco kietaisi vasemman kätensä Harryn vyötäisien ympärille ja he painautuivat kiinni seinään. Viitan alla oli ollut ahdasta jo kävellessä ja Draco oletti, että Harryllakin oli aika kuumat oltavat hänen painaessaan tämän itsensä ja seinän väliin. Ainakin Harryn keho tuntui lähes kuumeiselta hänen omaa kehoansa vasten.    Christine, Blaise, Millicent, Pansy ja kuusi muuta tyttöä ja koko luihuisjoukkue, lukuun ottamatta Crabbea ja Goylea rynni viitan alle piiloutuneiden poikien ohi, niin että lattia tuntui tärisevän. Draco, joka oli kääntänyt selkänsä käytävälle tunsi ainakin kahdesti jonkun tupatovereistaan koskettavan takapuoltaan, jolloin hän vaistomaisesti työnsi lantionsa aina vain enemmän kiinni Harryn lantioon. Harry ähkäisi ja kuuma ilma karkasi Dracon korvan ohi.    Kun perää pitävä pitäjä Derren oli juossut ohi, pojat jäivät huomaamattaan paikoilleen vielä hetkeksi. Draco tunsi Harryn hengityksen niskassaan ja hän tunsi voimakasta sykettä jalkovälissään. Hän tunsi myös, ettei hän ollut ainut, jonka veri oli yhtäkkiä kerääntynyt yhteen paikkaan.   ”Tuletko?” käheä ääni kuiskasi Dracon korvaan.   Draco kurtisti kulmiaan. ”Kyllä sinun täytyy tehdä vielä vähän muutakin.”   Harry käänsi kasvonsa, nähdäkseen Dracon ilmeen. Poikien nenänpäät melkein koskettivat toisiaan. Harry tarkasteli hetken jäänharmaita, tavallista lämpimämpiä silmiä, virnisti ja painoi varovaisen suudelman Dracon lämmenneille huulille.   Draco katsoi Harryyn ihmeissään ja virnisti sitten leveästi.  ”Mennään nyt, ennen kuin ne tulevat takaisin,” Harry kuiskasi.   Draco siirtyi pois Harryn päältä vetäen tämän mukanaan. Käsi edelleen Harryn vyötäröllä Draco lähti johtamaan heidän kulkuaan ulko-ovea kohti.   ”Miksi he tulisivat takaisin?” hän kysyi.   ”He varmasti hakevat Kalkaroksen paikalle huomatessaan, ettet olet pukuhuoneessa,” Harry mutisi hiljaa.   ”Aah, tietenkin. Olenhan niin tärkeä henkilö,” Draco virkkoi virne leviten kasvoillaan. Hän vetäisi Harryn lähemmäksi itseään, eikä tämä tehnyt elettäkään siirtyäkseen kauemmaksi.        

Avainsanat: harry potter ficci kirjoitukset kirjoittaminen laura kuoppala fanfiction ääni ystävä yritä ympäri ymmärtää ylle ylimääräistä yksin weasley vuosikurssi vuosi voittaa voi virallinen viikonloppu viikko viettää viedä vesi versio veri vastustaa vasen varaa vanhempi vanhemmat vanha valita valhe valaistus vaate upea vaalea usko ulkonäkö ulko tänne tälläiset tähtitorni tyyli tyylikäs tyttö tylypahka tyhmä tyhjä tuuli tupa tuntua tunti tuntea tuli tuki treenit treeni toteuttaa torni tori toivo todeta tila teksti tehtävä syvä syntyä synkkä suku suurempia suunnitella suu sormi sopia teet teen tavata tapa tarvita tarttua tarkoittaa tarina tapahtua takka tajuta taivas taistelu tahtoa rating rakkaus rakkaat rakentaa rakastaa pöytä päästä päähän päivä pysyä pystyä pylväs sivu sirius sinä silmä siivota seura selkä sekoittaa sekoittaen sekaisin seinä seinusta saada ruoho risti reuna rauta puoli puna professori potter postaus porras polvi poika pitää pituus pistettä pipo pimeys piha pieni pesu perjantai penkki peili pari paras panostaa palata paksu ovi ostaa osallistua oppilas oppia näyttänyt onko ongelma omaisuus odottaa näyttää nähdä näemmä nurkka niska netti nenän nenä nc nauraa märkä männynkäpy muuttua muutos muutama muut musta mukava muka muisti mitä minä miettiä mieli metsä merkittävä menettää mcbain malfoy lämpö laski laittaa käärme lattia luku lupaus lupa luokka lukko lucius linna liikkua liike lihas laura käsi kääntää käytännöllinen kävellessä kävellä käsittää kylmä kyky kuusi kuuma kuukausi kuu kuollut kulmakarva koulu kirja koski korva korkea konkreettinen koko koira kohdassa kivi kirjoittaa keskustelu keksiä kehu keho katto katsoa katse kasvo kalkaros kaivaa kaappi kappi jälki juoksu juoni juosta joukko johtaa jatkaa isä istua iso innokas iltapala ilmoittaa ilme ilma ikkuna ihminen ihana idiootti häntä hän hymyillä huuli huone huolellinen hopea homo herra henkilökohtainen henkilö heittää harry hagrid goyle foorumi esine englanti elämä draco crabbe christine blaise avata automaattinen aurinko aste arvio antaa ansaita alue alkaisi ajatus aivot aine aika aiheuttaa aito


blogivirta.fi