Tänään on 20.09.2019 21:04 ja nimipäiviään viettävät: Varpu, Vaula ja Erna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Mitä Missä Milloin:

22 muistoa

Julkaistu: · Päivitetty:

Tässäpä mukava meemi, jonka nappasin Kanervan vanhoista postauksia lukiessani. Jos nappaat, lisää tuohon 22. kohtaan joku oma muisto. 1. Kampa Pienenä kun käytiin isä, äiti ja minä saunassa, halusin aina saunan jälkeen olla kampaaja ja laittaa isän tukkaa. Isällä on luonnonkiharat hiukset ja niille on ominaista että jos kampaa yhteen suuntaan, ne menevät laineille, jos taas toiseen suuntaan, hiukset muodostavat yksittäisiä kiharoita. Isin tukan laittaminen oli yksi ihanimpia asioita pienenä ja kadehdin kovasti hänen kiharoitaan. Oma tukkani oli ohut ja vaaleaa huttua. Vanhemmiten se on kyllä tummunut, mutta paksua tuo ei edelleenkään ole. 2. lintu Minulla meni kauan hahmottaa ettei varis olekaan valkoinen ja harakka harmaa. Mielestäni niille oli niin luontevat muistisäännöt kun ne alkaa samoilla kirjaimilla. Mutta ei, nepä onkin toisin päin. No voi pöh. Aikuisiällä muistan sen aina niin että se oikea nimi on se toinen kuin mitä ekana loogisesti luulisi... 3. Meri Olen aina asunut sisämaassa, joen lähellä. Isin kotipaikka on joen rannalla ja kummien mökki on järven rannalla. Merestä ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa. Mikä meri? Se on se juttu josta puhutaan kirjoissa ja televisiossa. Ai niin, kävimme lapsuudessani laivalla Uumajassa, silloin kun sinne vielä meni lautta. Lautta heilui huomattavan paljon. Saan matkapahoinvointia autossakin, joten sen laivan keinuminen oli vähän äklön tuntuista mahassa. Onneksi ei tullut hirveän huono olo. 4. Kitara Kun aloitin koulun, olin ensimmäiset puoli vuotta keskustassa opettajien harjoittelukoulussa ja siellä kävi joku harjoittelijapoika laulamassa meille Puff on lohikäärme ja soittamassa kitaralla. Sen minä muistan tarkkaan. Poika oli oikein söpö. 5. Kello Kotona oli ihana seitkytlukulainen vihreä kello keittiössä ja siitä katsottiin aikaa aamulla kun oltiin lähdössä kouluun. Olohuoneessa oli isompi kello, jonka isi sai 50-vuotis lahjaksi ja se löi aina tasatunnein. Siitä kuuntelin illalla joko pitää mennä nukkumaan. Omaa kelloani en muista, taisin hävittää rannekelloni helposti. 6. Oksentaminen Kerran pienenä oli niin huono olo, että heräsin yöllä kesken unien tunteeseen että minua oksettaa. Huoneeni oli aivan vessan vieressä, joten kauas ei tarvinnut mennä, mutta olo oli niin kauhea että laitoin kädet esteeksi suun eteen ja juoksin vessaan. En aivan kerennyt. Isi siivosi eteisen seinät ja lattian. Myös ala-asteella kerran yritin sinnitellä pahaa oloa vastaan ja meinasin etten nyt kyllä oksenna. Juuri kun päästiin koulusta kotiin ja kaikki oli käytävällä reppuineen, minä laattasin. Kauniisti koulun ulko-oven viereen, sisäpuolelle. Tietysti. 7. Mummo On jotain mitä minulla ei koskaan ole ollut. Äidin äiti kuoli kun äiti oli vielä lukiossa ja isän äiti asui kaukana pohjoisessa. Ja isän äiti oli ahku eli mummo saameksi, mutta siis ei mummo. Ahku oli ahku eikä koskaan sellainen hahmo kuin muiden kertomusten mummot. Isän vanhemmat olivat jo vanhoja kun minä olin nuori ja siinä vaiheessa kun aloin jotain tajuamaan, oli addja (=isoisä) jo kuollut ja ahku dementoitumut ja höpötteli vaan itsekseen saameksi. 8. Kirja Minä rakastin prinsessatarinoita pienenä. Katsoin kuvia ja piirsin itse prinsessoja. Muistan tarkkaan usean kirjan kuvat, ja kirjat olivat mielessäni arvojärjestyksessä sen mukaan missä oli kauneimmat kuvat. Minulla oli kuvamuisti jo pienenä. Anni Swanin sadut -kirjassa oli todella kaunis kansi. Ja Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään lumosi minut rei'illään, jotka veivät aina johonkin uuteen jännittävään seikkailuun. 9. pipo Kahdeksankymmentäluvun lapsena minulla oli isotupsuinen pipo, turkoosi sellainen. Huh. Onneksi se ei ole tallessa. Hienompi oli ketunkoipilakki, joskin sekään ei mielestäni ollut mitään verrattuna muiden tyttöjen ketunkarvahattuihin, jotka olivat pörheitä ja oikein söpöjä. Näin jälkeenpäin miettien oli se muoti jotenkin niin neuvostoliittovaikutteista silloin. 10. matematiikka Minä olin hyvä matematiikassa jossakin vaiheessa. Varmaan ala-asteella. Sitten taidot jäivät jälkeen vaatimuksista ja kirjoitin lukiossa vain lyhyen matematiikan. Ainoa mistä olen iloinen on päässälaskutaitoni. Köyhyys yhdistettynä opiskelijaelämän venymiseen ovat treenanneet aivoni ajattelemaan prosenttilaskuja ja yhteenlaskuja luontevasti ja nopeasti kaupassa. Näppärää. 11. metsä Kun 80-luvulla muutimme pois keskustasta kasvukeskukseen, tuli metsä lähelle. Naapurin pihan jälkeen alkoi metsä ja siellä riitti tilaa leikkiä ja keksiä kaikenlaista. Metsästä löytyi myös kaksi valtavaa muurahaiskekoa, isompia kuin porukan pienimmät lapset. Siellä tehtiin vaikka mitä, seikkailtiin ja leikittiin intiaania, etsittiin aarteita ja rakennettiin mökki. Muistan kerran löytäneeni joltakin tippuneen snickersin. Siitä oli jo haukattu, mutta se ei menoa haitannut. Mitä metsä antaa se otetaan ilolla vastaan. Nykyään lapsuuteni metsä on rakennettu täyteen rivi- ja pienkerrostaloja. 12. Ukkonen En muista pelänneeni ukkosta. (Itseasiassa muistan aika vähän lapsuudestani, siksi tämä meemi olikin kiinnostava.) Muistaakseni laskin aina että kuinka lähellä ukkonen oli ja yritin ikkunasta nähdä salamoita. 13. Hiukset Olin ihan otsatukaton pienenä varmaan viisivuotiaaksi asti. Minulla kasvoi valkoisia haituvia päässä, lähinnä takaraivossa ja päälaella. Olin hupsun näköinen tenava. Myöhemmin kun hiukseni kasvoivat, äiti parturoi niitä ja oli varmasti osasyyllinen nörtti-imagooni 80-luvun muotipaineissa. Karmeinta oli vuosia jatkunut kotipermanenttikierre, jonka katkaisin lopulta vasta lukion jälkeen laittamalla rastat. 14. Veli "Pysy aina pikkuveljenä, älä koskaan miehisty, en meidän taloon lisää aikuisia halua..." Minun pikkuveljeni syntyi keskosena ja ressukalla oli veressään eri reesustekijä kuin äidillä, joten meni pienen veret kaikki vaihtoon. Kaiken sen ruljanssin jälkeen vauvan aivot olivat olleet liian kauan ilman happea: tuloksena pieni kehitysviivästymä. Pikkuveljeni on aina pikkuveli, sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta hyvä tyyppi se on kyllä. 15. Ikkuna Meidän 80-luvun omakotitalossamme oli isot ikkunat. Istuin omassa huoneessani ja katsoin ikkunasta ulos takapihalle. Joskus siellä oli vihreää ja omenapuun taimet näkyi, joskus lunta niin paljon että melkein ikkunan tasolle ylsi. Kerran siellä oli poroja. 16. Kalenteri Yläasteella ostin ystäväni kanssa teinikalenterin eli teinarin ja siihen kirjoitettiin kaikki ihastukset ja kuka katsoi ketäkin siellä välkällä ja mitä kivaa tehtiin illalla. Äidin vanhin sisko osti meidän perheelle aina joululahjaksi kalenteripyyhkeen ruotsin puolelta. Nykyään ne pyyhkeet taitavat olla joidenkin keräilykohde. 17. Puuro Meillä syötiin kaurapuuroa. Mie olin ronkeli enkä suostunut syömään mitä vain. Sain toisinaan suklaamannapuuroa. Isä laittoi itselleen kauravelliä, sellaista johon laittoi vaan kourallisen hiutaleita ja paljon vettä. Se oli mielestäni epäilyttävän näköistä limaa. Jouluna saatiin herkkua kun oli riisipuuroa. 18. Nenäliina Isällä oli muutama kangasnenäliina, sinertäviä ja vihertäviä, raidallisia liinoja. Minulla ei ollut, taisin käyttää paperinenäliinoja. Nyt aikuisena tiedän että nuhanenälle hellintä on kangasnenäliina, sellainen mukavan kulunut ja pehmeä. Yritän ostaa niitä kirppareilta aina kun vaan löydän sopivan hintaisia. 19. Kynsilakka Äiti lakkasi kynsiään mitä korneimmilla kasariväreillä. Helmiäishohtoista violettia, sähäkkää pinkkiä, kirkuvaa purppuraa. Sellaisen värisiä kynsilakkoja meillä oli vessan hyllyllä ja niitä en nykyäänkään voi sulattaa. Karmaisee kun ne samat värit tulevat takaisin muotiin. 20. Taulu Äiti on käynyt Ateneumin eli yliopistotason taidekoulun. Meillä oli paljon tauluja ja kuvia seinillä. Parhaiten muistan piirustuksen, jossa on maisema, kelo ja sen oksalla pöllö, joka katsoo suoraan katsojaan. Todella realistinen lyijykynätyö. 21. Auto Minun muistoissani auto on oranssi. Meillä oli kaksi oranssia autoa peräkkäin, ensin vanha pyöreänmallinen 2-ovinen Saab ja sen jälkeen 2-ovinen Volvo. Nämä autot olivat mielestäni maailman parhaita ja ei vähiten värin takia. Kun isä ja äiti olivat eräällä etelän reissullaan vaihtaneet oranssin Volvon valkoiseen nelioviseen versioon, sydämistyin järkytyksestä pitkäksi aikaa. Kuka nyt valkoiseen vaihtaa?! 22. Lelut Minä olin barbie-tyttö. Eikä mikään muka-barbie kelvannut, vaan vain aito ja oikea oli hyväksyttävää. Itselläni oli useita nukkeja ja ainoana lapsena (ensimmäiset 8 vuotta) sainkin yleensä sen nuken, jonka halusin. Tein nukeille omia vaatteita. Minulla oli kokonainen pussillinen vaatteita, jotka olivat kangaskaitaileita. Niiden pukemiseen piti muistaa tietty tapa kääriä se nuken ympärille.... Lopetin barbien kerääminen yläasteella siinä vaiheessa kun niitä oli 20. Tai ehkä 21. tai 22....

Avainsanat: lapsuus testit äiti ystävä yrittää väri värisiä vuotis volvo voi violetti vihreä vessa veli vauva varis vanha vanhin vanhemmat valkoinen vaihto vaihe vaate riisipuuroa rakentaa pöllö puuro puoli puff porukka poro poika pohjoinen pitää pipo pinkki pikkuveli piirtää piha pieni peräkkäin perhe pehmeä ostaa oranssi opettaja onni olohuone olo olin oksa nörtti vaalea uni ulko ukkonen tyyppi tyttö turkoosi tuli tukka tove tietty televisio taulu tapa talo taimi taito söpö syödä suu sulattaa sisämää sisko seinä saunassa sauna salama satu saad ruotsi näköinen nähdä nuori nukke nimi naapuri mökki muutama muoti muodostaa mummo mukava muka muisto muistaa mitä minä metsä meri matematiikka maisema maha luonteva limu lukio lohikäärme lintu leikkiä lautta lattia lapsi laiva laittaa lahja köyhyys käyttää käsi kynsilakka kuva kuunnella kuollut kuolla kulunut kitara kirpputori kirj kirja kiinnostava keskusta kello keksiä keittiö kauppa kaunis kauhea kasvaa kansi kanerva kampaaja kalenteri järvi juttu juosta joulu joululahja jokiu jansson isä koulu kotona kokonainen aito ainoa aikuinen aika aarre barbie auto asua aste antaa anni ala aivot harakka hahmo etelä eteinen isi iloinen ilta ikkuna ihana hylly huono hiutale hiukset herkku harmaa


blogivirta.fi