Tänään on 23.09.2018 05:11 ja nimipäiviään viettävät: Mielikki ja Tekla. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Rita:

Tuire Malmstedt, Pimeä jää

Julkaistu: · Päivitetty:

Teos: Pimeä jää Kirjailija: Tuire Malmstedt  Kustantaja: Myllylahti (2018) Laji: Psykologinen jännitys Sivuja: 350 Luin tätä rikosromaania  aamuisin ennen töihin lähtöä, pieninä pätkinä. Vihdoin pääsin siihen kunnolla sukeltamaan viikonlopun koittaessa. Jännitys tiheni tihenemistään. Tuskin saatoin hengittää. Kutkuttavaa, kihelmöivää, kiduttavaa. Silmät ymmyrkäisinä seurasin miten tarina sulkeutui. Murhaajan uhrit olivat lapsia, hän surmasi pieniä tyttöjä ja asetteli heidät katiskaan. Viimeistä uhria ei tullut. Hänet pelastettiin, vaikka vähältä piti. Helpotukseni purkautui kyynelinä. Itkeä tirautin hiukan. Voi sinua, Tuire Malmstedt, kun kirjoitit niin elävän tarinan.  Kustantajan esittely: Klik .      Kirjan rakenne toimii. Pääpiirtein olemme Savonlinnassa vuonna 2017. Käymme vuoden 1882 Alaskassa erinäisiä kertoja, myös pääsemme Suomen seuduille vuonna 1948.  Kerronta on ihailtavan selkeää ja eloisaa. Poliisit Isa Karos ja Niiles Aarnikoski liikkuvat kalastajakylän maisemissa ja pähkäilevät outoa rikossarjaa. Väärentämättömän dekkarin tutut elementit pilkistävät juonen lomasta; rikostutkinta etenee, juuttuu aikaajoin, löytyy uusia johtolankoja, uusia epäiltyjä. Murhien tausta keriytyy auki, samoin Isan tausta ja hänen elämänsä taakat siviilissä. Tutkijoita johdetaan harhaan, samoin lukijaa. Kiemuroita ja kiharoita. "Lumikenkäjälkien päälle oli astuttu monessa kohtaa, mutta mitään epäilystä siitä ei ollut. Murhaaja oli tälläkin kertaa liikkunut lumikengillä. Samanlainen koru kuin aiemmilla uhreilla, ja samanlaiset lumikenkien jäljet. Mutta ei yhtäkään johtolankaa, joka veisi meitä eteenpäin tutkinnassa, tai loisi uusia tutkintalinjoja. Epätoivo kalvoi vatsassani. Kyykistelin veneen vierellä ja yritin etsiä katseellani jotain, mitä tahansa, mikä voisi muuttaa tutkinnan suuntaa."   (Sivu 248.) Keskellä kirjaa tajuan kuka murhaaja on. Selvä tapaus. Nyt vain katsomme miten, missä ja milloin. Kiinnostavaa. Paitsi että tottakai olin väärässä. En olisi millään, en sitten millään, voinut arvata että murhaaja olikin... ups, eipäs laverrella.  Näitä asioita arvostin: Kaikkea tuli sopivassa tahdissa, kuvottavat ja riipaisevat kohdat olivat harvassa, lasten kuolemat olivat lempeitä, jopa surullisen kauniita. Sudenkorento näytteli osaa tarinassa. Kaunis, hauras... ja paljon muuta. Miten voimme suojella lapsia? Miten voimme pelastaa lapset? Autistisen lapsen arvoitus, ihana sisäinen äly ja oivalluskyky.  Lapsen viattomuus.  Ihan vielä romaanin lopussa, viimeiset kaksi sanaa yllättivät minut, saivat minut pysähtymään. Mahtava oivallus. En tullut lainkaan ajatelleeksi. Pimeä jää. Kaksoismerkitys.  Tuire Malmstedt, annan sinulle 11 pistettä kymmenestä. Laatudekkari. Upea suoritus. Olen ihailijasi. Jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa. 

Avainsanat: kirjat dekkarit äly voi viikoloppu vene ups upea uhri töihin tyttö tuttu tuli teos tausta tarina tapaus tahti suoritus suomi suojella sivu sisäinen savonlinna sarja rakenne päästä psykologi poliisi pistettä pimeä pieni pelastaa olin odottaa muuttaa murhaaja mitä maisema mahtava lukija liikkua lapsi laji kustantaja koru kirja kirjailija kiinnostavaa kaunis jää jäljet juoni johtaa itkeä ihana hän hengittää etsiä esittely elämä dekkari arvata aamu 2017


blogivirta.fi