Tänään on 20.09.2018 23:48 ja nimipäiviään viettävät: Varpu, Vaula ja Erna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Hektisen arjen keskellä parisuhdetta voi ylläpitää, vaikka puhumalla sorsan kakasta.

Julkaistu: · Päivitetty:

Me kävimme tänään mieheni kanssa hartaan dialogin siitä, onko sorsan kakka vihreää vai ei. Kaikki lähti siitä, kun vauvan pyyhkeessä oli jotain vihreää mönjää, jonka kuittasin olevan sorsan kakkaa. Avokadoahan se oli, mutta siitä pääsimme keskusteluun (lue: jopa vänkäämiseen) siitä minkä väristä sorsan tuotos on. Jep, puhuminen parisuhteessa on todella tärkeää. Monesti saa lukea miten keskusteluyhteys vanhempien välillä katoaa pikkulapsiarjen keskellä ja miten tärkeää se puhuminen parisuhteen kannalta on. Olen aivan samaa mieltä, joskin haluan lisätä sen ettei sillä puheenaiheella oikeasti ole kovinkaan suurta merkitystä. Itseasiassa näin univelkaisena kolmen lapsen flunssaisena äitinä voin myöntää, että itse ainakin välillä oikein kartan kaikkea kovin syvällistä suhdepohdintaa tuon kumppanini kanssa. Nimittäin on pakko myöntää, että minä - itseasiassa me molemmat - olen hyvin helposti kinastelun tielle lähtevä, kun olen väsynyt.  Minulle sillä puheenaiheella ei ole niin merkitystä. Kunhan sitä puhetta on. Kaikki kuitenkin on meillä hyvin, vaikka yhteistä aikaa eri juurikaan ole.  Kun rojahdan illalla väsyneenä sohvalle toisen viereen, en jaksa ruveta analysoimaan parisuhteemme tilannetta kovinkaan syvällisesti. Mitä kuuluu, miten menee, mitä Netflix sarjaa katsellaan. Ja siinä se sitten melkein on. Tai sitten aloitamme esimerkiksi sen keskustelun kakasta. Kaikki parisuhteen turhanpäivänen analysointi on ajan ja jaksaminen tuhlausta tässä elämäntilanteessa. En halua kaivaa väkisin niitä ongelmia, jos niitä ei oikeasti välttämättä edes ole. Mikä nimittäin on oikeasti ongelma ja mikä vain väsymyksen ja stressin tuotos? Parisuhteelle asetetaan usein todella kovia odotuksia jopa pienten lasten kanssa. Että sitä aikaa pitää olla ja ottaa, vaikka jaloissa pyörisi lapsilauma. Pitää muistaa jutella, kiehnata kainalossa ja harrastaa sitä seksiä. Pakko tai muuten olette ne tilastovanhemmat jotka eroavat lasten ollessa pieniä. Kun todellisuudessa ei vaan aina jaksa ja pysty. Ja se on ihan okei. Parisuhteen ei mielestäni tarvitse kukoistaa, kun lapset ovat pieniä. Mielummin keskityn siihen, että meidän perhe kukoistaa. Univelasta ja hektisestä arjesta huolimatta me olemme onnellisia. Meidän perhe toimii. Ja se me kattaa meidät kaikki viisi. Usein kehotetaan nauttimaan arjesta eri elämän osa-alueilla. Miksi parisuhteen pitäisi - jos kirjoituksiin on uskominen - olla sitten aina sitä juhlaa? Parisuhteen arkikin voi olla juuri sitä parasta. Se on asenteesta - ja toki myös luonteesta - kiinni. Kyllä me ollaan me kaksi. Aina välillä. Me juttelemme - muustakin kuin kakasta - ja muistamme toisiamme suukoin ja halein. Me tappelemme, me sovimme. Olemme ja elämme parisuhteessa. Koitamme saada toisemme nauramaan mahdollisimman paljon ja kerromme, että kyllä tästäkin taas selvitään. Oli kyse sitten flunssasta, riidasta tai kilometrin mittaisesta kauppalistasta. Meille tulee vielä aikaa. Ei mene kuin hetki ja me voimme istua iltaisin viinilasit kädessä keittiönpöydän ääressä pohtimassa syntyjä syviä meidän parisuhteemme päänmenoksi. Vaan nyt on aika nauttia lapsista ja koittaa siinä samalla muistaa välillä myös sitä toista. Pienten lasten kanssa talo on täynnä rakkautta. Ja vanhempien parisuhteen pitäisi olla täynnä tahtoa. Tahtoa olla yhdessä, vaikka välillä tuntuu, että se arki polkee kunnolla parisuhteen maahan. Arki kyllä rauhoittuu ja sitten on taas teidän - ja meidän - aika. Siihen asti kannattaa puhua kakasta ja kaikesta muusta kivasta ainakin sen verran, ettet unohda kokonaan kuka se toinen on.  Kahden viikon päästä me päästään kahdestaan johonkin. Tuntikaupalla puhetta erilaisista kakoista ravintolan pöydässä. Kyllä kelpaa. Ensin täytyy kyllä varmaan esitellä toisimme. Tino, Timo, Tomi...Ei kun mikä se mieheni nimi nyt taas olikaan. Vitsi vitsi. Kyllä minä hänet muistan. Ellen sitten nimeä tai kasvoja tunnista niin ainakin hänen vaatteensa. Kun niitä minä täällä kerta pyykkään sormet verillä joka päivä vaikkei kasvotusten ehditä tavatakkaan. HAH. Summa summarum: Meidän parisuhde on aika arkinen ja väsynyt tällä hetkellä. Mutta silti onnellinen. Vaikka aina ei ole aikaa olla kaksin, se ei tarkoita etteikö parisuhde voisi toimia. Naurattaa. Yritin etsiä meistä yhteiskuvaa tähän postaukseen. Turhaan. Joten minä piirsin hänet vierelleni. Hästäkki vain pikkulastenvanhemmattajuu.

Avainsanat: arkinen arki aika kartta kaivaa kainalo jutella jalka istua ilta hetki harrastaa flunssa etsiä esitellä esimerkki erota erilainen elämä ellen asenne lapsi käsi kova kilometri keskustelu kattaa kadota parisuhde ottaa onnellinen onko ongelma odotus nimi netflix nauttia naurattaa muistaa mitä minä mies me lukea lisätä pitää piirtää pieni perhe ruveta ravintola rakkaus pöytä päästä päivä puhua puhe postaus saada vanhemmuus mielipide kuulumisia äiti ylläpitää väsynyt väri voi vitsi vauva unohtaa tässä tomi timo tarvita talo tahtoa summa stressi sorsa sormi sohvalle seksi sarja


blogivirta.fi