Tänään on 16.11.2018 07:05 ja nimipäiviään viettävät: Aarne, Aarno, Aarni, Arne, Arnold ja Arna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Liiolii:

Viron kansallismuseossa

Julkaistu: · Päivitetty:

Olen nyt käynyt kahdesti täällä Tartossa Viron kansallismuseossa. Ensimmäisen kerran katsastamassa näyttelyt, toisen kerran kansanlaulutyöpajassa. Kansallismuseo, Eesti Rahva Muuseum eli ERM oli kyllä yksi tämän reissun odotetuimmista kohteista. En joutunut pettymään, museo on upea! Valtaisassa betonirakennuksessa on kaksi perusnäyttelyä, joista ensimmäinen, Uurali kaja eli 'Uralin kajo', esittelee suomalais-ugrilaisia kansoja. Tämä osa näyttelystä oli ehdoton suosikkini. Olen opiskellut muinoin hieman kansatiedettä, joten tuttuja juttuja oli paljon. Kuitenkin se, miten asiat esitettiin näyttelyssä, oli jotain ihan ainutlaatuista. Tällainen sinisenä kimmeltävä joki johdatteli tutustumaan suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Valokuvaräpsyistä ei saa oikeaa kuvaa näyttelyn tunnelmasta. Kielisukulaisiiin tutustuttiin kulkemalla reittiä hämärissä näyttelytiloissa. Äänimaailma oli luotu todella hienosti. Alussa kukkui käki, kuului kansanlaulua ja puhetta, oli mökki, jonne sai sai mennä sisään ja siellä kuului kuorsausta uuninpankolta! Esineet olivat toki vitriineissä pleksin takana, mutta oli paljon vuorovaikutteista multimediaa, videoita ym.  Pohjoisia suomalais-ugrilaisia kansoja esittelevässä tilassa minulla meni oikeasti kylmät väreet, sillä tunnelma lähes pimeässä tilassa oli niin vaikuttava. Susi ulvoi, kuului joikua. Olisin voinut viipyä näyttelyssä vaikka kuinka pitkään. Näyttelyn toinen osa Kohtumised eli 'kohtaamiset' esittelee Viron historian alkaen nykypäivästä ja edeten vähitellen yhä vanhempiin kerroksiin, lopulta kivikaudelle. Valtavassa näyttelytilassa on täälläkin nykytekniikka sulassa sovussa vanhojen esineiden kanssa. Esillepano on väljä. Yksi vitriini on täynnä erilaisia kenkiä ja niihin liittyviä kertomuksia. Tarinallisuus ja elämyksellisyys korostuvatkin museossa erityisen paljon. Tavallisten ihmisten arkielämä ja siihen kulloinkin liittyneet esineet on tuotu hienosti esille. Olin iloinen myös nähdessäni museossa virolaisen pyhän marttyyripiispa Platonin (1869-1919) jumalanpalveluspuvun. Tässä kuvassa taas pioneerihuivi neuvostoajalta. Yksi osa näyttelystä esitteli virolaisia mattoja tai ehkä paremminkin rekipeitteitä oman aikansa kuvastajina. Huono kuva, mutta jotenkin pysäyttävä peite. Siihen on kirjattu Stalinin miete: "Neuvostopatriotismi yhdistää kaikki maamme kansat ja kansallisuudet yhdeksi veljelliseksi perheeksi". No, oman aikansa tuote tämäkin. Alla vielä yksi kuva, joka ehkä näyttää myös sen, miten vanhat museoesineet ja uusin teknologia yhdistyvät Viron kansallismuseossa. Vähän minulle jäi tästä Kohtumised-näyttelystä sellainen olo, että onko hieman liian fragmentaarinen makuuni. Esimerkiksi ihan näyttelyn lopussa on varmasti ainakin kolmemetrinen pleksivitriini täynnä kivikauden löytöjä. Osa niistä on niin korkealla, ettei niitä ole tarkoitus päästäkään tutkimaan. Tavallaan näyttelyn pystytys liukuu jo taiteen puolelle.  Komea kokonaisuus kyllä, ja etenkin Uurali kaja -näyttelylle arvosanaksi annan 10+. Ainut asia mikä tuolla oikeasti vaivasi minua loppupeleissä oli ns. museokooma. Se, kun nähtävää on niin paljon, että kuljet lopulta vain zombiena eteenpäin. Jalat myös väsyivät valtavien etäisyyksien vuoksi, onneksi rakennuksessa on sekä kahvila että ravintola. Museokauppa löytyy myös. Työntekijöistä osa näytti liikkuvan museossa potkulaudoilla, kätevää! Kansallismuseossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Olin viime viikolla kansanlaulupajassa, jossa laulettiin esilaulajan johdolla virolaista regilaulua , joka vastaa meidän suomalaisten kalevalaista kansanlaulua. Saatoin ylittää itseni, sillä päädyin laulamaan siellä pienen pätkän myös ihan yksikseni kaikkien edessä, ja tanssin lopuksi piirissä Kihnun tyyliin! Onneksi en tiennyt mennessäni, olisi voinut (loppujen lopuksi) tosi hauska kokemus jäädä väliin.  Museo sijaitsee Raadilla, Tartossa, ja sinne pääsee bussilla nro 27 Kvartali Keskuksen vieressä olevalta pysäkiltä noin kymmenessä minuutissa. Valitettavasti bussi kulkee vain kahdesti tunnissa. Koko talon pääsylippu maksaa aikuiselta 14 €. Vahva suositus!

Avainsanat: laulaa käki kylmä kuva kuvata korkealla komea kokonaisuus koko kokemus keskus kertomus katsastus kansa kansallismuseo kahvila jonne joki johto iloinen ihminen huono historia hauska esittää esimerkki ehdoton eesti bussi arkielämä alku euro olo olin näyttää näyttely nähtävä mökki museo minuutti miete matto maku maksaa maa löytö sininen sijaitsee reitti reissu ravintola rakennus päätyä pyhä puhe platon piiri pieni opiskella onni onko viro ugrimugri tartto reissussa nähtävyyksiä museot ylittää yhdistyä vitriini virolainen video vanha vaikuttava vahva uusin tässä työntekijä tutkimaan tuote tunti tunnelma tila teknologia tarto tarkoitus tapahtuma tanssi taide susi suosikki suomalainen stalin


blogivirta.fi