Tänään on 11.12.2018 01:45 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Arde arvioi:

Burnside Isomer IPA

Julkaistu: · Päivitetty:

Viime aikoina lentomatkailussani on ollut harmittavia takaiskuja useampia. Nyt pääsin hyvin Vantaalta Amsterdamiin ja Deltan Airbus Portlandiin irtosi sekin Schipholin geitistä aikataulussa. Rullaus kuitenkin pysähtyi nopeasti ja mekaanikkoja kutsuttiin paikalle. Seurasi monenlaisia käänteitä, joissa kapteeni ehti jo uhkaamaan hotelliyöllä Amsterdamissa. Lopulta kone saatiin kuntoon ja ilmaan päästiin viisi tuntia myöhässä. Jos on terminaalissa tympeä odotella myöhästyvää lentoa, niin vielä tympeämpää se on koneen sisällä. Finnairia lukuunottamatta craft-olut alkaa olla jo jokapäiväistä lentokoneissa. Deltan pääkonttorin kulmilta Atlantasta ponnistava Sweetwater oli saanut myytyä pale aleaan Deltalle. Muutenkin 10 tunnin lento sujui kohtalaisen helpottuneessa tunnelmassa. Katsoin mm. Death of Stalin -nimisen mustan komedian ja kuuntelin Decemberists-nimisen bändin levyn. USA:n maahantulomuodollisuudet ovat edelleen melko työläät, vaikka paperilappuja ei enää tarvitse täytellä. Sormenjälki/valokuvaus -automaatista huolimatta toinen jono oli vielä henkilökohtaiseen haastatteluun. Virkailija kehotti minua rauhoittumaan, ilmeisesti vastailin kysymyksiin jotenkin intensiivisesti. Ruuman laukkuni oli vasta viimeisten joukossa ja kolmas jono ehti syntyä tullimiehen käsittelyyn. Vielä yllättävä neljäs jono muodostui bussin eteen, jolla siirryttiin ulkomaan lentojen siivestä pääpuolelle. Portlandin kenttä on melko pieni eikä kovin moderniltakaan vaikuttanut. Craft-baareja siellä pitäisi kuitenkin olla useita. En jäänyt niitä ihmettelemään vaan hyppäsin MAX Light Rail -pikaraitiovaunuun, harvinaista herkkua lentokenttäyhteyksissä USA:ssa. Bongasin jo lentokoneessa kymmenhenkisen venäläisseurueen, joka dokasi huomiotaherättävästi, vaikkakin ihan siististi. Yhdeksän nuorehkoa miestä ja yksi (kaunis) nainen. Sama seurue osui samaan junavaunuun ja he jäivät pois samalla pysäkillä. Etsin hieman suuntaa motelliini ja päättäväiset venäläiset ehtivät tukkimaan motellin vastaanoton. Alkoi jo epäilyttämään, seuraavatko he minua myös jatkossakin. Olin suunnitellut rauhallisen aloituksen Portlandin maanantai-iltapäiväksi, tarkoitus oli mennä Eastsidella vähän kauemmas mm. APEX-baariin, mutta matkaa olin tehnyt Vallilan heräämisestä tasan vuorokauden, kello oli nyt jo 18, joten jäin motellin kävelyetäisyydelle, kun Loop-linjan raitiovaunuakaan ei etelään kävellessä osunut kohdalle. Burnside on 2010 perustettu iso brewpub, L-muotoinen tiski, paljon omia oluita. Isomer IPA sai kunnian toimia reissun avausoluena. 8%, 86 IBU, Meridian ja Ekuanot humalina. Trooppista hedelmää, karamellia, kohtuullinen katkeruuskin. Liian makeaksi olut kuitenkin osoittautui. Asiakkaat näyttivät juovan kaikki isoja annoksia, siis ainakin 16 unssin laseja, saattaa olla isompiakin. Eurooppalaiset pienet annokset eivät siis näytä yleistyneen ainakaan tässä ensimmäisessä kohteessa. Hinnat kohtuulliset, kuusi dollaria kaikki oluet, ilman tippiä. Portland (Oregon), Burnside, 10.9.2018.

Avainsanat: jono jolla jatko iso ipa ilma ihmetellä ibu hinta herkku hedelmä harvinaista haastattelu eurooppalainen etelä dollari death craft bändi bussi bongata baari asiakas annos amsterdam airbus aikataulu laukku lasi kävellessä kuusi kuunnella kunnia kone kolmas kenttä kello karamelli kapteeni max maanantai loop linja light levy lentokone lento olut olin odottaa nimi nainen muodostua monenlainen siirtyä reissu rauhallinen pysäkki portland pieni perustettu pale osua useampia usa ulkomaa tässä tunti trooppinen tiski tarvita tarkoitus syntyä stalin elokuvat baarit vuorokausi virkailija venäläinen vallila olutmatkailu: usa musiikki


blogivirta.fi