Tänään on 19.09.2018 15:39 ja nimipäiviään viettävät: Reija ja Torborg. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Ainutlaatuiset ihmisroskamme

Julkaistu: · Päivitetty:

Mitäs minä juuri pääsin sanomasta  ennen  uusinta uutiskohua  jossa kovapalkkainen terveysalan johtaja ja aiemmin kansanedustajanakin toiminut poliitikko (Kesk) sai potkut mentyään kunnanvaltuustossa viittaamaan vähäosaisiin sanalla "ihmisroska". Katukuvan siivoamisestahan sitä valtuustokeskustelua käytiin, joskin kultapossukerhon kunniajäsenellekin on selvää että kuuluu kylläkin puhua auttamisesta kun tarkoitetaan että olisi kiva jos keskeltä ostoskatua saataisiin siivottua pois se kansanosa joka on ihan omaa tyhmyyttään saanut elämänsä niin isoon solmuun ettei sitä ratkaista reipastumalla ja tarttumalla kuokkaan.  Minusta se kansanosa on viettäessään aikaa keskellä ostoskatua niin oikeassa paikassa kun olla voi. Yhteiskunnan kultapossukerholla kun on ollut näppinsä ihan aktiivisesti pelissä sen eteen ettei Suomi vuonna 2018 ole kuuluisan yhteiskuntafilosofin John Rawlsin utopia jossa yhteiskunnan huonoimmillakin paikoilla elämä on ihmisarvoista ja tie auki eteenpäin. Sitä paitsi,  Ylen tarina 38-vuotiaana itsemurhaan päätyneestä Iirosta  osoittaa toisaalla että jotkut päätyvät siivoamaan itsensä ihan oma-aloitteisesti koettuaan joutuneensa elämässä umpikujaan jonka päässä ei näy valoa. Yksilötasolla siitä puhutaan vakavana masennuksena, mutta mietitäänpä yhdessä rehellisesti, millaiset menestyksen eväät yhteiskuntamme tarjoaa KELAn silmissä terveelle mutta käytännössä vähintään tilapäistä sairaseläkettä tarvitsevassa kunnossa olevalle pennittömälle, masentuneelle, työnsä ja perheensä menettäneelle ihmiselle joka tarvitsisi nopeaa ja intensiivistä tukea pelkästään elämänkriisiensä voittamiseen. Ettemme me nyt vaan olisi laskelmoineet, että sairaseläkkeelle ei pidä ihmisiä päästää ellei ole ehdottoman pakko mutta toisaalta on syytä kiristää työttömyysetuuksien saantia siten että työttömyydestä selvitäkseen on parasta olla täysin työkykyinen? Ettemme vaan olisi juustohöylänneet, keskittäneet ja aliresursoineet palveluita ja nipistäneet ennaltaehkäisevistä palveluista koska olemme äänestäneet valtaan ihmisiä joiden mielestä heikoimpien selviytymistä tärkeämpää on niin alhainen veroprosentti että parempiosaisilla on varaa jatkuvasti hurjempaan kuluttamiseen? Ettemme vain vaadi täysin järjettömästi vähintään epäsuorasti että menestys odottaa sitä vakavasti masentunutta, velkaantunutta ja työkyvytöntä joka ottaa itseään reippaasti niskasta kiinni ja vaikka hankkii hyvän työpaikan josta käsin aukeaa tie menestykseen- vihjaten samalla että mikäli näin ei käy esimerkiksi siitä syystä että ihmisen biologia ei toimi ihan sillä lailla, se on pohjimmiltaan oma vika? Iiron itsemurha ei ole tragedia jos Iiro oli jo verrattain nuorena hyödyttömäksi ajautunut ihmisroska. Ongelma-ihmisiähän tulee kohdella niin että heidät lajitellaan, dumpataan jotkut kaatopaikalle, poltetaan toisista irti se hyöty minkä polttamalla irti saa, ja pyöritellään loppuja kierrätysrumbassa jonka päätepiste voi teoriassa olla kirpputorikasasta vuosisadan löydöksi- tarina, todennäköisemmin kuitenkin vain ulkoistaminen kerta toisensa jälkeen Jonkun Muun vaivoiksi kunnes ollaan lopulta Afrikassa. Hm. On todella epämukavaa, miten pitkälle tätä analogista pohdintaa jätteenkäsittelyn ja vaikeisiin olosuhteisiin ajautuneiden ihmisten kohtelemisen välillä voi pyörittää.  Jos taas -eli omasta mielestäni kun- ajattelemme että Iiro oli ainutlaatuinen ihminen jolla oli ainutlaatuinen elämä ja sellainen ikkuna maailmankaikkeuteen josta kukaan muu ei päässyt kurkistamaan, se on katastrofi jonka estämiseksi todellakin olisi pitänyt tehdä kaikki voitava ja mielellään vähän päälle. Se että inhimilliset tragediat ovat arkea ja että niistä kärsivien määrää on kuvattava suurilla luvuilla ei pienennä näitä tragedioita tippaakaan. Ainoa joka ainutlaatuisuuden hukkaamisten myötä pienenee on yhteiskunta josta tulee yhä ikävämpi ja julmempi. Ainutlaatuisuuden perspektiivin siirtäminen suureen -sanotaanko pienehkön valtion- mittakaavaan on sietämätön ajatus. Kysyä kuitenkin sopii, onko tämä sietämättömyys ikävä tunne joka pitää poistaa vaiko kenties ongelma josta voisi vetää vaikka sellaisen johtopäätöksen että epäkohdille tarttis tehrä jotain, aloittaen vaikka lähimmästä ja helpoimmasta. Joskus se tarkoittaa yksittäisten ihmisten auttamista, toisinaan pyrkimystä viisaaseen päätöksentekoon. Aina se tarkoittaa sitä että mielessä on kristallinkirkkaana idea siitä että jos ihmisiä kohdellaan roskina se ei tarkoita että he olisivat roskia ja ongelmakasoja vaan sitä että nyt ei kyetä näkemään sitä arvoa ja ainutlaatuisuutta jonka kuitenkin todellisuudessa tiedetään olevan olemassa. Siinä(kin) tilanteessa päätökset on järkevää tehdä tiedon- eli arvon ja arvokkuuden oletuksen- eikä pinnallisten vaikutelmien pohjalta. Ympäristöeetikko kun olen, tiedän hyvin että kun roskista puhutaan ongelmana, on aluksi kysyttävä kuka roskaa ja miksi. Usein -epäilen että myös epäinhimillistävässä ihmisjätepuheessa- vastaus on se tavallinen: ne tuottavat roskia, syrjäyttävät ja ylläpitävät eriarvoisuuden kulttuuria jotka voivat, koska typeryydessään kokevat sen olevan hauskempaa ja helpompaa kuin vastuullinen elämä jossa pitäisi vähän rajoittaa shoppailujaan (ja vaikka maksaa sen sijaan veroja) ja nähdä kaikenlaista vaivaa sen eteen ettei roskia ylipäätään synny. Ongelmat jotka näkyvät katujen varsilla eivät synny katujen varsilla vaan paljon tyylikkäämmissä paikoissa. Inhoihin vihtahousuihin pukeutunut persoonallinen paha on kärpässarjan nilkki verrattuna banaaliin pahaan jota tuotetaan ohimennen ja joka piiloutuu rakenteisiin niin hyvin ettei syyllisten etsimisellä pitkälle päästä. Vain harvoin joku onneton nostetaan hetkeksi tikunnokkaan, syylliseksi, vaikka tässäkin tapauksessa kyse on vain yksittäisestä ihmisestä jonka törttöily on kuitenkin loppupeleissä kuin pakokaasu pakkasaamuna: ilmiö joka näkyy hetkellisesti tietyissä koordinaateissa vaikka todellisuudessa on läsnä kaikkialla missä ihmisiä on enemmälti koolla epämääräisenä tuoksahduksena joka melkein kuuluu asiaan...ellei muuta ehdottomasti haluta.

Avainsanat: yhteiskunta pahan filosofia ilmiöt etiikka epic fails äänestää vuotias vuosisata voi vetää vastuullinen vastaus varaa valo vaiva vaiko vaatia uusin utopia työpaikka työ tuottaa tunne tukea tragedia tieto tie terveysala teoria tavallinen tarvita tarkoittaa tarina suuri suomi siivous roska ratkaista päätös päästä pukeutua puhua potku poliitikko poistaa pitää persoonallinen perhe peli palvelu paha ottaa onko ongelma olosuhde odottaa nähdä nuorena nostaa nopea niska muu minä millainen menestys me maksaa kysyä kyetä kulttuuri kela katu katastrofi jolla johtaja john itsemurha ilmiö ikävä ikkuna ihminen idea hm haluta eväs esimerkki elämä biologia arki aktiivinen ajatus ainutlaatuinen ainoa afrikka


blogivirta.fi