Tänään on 13.12.2018 00:58 ja nimipäiviään viettävät: Seija ja Lucia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Viherjuuria:

Ulkosuomalaiset kirjailijat 15: Milja Kaunisto

Julkaistu: · Päivitetty:

Milja Kauniston kauniskantiset historialliset romaanit ovat usein vilahtaneet silmännurkasta, mutta vasta viime keväänä pääsin tutustumaan niihin, kun Kölnin suomalaisen seurakunnan vaihtohyllyyn oli ilmestynyt  Luxus. Teos   kuljetti lukijansa keskelle Ranskan vallankumousta ja oli oikein viihdyttävä. 1. Kuka olet ja mitä teet? Olen Milja Kaunisto, kirjailija ja musiikintekijä, äiti ja puoliso. Harrastan ruoanlaittoa, juoksua, järjestötoimintaa ja viime aikoina myös vuorikiipeilyä. 2. Miten päädyit asumaan ulkomaille? Vanhempani ostivat Ranskasta maalaistalon 80-luvun lopulla. Minä olin silloin herkässä teini-iässä ja hurahdin Ranskan maaseutuun täysin. Kävin Bourges’in kaupungissa lukion ja päädyin harhailemaan muihin maihin vuoteen 2004 asti. Silloin Ranskan kutsu kävi sietämättömäksi ja muutimme mieheni kanssa tänne pysyvästi. 3. Kerro nykyisestä asuinmaastasi. Ranska on monimuotoinen maa, jossa suurkaupunkien väkivaltainen syke ja maaseudun leppoisan hedonistinen elämäntyyli elävät rinta rinnan. Maanviljelylle se on ideaali maa, sillä ilmastoa löytyy vuoristoseutujen kylmyydestä pohjoisten rantojen sateisiin, Keski-Ranskan kumpuileviin jokilaaksoihin ja etelän välimerellisiin helteisiin. Maa on ylpeä historiastaan, eikä syyttä: vanhoja rakennuksia ja kulttuuriperintöä sekä kieltä suojellaan raivokkaasti. 4. Miten sinusta tuli kirjailija? Olen aina kirjoittanut: päiväkirjoja, laulutekstejä muille artisteille, blogia ja pöytälaatikkoromaaneja. Lasten syntymän aikoihin väsyin musiikkialaan ja ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä historiallista romaaniani. Löysin siitä itselleni ilmeisen sopivan lajityypin, sillä ensimmäinen romaanini Synnintekijä sai heti kustantajan, ja koko trilogia ilmestyi vuoden välein. Siitä saakka olen kirjoittanut ammatikseni, ja tahti muuttuu yhä hurjemmaksi ja ideat railakkaammiksi. 5. Mitä kirjoitat? Kirjoitan Euroopan historian suurista taitekohdista, mutta lähes aina mariginaali-ihmisen näkökulmasta. Olavi Maununpoika -trilogiassani kertoja oli suomalainen biseksuaali pappi Sadan vuoden sodan melskeissä Ranskassa. Purppuragiljotiini -trilogiassani kertojana toimivat tittelinsä ja arvonsa menettänyt kreivitär sekä pyöveli Ranskan vallankumouksen aikana. Uusimmassa romaanissani 1900-luvun Pariisista kertoo naisvankilan vartija. Minua kiinnostaa ihmisen mikrohistoria, ja nimenomaan niiden historia, joista historiankirjoissa ei kosolti urotekoja kerrota: rikollisten, outolintujen, taiteilijoiden, kadunmiesten, vähemmistöjen. Miltä on tuntunut, tuoksunut, maistunut olla ihminen historian eri aikakausina? Miltä tuntuu olla ulkopuolinen suurten myllerrysten sattuessa kohdalle? Mikä on historian opetus omalle ajallemme, ja kykeneekö ihminen ottamaan siitä milloinkaan oppinsa? Mikä ihmisessä saa janoamaan valtaa ja tallaamaan toisen päälle? Haluan tietää historiallisten kriisien lähtökohdat, ymmärtää niitä, ja kaikkein eniten ymmärtää ihmistä. Historian tuntemus auttaa minua ymmärtämään paremmin nykyihmistä. Toivoakseni lukija saa kirjoistani liikahdusta tajuntaansa, ymmärrystä ja ehkä myös uteliaisuuden tutkia aihetta lisää. 6. Näkyykö ulkomailla asuminen teksteissäsi? Näkyy kaikilla tavoin. Kirjoitan muistiin kaikki perinnereseptit, joita vastaani tulee Euroopan eri kolkissa. Käytän niitä häikäilemättömästi kirjoissani, niin kuin myös perinnemusiikkia, suullisen perinteen tarinoita ja legendoja, vanhojen rakennusten  piirrustuksia ja madonsyömiä, ocin tai latinan kielisiä tekstejä. Näkökulmani historiaan on kuitenkin lähes aina ulkopuolisen, sillä vaikka olen syvästi juurtunut kotikylääni Villecomtaliin, olen kuitenkin korostukseni ja ulkonäköni vuoksi aina ulkopuolinen.  7. Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rutiineja eli miten kirjasi syntyvät? Kirjoitan iltapäivisin. Rutiinini on joka työpäivä sama. Nousen puoli kahdeksalta ja laitan lapset kouluun. Lähden tunnin lenkille läheisen metsän vuoripolulle. Sitten vastaan meileihin, luen taustatutkimusta ja valmistan lapsille lounaan. Työstän samalla iltapäivän kirjoitusaihioita mielessäni. Lounastettuani palaan työpöydän ääreen ja alan suoltaa tietokoneelle työstettyjä ideoita. Teen töitä noin iltakuuteen. Luen taustatutkimusta ennen nukkumaanmenoa. Niin ideat hautuvat yön yli. Minulla on jonkin verran hankaluuksia päästää irti kirjoitustyöstä myös vapaa-ajalla, joten kun pidän lomaa, tietokone jää kotiin. 8. Miten pidät yllä suomen kieltä vieraskielisessä ympäristössä? Kirjoittamisen lisäksi: luen, luen ja luen. Luen suomenkielisiä tietokirjoja, romaaneita ja sanomalehtiä. Minulla on suomalainen aviomies, jonka kanssa vaihdamme ajatuksia suomeksi. Lasten on yhä vaikeampaa puhua suomea, sillä heidän ystävänsä ja lähipiirinsä puhuu ranskaa. Minä kuitenkin pidän tiukasti kiinni iltasadun lukemisesta, suomenkielisistä kirjoista ja vuosittaisista Suomi-matkoista, jotta lapseni pysyisivät kiinni juurissaan.  BONUS: Kaipaatko Suomesta jotain ja mitä? Kaipaan saunaa ja pulahdusta hiljaiseen järveen. Hiljaisuus ja hyvä johtovesi, maistuvat juurekset ja Kotijuusto, suolakurkut ja näkkileipä, luistelu järven jäällä, lapsuuteni Pispala. Kyllä minä niitä kaipaan. Onneksi matkustan kuitenkin Suomeen neljästi vuodessa ja tankkaan tunnelmia. Rakastan juuriani ja olen niistä ylpeä, vaikka Ranska sopiikin minulle paremmin asuinmaana. Jos sinulla on mielessä ajatuksia, joita ei tullut esiin kysymyksissä, voit kertoa niistä tähän. Hyvää Ranskassa: oma pikkukyläni! Villecomtal on yhteisöllinen, kuin yksi suuri olohuone, jossa jokainen tekee yhteisön hyväksi voitavansa. Ajassamme, jossa luottamus valtaapitäviin horjuu ja ihminen tuntee itsensä voimattomaksi, yhteisössä toimimisesta saa voimaa, tunteen että on hyödyksi. Kuvat: Milja Kaunisto Sarjan aikaisemmat osat: 1. Hilkka Liitsola , Praha 2. Anu Patrakka , Portugali 3. Jussi Wahlgren , Kreeta 4. Max Manner , Luxemburg 5. Nina Rousu, Intia 6. Sanna Isto, Berliini 7. Emmi Itäranta, Englanti 8. Satu Rämö, Islanti 9. Kaarina Griffiths, Englanti 10. Vera Vala, Italia 11. Helena Väisänen, Sveitsi 12. Enni Vanhatapio, Lontoo 13. Maria Carole, Ranska 14. Eppu Nuotio, Berliini

Avainsanat: blogi berliini aviomies auttaa asua anu ihminen idea historia hiljaisuus helena harrastus eurooppa etelä eppu englanti emmi elävä bonus jokainen iässä italia islanti intia iltapäivä louna lontoo loma lenkki lapsuus lapsi köln kuva kutsu kustantaja kriisi koulu koko kirjoittaminen kirjoittamiseen kirjoittaa kirja kirjailija kiinnostaa kertoa kaupunki kaivata kaarina jää järvi juures jussi juoksu nuotio nina muisti mitä minä milja mies metsä menettää max maununpoika matkustus matka maria manner maistua maa maaseutu luxus luxemburg luottamus lukio lukija lukemisesta luistelu pyöveli pysyä puoliso puoli puhua praha portugali pispala pitää perinne pariisi pappi opetus onni onko olohuone olin olavi näkökulma rakennus rakastaa päätyä päiväkirja ranska sauna satu sarja sanna rutiini romaani rinta rikollinen ranta teos teksti teini teen tarina taiteilija tahti syntymä syke sveitsi suuri suomi suomeksi suomalainen sota sinä seurakunta vuosi voima vera vartija vapaa vanha vanhemmat valta vallankumous ulkomailla tänne työpöytä työpäivä tutkia tunne tunnelma tuli trilogia tietää tietokone ulkosuomalaisuus kirjat kirjailijavierailu kirjailijat äiti ystävä ymmärtää ylpeä yhteisö väkivaltainen väisänen vähemmistö


blogivirta.fi