Tänään on 16.10.2018 08:22 ja nimipäiviään viettävät: Sirkka, Sirkku, Stella, Vesta ja Diana. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Me, myself and China:

Ihana Amsterdam

Julkaistu: · Päivitetty:

Työharjoittelu on yli puolen välin ja mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa sitä kuin varata kolmen yön matka   Amsterdamiin? Lennot sai noin 130€:llä ja Shenzhenissä viime vuonna au pairina ollut ja Macau-vierailullaan tutuksi tullut Heli muutti Dameihin opiskelemaan, joten majoituksestakaan ei tarvinnut maksaa kuin ruokaostosten verran. Kuulostaa erittäin hyvältä kaikin puolin - ja olin   todellakin pienen irtioton tarpeessa. Transavian lento saapui Schipholin lentokentälle keskiyön jälkeen ja viimeinen juna Lelylaanin asemalle lähtisi 01:11, joten mukana oli pientä jännityksen tunnelmaa. Menomatkalla minulla oli kaiken lisäksi ruumalaukku, koska toin Helin tavaroita mukanani Suomesta. Ehdin kuin ehdinkin junaan (Amsterdamin kenttä on todella selkeä ja juniin voi ostaa liput helposti koneista heti sen edestä) ja pian olinkin jo tervehtimässä Heliä ja hänen luonaan väliaikaisesti majailevaa Roosaa juna-asemalla. Minua on varoiteltu paljon Amsterdamin taskuvarkaista ja kun Roosakin oli joutunut sellaisen uhriksi juuri Lelylaanin asemalla, olin koko ajan valppaana kaikista liian lähelle tulevista ihmisistä. Onneksi minulta ei kadonnut koko matkan aikana mitään, ei edes pyörää. Kuulemma erittäin moni oli valittanut pyöränsä varastetuksi tulemisesta uusien opiskelijoiden ryhmächätissä ensimmäisten viikkojen aikana. Ensimmäinen yö ei mennyt ihan kuin Strömsössä - minulle lainattu ilmapatja vuosi ja löysin itseni keskellä yötä lattialta. Onneksi Kiina on opettanut kovilla aluistoilla nukkumisen jalon taidon ja hereillä piti vain lattiasta hohkaava kylmä ilma. Seuraavaksi yöski minulle lainattiin naapurilta iso ja laadukas patja, joka pysyi koossa koko loppumatkan. Heti ensitöiksi aamulla vuokrasimme minulle pyörän (20€/2pv) ja poljimme keskustaa kohti. Koko viikonlopun ajan kuljimme kirjaimellisesti kaikkialle pyöräillen ja vaikken mikään elämäntapapolkija olekaan, pakko myöntää, että Amsterdamissa pyöräilyssä oli vain sitä jotain. Pyörätiet olivat selkeät ja niin pyöräilijät, jalankulkijat kuin autoilijatkin osasivat elää symbioosissa toistensa kanssa. Poislukien tietysti tyhmät turistit, jotka koukkailivat pyöräiteillä kuin mitkäkin päättömät kanat, oli heillä sitten alla pyörät tai ei. Ensimmäinen pysäkki oli instagrammauksellinen Pluk. Siellä jonotimme ainakin tunnin, mutta onneksi melkein kymmenen euroa maksavat smoothie bowlit näyttivät ja muistuivat hyviltä. Plukissa istuessamme Heli sai puhelun kaveriltaan, joka kutsui meidän Amsterdamin yliopiston opiskelijoille tehdylle kanaaliajelulle kahden kympin hintaan. Ei paha hinta kaksituntisesta yksityisajelusta, jolla soitettiin musiikkiakin salaa (kiellettyä keskustassa). Veneilyn jälkeen haimme pyörät aivan täyteenahdetusta pysäköintilaivasta ja otimme ilmaisen lautan Amsterdam Noordiin parin risteilyllä olleen saksalaisen kanssa. Noordissa piti olla hipsteri-juttuja, graffitteja yms, mutta lopulta ehdimme ottaa vain lasilliset viiniä ja nachot, ennen kuin Roosa soitti meidät kotiin avaamaan hänelle oven. Noh, ei se mitään, aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskea ja meidän piti illalla suunnata viihteelle. Suunnitelmana oli alunperin techno-clubi, sitten ranskalaisten räppäreiden bileet. Aloittelemaan lähdimme vankilaan. Niin, siis, hylättyyn vankilaan, jossa nykyään asui opiskelijoita. Juomaa oli liian vähän, lähistöllä ei kauppaa, eikä ranskalaisista enää kuulunut mitään. Vastahakoisesti lähdimme ikuisuuden huopaamisen ja soutamisen jälkeen polkemaan kohti keskustaa, jossa suunnitelmana oli clubi, jonka ikäraja ei olisi 21. Jo alkumatkasta huomasimme olevamme liian väsyneitä ja liian selvinpäin, joten koko porukka päätyi lopulta mäkkäriin. Ei huono loppu illalle, mutta hieman antikliimaksinen kylläkin. Vankilan käytävä. Pimeällä en harmi kyllä saanut yhtään kuvaa rakennuksesta ulkoapäin Sunnuntaiaamu, tai köh köh, iltapäivä, aloitettiin toisella kalliilla ja kuvauksellisella ravintolalla, the Avocado Show'lla. Melkein 7€ avocadoleivät tekivät kauppansa, mutta jättivät hieman nälkäisiksi. Pienen opiskelu/torkkutauon jälkeen päivä jatkui pyörien selässä jälleen kerran turistisoituneille alueille. Pyörät pysäköimme aukiolle, jolla oli korkea torni. Niiden löytäminen illalla osottautui astetta vaikeammaksi hommaksi; kuvausta vastaavia paikkoja oli joka suunnssa. Pimeän tultua suuntasimme punaisten lyhtyjen alueelle prostituutiomuseoon. Se oli erittäin mielenkiintoinen ja suosittelen kaikille, jotka eivät ole niitä ihan herkkänahkaisimpia. Siellä oli muunmuassa muistoalttari alueella murhatuille ja kuvaus eräästä raa'asta ja vieläkin selvittämättömästä tapauksesta. Tätä osaa lukuunottamatta paikka oli hilpeä ja siellä oppi paljon. Kierrosta "veti" punaisten lyhtyjen alueella työskentelevä nainen, jonka tarinat pystyi kuunnella korvalle laitettavasta nauhurista. Maanantai oli lähtöpäiväni. Onneksi lentoni lähti illemmalla, joten ehdimme käyttää hyväksi kaiken ajan. Pyöräni oli pitänyt palauttaa edellisenä iltana, joten istuin tarakalla koko päivän. Voin vain sanoa, että se ei ollut kovin miellttävä kokemus kaikkine kynnyksineen ja muine töyssyineen ja loppumatkan päätin hölkätä pyörän vierellä kun kipua ei kestänyt enää. Pääsin kuokkimaan Amsterdamin yliopiston psykologian luennolle Helin mukana. Ikävä kyllä olimme hieman myöhässä, emmekä mahtuneet luentosaliin. Koulun ratkaisu tilapulaan on livestreamata luennot pieneen luokkahuoneeseen, jossa kaikki Matti Myöhäiset sitten istuvat yhdessä. Itse söin aamupalaa ja otin pienet torkutkin muiden kirjoittaessa muistiinpanoja. Koulun kampus oli valtava. Luennon jälkeen käytävät täyttyivät maailman joka kolkasta tulevista ihmisistä ja oli hauska kuvitella itsenekin olevan opiskelija siellä. Itse asiassa olin harkinnut Amsterdamissa tai Alankomaissa opiskelua hyvin vakavasti ennen kuin jätin sydämeni Aasiaan. Yliopiston alla ei ollut parkkihallia autoille, vaan pyörille. Siellä oli varmaan tuhansia pyöriä, osa kahdessa kerroksessa, ja alue oli niin valtava, että oma pyörä oli vaikea löytää. Me lähdimme luennon jälkeen jalkaisin keskustaan stroopwafeleille ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä, ennen kun oli aika palata takamus mustelmilla takaisin kämpille ja sieltä lentokentälle. Lentokentällä oli odotetusti varsin tarkat turvatarkastukset, joten sinne kannatti varata hyvin aikaa. Kenttä oli suuri, mutta selkeä, vaikka ravintola-aluetta en koskaan onnistunutkaan löytämään :D. Päädyin syömään neljän euron kuppinuudelit, jotka sentään maistuivat aivan taivaallisilta aasian ruoan himoissani. Helsinki-Vantaalle saapui väsynyt, nälkäinen ja flunssainen, mutta erittäin onnellinen tyttö. Kiina-elämää kanssani jakanut Heli oli mukava nähdä taas ja jutella hieman mandariinia, sekä tavata uusia kivoja tyyppejä. Amsterdam ylitti odotukset ja oli juuri sellainen reissu, jota arjen keskelle olin kaivannutkin. 

Avainsanat: käyttää kymppi kylmä kuvitella kuvaus kuvata kuunnella korkea koko kokemus kirjoittaa kirjaimellisesti kipu kiina kierros keskusta kenttä kauppaa kana kampus kadonnut jutella juoma juna juhlistaa jolla iso iltapäivä ilmainen ilma ilta ikävä ikäraja ihana huono huomata hinta hereillä helsinki heli hauska euro elämä bileet avocado aurinko au asua aste asema arki amsterdam alue aika aasia aamupala löytää lähteä luento lippu lentokenttä lento lattia laskea lainata laadukas käytävä mielenkiintoinen me matti matka maksaa maanantai pimeä pieni patja palata paikka paha ottaa ostaa oppi opiskelu opiskelija onnellinen onni olin nähdä nainen mukava muistiinpano väsynyt vuosi voi viiniä viimeinen viikoloppu viikko varata vantaa vankila vaikea uhri tyyppi tyttö turisti tunnelma tuhansia torni techno tavata tarina tapaus tapa sydän suuri suomi smoothie saksalainen ruoka roosa risteily reissu ravintola ratkaisu päätyä päivä pyörä pyöriä pysäkki pystyä punainen puhelu psykologia porukka alankomaat yötä yliopisto


blogivirta.fi