Tänään on 15.10.2018 17:57 ja nimipäiviään viettävät: Helvi, Heta, Hedvig ja Hedda. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Sairaan rakas elämä:

Saako presidenttiä haastaa?

Julkaistu: · Päivitetty:

Olin seuraamassa Turun kirjamessuilla, kun tasavallan presidentti hänen toimiaan arvioineiden kirjailijoiden kanssa. Tapahtuma oli todella hämmentävä. Olen ihaillut maamme päämiehen tapaa hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Hän on luonut taitavasti suhteita maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin ja osannut raivata tilaa Suomen näkemyksille kansainvälisellä kentällä. Tuntuu, että EU:n ulkopuolisten ulkosuhteiden hoitaminen on varmoissa käsissä. Oli mukava todeta, että 70-vuotias presidentti vaikuttaa vetreäkuntoiselta. Presidenttinä toimiminen ei ole enää yhtä juhlallista kuin Kekkosen ja ehkä myös Koiviston aikoina. Ennen vanhaan presidenteille varattiin erillinen nojatuoli salin etuosaan, kun he osallistuivat johonkin tilaisuuteen. Nyt presidentti voi istua jopa lattialla. Kansanomaiset eleet viehättävät, vaikka olisivatkin tarkoitushakuisia. Olen elänyt ajan, jolloin presidenttiä ei saanut arvostella kukaan. Jotkut harvat uskaltautuivat, mutta joutuivat marginaaliin. Toki ajat olivat toiset, kun suuri naapurimme oli kärkäs puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin. Väitetään, että suomalaiset haluavat vahvan päämiehen johtamaan maata. Presidentin valtaoikeuksia on kuitenkin huomattavasti rajoitettu. Presidentti ei voi hajottaa hallitusta tuosta vain kuten Kekkonen saattoi tehdä. Presidentin ei pitäisi puuttua sisäpolitiikkaan. Minunkin mielestäni on hyvä, että maamme päämiehenä toimii taitava ja lujatahtoinen henkilö. Suomen asema on sellainen, että ruorimiehen on syytä olla pätevä. Sauli Niinistöä on arvosteltu hänen toimistaan, tilanteessa, jossa EU halusi rajoittaa Putinin tapaamista. Sitä on kutsuttu sooloiluksi. Hän kertoi messuilla, keihin hän oli ollut yhteydessä, kun hän junaili Suomelle tilaa. Minusta se kuulosti aivan pätevän valtiomiehen toiminnalta. Presidentti vaikutti taustalla, kun hallitus oli joutunut jumiin kikyä ajaessaan. Se kuulostaa minusta sisäpolitiikkaan puuttumiselta. Jos hän toimi vastoin säännöksiä, kai jonkun virallisen tahon pitäisi asiaan puuttua, vaikka se presidentille noloa olisikin. Toisaalta hän pystyi kuitenkin auttamaan solmun avaamisessa. Voi olla, että presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu liikaa. Saattaisi olla parempi, että hänelle säädettäisiin myös sisäpoliittinen rooli. Toisaalta ymmärrän hyvin, että Kekkosen aikoihin ei enää haluta palata. Ymmärrän, että presidentille on kiusallista, kun hänen toimiaan arvioidaan jo viran hoitamisen aikana, kuten nyt on tapahtunut. Sellaisesta joutuvat kuitenkin kärsimään kaikki julkisuuden henkilöt, erityisesti poliitikot. Presidentti on korkein kansan valitsema toimihenkilö. Yhteiskunnan avoimuus edellyttää, että hänen toimiaan voidaan arvioida. Poliitikot joutuvat käytännössä kestämään enemmän kuin me tavalliset tallaajat. On kokonaan toinen kysymys, missä sävyssä päämiehen tekemisiä punnitaan. Nykyään ajatellaan, että ihmisellä on oikeus tehdä satiiria mistä tahansa instituutiosta tai kenestä tahansa julkisuuden henkilöstä. Jos lapsia opetetaan olemaan kiusaamatta kavereita, miksi se olisi aikuisille sallittua? Maailman tunnetuin moraaliohje on kultainen sääntö: kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tästä seuraa, että kritiikin pitäisi olla rakentavaa - sellaista, että se on hyödyksi vastaanottajalle ja yhteistoiminnalle. En ole lukenut tuoreita istuvaa presidenttiä käsitteleviä kirjoja, joten en kommentoi niitä. Kaikki kirjamessuilla tapahtuneeseen keskusteluun osallistuneet olivat rohkeita, kun tulivat. Presidentti kertoi avoimesti, miltä tuntuu, kun hänestä kirjoitetaan. Olo tuntuu nyljetyltä, hän sanoi. Keskustelu kulminoitui presidentin ja Aamulehden toimittajana työskentelevän kirjailijan väliseen kiistaan, josta ajan loppuminen vapautti osapuolet. Tunnelma oli erikoinen. Toimittajillakin on valtaa, mutta silti asetelma tuntui kertomukselta Daavidista ja Goljatista. Minulle jäi outo olo. Tuntui kuin jotakin olisi särkynyt. Toimittaja pystyi hillitsemään itsensä paremmin kuin presidentti. Olen ehkä niin vanha, että odotan presidentiltä jonkinlaista isällisen asiallista suhtautumista kansalaisiin, koska hänen auktoriteettinsa on niin ylivertainen, ainakin istuvan presidentin. Petyin hänen suhtautumisensa poliitikkomaisuuteen. Ehkä olen naiivi. Eräs presidentin edeltäjistä on todennut, ettei ole niin pientä vasaraa, jolla voisi kopauttaa. Olen äänestänyt Niinistöä varmaan kolmissa viimeisissä presidentinvaaleissa. Luultavasti äänestäisin seuraavissakin, jos se olisi mahdollista. Kärsivällisyyttä, herra tasavallan presidentti. Ehkä sattui huono päivä.

Avainsanat: yhteiskunta vuotias voi vira virallinen vanha valta vaikuttaa turku tuntua tunnelma toimittaja todeta tasavalta tapahtuma tapa taitava sääntö sävy suuri suomi suomelle suhde sauli sali rooli päivä pystyä puuttua putin presidentti presidentinvaalit poliitikko palata outo osallistua opettaa olo olin oikeus nojatuoli niinistö mukava messut me maata maa luoda käsissä kysymys kultainen koivisto kirjamessut kirjailija keskustelu kenttä kekkonen julkisuus joutua jonkinlainen jolla istua ihminen hän huono hoitaa herra henkilö haluta hallitus eu erikoinen avoimuus auttaa asetelma asema arvostella arvioida aikuinen aamulehti


blogivirta.fi