Tänään on 19.11.2018 11:05 ja nimipäiviään viettävät: Liisa, Elisa, Eliisa, Eliisi, Elisabet, Elise, Lisa, Lisen, Lisbet ja Bettina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kylväjä-blogi:

Jukka Norvannon pohdintaa sunnuntain tekstistä Kylväjän kolehtipyhänä 4.11.2018

Julkaistu: · Päivitetty:

24. sunnuntai helluntaista Kahden valtakunnan kansalaisena Tekstit: Dan. 2: 31–41, 44; Room. 13:1–7 ja Matt. 17: 24–27 Sunnuntaille varattu evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen suhteesta temppeliin. Sen sijaan Roomalaiskirjeen 13. luvun opetus siitä, että kristityn tulee kunnioittaa esivaltaa, osuu päivän evankeliumia paremmin sunnuntain teemaan ”Kahden valtakunnan kansalaisena”. Danielin kirjan toisen luvun jakeet kertovat taas siitä, kuinka valtakuntien nousu ja tuhokin on lopultakin seurausta siitä, että Jumala johtaa historian vaiheita tahtonsa mukaan.   Halutessaan saarnaaja voi löytää näistä kolmesta sunnuntaille varatusta raamatunkohdasta yhteisen nimittäjän, joka nousee ennen muuta Danielin kirjan jakeista: Jumala hallitsee tässä maailmassa.  Luterilaisuudessa Jumalan hallintavalta jaetaan maalliseen ja hengelliseen, Jumalan oikean ja vasemman käden työhön. Vasemman käden työllä tarkoitetaan ennen muuta esivallalle uskottua valtaa pitää kansalaisia kurissa tarvittaessa pakkoakin käyttäen. Jumalan esivallalle uskomasta vallasta Paavali toteaa kirjetekstissä näin: ”Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.”  Jumalan oikean käden työ liittyy taas evankeliumin ja yleensäkin Jumalan sanan välittämiseen tässä maailmassa. Sanallaan Jumala paljastaa syntiä ja kutsuu meitä langenneita armon osallisuuteen eli uskossa turvautumaan Herraan Jeesukseen. Siinä työssä Jumala ei käytä pakkoa, vaan hän tyytyy kutsumaan ja houkuttelemaan ihmisiä luokseen.   Näiden, ikään kuin pääsääntöjen noudattaminen, saa aikaan sen, että kristitty saattaa elää tämän maailman keskellä rauhallista elämää, lähimmäisiä ja yhteiskuntaa palvellen.    Sunnuntaille laaditussa johdannossa kuitenkin aivan oikein muistutetaan siitä, että on tilanteita, jolloin esivalta ylittää sillä asetetut rajat eli nostaa itsensä Jumalan säädösten rinnalle tai ylikin. Silloin kristityn on kieltäydyttävä noudattamasta esivallan määräyksiä. Useissa maissa omaan aikaamme asti sellaisesta toiminnasta on seurannut vainoa, joka on johtanut kidutuksiin ja kuolemaankin. Johdannossa todetaankin: ”Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.”  Esimerkiksi joillakin Lähetysyhdistys Kylväjän työalueilla kristityiksi kääntyneiden osana on ollut vainotuksi joutuminen. Se ei ole heille vain teoreettinen kysymys, vaan jokapäiväistä todellisuutta. Esivallan säätämien lakien noudattaminen ja toisaalta Jumalan tahdon mukaan toimiminen ovat siis jatkuva haaste kristitylle, vaikka useimmiten totta onkin se, mitä Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä: ”Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin.”  Sunnuntain evankeliumissa näkökulma on hyvin toisenlainen kuin kirjetekstissä. Se on kirjoitettuna jakeissa Matt. 17:24–27: Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.” Evankeliumissa mainittu temppelivero ei ollut yhteiskunnan säätämä vero, vaan se liittyi jumalanpalveluselämään. Kysyjät eivät kysy suoraan Jeesukselta tämän halukkuutta maksaa veroa temppelin toiminnan hyväksi, vaan käyttävät Pietaria välikätenä.   Temppeliveron maksaminen perustui Israelin kansalle jakeissa 2. Moos. 30:11–16 annettuun säädökseen: ”Herra sanoi Moosekselle: ´Kun tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi. Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan – yksi sekeli on kaksikymmentä geraa – ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle. Jokainen tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle. Kun annatte uhrilahjan Herralle henkenne lunnaiksi, älköön rikas antako puolta sekeliä enempää älköönkä köyhä sen vähempää. Kerää lunnashopea israelilaisilta ja käytä se pyhäkköteltan jumalanpalveluskuluihin. Se on Herran edessä vakuutena siitä, että teidän henkenne on lunastettu.”    Veron suuruus oli Jeesuksenkin aikana puoli sekeliä. Se ei ollut juridisesti sitova, koska Rooman valtakunta ei sitä vaatinut, mutta juutalaisille sen maksaminen oli yleensä kansallisen ylpeyden aihe. Kysymys ei siis liittynyt kirjetekstin teeman mukaan kahden maan kansalaisena elämiseen, vaan uskonnollisten säädösten tulkintaan. Niinpä eri juutalaiset ryhmät suhtautuivatkin temppeliveroon eri tavoin. Esimerkiksi saddukeukset eivät hyväksyneet maksua ollenkaan, ja Qumranin essealaiset maksoivat sen vain kerran elinaikanaan. Niinpä oli kiinnostavaa tietää, miten Jeesus suhtautuisi tähän kiistanalaiseen asiaan.  Hyvä on myös tiedostaa, että sen jälkeen, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70, roomalaiset säätivät lain, jonka mukaan temppeliveroa oli maksettava Roomassa sijaitsevalle epäjumala Jupiterin temppelille. Näin tämä pieni välikohtaus auttaa päättelemään, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu ennen temppelin hävittämistä. Sen jälkeen kirjoitetussa evankeliumikirjassa ei olisi ollut mitään mieltä kertoa lukijoille siitä, mitä Jeesus ajatteli temppeliveron maksamisesta Jerusalemin temppeliin.  Temppelivero maksettiin tavallisesti pääsiäisjuhlan aikana Jerusalemissa, mutta tapana oli, että noin kuukautta ennen pääsiäisjuhlia veronkerääjät kiersivät kaukaisemmilla Galileankin seuduilla ilmeisesti siltä varalta, etteivät kaikki lähtisi juhlille. Niinpä voimme päätellä, että kysymys esitettiin Jeesukselle ehkä vain noin kuukausi ennen hänen kuolemaansa.  Pietari oli ollut luonteensa mukaisesti valmis vastaamaan Jeesuksenkin puolesta kysymättä tältä asiasta mitään. Niinpä, kun Pietari itsevarmana astuu sisään, Jeesus yllättää tämän kysymällä veron maksamiseen liittyvän kysymyksen, ennen kuin Pietari oli ehtinyt edes esittää asiaansa. Jeesuksen Pietarille tekemän kysymyksen tarkoituksena oli saada opetuslapsi ymmärtämään, ettei tämän ilman muuta oikeaksi olettamansa vastaus ehkä ollutkaan aivan loppuun asti harkittu. Jeesus kysymys, verottavatko maallisten valtakuntien kuninkaat omia lapsiaan vai vieraita, paljastaa ongelman ytimen.  Pietarin vastaus oli oikea, vaikka meidän aikanamme ei ole lainkaan varmaa, että kuninkaallisten lapset saisivat verovapauden. Jeesuksen aikana sellainen käytäntö oli kuitenkin selviö.  Jeesuksen kysymys paljastaa kuitenkin yllättäen jotain hänen taivaallisesta alkuperästään. Jeesushan oli ja on sen Israelin Jumalan Poika, jonka kunniaksi koko mahtava temppeli oli rakennettu. Pietari oli edellisessä luvussa 16 tunnustanut, että Jeesus on elävän Jumalan Poika. Kuinka Pietari siis voisi edellyttää, että hänen, jonka palvelemista varten temppeli oli rakennettu, pitäisi maksaa siitä veroa?   Pietari oli ottanut itselleen Jeesuksen opettajan roolin, ja niin kuin monta kertaa muulloinkin hän oli lyönyt kirveensä kiveen. Mutta Jeesus on myös armollinen. Osoitettuaan ensin Pietarin virheen hän kertoo, mistä raha temppelinveroa varten saataisiin.   Temppeli oli rakennettu Kaikkivaltiaan, kaikkinäkevän ja -tietävän Jumalan kunniaksi. Jeesus käyttää tätä kaikkivaltiuttaan temppeliveron maksamiseen. Ensimmäisen kalan suussa olisi hopearaha, jolla Pietari voisi maksaa vaaditun veron niin omasta kuin Jeesuksenkin puolesta. Se, että Gennesaretin järvestä löytyi kala, jonka suussa oli metalliraha, ei ole nykyäänkään aivan tavatonta. Tietyt kalalajit kun tuntevat viehtymystä metallisiin esineisiin. Ihme sen sijaan oli siinä, että Jeesus tiesi, minkä kalan suusta raha löytyisi.   Luulenpa, että kun Pietari heitti onkensa veteen ja kaivoi rahaa kalan suusta, hän aivan kouriintuntuvalla tavalla oivalsi, miksi Jeesuksen ei olisi tarvinnut tuota veroa maksaa.  Tapauksesta kannattaa huomata erityisesti Jeesuksen motiivi: vaikka hänen ei oikeastaan olisi tarvinnutkaan maksaa minkään järkevän perustelun mukaan temppeliveroa, hän suostuu tekemään sen, jottei turhan takia loukkaisi hyvää tarkoittavia ihmisiä.   Voisiko tämä toimintatapa olla tärkeä evankeliumista nouseva kehotus meille? Kristityn kun tulee olla valmis myös luopumaan oikeuksistaan, jos niistä luopuminen tuottaa todellista iloa toisille ihmisille. Omista oikeuksistaan loppuun saakka kiinni pitävä saattaa kyllä saada itselleen paljon aineellista hyötyä, mutta on aivan eri asia, tuottaako sellainen toiminta Jumalan tahdon mukaista hedelmää. 

Avainsanat: saarna raamattu lähetyselämää kyt kolehti kirkko kehitysyhteistyö bangladesh ääni yllättää ylittää yhteiskunta voi viranomainen vieras vesi vero vastaus vastata varattu vara vapaus vapaa vanhempi valtakunta valta valmis uskonnollinen usea tässä työ tuottaa tuli toimintatapa toiminta todellisuus tilanne tietää temppeli teksti teet teema tavallinen tarvita tapaus talo tahtoa synti suu sunnuntai suhde seuraus seurata saapua saada ryhmä rooma rooli rinta rikas raha päivä puoli poika pitää pietari pieni pelätä paino paavali opetuslapsi opetus opettaja opettaa ongelma näkökulma nousu nostaa määräys motiivi mitä matteus matt maksu maksoivat maksaa maksa mahtava löytää lähteä lukumäärä lapsi laki köyhä käytäntö käyttää käsi kysymys kysymyksen kylväjä kuukausi kuolema kristitty koko kivi kirjoitettu kirja kiinnostavaa kertoa kansallinen kansa kansalainen kala kaivaa järvi juutalainen jumala jukka jolla jokainen johtaa jerusalem jeesus israel ihme hän huomata hopea historia herra hengellinen helluntai heittää hedelmä haluta hallita haaste evankeliumi esittää esimerkki elämä daniel dan avaa auttaa astua armo antaa aihe


blogivirta.fi