Tänään on 18.10.2018 01:13 ja nimipäiviään viettävät: Satu, Säde ja Lukas. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Kuinka täydellinen tulee eetikonkin olla?

Julkaistu: · Päivitetty:

Helsingin Sanomien urapalstalla lukijat avautuivat tänään siitä miten työ rajoittaa heidän vapaa-aikaansa. Moni sellainenkin ihminen jonka työhön ei automaattisesti kuulu vapaa-aikaankin lonkeronsa ulottavia käyttäytymisvelvoitteita (kuten tuomareille) on mennyt ihan oma-aloitteisesti kasaamaan itselleen velvoitteita joista moni onnistuu sekä olemaan aidon eettisyyden näkökulmasta höpöä että rajoittamaan omaa olemista ja elämistä koska muuten oman uskottavuuden koetaan kärsivän. Esimerkiksi baletinopettaja ei kehtaa käydä pikaruokaravintolassa vaikka voisi kuvitella että kaikista maailman ihmisistä nimenomaan työkseen ei-kilpailullisesti liikkuvien kunto kestäisi satunnaisen hampurilaisaterian. Syöpätutkija kokee, että hänen on oltava "hoikka ja terveellistä elämää viettävän näköinen", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Meikäläisenkin elämäntapoja on viime vuosina syynätty ahkerasti ja todettu ne sen verran terveellisiksi ettei naputusta ole ammattilaisilta siitä aiheesta kuulunut huolimatta siitä että ylipainoa on melko lailla- totuus tämänhetkisistä elämäntavoistani näkyy siis parhaiten verikokeissa, päihdeseuloissa ja sen sellaisissa. Psykiatrinen sairaanhoitaja kokee että hänellä olisi meitä kuolevaisia korkeampi kynnys hakea apua omiin mielenterveyden ongelmiin, vaikka noin järjellä ajateltuna asian luulisi olevan päinvastoin. Miten pätevä on mielenterveyden ammattilainen joka ei tiedä että ongelmat hoituvat sitä nopeammin ja helpommin mitä aikaisemmin oireisiinsa hakee apua? Tässä kohdassa kiitän kaikkia kolmea Luojaa siitä että itse kohtaamani psykiatriset sairaanhoitajat ovat vakuuttaneet minut ulosannillaan siitä että logiikan alkeet (ja yleensä paljon enemmänkin) ovat hallussa. Ei voi muuta sanoa kuin "amatöörit asialla...taas..." ja sitten "nyt vähän valoja sinne vintille, pliis!" Jos papeilla, opettajilla ja terveydenhoitajilla on "tietyt paineet" käyttäytyä vapaa-ajalla korostetun nuhteettomasti, niin mitenköhän mahtaa olla sellaisten etiikkaan suuntautuneiden filosofien laita jotka toimivat vapaaehtoisesti maallikkotuomareina? Pitääkö minun kiikuttaa rakkaat Pacific Rim-leffani yön pimeydessä roskikseen koska ne ovat "klassista taidetta" vasta kenties sadan vuoden päästä? Saanko pitää meikkikokoelmani vaikka sen minimalistiset päivät päättyivät siinä vaiheessa kun muutama vuosi sitten totesin että jos vaivautuu ulos mennessään peittämään silmänalusensa voi saman tien pitää vähän hauskaakin? Saanko ylipäätään  pitää hauskaa vai olisiko minun syytä viettää iso osa vapaa-ajasta khiton päällä imitoiden Rodinin Le penseur -patsasta ? Jotenkin tuntuu siltä, että kaikkien kannalta on kuitenkin parempi jos etiikkaan suuntautuneiden filosofi-maallikkotuomareiden otteisiin ei kuulu normien päähän paukuttaminen Suomen Laki 1:n painetulla versiolla (jos yhtään välittää omasta mielenterveydestään, ja siitä muuten kannattaa välittää paljonkin), vaan parempi on sisällyttää saarnoihin myös taajaan muistutuksia siitä miten tärkeää on osata olla sekä itselle että toisille myös lempeä, joustava, armollinen, inhimillinen ja toisinaan jopa kevytmielinen (oletteko koskaan kuulleet terroristista joka olisi tehnyt tekosensa hilpeämmän yhteiskunnan puolesta? Niinpä.) Ehkä joukkoon pitää lisätä myös omaan suoritukseen keskittymisen hyve, esimerkiksi sillä perusteella että siinä vaiheessa ei sivilisaatiolla kovin hyvin mene jos se nostaa korkeimmaksi moraaliseksi ihanteekseen klassisen kerrostalokyttääjän. Jos toisista lähtee etsimään vikoja tai epäuskottavuutta, niitä löytyy aina. Jopa länsimaisen sivilisaation viisaimmiksi korotetuista ihmisistä on säilynyt jopa tuhansien vuosien takaa kasa pikkutietoja jotka syövät heidän uskottavuuttaan- jos sellaisen asenteen valitsee ottaa. Tekopyhiä kulissinkantajia on liikenteessä sitäkin enemmän, eikä tarkkanäköisyyspisteitä tipu sille joka on niin hölmö ettei erota tarmokasta teeskentelyä aidosta hyveestä. Luulisin että tätä Aristoteles tarkoitti ajatellessaan että kaikkein hyveellisimmille ihmisille hyveellisyys on vaivatonta ja helppoa. Se tulee selkärangasta kuin oikea suoritustekniikka urheilijalle. Taustalla on kovaakin treeniä, mutta esimerkiksi yllättävässä tilanteessa ero hyveen sisäistäneen ihmisen ja teeskentelijän välillä näkyy kauas ja komeana. Toiminnan varmuus, nopeus ja tietty rentous  erottavat hyveen mestarit niistä joille hyve on viikonlopun harrastus jos edes sitäkään. Minusta uskottavuuden tarmokkaaseen kaiveluun suuntautunut asenne tosin on vain tekosyy olla kuuntelematta hyviä neuvoja ja olla ottamatta opikseen kun ojennetaan. Ad hominem tu quoque  kuuluu virheargumenttien joukossa epämääräiseen ja tilannesidonnaiseen osastoon. Tarkoitan tällä, että esimerkiksi väärä yleistys on aina väärä yleistys: saan irtopisteen tarkkanäköisyydestä aina kun sellaisen jostakin löydän. Ad hominem tu quoque ei ole tällainen argumentti. Se pitää tutkia ennen kuin voidaan päätellä, onko siinä perää. Ja jos ei ole, silloin kyseessä onkin selvä argumentaatiovirhe sille joka on ad hominem tu quoque-korttinsa pelannut.  Se rakentava tapa suhtautua on ymmärtää, että oikeudenmukaisesti tuomitseminen on taitolaji siinä missä some muistuttaa päivästä riippuen inkvisitiota tai kansalaissodan aikaista kenttäoikeutta. Sitäkin voi miettiä, onko hyvän tiellä edistyneempi se joka etsii muista virheitä ja pitää itseään kovinkin erinomaisena vaiko se joka pystyy löytämään harvinaiset viisauden timantit ulkokultaisuuden strassikasasta?

Avainsanat: ilmiöt etiikka ymmärtää yhteiskunta väärä välittää vuosi voi virheitä viikoloppu viettää varmuus vapaaehtoinen vapaa valo vaiko vaihe täydellinen tässä työ tutkia treeniä totuus todettu tietty terveellinen tarkoittaa tapa säilyä syödä suomi suhtautua some sivilisaatio sanomien roskis rakkaat päähän pitää pimeys pelata ottaa onko ongelma näkökulma nostaa nopeus neuvo muutama mitä miettiä löytää länsimainen lukija logiikka lisätä laki käyttäytyä käydä kynnys kuvitella kuulla kunto kohdassa klassinen kansalaissota iso inhimillinen ihminen helsinki harrastus hakea filosofi esimerkki erota ero elämä automaattinen asenne aristoteles argumentti apua ammattilainen aika aihe aito ad


blogivirta.fi