Tänään on 15.12.2018 11:05 ja nimipäiviään viettävät: Heimo ja Sverker. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kuuta osoittava sormi:

Onko eurooppalainen kansankoti mahdollinen?

Julkaistu: · Päivitetty:

Sheri Berman pohdiskelee perjantain 12.10. 2018 Social Europe -kirjoituksessaan, voisiko hengeltään liberaali sosialidemokratia antaa uuden, kansanvaltaisemman sisällön vapaamielisenä ja riippumattomana pidetylle liberaalille ajattelulle. Sosialidemokratia on menettänyt asemiaan kaikkialla Euroopassa oikeistoa loppupeleissä tukeville populistisille, paluuta kansallismieliseen politiikkaan vaativille voimille. Poliittinen oikeisto näyttää olevan valmis "America first" politiikan soveltamiseen myös Euroopan Unionin jäsenmaissa (Britannia, Unkari, Puola, itävalta ja myös Saksan CSU, kristillisdemokraattien  unioni).  Taustana kirjoituksessa on tällaisten liberaalien, koko kansan yhteistä hyvinvointia edustavien voimien nousu erityisesti 1930-luvulla. Eurooppa kääntyi silloin laajasti tukemaan saksalaista "kansallissosialismia", mutta samaan aikaan Ruotsin sosialidemokraatit lanseerasivat sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kansanvaltaisuutta ajavan "kansankoti" -ajatuksensa. Syntyi vuosikymeniä jatkunut poikkeuksellisen vahva, Ruotsia ja Ruotsin kansalaisia nykyiseen huippukorkeaan elintasoon nostanut sosialidemokraattinen hyvinvointi-liike, joka sitten sai muotoja ja sovellutuksia sen naapurimaissa pohjoisimaisen hyvinvointivaltion muodossa. Samaan aikaan Yhdysvalloissa syntyi presidentti Rooselveltin  johdolla kehitetty "New Deal" politiikka, joka nopeasti nujersi 1930-luvun pörssiromahduksen ja talouslaman seuraukset  saattaen Amerikan Yhdysvallat nopean vaurastumisen tielle. Kirjoittaja pohdiskelee, voisiko vastaavanlainen, liberaalin ajattelun sisälle uusin ajatuksin tunkeutuva sosialidemokratia nostaa maanosan  pessimismistä ja näköalattomuudesta uudelleen modernin Euroopan kehittäjäksi. Sosialidemokratian vaihtoehtoinen, poliittinen  sanoma perustuu edelleen vahvan hyvinvointivaltion kunnianpalautukseen. Toistuvasti nostetaan keskusteluun tarve uuteen "New deal" -politiikkaan ja hyvinvointivaltion näkemiseen kansanvaltaisena sosiaalivaltiona eikä kapitalistisena, markkinoiden puristuksiin painettuna "kapitalistisena, markkina-alisteisena hyvinvointivaltiona". Sosialidemokratian poliittiset ohjelmat eivät pääse kuitenkaan täysin toteutumaan hallituksissa, joissa sosialidemokratia joutuu tekemään sen sanomaa haavoittavia kompromisseja konservatiivisten, markkinavaihtoehtoa ajavien tai - kuten meillä - opportunististen oman taustaryhmän yksipuolista edunvalvontaa edustavien tai "isänmaallisten", aseelliseen ja militaristisen lähestymistapaan tähtäävien voimien  voimien kanssa. Sosialidemokratia tarvitsee todellakin murskavoiton, jotta oikeistoblokki joutui ottamaan todesta sosialidemokratian ehyen, rationaalisen ja todellisen ajan tarpeisiin työstetyn, ohjelmallisesti jo valmiin vaihtoehdon. Euroopan Unionin jäsenenä ja sen perussopimuksia ja lainsäädäntöä noudattavana maana meidän on katseltava sosialidemokraattisen politiikan toteuttamismahdollisuuksia myös eurooppalaisesta nälkökulmasta. Euroopan Unionin peruskirjat on rakennettu konsensuspäätöksiin perustuen siten, että ne sulkevat valtion ja julkisen sektorin lähes kokonaan pois välineenä tulevaisuuden politiikan tekemisestä. Oikeisto, uusliberalismiin taipuvainen keskusta ja nyttemmin nousseet nationalistiset voimat  eivät rakenna vahvan valtion varaan muuten kuin vahvan sotilaallisen asevarustelun ja militaristisen voimankäytön  rahoittamisessa  - ja erityistilanteissa "fleksibiliteetin" muodossa tarjotuissa poikkeustilanteissa. Unionin suut tehtävät, sellaiset kuten pakolaiskysymys, ilmastonsuojelu, toimeentulon mahdollistaminen ja suurten infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen eivät ole enää pelkästään veronkannolla ja rahansiirroilla jäsenmaiden välillä (Transfer-Union) hoidettavissa. Sitoutuminen yksipuoliseen, eksogeenisesti rajoitettuun talous- ja rahapolitiikkaan estää mitä ilmeisimmin suurten hankkeiden toteuttamisen - eurooppalainen puolustus mukaanluettuna. Olisi jo korkea aika saada keynesiläinen, vastasyklinen ja itsenäiselle keskuspankille EKP:lle teoriassa täysin mahdollinen endogeeninen, sopimuspohjaiseen päätökseenekoon perustuva finanssi- ja rahapoltiikkaa käyttöön välineenä jo pahasti horjahtelevan Euroopan Unionin politiikassa. Voidaanko kiveenhakattua, peruskirjoissa ikuiseksi kaavailtua suuntaa kehittää kansanvaltaisen, oikeudenmukaisuutta ja yhteisöllisiä arvoja korostavaan suuntaan, kuten tunnettu liberaali John Maynaard Keynes jo 80 vuotta sitten kaavaili? --- About Sheri Berman Sheri Berman   on yhteiskuntatieteiden professori Barnard Collegessa.

Avainsanat: vastakkainasettelu sosialidemokratia keynes hyvinvointivaltio usa yhdysvallat varaa valmis vaihtoehtoinen vahva uusin unkari toistuva teoria tehtävä tarve talous suuri sosialidemokraatti sosiaalinen social sisältö seuraus sektori sanoma saksa saksalainen saada ruotsi puolustus puola professori presidentti politiikka poliittinen perustuva perustuki perjantai onko oikeudenmukaisuus oikeisto ohjelma näyttää nousu nostaa muoto moderni mitä menettää markkinat markkina mahdollinen liike liberaali lainsäädäntö korkea konservatiivi koko kirjoitus kirjoittaja keskustelu keskusta kehittää kansalainen jäsenmaa jäsen julkinen john johto itävalta hyvinvointi europe eurooppalainen eurooppa ekp arvo antaa amerikka ajatella aika


blogivirta.fi