Tänään on 11.12.2018 12:52 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Oppitori:

Induktiivinen oppiminen

Julkaistu: · Päivitetty:

Lainaus Larry Ferlazzolta: I’m a big fan of inductive learning — the idea of providing examples so that students discover the concept or rule (in a scaffolded way) instead of the teacher providing the concept or rule and having students implement them (deductive learning). suomeksi suurin piirtein: Olen induktiivisen oppimisen suuri kannattaja - siinähän on kyse oppimisesta ja esimerkkien tuottamisesta, joiden avulla opiskelija keksii itse säännön (kiertoteitse) sen sijaan, että opettaja antaa yleisen säännön ja laittaa opiskelijat tekemään säännön mukaan (deduktiivinen oppiminen). Minun käsittääkseni deduktiivinen oppiminen on ns. katederioppimista, luennointia, jolla on etunsa. Itsekin tykkään kuunnella hyviä luennoijia ja herättäähän sekin parhaassa tapauksessa aivotoimintaa ja edistää oppimista, mutta induktiivinen oppimiminen on löytäjän iloa. Se viittaa siihen, että jokaisen on yhä uudelleen keksittävä tämän maailman säännöt, itse valloitettava kukkulat, mielellään yhteistyössä toisten kanssa. Induktiivinen oppiminen vaatii työtä, maailman uudelleen luomista. Deduktiivinen taas olettaa, että tieto karttuu, pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, voidaan ehkä kehittyä pidemmälle, kun ei tarvitse aloittaa aina alusta. Toisaalta jokainen yksilö joutuu aina aloittamaan alusta, hän ei saa tietoa perinnöksi - tosin puhutaan sosiaalisesta perinnöstä. Deduktiivinen oppiminen on kärsimättömyyden ilmaus. Toivotaan, ettei maailmaa tarvitsisi rakentaa aina uudestaan, alkaa ain alusta vaan pystyttäisiin menenemään jo lopultakin pidemmälle. Mutta ihminen alkaa aina alusta ja ainakin yhteiskuntatieteet eivät ole matematiikkaa. Välissä on kaikenlaisia oletuksia ja käsityksiä, jotka kuitenkin muuttuvat, mikä puoltaa kaiken rakentamista alusta ainakin yksilön kohdalla. Toki on jotain karttuvaa, jonka päälle voi rakentaa, kun ajattelee koko tiedettä ja tietoa. Ennen oli resurssipulaa, ei ollut aina mahdollista laboratiiviseen työskentelyyn, mutta nyt netti ja tietokoneet ovat mahdollistaneet sen. Parasta on että netin työkalut eivät yleensä maksa mitään, oppimateriaalikin on toistaiseksi ilmaista. Uudistuva media pitää sisällön tuoreena. Toinen lainaus, johon Larry viittaa: That two-day course might seem trivial in the face of everything that’s happened since. But it exemplifies what I have always found to be the most effective style of teaching. It left me enthused enough to go off and explore on my own, and it provided just enough instruction that I could do so from a running start. It launched a run of exploration, learning and fun. And this experience is relevant a longstanding debate about the best way to teach children, especially very young ones. One camp believes that children learn mostly through teaching and direct instruction. The other says that children learn mostly by exploring and figuring things out for themselves. To them, formal instruction is too passive, and makes for children that receive knowledge without engaging with it. On the other hand, people who favour more direct teaching argue that children need more guidance. Leaving them to explore on their own, through so-called “discovery learning”, is inefficient and ineffective. These are, of course, extreme positions and the debate is more subtle. Both approaches have their merits and good teachers face the challenge of finding a happy medium. Äskeiset videopätkät, joissa intialaissyntyinen kasvatustieteen professori kertoo mielestäni juuri induktiivisen oppimisen eduista ja ihmeellisyyksistä, joka kyllä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Täällä on suomalainen linkki induktiivisesta ja deduktiivisesta oppimisesta. Aloin tässä eräänä päivänä pohtia miksi haluamme oppiessamme useimmiten ymmärtää ”ison kuvan”, ”systeeminäkymän” tai ”arkkitehtuurin” ensiksi ennen sukeltamista aihealueen yksityiskohtiin? Miksi me haluamme muodostaa käsityksemme ja ajattelumme sen pohjalta miten joku toinen on halunnut asian muotoilla ja kuvata ilmiönä? Tämä aika luonnollinen tapa tai halu ymmärtää asioita valmiiksi pureskeltuna lienee joko sisäsyntyistä käyttäytymistä tai sitten tapa periytyy meidän kouluvuosiltamme. Jo lapsesta olemme tottuneet oppimaan että aina löytyy jokin valmis vastaus, teoria tai malli jäsentää asioita joita olemme oppimassa. Viisaat ihmiset ovat miettineet ja kertoneet meille mallin jolla asiat on nätisti jäsennelty ja meille on kerrottu miten maailma toimii.    Opimme hyväksymään ja luottamaan ajatukseen että aina jossakin on ”korkeampi voima” tai auktoriteetti joka kertoo mikä on oikein tai miten meidän tulisi toimia. Luemme kirjoja, opiskelemme luennoilla ja käymme seminaareissa.  Meille kerrotaan . Mutta  saammeko me kysyä tarpeeksi  ja  etsiä itse vastauksia muodostaaksemme kokonaiskuvan  ihan itse ilman että joku kertoo sen meille? Loppuuko aina aika kesken kun pitäisi kysyä tai keskustella saati kyseenalaistaa vallitsevaa ajattelua? Mitä jos meidän annettaisiin tai meitä jopa hieman pakotettaisiin käyttämään aivojamme hieman enemmän ongelmanratkaisuun, päättelyyn tai johtopäätösten muodostamiseen havaintojen, kokeilujen ja päätelmien pohjalta? Ilman että meille heti tarjotaan valmista vastausta. Loogisessa päättelyssä  tunnetaan käsitteet  Induktiivinen päättely   sekä  Deduktiivinen päättely . Nämä samat päättelyn menetelmät tunnetaan myös oppimisen viitekehyksessä ja niitä voidaan hyödyntää kun mietitään miten erilaisia opittavia asioita voitaisiin parhaiten käsitellä. Tyypillisesti opintojaksot suunnitellaan ja toteutetaan siten että esitellään ensin ilmiö, malli tai kokonaisuus jota halutaan opiskella. Kokonaisuudesta jäsennetään pienempiä alakokonaisuuksia ja lähdetään sukeltamaan yksityiskohtiin pala kerrallaan kun kokonaiskuva on ensin ymmärretty. Etsitään yksityiskohtia ja todisteita siitä että teoria toimii tai että sille löytyy perusteluja. Useimmat opintokokonaisuudet ovat rakennettu näin ja useimmat oppijat toivovatkin että heille tarjoillaan tieto valmiiksi jäsennettynä. Puhutaan siis  Deduktiivisesta Oppimisprosessista . Kokonaisuuksista osiin. Se toimii varsin hyvin mutta rasittaa aivokapasiteettiamme aika vähän. Mutta mitä jos joutuisimmekin käyttämään aivojamme hieman enemmän… Induktiivisessa oppimisprosessissa  käytämme enemmän kokemuspohjaista oppimista. Me havainnoimme, seuraamme, kokeilemme, testaamme, yritämme ja erehdymme. Keräämme erilaista kokemuspohjaista havaintomateriaalia, mielipiteitä, faktoja ja tuloksia joiden pohjalta alamme muodostamaan omaa mielipidettä asiasta. Tehdessämme asiaa hieman pidempään ja hieman enemmän alamme näkemään tiettyjä kaavoja, toistuvia ilmiöitä, malleja koska havainnot alkavat toistumaan. Alamme kehitellä jotakin mallia tai selitystä joka antaisi meille ymmärryksen kokemuksistamme ja havainnoistamme mitä olemme kokeneet. Hyödyntäessämme näitä molempia oppimisprosesseja saamme riittävästi harjoitusta aivoillemme ja alamme saamaan myös uudenlaisia merkityksiä ja parempia oppimistuloksia opituille asioille. Tieto muuttuu ymmärrykseksi ja ymmärrys yhdistettynä kokemukseen muuttuu osaamiseksi. Parempi osaaminen yhdistettynä motivaatioon luo parempia työsuorituksia joista hyötyvät kaikki. Se näkyy myös ulospäin. Opimme hyvin erilaisilla tavoilla. Toisille ihmisille ei vain voi kertoa miten asiat ovat vaan heidän pitää pystyä kokeilemaan itse ja muodostamaan omat mielipiteensä. Toisille taas kerronta ja luennointi toimii varsin hyvin. Mutta vinkkini on että opintokokonaisuudet kannattaa suunnitella ja toteuttaa hyödyntäen molempia prosessimalleja tasapuolisesti ja antaa aivoille monipuolista jumppaa. Täältä löytyy hieman tieteellisempää selitystä aiheesta jos viitekehys on aivan vieras: Tutkimusmenetelmänä http://www.socialresearchmethods.net/   ja hakusanalla  Induction  and  Deduction Itsenäinen työskentely, lukeminen ja kirjoittaminen on mielestäni induktiivista opiskelua. Toinen esimerkki on suomen astevaihtelu , johon kehitin harjoituspatteriston, jossa on suuri määrä sanoja, joiden taivutusta tulee miettiä. Itse voi sitten katsoa tarkistuksen kontekstityökaluilla.

Avainsanat: induktiivinen deduktiivinen ymmärtää ymmärrys yksityiskohta yksiöä yksilö yhteistyö who voi vinkki vieras vastaus valmis tässä työkalu toteuttaa todiste tietokone tieto tiede teoria tarvita tarjoilla tapa säännöt suuri suunnitella suomi suomeksi suomalainen style students sosiaalinen sisältö seem running rule rasitus rakentaa pyörä pystyä professori pohtia pitää pienempi people pala osaaminen oppia oppiminen opiskelu opiskella opiskelija opettaja ones olettaa netti need muoto muodostaa mitä miettiä mielipide media me matematiikka malli maksa maailma luonnollinen lukeminen linkki learn larry lapsi laittaa lainaus käsitys käsitellä kysyä kyseenalaistaa kuvata kuunnella kontekstityökalu kokonaisuus koko kokemus kirjoittaminen keskustella kertoa kerrottu keksiä kehittyä kehittää katsoa kannattaja kaava jumppa jolla jokainen itsenäinen it ilmiö ihminen idea hän hyödyntää http happaned halu hakusana fan fakta face extreme experience etsiä esitellä esimerkki erilainen etu disc over by big astevaihtelu antaa alusta ajatus aika aihe


blogivirta.fi