Tänään on 16.11.2018 23:58 ja nimipäiviään viettävät: Aarne, Aarno, Aarni, Arne, Arnold ja Arna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Me, myself and China:

Syksyn värejä ja itsetutkiskelua

Julkaistu: · Päivitetty:

Tuijotan valkoista tekstikenttää, enkä tiedä mitä muka voisin kirjoittaa Suomessa asumisesta. Suomi on samalla minulle hyvin tuttu ja hyvin outo paikka. En ole liittynyt kumpaankaan ulkosuomalaisten yleisimmistä leiristä; siinä, jossa vihataan Suomea tai siinä, jossa Suomea pidetään maailman täydellisimpänä paikkana. Ja oikeastaan tuo tekstikenttä on pysynyt valkoisena jo yli viikon minun vältellessä siihen kirjoittamista. Ensi viikolla alkaa viimeinen kuukauteni työharjoittelussa ja näin myös Suomessa asuminen lähestyy loppuaan. Kaipaan ehdottomasti Macauhun, mutta Suomesta lähteminen on omanlaisensa muutoskohta elämässäni. Jätän taakse jälleen kerran minulle tutun arjen ja lähden eri puolelle maailmaa aivan erilaiseen kulttuuriin - vaikka se onkin minulle ennalta tuttu. Tavallaan tällä kertaa sanon Suomelle pysyvämmät hyvästit, sillä olen tullut päätökseen, ettei valmistumiseni jälkeen ole aikani palata Suomeen. Oikeastaan en ole aivan varma, palaanko koskaan pysyvästi. Mutta turhaan mitään suunnitelmia on kiveen kaivertaa, asiat ja tilanteet muuttuvat. Halusin Suomessa tutustua itseeni syvemmin. Lähdin vastavalmistuneena lukiolaisena Pekingiin ja sitten jokseenkin varsin nopeasti sieltä paluun jälkeen löysin itseni macaulaisesta yliopistosta. Olen aina jahdannut unelmiani ja haave-minääni kuin viimeistä päivää, enkä kovin usein ole pysähtynyt sisäistämään kokemuksia kunnolla. En ole samanlainen kuin Suomesta ensikerran lähtiessäni, enkä edes kun lähdin toista kertaa. En välttämättä edes ole samanlainen kuin vuosi sitten. Vai olenko? On ollut ihana päästä oikeasti viettämään aikaa Suomen kavereideni kanssa. Vaikka emme Macaussa ollessani puhuisikaan usein, on suhteeni heihin vahva. Aina kun näämme, on kuin emme koskaan olisi olleet erossa. Olen oppinut arvostamaan vanhoja kavereitani uudella tavalla. Tai no, Suomessa suurin osa kavereistani ovat "vanhoja", sillä en oikein voi tutustua uusiin ihmisiin :D Suomen kaverini tuntevat minut oikeasti. He ovat nähneet minun kasvavan ja kuulleet ajatuksiani maailmasta vuosien ajan. Osa jopa 15 vuoden ajan. Ihan hullua. Sellaisten ihmisten kanssa ei koskaan lopeta olla kavereita. Minulla oli itselleni neljä tavoitetta tällä reilulle puolivuotiselle: ottaa enemmän kuvia, aloittaa säännöllinen urheilu, opiskella kiinaa ja kirjoittaa useammin. Myöhemmin lisäsin joukkoon itsetutkiskelun. Kirjoittamista lukuunottamatta olen suoritunut hyvin. En tiedä miksi, mutta minulla on ollut joku aivan jäätävä tulppa luovuudessani toukokuusta asti. Vaikka on niin paljon asioita, joita haluan sanoa, tavallaan tuntuu, kuin minulla ei olisi mitään sanottavaa. Ehkäpä teen Macauhun paluun yhdeksi tavoitteeksi päästä sisäinen pöytälaatikkokirjailijani ja aktiivisempi bloggaaja valloilleen. Aloitin tanssin harrastamisen 4-vuotiaana ja lopetin sen lukion toisella luokalla. Tarkoituksena oli pitää taukoa vain vuosi, mutta jotenkin ne vuodet vain venyivät ja sitten asuinkin jo Macaussa. Tänä syksynä aloitin tanssin uudestaan, tällä kertaa lajina waacking. Vaikka käyn tunneilla vain kerran viikossa, on se yksi kerta todella akkuja lataava. Tunti, jonka aikana kukaan ja mikään ei vaadi sinulta mitään. En ollut edes tajunnut, kuinka paljon tanssimista kaipasin ja kuinka paljon siitä saan irti. Olen jo viime vuodesta asti harkinnut Macaussa tanssitunneille menemistä, mutta aina jättänyt sen välistä lukuisien tekosyiden saattelemana. "En halua tuhlata siihen rahaa", "olen aina niin väsynyt koulun jälkeen muutenkin", "kaikki vain tuijottaisivat kun olen valkoinen", "en ymmärrä kanttonia" jne jne. Nyt tekosyyt saavat jäädä. Haluan käydä ainakin kokeilemassa. Olen miettinyt paljon sitä millainen olen ja miksi. Mitkä asiat minussa ovat hyviä ja missä pitäisi parantaa. Siskon kanssa katsomme TV:tä iltaisin ja kun seuraamamme ohjelmat ovat luokkaa Love island ja Ensitreffit alttarilla, tulee pakostikin juteltua parisuhteisiin liittyvistä asioista. Blogiani pidempää lukeneet tietävät, että seurustelin pekingiläisen pojan (vai pitäisikö sanoa miehen?) kanssa. Lopetin hänestä kirjoittamisen, sillä minusta tuntui, että jaan liikaa. Olen aina halunnut kertoa kaiken elämästäni, sillä tykkään itsekin lukea sellaisia blogeja. Alkoi kuitenkin tuntua, etten halunnut puhua hänestä tai meistä. Jotkut ovat asiaa kysyneet ja jokunen varmaan asiaa pohtinutkin. Emme ole enää olleet yhdessä, eikä siihen ole mitään erityisen dramaattista syytä. Ehkä jonain päivänä avaan asiaa enemmän, mutta nyt sanottakoot, että en kokenut meidän arvojen ja tulevaisuuden suunnitelmien kohtaavan. Ja kaukosuhde ei asiaa ainakaan auttanut. Olen siis ollut sinkku jo aika pitkään ja se on ollut hyvä syy ja pohtia omia suunnitelmia, haluja ja ajatuksia. Minä, eikä kukaan muukaan, ole todellakaan täydellinen millään määrin ja minusta eroon johtaneet suhteet ovat mitä parhaimpia tilaisuuksia pysähtyä katsomaan peiliin. Edellä mainitut TV-ohjelmat ovat näyttäneet monia kohtauksia, joista tunnistan itseni niin hyvässä kuin pahassakin. Olen tietoisempi siitä, mitä teen väärin ja siitä, mitä haluan suhteeseeni. Olen muutenkin halunnut oikeasti miettiä, mitä kumppanilta haluan ja tarvitsen. En ole kertonut myöskään sitä, että tapasin kuukausi ennen lähtöäni Macaussa erittäin kiinnostavan miekkosen, jonka kanssa ei nyt sattuneesta syystä voinut tulla mitään vakavampaa. Hänen tapaamisensa selkeytti monia asioita, mutta myös jossain määrin pisti kaiken hieman sekaisin. Noh ei siitä sen enempää, mutta paljon on tullut vietettyä aikaa ajatusteni kanssa :D Suomessa asuminen ei missään nimessä ole ollut minulle huono kokemus. Olen saanut tutustua itseeni, kotimaahani ja niiden väliseen suhteeseen uusin silmin. Helsinki on paljon kauniimpi kaupunki kun siellä ei kävele laput silmillä ja oleta jo nähneensä kaikkea. Lämpötilojen laskiessa niin matalalle, että valtavan talvitakkini kanssa muistutan enemmän Muumien mörköä kuin ihmistä, katson vaikeroiden Macaun hellesäätä ilmoittavaa numeroa sää-appissani. Valitan todella paljon kylmyydestä ja tiedän sen. Sori. Mutta se auttaa minua kestämään kun tiedän, että melkein maailman toisella puolella minua odottaa toinen kotini, jossa on minulle sopivampi ilmasto. Sinne on kiva palata. Mutta kunnes lentoni päivä koittaa, aion nauttia Suomesta täysin sydämin.

Avainsanat: bloggaaja blogi auttaa asua arvo arki aika numero nimi neljä nauttia muka mitä minä millainen miettiä macaus macaun maailma luokka lukio lukea lappu käydä kuulla kuukausi kulttuuri koti kokemus kivi kirjoittaa kirjoittaminen kiina kertoa kaupunki kaivata island ilta ilmasto ihminen ihana huono helsinki haave elämä silmä sekaisin päästä päivä pysyä puhua poika pohtia pitää peking peili parantaa palata paikka outo ottaa opiskella ohjelma odottaa kuulumisia fiiliksiä yliopisto väsynyt vuotias vuosi voi viimeinen viettää varma valkoinen vahva vaatia uusin urheilu täydellinen tutustua tuttu tuntua tunti teen tanssi talvitakki sää syy syksy suunnitelma suomi suomessa suomelle suhde sisäinen sisko sinkku


blogivirta.fi