Tänään on 14.11.2018 13:20 ja nimipäiviään viettävät: Iiris ja Iris. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Niittykellukka:

O

Julkaistu: · Päivitetty:

Onni, outo, Obeesia, omituinen otus O-sanoja löytyy pilvin pimein. "On tuota onnea minulla, syli on täynnä sinua, kädet ovat työtä täynnä...", lauloi Kaisa Korhonen aikoinaan Chydeniuksen sävellystä. Äiti siteerasi usein aforismia, jonka mukaan tarvitaan jotain tekemistä, jotain odottamista, jotain rakastamista, jotta onni olisi täydellinen. Eino Leinon mielestä "ei onni kärsi katseit ihmisten, kell' onni on, se käyköön korpehen, ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan..." No, niin olen tehnytkin, kohta 36 vuotta on eletty korvessa, outoina ja omituisina otuksina. Obeesia on peitenimeni. Nimen olen itse muodostanut sanasta obeesi, joka esiintyy lääkärien minusta kirjoittamissa teksteissä. Olin menossa sappileikkaukseen 1990-luvun alussa. Leikkauspäivän aamuna lääkäri sanoi, ettei leikkaakaan. Perusteli sillä, ettei sairaalassa ollut riittävän pitkiä välineitä tähystysleikkaukseen. Oikeampi peruste oli käsittääkseni se, että yöllä oli tuotu päivystykseen kiireellisempiä potilaita. Minulla oli jokseenkin oireeton sappikivi. Oli outoa soittaa töihin ja peruuttaa alkanut sairasloma. Aloin pikkuhiljaa tottua siihen, että kivi jäi kylkikaareni alle. "Omnia mea mecum porto", ajattelin. (Kaiken omani kannan mukanani.) Mukanani se on edelleen. Eikä juuri vaivaa. Ehkä leikkauksesta olisi ollut enemmän harmia kuin leikkaamattomuudesta. Mutta noloa se oli.

Avainsanat: täydellinen syli soittaa sairasloma sairaala päivystys potilas pilvi outo otus onni omituinen olin lääkäri leino leikkaus laulaa kärsiä käsi korhonen kivi kaisa ihminen eino alku äiti vaiva töihin


blogivirta.fi