Tänään on 19.11.2018 14:05 ja nimipäiviään viettävät: Liisa, Elisa, Eliisa, Eliisi, Elisabet, Elise, Lisa, Lisen, Lisbet ja Bettina. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Kotiäidin LuomuLaakso:

Matka moniammatilliseen yksilökuntoutukseen

Julkaistu: · Päivitetty:

Loppuviikko hujahti pakatessa. Sunnuntaina on tarkoitus suunnata autismikirjon sopeutumisvalmennuskurssille, johon suurin osa perheestämme osallistuu koko ensi viikon ajan. Lääkäri suositteli meille kurssia jo kesällä, mutta meni hetki ennen kuin löytyi se meille oikea paikka. KELAn sopeutumisvalmennuskurssit kun oli suunnattu pääosin alakouluikäisille. Diagnoosit tavataan saada monesti (onneksi) aikaisemmin, kuin mitä me saimme. Lapsi ei enää ollutkaan alakouluikäinen ja nuorille suunnattuja sopeutumisvalmennuskursseja oli aika vähän tarjolla – etenkin niillä kriteereillä, joilla meidän sitä piti hakea. Itse asiassa lopulta selvisi, ettei yhtään sellaista kurssia ollut suoraan tarjolla. Ensin meille tosin ehdotettiin KELAsta, että menisimme sellaiselle nuorten kurssille, joka olisi tarkoitettu autistisille nuorille, joilla oli myös kehitysvamma. Selvisi kuitenkin aika pian, ettei se ole meidän tapauksessamme oikea paikka ja niinpä lisäkyselyillä sain selväksi, että meidän piti tässä tapauksessa hakea moniammatillista yksilökuntoutusta, joka toteutettiin siten, että myös perheemme pääsi tähän osalliseksi. Niinpä koko perheen kurssi saatiin ja edessä on viikko hotellimajoitusta, valmiit ruuat ja takuuvarmasti rautainen annos oppia ja apua. Voin sanoa, että odotukset ovat korkealla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun saamme mitään tällaista tukea ja luulen, että jokainen perheestämme on innokkaan odottava. Kuuden vuoden synkkääkin synkemmässä tunnelissa alkaa todentotta näkyä valoa!     Vaikka tunnelma on odottavan innokas, niin samalla stressaamme jonkin verran sitä, että kolmesta lapsesta kahdella tulee olemaan jos jonkinlaista pulmaa pitkällä automatkalla. No, edessä on usean tunnin ajo ja vielä useammaksi se muuttuu, kun joudutaan taukoilemaan aika tiuhaan. Olemme perillä päivä ennen varsinaista ensimmäistä kurssipäivää, joten matkan saamme tehdä ihan rauhassa ja omaan tahtiin. Se on hyvä. Takaisin ajo meneekin sitten ehkä hiukan erilaisissa tunnelmissa. Kotona lienemme vasta yömyöhään kaikkien pysähdyksien kera, mutta veikkaan, että seuraavana aamuna on useampi pieni pää pystyssä aivan liian aikaisin. Paluusta seuraavana päivänä meille nimittäin kotiutuu kauan kaivattu ja odotettu uusi perheenjäsen, tiibetinspanieli Muru. Tuohon päivään on vielä hetki ja tällä hetkellä ajatukset ovat paljolti pakkaamisessa ja matkaeväissä. Tällä kertaa mukaan otetaan ainakin noita kuvassa olevia Muuti-luomusosepusseja, jotka ovat osoittautuneet jo aiemmin varsin näppäriksi ja käteviksi matkaeväiksi. Lisäksi ne maistuvat pienimmäisellekin, joka tunnetusti on varsin rajoittunut ruoka-asioissa. Aistiyliherkkyydet tuovat aina oman lisämausteensa kaikkeen matkustamiseen, sillä joka paikassa ei saa sellaista ruokaa, että sen saisi syödyksi, vaikka olisi kuinka nälkä. Matkaan kannattaa ehdottomasti ottaa aina ns. turvaruokia, jotka ainakin suurimman osan ajasta maistuvat ja menevät alas. Mikään ei nimittäin ole kamalampaa kuin auto pullollaan nälkäisiä ja kiukkuisia lapsia. Näissä luomusoseissa on sekin hyvä puoli, että ne maistuvat isoimmasta pienimpään. Tupaten täyteen pakatussa autossa arvostaa kovasti vaihtoehtoa, joka kelpaa kaikille nälkäisille. Nyt pitäisi saada vielä yksi yö nukutuksi ja sitten onkin aika suunnata kohti uusia kokemuksia ja yrittää saada ajatukset irti kaikista niistä pihahommista, jotka yhä odottavat tekijäänsä. Toivotaan, että talvi antaa vielä hetken odotuttaa ja sitten ehkä ehdimme saada haravoinnin loppuun. Jätevesiremonttikin häämöttää jo ihan nurkan takana, sillä tarkoitus olisi saada se vielä tänä vuonna päätökseen.  Taitaa olla, että kotihuolet eivät hellitä edes seuraavalla viikolla. Ehkäpä automatkan aikana on hyvä pohtia sitä, kannattaako tekemättömiä töitä ylipäätään murehtia – ne kun eivät sillä tehdyiksi muutu, mutta ikävän olon murehtimalla kyllä saa. Viisainta olisi kai unohtaa ne hetkeksi ja ottaa irti kaikki mahdollinen tulevasta viikosta. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ehkä haravoimaton piha ei ihan maailmanloppu kuitenkaan ole. Jos lumi ehtii tulla, niin eiköhän sitä haravointia voi jatkaa sitten keväällä. Ihanaa viikonloppua kaikille! Muutit saatu blogin kautta testiin.  Luomulaakso kiittää. Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä. Kuvat: Luomulaakson Maria     The post Matka moniammatilliseen yksilökuntoutukseen appeared first on Luomulaakso .

Avainsanat: annos ajo aika koko kesä kela jonkinlainen jokainen jatkaa instagram innokas hetki hakea facebook erilainen blogi auto autismikirjo arvostaa arki apua antaa lapsi kuva kurssi kotona korkealla oppia olo odottava nälkä näkyä nurkka nuori noita muru mitä me matka maria maistua mahdollinen maailmanloppu lääkäri luomulaakso lumi päivä puoli pohtia piha pieni perheenjäsen perhe paikka ottaa osallistua seurata seuraava saada ruoka rautainen pää viikko viikonloppua veikata vaihtoehto uutinen uusi unohtaa tässä tunnelmissa tunnelma tukea testi tarkoitus tarjota talvi sunnata sopeutumisvalmennuskurssi muuti luomu aistiyliherkkyys lapset erityislapsi yrittää voi


blogivirta.fi