Tänään on 16.11.2018 13:49 ja nimipäiviään viettävät: Aarne, Aarno, Aarni, Arne, Arnold ja Arna. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Miksi vanhemmat vihaavat wilmaa ja vanhempainiltoja?

Julkaistu: · Päivitetty:

Täyttelin tässä aamulla tyttöjen kerhon palautelappusia. Lapun lopussa oli sana vapaa kohta ja lisäsin lomakkeeseen, että olisi kiva saada vaikka kerran kuukaudessa sähköpostiin tai ihan paperiversiona joku lippulappunen, jossa olisi tiivistelmä mitä kaikkea kerhossa on puuhailtu ja puheltu. Tulin ajatelleeksi, että olenko minä juuri se ärsyttävä ja yli-innokas vanhempi joka haluaa tietää lapsestaan kaiken, ihan kasvatus- ja opetushenkilökunnan kiusaksi asti. Todella usein saa lukea miten vanhemmat parjaavat vanhempainiltoja, vasukeskusteluita ja wilmatunnuksia. Olenko minä jotenkin outoeliö vanhempien valtameressä, kun oikein odotan tuota kaikkea? Odotan niin innolla, että pääsen mukaan kaikkiin "oikeisiin vanhempien juttuihin". Odotan sähköpostiini kilahtavia viestejä, jotka liittyvät lapsiini. Vanhempainiltoja, discoja, luokkaretkiä ja mokkapalojenleivontaa. Okei no leivontaa en odota, koska se ei ole vahvuuteni, mutta enköhän minä siitäkin selviä sitten vaikka pakastealtaan kautta. Vai onko tämä vain tietämättömän innostusta joka lannistuu jo ensimmäisten eskari- ja kouluvuosien aikana? Tuleeko niistä vanhempainilloista sitten sitä pakkopullaa vaikka nyt ajatus tuntuu ihanalta? Olen päässyt osallistumaan kerran lapseni vasukeskusteluun, koska lapsemme ovat olleet suurimmaksi osaksi kotihoidossa. Minun mielestäni vasukeskustelu oli ihanaa, kukapa ei nyt tykkäisi puhua omasta jälkikasvustaan. Eikö vaan...? Näin pienten lasten vanhempana en osaa kuvitella millaista elämäni on, kun lapseni ovat koulussa. Puhutaan aina, että pienten lasten kanssa aika on kortilla ja elämä on hektistä, mutta isompien lasten vanhempien juttuja lukiessa tuntuu siltä, että ei se todellakaan tästä helpottamaan päin ole. Mikä tuntuu hassulta, koululaiset kun ovat jo aika itsenäisiä ja osaavia lapsia. Vai onko minulla vain niin ruusuinen kuva siitä, että lasteni ollessa harratuksissa ehdin itse lenkille tai saan nauttia heidän ilonsa katsomisesta? Onko tulevaisuus todella pelkkää kuskaamista ja kiirettä työpäivän jälkeen? Mokkkapalojen leivontaa ja kamalia, tylsiä vanhempainiltoja vuodesta toiseen. Toisaalta olen aina ollut äiti jolle vauvavuosi ei ole se the juttu joten ehkä minut äitinä on luotu huutamaan jalkapallokentän laidalla ja nyökkäilemään yli-innokkaasti vanhempainilloissa? Sen sijaan, että istun hiekkakakkuja tehden ja kotimutseillen vuodesta toiseen. Ehkä minut on luotu ruuhkavuosien mokkapalamutsiksi. Tai sitten en vain tiedon mitä se todellisuus on. Onko ne vanhempainillat ja wilmat ihanaa vai pakkopullaa?

Avainsanat: mitä minä lukea lenkki lapsi kuvitella kuva kuukausi kortti kerho kasvatus juttu itsenäinen innokas elämä ajatus aika ärsyttävä äiti vauvavuosi vapaa vanhempi vanhemmat tässä työpäivä tyttö tulevaisuus todellisuus tietää tieto sähköposti sana saada puhua osallistua onko nauttia


blogivirta.fi