Tänään on 15.11.2018 02:49 ja nimipäiviään viettävät: Janina, Janika, Janita, Janette, Jannika ja Jeanette. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Filosofian puutarhassa:

Marrasajan uutispommi: ero tuli

Julkaistu: · Päivitetty:

Se tiedetään jo vanhastaan, että rakastaminen ja tahtominen ovat heikkoja eväitä joilla ei välttämättä pääse edes ihmissuhteen arjen alkuun. Jos niihin kuitenkin lisätään annos viisautta, toinen mokoma harkintaa, kärsivällisyyttä, läheisyyttä ja itsetuntemusta sekä ihmissuhdetaitoja, tilanne on jo paljon parempi. Koskaan eivät asiat kuitenkaan ole niin täydellisesti etteikö voisi tapahtua jotakin sellaista mihin ei mikään määrä varautumista, tahtomista ja taitavuutta riitä vaan ero ainoa järkevä ratkaisu. Meille tapahtui vähän aikaa sitten yksi niistä harvoista, äärimmäisen epätodennäköisistä asioista joista seuraa rakkaussuhteen välitön päättyminen. Muutama kuukausi sitten en olisi voinut kuvitellakaan löytäväni itseni tilanteesta jossa näen eron ainoaksi vaihtoehdoksi- vaan eipä se estänyt eikä edes hidastanut minua löytämästä itseäni täsmälleen sellaisesta tilanteesta. Maailma ja elämä ovat yllätyksiä täynnä, ja jotkut niistä yllätyksistä ovat todella hirveitä. Sen verran voimme paljastaa, että kolmatta osapuolta asiaan ei liity. Mitä draamaan ja meheviin yksityiskohtiin muuten tulee, niistä olemme jo kertoneet (ja jatkossa kerromme) oma-aloitteisesti kaikille joiden tarvitsee niistä tietää. Ystäville ja omaisille siis tiedoksi: jos sinulle ei ole kerrottu, sinun ei tarvitse ainakaan toistaiseksi tietää, ja tässä välissä muistutan että se että joku kehtaa udella ei tarkoita että olisimme velvollisia vastaamaan. Minulla on juuri nyt paljon parempaakin tekemistä kuin selitteleminen ja valitteluiden kuunteleminen, esimerkiksi isojen univelkojen kuittaaminen. Tässä vaiheessa olennaiset ilmoitusasiat tiivistyvät siis lyhyeen: olen nykyään sinkku, Puolisona tähän asti tunnettu blogin taustavaikuttaja on jatkossa XÄ, ja toistaiseksi molempien asiat ovat jotakuinkin niin hyvin kuin ne voivat kellään tässä tilanteessa olla. Käytännön järjestelyt hoidamme siinä tahdissa ja siihen tyyliin kuin viisaaksi näemme -eli ulkopuolisten mielestä varmasti hitaasti. Jatkossakin vaikutamme varmasti toistemme elämässä ystävinä, kämppiksinä, ihmisinä joilla on paljon yhteistä historiaa...vaan ei yhteistä tulevaisuutta. Sikäli kun uusi elämäntilanne herättää ajatuksia, niitä voi löytää jatkossa blogiinkin. XÄän liittyviä asioita voi kuitenkin jatkossa tiedustella häneltä itseltään. Pommit ovat jo pudonneet ja tuhonsa tehneet.  Periaatteessa avioliitto tietysti selviytyy kaikesta paitsi kuolemasta ja avioeroprosessista, mutta käytännössä siinä on mielestäni kyse pohjimmiltaan aivan muusta kuin juridiikasta. Siviilisääty voi ilmentää ihmissuhteen laatua, mutta se ei ole taikavoima joka voisi loihtia hyvän ja toimivan avioliiton sinne mistä rakkaussuhteen perusedellytykset ovat kadonneet. Ja -mahdollisesti juuri siitä syystä että avioliittomme on ollut pitkä ja onnellinen- en halua jäädä roikkumaan tilanteessa jossa siitä ei olisi jäljellä kuin ahdistavaksi käynyt kuori. Mieluummin olen rehellisesti sinkku ja otan vastaan tilanteen mukanaan tuoman uudenlaiset realiteetit ja haasteet.  Sen sijaan että olisimme jatkaneet sotimista kunnes molempien elämät ovat yhtäläisen riekaleina, valitsimme kuitenkin toimia toisin: ryhtyä järjestelemään tilannetta sellaiseksi että tämä uusi postapokalyptinen maailma olisi mahdollisimman vähän hirveä. Kaikkea minkä ihmiset perinteisesti sössivät rakkaussuhteen päättyessä kun ei ole pakko sössiä. Eroaminen on nyt pakko, mutta prosessin voi hoitaa monella tavalla joista toiset ovat viisaampia kuin toiset. Minusta avioliiton päättymisessä on yksistäänkin enemmän kuin tarpeeksi katastrofia ilman että siihen lisätään yhtään lisää kurjuutta itseilmaisun, yleisten tapojen, normaaliuden tai muun tyhjänpäiväisen nimissä. Hieman tähän liittyen: niille haaskalinnuille jotka kuvittelevat että idealisti on vihdoinkin saanut opetuksen elämän raadollisuudesta, on jatkossakin luvassa suuria pettymyksiä. Jos viime viikoista olen jotakin oppinut, niin sen että vanha ja täällä blogissakin toisteltu viisaus että vain hyvällä kannattaa yrittää pärjätä, ja jos hyvälle ominaiset keinot ovat loppu, se tarkoittaa että kaikki keinot ovat loppu , pitää paikkansa ihan tismalleen. Niin ikävä kuin tilanne onkin, jo tässä vaiheessa on aivan selvää että jos sitä oltaisiin lähdetty ratkomaan lähtien mistään muusta kuin luottamuksesta hyvän voimaan, kaikki olisi vielä paljon huonommin. Koska typerehtimiseen on kieltämättä ollut suuria kiusauksia, olen myös kiittänyt itseäni siitä että olen älynnyt rakentaa perusluottamuksen hyvään parempina aikoina -tässä tilanteessa sen opetteleminen olisi ollut ylivoimaista. Niin kammottavaa tilannetta ei taida olla keksittykään etteikö siinä pärjäisi parhaiten vain hyvällä- mutta tässä maailmassa hyvällä pärjääminen on kyllä sellainen laji jota kannattaa treenata ajoissa ja ahkerasti parempina aikoina. Olen nyt totutellut tähän postapokalyptiseen maailmaani jonkun viikon. Ainakaan toistaiseksi en pidä siitä alkuunkaan. Pienempi kahdesta pahasta vaihtoehdosta on edelleen kaukana hyvästä. Olen kuitenkin huomannut olevani hengissä, ja vaikka säteilyerämaassa kaikki on tunnetusti pielessä tai sitäkin huonommin, arvelen täällä voi olla mahdollista selviytyä. Pitkällä tähtäimellä tietysti toivon että elämä olisi muutakin kuin selviytymistä. Mutta siihen vaadittaisiin jo Maailmankaikkeudelta edes pientä yhteistyöhalua. Sitä siis odottelemaan.

Avainsanat: arki annos ainoa perhe ilmoitukset etiikka ystävä yrittää voima voi viisaus vastata vanha valita vaihe uusi tässä tuli tulevaisuus treenata tilanne tietää tiedoksi tarvita tarkoittaa tapahtua tahti sinkku selviytyä ratkaisu rakentaa prosessi pommi pitää pienempi opetus onnellinen muutama mitä maailma löytää luottamus liity laji laatu kuukausi kurjuus kuori kuolema kolmas kerrottu keino kadota jatko ikävä hoitaa historia herättää haaste esimerkki ero elämä blogi avioliitto


blogivirta.fi