Tänään on 10.12.2018 14:42 ja nimipäiviään viettävät: Jutta ja Judit. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Hikatusta - hikkaj:

Kiestingissä taistelivat muutkin kuin Päätalo

Julkaistu: · Päivitetty:

Pölösen Oma maa -filmi alkoi hirvittävällä rähinällä, missä vihollinen tappoi hevoskuormallisen Suomen sotilaita. Liinu-hevonen ja selästään haavoittunut Veikko jäivät eloon. Jytinä ja räiske elokuvasalissa oli korvia huumaavaa. Kovempiko pauke vielä rintamalla? En ole kovin innostunut sodasta enkä sotakirjallisuudesta; Tuntematon sotilaskin on jäänyt toistaiseksi kesken luvun. Nyt ystävän pyynnöstä taivuin lukemaan yhden uuden juuri ilmestyneen sotakirjan, siksikin koska se ei ole mielikuvituksella höystettyä romaania, vaan totisinta totta faktatiedoin varustettuna. Ja mikä parasta: sen myötä päästään taas Päätalon maisemiin, samoille paikoille, missä Kalle haavoittui ja tuskissaan peräytyi omalle puolelle. Päätalon kirjan nimi on Liekkejä laulumailla , nyt käsissä on Juha Vaheen kirja  Kiestingistä Viipuriin , joka istuu käsissä vähän eri lailla kuin Kallen: se on ostettavissa, luettavissa ja selailtavissa vain e-kirjana eli näillä nykyajan vehkeillä - ja vaikka heti tuota kirjan nimeä klikkaamalla. Tämä on tätä liveaikaa! (= halvempaan hintaan tästä , neuvoo JV tuolla kommenteissa, ja pääsee ilmaisille maistiaisille.) Kiestingin taistelun lopputulos numeroin tässä: Kuukauden aikana suomalaiset joukot olivat menettäneet 170 ja saksalaiset 248 miestä kaatuneina. Puna-armeijan maksama lasku oli paljon verisempi. Virallinen tiedotus totesi, että kentälle jääneiden yli 15.000 kaatuneen lisäksi tulivat ne tappiot, jotka tykistö, kranaatinheittimet ja syöksypommittajat olivat linjojen takana aiheuttaneet. Sotavankeja saatiin 676. Juha Vahe historioitsijana ja tietokirjailijana asettaa tuon vuoden 1942 huhti-toukokuun  Kiestingin kelirikkohyökkäyksen tai Jelettijärven torjuntataistelun suurempaan kokonaisuuteen, isä- Jouko , Rauman kauppaopiston rehtori, keskittyy niihin tuntoihin ja tunnelmiin mitä poteromies silmillään näki ja sydämessään tunsi. "Kun olin kiskomassa kiinni housunkannattimiani, olin – onneksi – kiskaissut samalla katsettanikin ylemmäs. Ja silloin olin ehtinyt todeta, että noin viidentoista metrin päässä minua oli tähdännyt kaikkea muuta kuin ystävällisen näköinen silmäpari."  Mutta. "Pala nousi kurkkuun ja oli sanomattoman paha olla. En tiedä, mikä minuun meni, mutta sitä laukausta en ampunut. Laskin aseeni ja katselin, miten miekkonen ammensi lumen alta kattilansa vettä täyteen. Sitten hän oikaisi selkänsä ja asteli rivakasti tulouraansa pitkin takaisin puiden kätköihin. Tuskin se sitä oli, että pahaa-aavistamattoman miehen ampuminen olisi ollut muka raukkamaista. Sitä raukkamaisuutta ylistetyt tarkka-ampujat harrastivat työkseen. Taisi olla vain päähänpisto: oli mukavaa katsella, kun toinen siinä kaikessa rauhassa toimitti tärkeitä arkiaskareitaan." Sotia kokematon ja sotakirjoille silmät sitkeästi ummistanut ja ne torjunut sarvilainen antaa löyttä ja tekee kunniaa kummallekin Vaheelle, isälle ja pojalle: suurella kunnioituksella ja mielenkiinnolla, jopa hartaudella, luin dokumenttikirjan Kiestingistä Viipuriin kokonaan ja kerralla läpi. Sekä pojan asiatiedot että isän rintamatunnelman välittäminen vakuuttivat.   Ainoa ongelma oli kirjan lukemiskelposeksi saattaminen, siihen tämä isälukija tarvitsi poikansa apua. KIRJA-ARVOSTELUT ***  myös

Avainsanat: armeija apua antaa ainoa poika paha onni ongelma olin näköinen nykyaika nimi muka mitä mielenkiinto miekkonen metri maisema maa lumi lasku käsissä kuukausi kurkku korva kommentti kirja kenttä katsella kalle joukko jouko isä hän hevonen filmi elo arvostelu vahe tunnelmia rintamalta sota kiestingistä viipuriin ystävä virallinen veikko tuntematon toukokuu todeta tiedotus tarkka tappio suomi sotilas sotia selkä saksalainen romaania rehtori rauma päätalo puna puiden


blogivirta.fi