Tänään on 15.12.2018 06:06 ja nimipäiviään viettävät: Heimo ja Sverker. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tehtävänimikkeenä Laura:

Kohta perheemme on vauvavapaa. Ikuisesti

Julkaistu: · Päivitetty:

Katselin viime yönä tissillä tuhisevaa vauvaani. Tajusin, että viimeistä kertaa joudun kärsimään tällaisesta univelasta. Kun tämä vauva oppii nukkumaan, ei tulee enää vauvaa joka valvottaa parhaimmillaan yli vuoden putkeen. Helpottavaa, mutta samalla jollain tapaa niin haikeaa. Pieni vauvani, joka täytti edellispäivänä 11 kuukautta ja näin ollen kuukauden päästä meidän perhe on vauvavapaa. Jos suunnitelmat pitävät paikkaansa, perheeseemme ei enää ikinä tule vauvaa. Lapsemme on nyt tässä. Haikeaa, mutta kuten eräänä päivänä tässä totesin ääneen; aikansa kutakin. Kulunut vuosi on mennyt aivan älyttömän nopeasti. Johtuu ehkä siitä, että kolmen lapsen kanssa kädet ovat koko ajan täynnä ja ennen kuin huomaakaan alkaa taas ilta hämärtää ja on aika mennä nukkumaan. Osasyy taitaa olla myös se, että ensimmäistä kertaa tunnun nauttivan juuri tästä vauvavuodesta. En koko ajan odota, että vauva kasvaa taaperoksi, vaan fiilistelen kaikkia niitä vauvajuttuja. Vauvavuosi on ihan hullun rankkaa aikaa eikä se helpota taikaiskusta kun vauva vaihtuu taaperoon. Mutta ehkä voin jo ajatella, että voiton puolella ollaan jo! Ja kun helpottaa, helpottaa lopullisesti. Toki lapsiperheeseen aina niitä huonojakin öitä mahtuu. Esikoisemme ollessa tämän ikäinen, olin jo melkeinpä uudelleen raskaana. Keskimmäisen ollessa tämän ikäinen, olin ollut jo muutaman kuukauden työelämässä. Refluksi valvotti, mutta arki maistui ja oli työn täyteinen. Tällä kertaa uutta vauvaa ei kuulu, eikä kyllä ole kiire työelämään ainakaan ihan täyspäiväisesti. Olin itseasiassa jo menossa töihin ja hakemassa lapsille hoitopaikkaa, mutta jänistin. Minä olen niin kiinni tuossa vauvassa enkä todellakaan ole häntä valmis vielä luovuttamaan toisten hoidettavaksi. Ja olisihan päiväkoti rankka paikka noin pienelle. Kuitenkin sen verran irrottaudun, että lähden tekemään keikkaa muutaman tunnin kerrallaan ja muutaman kerran viikossa. Olen viimeisen kerran kotona. Odotan jollain tapaa jo syksyä, kun saan taas siitä omasta työarjesta kiinni. Ja taas toisaalta tuntuu haikealta, että nyt oikeasti olen viimeistä kertaa kotona näin pitkän pätkän. Ehkä sitten seuraavaksi vuorotteluvapaalla lastenlasten kanssa? Ken tietää. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta minä sanon että ei koskaan jos suunnitelmat pitävät paikkaansa. Meillä on nyt talo jossa on makuuhuone kaikille lapsille. Meillä on kolme tervettä ja ihanaa lasta aika täydellisillä ikeäroilla. Olen saanut kokea kolme raskautta ilman sen suurempia vaivoja ja kolme synnytystä ilman draamaa. Tähän on hyvä lopettaa ja taas vuosien jälkeen miettiä itseänikin välillä. Ja onneksi suvussa ja kaveripiirissä vasta alotellaan tätä vauvatouhua ja saan nuuhkutella heitä. Ja pakko myöntää, että haikeudesta huolimatta en pode vauvakuumetta. Helpottavaa, että pian helpottaa. Tai ainakin toivottavasti jo voiton puolella ollaan! Alle kuukausi ja meillä juhlitaan yksivuotiasta. Aika uskomatonta.

Avainsanat: ikä ikuisesti häntä hullu helpottaa draama arki ajatella aika minä miettiä makuuhuone maistua lopettaa lapsenlapsi lasta lapsi käsi kuukausi kulunut kotona koko kokea ken keikka kasvaa juhla ilta ajatuksia vuosi vauvavuosi vauvaa vauva valmis vaiva töihin tässä työelämä tietää terve tapa talo synnytys syksy suku suurempia raskaana rankka päästä päiväkoti pieni perhe paikka onni olin muutama äitiys vauva 2017 raskaus lapset kasvatus


blogivirta.fi