Antti Holma: Järjestäjä
» Lue blogi... Julkaistu: · Päivitetty:
Avainsanat:
järjestäjä
holma antti
ystävä
ystävällinen
ystävyys
voimakas
voima
varata
vanha
vaikea
unelma
työ
todellinen
teko
teatteri
tarmo
tarkoittaa
tarina
talvi
taiteilija
söpö
sävy
silmä
siemen
selvittää
sankari
päähenkilö
pieni
paras
paikka
onni
odottaa
nuori
muut
mukava
mitä
mies
mielenkiinto
malli
löytää
lääke
lukukokemus
laiha
kulkea
kukkanen
kirjasto
kirja
kaunis
kapina
kaarina
ilta
ihminen
hän
hymyillä
hurja
humala
homo
holma
herra
etsiä
esikoinen
erikoinen
daniel
antti
aika
aiheuttaa
2014
"Tästä velvollisuudentunteesta käsin ihailin eniten kuiskaaja-Kaarinaa, koska hän oli niin vanha, ettei hän enää ollut sukupuolinen. Hän oli ihastuttava tuhatvuotias ryppyinen kukkanen mustassa saalissaan ja vitivalkoisessa tukassaan. - - Kaarina oli pienen pieni ja laiha, mutta hänen silmänsä loistivat ja hän hymyili vaikka hänen oli hankala kulkea rappusia alas. Olisin halunnut olla hänen ystävänsä. Olisin halunnut olla yhtä vanha kuin hän, yhtä lempeällä tavalla voimakas ja tepastella hänen kanssaan ystävyyden hengessä pienessä humalassa talvi-illassa." Antti Holman Järjestäjä (Otava 2014) sai minut voimaan pahoin. En ole ikinä aikaisemmin moista kokenut. Kirja ihan oikeasti kuvotti ja yökötti, mutta myös vakuutti ja ihastutti. Erikoinen esikoinen! Todellakin! Kirja on nuoren miehen söpö ja irvokas odysseia maailmassa, joka on täynnä "sukupuolisia" henkilöitä. Tarmo haluaisi olla todellinen mies ja sankari, mutta muut ihmiset näkevät hänet jotenkin toisin. Tarmo on ystävällinen ja kaikin puolin mukava, mutta yhden asian kanssa on vielä vähän tekemistä. Tarmo on homo. Ongelmia kuitenkin aiheuttaa erityisesti tuo hänen kiltteytensä. Nuorta miestä käytetään julkeasti hyväksi ja hänestä tehdään syntipukki asiaan kuin asiaan. Tarmo alistuu, mutta onneksi jossain itää kapinan siemen ja päähenkilö uskaltautuu lopulta jättämään työnsä kirjaston tätinä ja pestautuu järjestäjäksi teatteriin, jossa odottamassa on jos jonkinlaisia taiteilijoita ambitioineen ja outoine tapoineen. Teatterista löytyy myös Daniel, jota Tarmo palavasti himoitsee. Tarinan teatteri ei kuitenkaan ole ehkä se maailman paras paikka etsiä sitä, mikä päähenkilöltä on kateissa. Holma riepottelee pilke silmäkulmassa sukupuolirooleja ja läimii ilkikuriseen sävyyn laitosteatterin maailmaa. Vaikka tarina on paikoin varsin tragikoominen, jotain aika kaunista ja herkkääkin pulpahtaa jatkuvasti pintaan. Tarmo itsessään on kuin ihmisen unelma, velvollisuudentuntoinen ja hyvätapainen nuori mies, joka tahtoisi vain selvittää, mitä todellinen miehisyys tarkoittaa. Malleja löytyy monia, mutta oikeaa tuntuu olevan vaikea löytää. Mitä se miehisyys sitten oikeasti onkaan? Mitä olisi ihan vain ihmisyys? Minusta tuossa kuiskaaja-Kaarinan olemisessa olisi jotakin todella tavoittelemisen arvoista! Löysinköhän lie itseni? Esikoinen oli hurja lukukokemus. Toipumiseen piti varata toisen ääripään lääkkeet, mutta niistä kerron ehkä myöhemmin. Ihanuutta siis luvassa. Ja jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan herra Holman seuraavaa teosta...
blogivirta.fi
Tykkää (0) · Älä tykkää (0) · Jaa blogi · Avaa välilehteen