Tänään on 11.12.2018 19:59 ja nimipäiviään viettävät: Tatu, Taneli, Daniel, Dan ja Daniela. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Savolainen balladi:

Filippiinit pakettiin

Julkaistu: · Päivitetty:

Terve! Suomeen on palattu reilu pari viikkoa sitten. Koska aloitin matkabloggauksen, viedään sekin nyt loppuun. Eli: Terkut Filippiineitä. Nahkani sain kuin sainkin tummumaan. Koska matkakertomukseni ei ole aukoton, kerron tänne nyt vielä pääpiirteittäin, miten matka meni, ja kuinka se päättyi. Dumaguetesta meidän oli tarkoitus lähteä valumaan kohti pohjoista, Bacolodia. Olimme ottaneet sieltä jatkolennon kohti Manilaa. Pohjois-Negroksessa olisi varmaan ollut paljon nähtävääkin, mutta kun kun paikallisen matkatoimiston työntekijä ehdotti meille päiväretkeä Siquijorin saarelle ja emme sinä päivänä enää ehtineet laivaan, mietimme, että miksemme viettäisi paria viimeistä päivää Bacolodin sijaan siellä. Niin toimittiin. Itse asiassa, meidän oli tarkoitus olla siellä vain yksi yö, mutta viihdyimme niin hyvin, että olimme kaksi. Majoitumme japanilaisen pariskunnan omistamaan Villa Marmarineen . Se oli hyvin kauniilla paikalla, ja mökit olivat siistejä. Saapumisen jälkeisenä päivänä vuokrasimme 20 eurolla mopotaksin, joka ajoi meitä saarta ympäri nähtävyyksiä esitellen. Saarella on noin 72 kilometriä rantaviivaa. Kahden yön jälkeen lähdimme ennen kukonlaulua kohti satamaa ja lautalla takaisin Negrosiin. Söimme viimeistä kertaa aamiaisen tutussa sveitsiläisessä ravintolossa. Sitten olikin jo aika hypätä Bacolodin bussiin. Tie Bacolodiin vei sisämaan kautta. Maisemat olivat aivan huikaisevan kauniita. Tie nousi vuoristoon, ja ylhäältä näki kauas; alas vehreille pelloille ja merelle. Kuvia en saanut linja-auton verhojen välistä kunnolla otettua. Pysähdyimme kaksi kertaa noin kuuden tunnin matkan aikana. Ensimmäisellä kerralla heräsin, ja olin niin ärtynyt unieni keskeytymisestä, etten jaksanut nousta. Toisella stopilla kävin vessassa ja ostin pomelon. Luulin ensin, että se oli kuivunut, koska en tahtonut saada sitä auki. En ollut koskaan aiemmin ostanut pomeloa. Vieressäni ollut mies, jolla on musta, karvainen luomi poskessaan, otti pomelon ja näytti, kuinka se kuoritaan oikeaoppisesti. Isosta pomelosta riitti syötävää vielä Bacolodiin päästyä. Kaisakin sai maistiaiset. Vieressäni istunut mies koitti muuten jutella kovasti ja kyseli, olenko Facebookissa. Tähän vastasin kieltävästi. Sitten yht'äkkkiä Bacolodia lähestyämme huudettiin, että lentoasema. No, me jäimme pois ja kohta tuli jokin minibussi, joka vei meidät kentälle paikalliseen tasoon hyvin suolaiseen hintaan. No, ainakaan ei tarvinnut miettiä jatkokyytiasiaa sen kummemmin, ja vältimme keskustan ruuhkat. Söimme eväät lentoaseman pihanurmikolla ja menimme turvatarkastuksen jälkeen hierojalle. Lento lähti reilun tunnin myöhässä. Manilassa oli kaoottinen meno, kuten aina. Kaisan jalkojen välistä vipelsi rotta lähtöiltanamme. Ihmettelin, mitä hän huudahti. Torakoista en viitsinyt hänelle mainita, mutta hän saattoi huomata ne itsekin. Menimme rantabulevardille syömään eväitä, mikä oli virhe, koska meiltä tultiin kerjäämään salaattia. Ja banaania.. Ja kohta vielä toistakin eväsbanaania. Yksi paikallinen yritti hätistää kerjäläistä huutamalla tälle jotain, mutta tämä ei nakannut kakkaakaan. Ja kun me olimme miehelle vihaisia ja pyysimme häntä jättämään meidät rauhaan, hän oli hämmentynyt. Hän ei ymmärtänyt yhtään suuttumustamme, vaan yritti naama pokerilla keskustella kanssamme, mm. kysellen, mistä olemme kotoisin. Otimme hotellin auton viemään meitä kentälle. Seitsemän kilometrin matka vei aikaa 1,5 tuntia. Ruuhkassa seisominen oli stressaavaa. Olimme kentällä check-inissä kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Meille ehdotettiin, että olisimme pidentäneet vierailuamme Manilassa kahdella yöllä. Kone oli lähes täynnä. Saimme paikat eri puolilta konetta. Korvaus parin päivän viivästyksestä olisi ollut hyvä, mutta Kaisa oli kipeänä ja minulla oli kesätyöhaastattelu sovittuna perjantaille. Lähdimme ja pääsimme kotiin. Matka kulki siis: Manila- Tagaytay- Batangas- Puerto Galera- Pandan Islands- San Jose- Coron Town- El Nido- Puerto Princesa- Cebu- Dumaguete- Siquijor- Bacolod- Manila -reittiä. Kilometrejä taitettiin karttapalvelun perusteella 2012, joista arviolta puolet laivalla ja bussilla. Palaan ehkä vielä myöhemmin blogissani siihen, keille reppumatkailu Kaakkois-Aasian suunnalla sopii.

Avainsanat: pohjoinen pariskunta pari panda paketti paikallinen ottaa olin naama musta mitä miettiä mies meri meno me matka maisema mainita lähteä luomi linja lentoasema lento laiva korvaus kone kipeä kilometri keskustella keskusta kenttä karvainen kaisa kaakkois jutella jose jolla japanilainen jalka häntä hän hypätä huomata hotelli facebook eväs euro ehdotus check bussi blogi banaani arvio aika aasia aamiainen suomi sinä seisoa satama salaatti saari saada ruuhka reitti rauha päivä puerto villa viedä vessa verho tänne työntekijä tunti tuli town tie tarkoitus syötävä ympäri virhe


blogivirta.fi