Tänään on 13.12.2018 07:50 ja nimipäiviään viettävät: Seija ja Lucia. Käytämme EVÄSTEITÄ | MOBIILIVERSIO M.BLOGIVIRTA.FI
Tulihan Tehtyä:

Pohjalta aloitettu

Julkaistu: · Päivitetty:

Makkarissa on viuhuneet uudet tuulet, kun pintaremppa käynnistettiin ryminällä. Huoneen 16 m² on kokenut kummia aiemminkin. Pääsääntöisesti meidän huoneenamme ollut tila on jaettu viimeiset vuodet työpöytäni kanssa, ja hyvin ollaan tultu toimeen.  Kesällä maalatut väliovet, kuten myös makuuhuoneen ovi, sai makuuhuoneen seinät näyttämään aika väsyneeltä. Suorastaan likaisilta. Aiempi tapettivalinta oli hivenen kermansävyinen. Päätettiin, että vielä tehdään tämä huone ja sitten ei muuta tänä vuonna. Pojat kantoivat yhden pariovellisen hyllykaapin ja minä myinkin sen jo eteenpäin. Toisaalle myin yöpöydän valaisimet. Kun minä heilutan tahtipuikkoa, miäs heiluttaa maalipensseliä. Katon pesu ja kolme kerrosta maalia. Melkoista ähinää ja puhinaa, kun siirsimme vuoroin sinne, vuoroin tänne kaksi jäljelle jäänyttä pariovellista suurta kaappia katonmaalauksen edeltä. Pimeät marraskuiset päivät valostuivat, kun katto valkastui.  Huoneessa pyörähtää kaikki eri järjestykseen, kun aikani nojailtuani ovenkarmiin mietin, miksi tehdä uudistusta, jos kaikki jatkuu samalla tavalla kuin aina ennenkin. Pohdin, että mikä minua tässä tilassa miellyttää, mikä ei. Pidän valosta, jopa niin paljon, ettei meillä ole ollut minkäänlaisia verhojakaan moneen vuoteen. Mutta en minä nyt niin paljon siitä pidä, että kesällä kun joudun menemään nukkumaan aikaisin, paistaa aurinko aina juurikin minun tyynylleni. Ei muuten paista enää! Sänky kääntyy huoneen toiselle seinälle, eli ei häiki.  Toinen mikä minua on aina häirinnyt on eteisestä tuleva valo, johon herään, kun miäs hiippailee pois huoneesta. Heräsin! Mutta en enää, ainakaan kattovaloon.  Kun tilasta on poistettu yksi kaapisto ja jättimäinen työpöytä, on mietittävä mihin saan sopimaan sen kaiken, mitä jäljelle jäi. Se pitää ratkaista lähipäivinä. Tapetin valintaa tehtiin pitkään. Jopa niin, että olin ajoittain aika epätoivoinen, kun en löytänyt mieleistäni. Halusin muutoksen, jonka kanssa voisin yhdistää kauniin sänkymme vihreän sävyn. Alkaa olemaan ainoa vihreä huonekalu taloudessamme, vaikka sydämeltäni olen ja tulen aina olemaan vihreä. Kolmena manantaina, aina töistä päästyämme ja toiseen siirtyessäni, kävimme selaamassa tapettikirjoja. Vakaa päätös, tämä sen on, muuttui seuraavalla viikolla ihan joksikin muuksi. Kertonee tarjonnan laajuudesta ja tahdosta, mutta myös valinnanvaikeudesta, kun kaiken pitää olla jetsulleen. Ainakin minulla. Lopulta päädyimme yhteistuumin Borås In Bloomin, New Dawn Rose, 7234. Mustalla pohjalla vaalanpuna-lila ruusut. Ruusujen sävystä värilastulla etsimme yhdessä sopivan sävyn maalille.  Vaikka tehostetapettien aika alkaa olla ohitse ja koko huone tapetoidaan yhdellä ja samalla kuviolla, en halunnut missään tapauksessa vaatekaapin ja työpöytäni taustoille tapettia, jonka rullahinta alkaa olla (65-119 €, paikasta riippuen) melko suolainen.  Ennen maalausta seiniin laitettiin tasoitustapetti. Seinien väri näytti ensimmäisen pensselivedon jälkeen, kuin olisin kompastunut mustikkajukupurkki kädessäni pitkin seinää. Kauhistelin, että miten olemme voineet päätyä tähän sävyyn. Kun ensimmäinen kerros oli kuivunut, piti vain luottaa siihen, että tämä on ollut juurikin se vain ja ainoa oikea sävy tähän tilaan. Ja kyllä se sitä onkin. En ole yhtään pettynyt, vaan jatkamme vaaleanlilalla sävyllä kesällä alkanutta vaaleanpunaisen jakumoa. Osa lattialistoista on vielä jätetty pois, koska työpöytäkohtaukseni on vielä kesken. Eihän tähän sitten sopinut alkuunkaan se mitä ensinnä suunniteltiin. Tai ei voi sanoa, ettei mahtuisi, mutta ei tänne sitten mahdu mitään muutakaan. Aloitin vuorokauden mittaisen minulle heti pöytä-jahdin, jossa, anteeksi kaikki, laitoin viestiä mahdollimman monelle taholle, että olen kiinnostunut, av, yv ja mitä niitä nyt onkaan. Työntekoahan kaupankäynti ei haittaa, vaikka kyllä se haittasi. Kun tarve on HETI, ei siinä voi kauaa jahkailla, ettei jää näppejään nuolemaan. Sovin tapaamisen heti työpäivän päätteeksi ja onnellinen hymy kasvoillani tiesin, että tein oikein. Täysin oikean kokoinen, hyvän värinen, säädettävillä jaloilla oleva työpöytä ja ihan parasta, helposti haettavissa. Aaa, että!  Uudistus on onnistunut, kun sen tuntee sisimmässään. Vanhoilla jutuilla jatketaan, työpöydän ympärille kerätään tutut jutut ja jossain vaiheessa saan siihen jotain, mistä olen pitkään haaveillut. Sitä varten odotellaan lämpimämpien ilmojen tuloa, asettelen ajan kanssa askartelutavaroita helposti käytettäväkseni.  

Avainsanat: koko kesä kerrosta kerros katto jää järjestys jakaa hymy huonekalu huone herätä eteinen dawn aurinko ainoa aika euro sisustus kirpputori värinen väri vuorokausi vuosi voi vihreä viesti vanha valo valinta valaisin vaihe vaatekaappi tässä tänne työpöytä työpäivä tuuli tuttu tuleva tila tarve tarjonta tapetti sävy sänky suolainen sopia seuraava seinä ruusu rose ratkaista pöytä päätös päätyä poika pohjalla pitää pettyä pesu paistaa ovi onnellinen olin muutos musta mitä minä melkoinen makuuhuone maali maalaus


blogivirta.fi